Arkitreeniä osa 2.

Lauantai 30.11.2019

En voi sanoa, että meillä olisi jotenkin täydellistä kaikki arjessa tapahtuva toiminta, mutta voin nimetä asioita, joissa koen onnistuneeni hyvin ja jotka sujuu jo hyvin. Treenattavaa kuitenkin riittää edelleen, jotta tarvittavat taidot toimisivat oikeasti aina ja kaikkialla, missä niitä tarvitaan.

Välillä tuntuu siltä, että olen jo treenannut jotain asiaa vaikka kuinka kauan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Siksi on hyvä myös arkiasioista tehdä jotain dokumentteja, jotta voi mitata edistymistä. Arkiasiat on läsnä koko ajan, niin usein siinä missä ne myös epäonnistuessaan rassaavat jokapäiväistä elämää, on myös edistyminen nopea huomata päivittäin toistuvissa tilanteissa. Joskus kuitenkin sokaistuu asioille, jotka on "liian lähellä".

Itse pyrin muistelemaan millaista oli vaikka vuosi sitten samassa tilanteessa, katson koulutusvideoita ja teen välillä muistiinpanoja päiväkirjaan. Tämä pitää yllä omaa motivaatiota jatkaa treeniä, vaikka edistyminen ei olisikaan nopeaa, kun kuitenkin näkee edistymistä vaikka paperilla.

Kun tietää teoriassa, miten oppimis/koulutusprosessi etenee, se helpottaa näkemään koko kuvan ja asettamaan välitavoitteet. Myös kokemus koiran omistajana ja kouluttajana auttaa ymmärtämään, kuinka tietyistä lähtökohdista päädytään tiettyjen vaiheiden kautta tiettyyn lopputulokseen.

Tämän ison kuvan ja kuvion muodostumisen hahmottamista helpottaa itselleni myös se, että olen elänyt jo edesmenneiden koirieni kanssa niiden koko elämänkaaren läpi. Se kuinka aloittaa pennun tai aikuisen koiran kanssa siitä, ettei se osaa mitään ja se on ihan vieras olento. Ja päätyy siihen, että yhteistyö, luottamus ja molemmin puolinen ymmärrys on hioutunut huippuunsa. Yhtä lailla kun on jännää aloittaa uuden pennun kanssa, toivoisin kaikkien kokevan myös sen harmonian, minkä vuosien treeni ja yhdessä eläminen vanhan koiran kanssa saa aikaan.

Ehkä tärkein oppi onkin ollut, että muista antaa aikaa. Se ei tarkoita sitä, että vaan odotellaan, mutta asiat ottavat oman aikansa.

Arkitaitojen onnistumisen avaimia ovat mm.

1. Niinkin itsestäänselvä asia, kuin se että oikeasti treenataan niitä usein. Arkiasioita siis ihan joka päivä. Jos käy vaikka arkitottiskurssin 5 kertaa, niin taidot eivät suinkaan leviä arjen kaikkiin tilanteisiin koirakoululla tehtyjen harjoitusten jälkeen. Toki on aina hauskempaa aloittaa jonkun uuden asian kouluttaminen, sen sijaan että yleistäisi jotain alkuun saatettua treeniä.

Jos ajatellaan vaikka paikallaolotreeniä, niin sitähän on tosi helppo tehdä arjessa eri tilanteissa. Esimerkiksi eilen harjoitteltiin koirien paikkamakuuta (meillä tämä tehdään usein alustalla ja asento on rento) minun syödessäni töissä, istumista paikoillaan kun keräsin koirankakkaa tienpenkalla ja alustallaoloa, kun siivosin ja kun koirat odottivat omaa treenivuoroaan treeneissä.

Tai jos kynsienleikkuussa on ongelmia, niin kannattaa treenata sitä vähän ja usein, eikä vain silloin kun on pakko leikata pitkäksi venähtäneet kynnet. Tällöin myös molempien osapuolien stressi asian suhteen pysyisi aisoissa.

Jos tavoitteena on, että koira pysyisi alustallaan, kun vieraat saapuvat kotiin ja rimputellaan ovikelloa yms., niin on monta välivaihetta, mitkä pitäisi saada onnistumaan ennen kuin tuo vaikea tilannekin onnistuu. Ja jos akuutti tilanne on jo muodostunut vaikeaksi, niin ihan jo rauhallisemman mielentilan treenin takia, ei kannata harjoitella vain siinä vaikeassa tilanteessa.

2. Vanha klassikko on ajatus siitä, että koiran "kasvatus ja koulutus" on toisistaan erillisiä asioita. Arkiasiat voivat olla koiralle ihan yhtä epäluontaisia ja lähtökohtaisesti "ei yhtään motivoivia", kuin "temput" tai harrastuksissa tarvittavat taidot. Ainakin omilla koirillani on monet samat taidot ja tehtävät käytössä sekä harrastuksissa, että arjessa. Lisäksi koulutusmenetelmät ovat samat.

3. Vahvan motivaation rakentaminen vaatii kunnon palkkiot myös arjessa. Miksi koira tulisi luoksesi, jos se haluaakin juosta jäniksen perässä? Tai miksi se pysyy alustallaan, vaikka se haluaisi juosta ovelle hyppimään saapuvien vieraiden päälle? Kyllä sille täytyy järjestää siihen hyv syy!

Tunnistan myös omasta toiminnastani sen, että järjestetyissä treeneissä mukanani on kilotolkulla herkkuja ja arkilenkille lähdetään kuivaruokanappulat taskuissa.

Vaikeimmat tilanteet olemme kuitenkin kohdanneet juuri siellä arkilenkillä, kun koira pitäisi saada tulemaan luokse, vaikka se havaitsee riistaa tai sen huomio pitäisi saada, vaikka se havaitsee lajitoverin. Lisäksi erilaiset luopumistehtävät, vaikkapa yllättäen havaittuihin ihmisen ulosteisiin tai koiran suussa olevaan myyränraatoon, vaativat kunnon liksaa toteutuakseen ja toteutuakseen myös jatkossa.

Jos esim.hihnalenkit sujuvat heti paljon paremmin, kun taskussa onkin jotain superherkkua, niin sehän on aika helppo asia muuttaa ja järjestää.

4. Management, kun ei ole vielä valmista tai ei ehdi/pysty treenata. Jotta koira ei esimerkiksi pääsisi vahvistamaan ei toivottua käytöstä, tarvitaan monesti tilanteiden managerointia, kun ei ole aina mahdollista vain vältellä kaikkea häiriötä ja vaikeita tilanteita.

Tällä osastolla on hihnat, koiraportit, Kongit ja puruluut, namien etsintä, koirahoitola, kuonokoppa yms.

5. Järjestetyt ja suunnitellut harjoitukset, jotta onnistumisia tulee tarpeeksi.

Jos koira vaikka reagoi voimakkaasti toisiin koiriin lenkillä, ja tavoitteena olisi saada ohitukset sujumaan rauhallisesti. Mutta sattuu asumaan seudulla missä koiria tulee ulkoillessa vastaan koko ajan, ja vaikka ahkerasti treenataan ja lenkillä on huippu palkkiot aina mukana yms., niin silti 50% ohituksista  menee plörinäksi ja koira saa raivarit. Jotta koulutus etenisi, tarvitaan se 80% onnistumisia. 

Silloin kannattaisi hankkiutua koirakouluun tai sopia ohitustreenejä, joissa saa varmoja onnistumisia ja siten kartutettua onnistumispankkia.

Häiriötreeneissä saa usein paremmin onnistumisia, jos ei pelkästään treenaa yllättävissä random häiriöissä, vaan järjestää myös sopivan tasoisia häiriötreenejä.

Huomasin juuri töissä, että koirani pysyivät alustalla, vaikka viereisestä huoneesta kuului koiran haukuntaa ja ihmisten mölinää, mutta eivät enää kun otin repustani rapisevan muovipussin viedäkseni sen roskiin.

Muistutan usein myös juuri odotusharjoitusissa ja paikallaoloharjoituksissa koirakursseilla, että tehkää jotain normaalia, kun häiriönä usein on oma, epäluonnollisen hidas ja täysin äänetön hiiviskely koiran ympärillä. Mutta jos ohjaaja alkaa vaikka pakata reppua tai istuu alas tuolille, koira alkaa kiihtyä tai ei pysty pysyä paikoillaan.

6. Yleistäminen. Osaako koira asian oikeasti vai onko se tiettyyn tilanteeseen liittyvä rutiini/onko tietty tilanne vihje?

Esim.koira istuu aina ennen kuin saa ruokakupin ja odottaa lupaa mennä syömään. Mutta sama ei tapahdu, kun se löytää maasta jotain "ihanaa" tai näkee "elävän herkun" (esim.mehevän fasaanin) kesken hihnalenkin. Tilanteet ovat varmasti koiran näkökulmasta aivan eri, vaikka itse ajattelen että kyse on samasta luopumis-konseptista. Edes vihjesana ei välttämättä auta, jos asiayhteyttä ei vain ole ja koira on esim.aivan eri mielentilassa.

7. Stressi, palautuminen, virikkeet.

Meidän arjessa Mursik ja Ulpu on mulla usein töissä mukana, ja vaikka meillä menee nämä reissut ihan rutiinilla, niin huomaan työpäivien jälkeen koirien stressin. Mursik tarvitsee ainakin päivän levon kotona, ja usein se nukkuukin paljon seuraavana päivänä. Ulpun sressi näkyy enemmän levottomuutena ja kyvyttömyytenä rauhoittua lepäämään. Ja siksi sekin tarvitsee työpäivän jälkeen lepopäivän kotipuolessa.

Aamulla ulkoillaan kotipuolessa, syödään aamupala, lähdetään töihin, autossa oloa tulee 2-3 tuntia, lenkkeillään "cityssä" (teollisuusalue/lähiö), treenaillaan jotain (usein jumppaa ja hajutyöskentelyä) ja sitten koirat menevät lepäämään takahuoneeseen kun itse pidän kursseja n.4 tuntia. Sen jälkeen tehdään lyhyt iltakävely ja siivoillaan koirakoululla. Ja sitten matkustetaan kotiin n.1,5h. Kotona vielä riekutaan pihalla ja mahdollisesti on joku iltapala, jos ei makupaloja ole mennyt aterian verran päivän aikana.

Koirien mielestä nämä päivät on varmaan ihan kivoja, mutta niille tulee päivän aikana tosi paljon virikkeitä ja myös jännittäviä tilanteita. Lepohetket on usein myös lyhyehköjä ja lepo ei ole niin laadukasta esim.autossa, kuin omassa kotona.

Pieneltäkin tuntuvat asiat voivat nostaa stressitasoja, jos niitä tulee paljon ja sitä kautta kokonaisuus on isompi. Monilla koirilla on myös arjessa jatkuvasti isoja stressin aiheita, kuten yksinolo tai ulkoillessa paljon stressaavia tilanteita.

Stressiä voi tarkastella vaakamallin kautta, ja myös ratkaisu löytyy sieltä toisesta vaakakupista. Eli jos toinen puoli alkaa painaa liikaa, niin lisätään toiseen kuppiin lepoa tai liikuntaa, rauhoittavia virikkeitä, kivaa tekemistä ja yhdessäoloa. Hyvinvoiva koira on parhaassa oppimisvireessä

Kommentoi kirjoitusta.

Arkitreeniä osa.1.

Keskiviikko 27.11.2019 klo 21:25

Avaan tässä muutaman blogikirjoituksen verran meidän koira-arkea ja siinä tarvittavia taitoja.

Arkitottelevaisuudessa ei ole montaa tehtävää, mitä koiran tulisi osata, jotta jokapäiväiset tilanteet tulisi hoidettua hallitusti.

Jokainen viettää omanlaistaan elämää ja se, sekä esim.asuinympäristö määrittää tarpeet sille, mitä koiran olisi hyvä/tulisi osata tehdä tai olla tekemättä.

Me asumme "maalla" ja täällä häiriönä on lähinnä riistaa (erittäin runsaasti fasaaneja, peltopyitä, vesilintuja ja peuroja) mutta kyllä joskus jossain näkyy ihmisiä tai koiriakin. Irtokissat menevät koirieni kategorioissa riistan kanssa samaan...

Koska mulla on pitkät työmatkat ja pitkät työpäivät, niin usein on helpompaa ottaa koirat mukaan töihin, jotta niille ei tulisi kohtuuttoman pituisia yksinoloja ja jotta ehdin myös järjestää niille muutakin puuhaa kuin ulkoilut. 

Minulle tärkeää on, että koirani osaavat liikkua ulkona satuttamatta itseään, ketään ulkopuolisia ja että ovat kuulolla. Lisäksi toivoisin mahdollisimman rauhallista/välinpitämätöntä suhtautumista ympäristön ärsykkeisiin, sillä taluttaessani välillä kolmea koiraa yhteispainoltaan 65 kiloa, painan itse n.55 kiloa ja pelkästään fysiikalla en siis näitä koiria pitele. Mursik on vetänyt mut kumoon ihan yksinäänkin rynnätessään yllättäen riistan perään.

Parempaan yhteistyöhön olemme pyrkineet treenaamalla näitä taitoja:

-kontakti ja luoksetulo

-luopuminen

-lähellä pysyminen/hihnakäytös

-siedätysharjoittelu

Sisätiloissa (ja ulkonakin) tarvitaan:

-istuminen ja maahanmeno sekä paikallaoloa istuen ja maaten

-omalle alustalle meno

-rauhallisesti odottaminen/rauhoittuminen

Kohdetyöskentely on hyödyllistä sekä sisällä, että ulkona. Käsi on meillä eniten käytetty kosketuskohde. Sitä käytetään apuna koiran ohjaamisessa, käsittelyssä ja hoitotoimenpiteissä ja luoksetulossa.

Me emme vietä kovin sosiaalista elämää, joten en ole juurikaan treenannut koirieni kanssa esim.vieraiden kohtaamista tai tervehtimistä. Tilanteet hoidetaan niin, että jos meille tulee vieraita, niin sovitaan että mennään heidän kanssaan ensin kävelylle tai koirat ovat portin takana aluksi. Jos kohtaamme vieraita muualla, niin pidän koirat kiinni tms.ja varoitan jo etukäteen, että Mursik on halailevaa tyyppiä, ellei vieras ole epäilyttävä (silloin se välttelee), Sushi hyppii päälle innoissaan ja Ulpusta en ole ihan varma, että mitä se haluaa, joten olen yleensä palkkaillut sitä itse ja se on jättänyt vieraat rauhaan.

Jos vieraat haluavat seurustella koirien kanssa, niin katsotaan ensin koira kerrallaan esim.hihnassa, mitä koira vieraasta tuumii. Jos ovat ihan ok, niin sitten ei juuri tarvitse tehdä muuta treeniä tai järjestelyä.

Jos vieraat eivät halua seurustella koirien kanssa, niin koirat ovat portin takana ja saavat esim.Kongit tai ydinluut viihdykkeekseen.

Sushi hyppii vieraiden päälle, ja Mursik tykkää yleensä myös halailla ja hamuta ihmisten naaman suuhunsa yms. Minulle tämä on täysin fine. Meillä käy ehkä kerran vuodessa vieraita, niin empä jaksa sitä varten hirveästi treenata.

Ulpusta en ole vielä ihan varma, mutta se yleensä lähinnä seuraa mua makupalojen toivossa, eikä osoita mitään selkeää mielipidettä vieraista.

Meidän arki on aika vaihtelevaa, joten sen lisäksi että kotona olo olisi kaikille mukavaa, ja kotiseuduilla liikkuminen olisi turvallista ja mukavaa, koirieni on tärkeää osata olla autossa ja odotella kurssi-iltojen ajan rauhassa takahuoneessa häiritsemättä kursseja. Yksinoloa kotona tulee arjessa tosi vähän, mutta sitäkin taitoa on tärkeää muistaa ylläpitää juuri siksi!

Lisäksi omissa treeneissä pidän myös tärkeänä hyvää taukokäytöstä. Koska meidän treenit on milloin missäkin, on tärkeää että koirilla on tutut rutiinit jotka voidaan siirtää paikasta toiseen. Näitä ovat esimerkiksi taukoalustat. Taukoalusta toimii myös autossa ja ulkonakin. Lisäksi odottamista kytkettynä on harjoiteltu paljon eri paikoissa. Yleensä sekin, että koira kytketään hihnasta johonkin, saa erityisesti Mursikin käymään heti lepäämään.

Odottamisharjoittelu ja erilaiset tukitaidot siihen liittyen, on kyllä tuottanut meillä tulosta ja tuntuu olevan helposti yleistettävissä eri paikkoihin.

Sen lisäksi, että arjessa tarvittavat taidot parantavat koirieni hallittavuutta, ne myös parantavat merkittävästi koirieni hyvinvointia!

Kommentoi kirjoitusta.

Ujon/aran koiran kanssa harrastaminen.

Lauantai 2.11.2019 klo 13:56

Osallistuimme Mursikin kanssa Suomen Eläinkoulutuskeskuksen järjestämään erikoisetsintäkoiraseminaariin, jonka kouluttajana toimi rajavartiolaitoksen Juha Pasanen.

Seminaarin koirakkopaikoille haettiin erilaisten keissien tiimoilta, kuten ilmaisun opettaminen tai valeilmaisujen poistreenaaminen, uudet haasteet noseworkissa yms.

Meidän teema oli aran koiran kanssa treenaaminen uudessa tilanteessa/paikassa/ympäristössä jne. Mursik on huonosti sosiaalistunut, vaikka perusluonteeltaan se on reipas ja avoin. Tässä näen erona sen, että Mursik on ok asioiden kanssa, jotka sille onnistuu esittämän positiivisessa valossa, mutta on aina ensin epäluuloinen uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Voi olla, että siinä on myös jotain koirarotua, joka on epäluuloinen vieraita kohtaan tai sitten se on perinyt esim.katukoiravanhemmiltaan epäluuloisuuden.

Mursikia jännittää vieraat ihmiset, mutta jos tilanne on muuten tuttu ja turvalliseksi koettu, niin usein pieni alku ujostelu riittää ja sitten Mursik menee itse tutustumaan ihmisiin. Miehet ovat vaikeampia kohdata, sillä olettaisin että sosiaalistumisiässä Mursik ei ole joko tavannut miehiä, tai sitten sillä on jopa ikäviä kokemuksia heistä.

Uudet paikat voi jännittää sitä, mutta kun toteaa, että ei hätää-niin tulee mielellään uudestaan.

Meillä on ennestään paljonkin kokemusta hajutyöskentelyn (ja muidenkin asioiden) treenaamisesta eri paikoissa. Jälkeä ja Noseworkia on treenattu paljon ulkona vaihtelevissa häiriöissä ja koirakouluja, joissa olemme treenanneet, on n.10 kappaletta.

Mielestäni Mursik on omaksunut asenteen, että treeneissä sen ei tarvitse välittää ihmis-tai koirahäiriöistä.

Miehiä ei meidän treeneissä ole kumminkaan ollut läsnä aiemmin (valitettavasti) ja "yleisöä" on ollut paikalla ehkä 3-5 henkilöä.

Nyt tilanne oli siis se, että treenipaikalla olimme kyllä käyneet pari kertaa treenaamassa, mutta nyt paikalla oli mieskouluttaja ja parinkymmenen henkilön yleisö.

Tällaiseen tilanteeseen en lähtisi, ellei koiralla tosiaan olisi jo runsaasti kokemusta ja myöskin tukitaitoja ja työkaluja, joilla saada koiran fiilis pysymään plussan puolella.

Vaakakupissa oli ensinnäkin, jännittävä, uusi tilanne yleisöineen. Mursik ei myöskään mitenkään rakasta autoilua, vaikka meneekin ihan vapaaehtoisesti autoon ja pystyy siellä lepäämään, syömään ja nukkumaan. Sanoisin, että kuitenkin aina näissä treeneissä, missä koira odottaa vuoroaan autossa, se nostaa stressiä myöskin osaltaan.

Lisäksi tiesinkin jo, että mieskouluttaja on Mursikin mielestä varmasti vähintäänkin epäilyttävä.

Tätä pyrimme tasapainottamaan toiseen vaakakuppiin mukavilla asioilla, kuten tietenkin hyvillä palkkioilla, tutuilla ja turvallisilla rutiineilla ja pääsipä Mursik ekana päivänä kävelylle toisen koiran kanssa, mikä oli myös mieluisa kokemus. Mitä tahansa kivaa, kuten ihmis/koirakaverit, kivat temput, taukopuuhat, palkkiot, lelut yms.pystytään koiralle tarjoamaan, kaikki tämä laskee stressiä ja nostaa parempaa fiilistä.

Pyrin myös toimimaan mahdollisimman paljon koiran tekemien valintojen mukaan, vaikkakin aina täytyy myös jonkin verran rajoittaa koiran toimintaa. Tehtiin mm.kävelyt treenien välillä mahdollisimman vähällä ohjaamisella, mahdollisimman virikkeellisesti. Vieraassa paikassa kun on tietenkin myös paljon uusia, kiinnostavia hajuja.

Ensimmäinen sisääntulo jännittävään tilanteeseen tehtiin niin, että Mursik kävi kurkkaamassa ovelta saliin ja toteamassa, että paikalla oli monikymmenpäinen yleisö, jotka vastoin annettuja ohjeita olivat hipihiljaa ja tuijottivat suoraan kohti.

Annoin sen poistua tilasta ja tulla uudestaan,kun oli itse siihen valmis. Kouluttajamme halusi laittaa Mursikille nameja valmiiksi etsintäalueelle etsittäväksi. Naminetsinnässä huomasi hyvin, että koira oli tietoinen rajoistaan ja lattiassa oli kuin näkymätön viiva, jota lähemmäs yleisöä se ei vahingossakaan astunut.

Lisäksi salissa oli Mursikin kevythäkki lähellä ovea, eli se saattoi majoittua sinne omaan turvapaikkaansa sisään päästyään. Tehtiinkin niin harjoituksissa, että purkkiratatyöskentelyssä Mursik etsi kohdehajun, ilmaisi sen, se palkattiin hajun luona ja sitten palkkio heitettiin sen kevythäkkiin, jossa se sai vetää henkeä.

Koiraa helpottaa vaikeissa tilanteissa, kun sille luodaan turvallisia "ankkureita", kuten oma alusta tai häkki treeneissä. Jos Mursik olisi ollut pelottavassa tilanteessa ilman mitään turva-asioita/rutiineita, ei olisi varmaan treeneistäkään tullut mitään.

Selvästi tarpeen on "päästä vetämään henkeä" välillä, jotta jaksaa taas ponnistaa seuraavan tehtävän/jännittävän hetken.

Mursikin treenit menivät sikäli tavoitteen mukaan, että se pystyi tehdä tuttua purkkiratatyöskentelyä ja tekikin, jopa huolellisemmin kuin normaalisti. Työskentely ei kuitenkaan ollut iloista ja innokasta, kuten yleensä.

Viikonloppu oli myös varmasti raskas ja kokonaisuudessaan kuormittava. Mursik teki lauantaina 2 treeniä ja sunnuntaina 2 treeniä. Lauantaina ensimmäinen harjoitus oli sisääntuloa ja tilanteeseen orientoitumista. Mursik oli erittäin jännittynyt tämän ensimmäisen session aikana.

Toinen harjoitus tehtiin niin, että tauon aikana Mursik tuotiin sisään ja tein sen kanssa purkilla ilmaisua ja irtoamistreeniä. Tämä taas meni paljon rennommin, sillä tauolla ihmiset olivat tilassa täysin "kasuaalisti", eivätkä kiinnittäneet Mursikiin huomiota. Ihmisiä käveli ihan läheltäkin ohi, mutta tässä sessiossa sekään ei haitannut. Päästiin jopa siihen, että toinen henkilö asettaa purkin ja Mursik oli jopa hieman leikkisä. Lisäksi meidän "kammottava" kouluttaja katseli vierestä.

Sunnuntaina huomasi, että eilinenkin vielä painoi, eikä koira ollut ehtinyt palautua siitä. Ensimmäinen treeni meni hyvin. Se oli ihan täydellinen purkkiratasuoritus, ja Juhakin oli treenissä mukana, eikä se haitannut liikaa Mursikin suoritusta.

Toinenkin treeni meni teknisesti hyvin, mutta Mursik oli haluttomampi tulemaan sisään ja se olisi jopa halunnut mennä takaisin autoon (mitä ei ole tapahtunut ikinä!). Eli koiran käytös muissa tilanteissa (kuin itse treenissä) kertoi, että stressi oli aika kova.

Kaikinpuolin tämä oli tosi opettavainen kokemus, mutta koiralle niin kuormittava, että näitä "testejä" voi tehdä aika harvoin.

Sinänsä olen iloinen siitä, että olen onnistunut luomaan koiralle työkaluja selviytyä vaikeistakin tilanteista, ja koira osaa asiansa. Mielestäni myös pystyn lukemaan sitä melko hyvin. Toisaalta ajatukseni vahvistui siitä, ettei tällaisesta koirasta (ainakaan vielä) olisi kisaajaksi, sillä vaikka se juuri ja juuri selviytyisi kisatilanteesta, niin ei se tulisi siitä nauttimaan millään tavalla. Ja omat ambitioni kisaamista kohtaan ovat niin olemattomat, ettei tällä tiimillä ole vaan yksinkertaisesti mitään syytä lähteä kilpailemaan.

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpu sairastaa.

Keskiviikko 2.10.2019 klo 15:23

Elokuussa olin katsovinani pihalla yhtenä päivänä, että Ulpulla on kuonossa pieniä patteja. En kuitenkaan tutkinut niitä tarkemmin, joten en tiedä olivatko ne hyönteisen pistoksia vai mitä?

Sitä edellisenä päivänä huomasin, että mehiläiset kerääntyy runsain joukoin meidän pihalle juomaan vettä mm.koirien vesikupista ja uima-altaasta. Sain ne ohjattua juomaan pois koirien pihalta, kun laitoin vesiastioita myös toiselle puolelle pihaa.

Seuraavana päivänä mahdollisesta "patti-huomiosta" huomasin, että Ulpun kuonon päällä on verestäviä rupia. Saman päivän iltana ruvet olivat jo sormenpään kokoisia karvattomia ja verestäviä länttejä. Ajattelin itse, että kyseessä olisi Hotspot ja aloin puhdistaa niitä. Yön aikana läiskät oli levinneet, ja Ulpun kuono näytti jo tosi pahalta. Siinä oli isoja läiskiä ihan vereslihalla ja turvotusta. Iholta erittyi kudosnestettä ja verta. Sanomattakin selvää, että kuono oli myös kipeä.

Pääsimme heti lääkäriin, ja perus lääkäri epäili myös Hotspotiksi ja karvat ajettiin rauhoituksessa noilta alueilta ja ne putsattiin hyvin. Hoidoksi putsausta ja rasvaamista, ja tietysti kipulääke. Voin vain kuvitella miltä tuo tuntuu.

5 päivää mentiin noilla ohjeilla, ja oireet vain paheni ja ihottuma levisi myös korvanlehtiin ja silmäkulmiin. Ulpu oli selvästi sekä kipeä, että olisi halunnut tietenkin raapia ja hinkata naamaansa. Nukuimme todella lyhyitä yöunia ja vahdimme Ulpua koko ajan, sillä se onnistui saamaan kaulurin kaulastaan ja myöskin hinkkaamaan naamaansa esim.peitonkulmaan kaulurista huolimatta.

Varasin ajan ihotauteihin erikoistuneelle lääkärille, ja Ulpu rauhoitettiin taas. Ihottumat putsattiin kunnolla ja otettiin iholta myös bakteerinäyte. Ulpu sai pistoksena kortisonia ja aloitettiin kortisonikuuri sekä antibiootit viikoksi.

Näytteestä ei löytynyt muuta erityistä, kuin perus bakteereja (toki runsaasti) ja tulehdussoluja.

Tästä jatkui vielä monituntinen päivittäinen puhdistusrumba ja Ulpun jatkuva vahtiminen. 2,5 viikkoa nukuttiin huonosti ja olin niin loppu, että itkin ja sain raivokohtauksia.

Ulpu oli myös hyvin herkistynyt kipeän naamansa puhdistamiseen, että putsaamiseen, kuivaamiseen ja ärsytystä vähentävän nesteen levittämiseen meni 30min.-2h. Ja tämä useampaan kertaan päivässä.

Yritin tehdä toimenpiteet vapaaehtoisuuteen perustuen ja pitämättä koirasta kiinni. Lopulta meillä oli hyvin sujuvakin rutiini niin, että Ulpu tulee kylppäriin ja työntää itse kuonon puhdistuspyyhettä vasten, kuivauspyyhettä vasten ja haavasuihkeella kostutettua pyyhettä vasten. Tämä alkoi toki sujua paremmin, kun oireet lähtivät heti helpottamaan kortisonin ja antibiootin aloittamisen jälkeen.

Siitä eteenpäin tosiaan, on oireet helpottaneet, ihottumakohtiin tuli rupi, ruvet lähti ja nyt on jo pari kerrosta ihoa kasvanut takaisin. Toivottavasti karvatkin kasvavat takaisin joskus.

Ja toki eniten toivon, että oireet eivät palaa, vaikka kortisoni ajetaan alas. Nyt annostusta on jo vähennetty 2 tabletista päivässä-yhteen ja huomisesta alkaen puolikkaaseen.

Minulla ei ole kokemusta koiralla minkäänlaisista iho-oireista, eikä kortisonin käytöstä.

Ulpulla kortisoni on aiheuttanut mm.laihtumista, lihasten surkastumista, runsasta juomista ja sitä kautta runsasta virtsaamista, sekä ruokahalun kasvua. Onneksi tuo juominen on nyt rauhoittunut ja muutenkin koira on kyllä jo oma itsensä, jotta voidaan myös liikkua normaalimmin ja alkaa taas kasvattaa lihasta.

Tuntuu tosi kurjalta,kun ekalla lääkärikäynnillä pistosta lihakseen laittanut lääkäri oikein kehui, kuinka upeat lihakset Ulpulla on, ja nyt se on melkein luuta ja nahkaa.

Tosin tajusin myös alkaa antaa sille enemmän ruokaa, ja huolehtia että ruoka ei ole mitään höttöä vaan täyttä tavaraa.

Oireiden syytä ei ole selvitetty raapenäytettä enempää, sillä tärkeintä toki on nyt saada koira kuntoon ja oireet pois. Mutta mikäli oireet palaavat kortisonin loputtua, niin sitten täytynee selvittää mahdollista syytäkin. Alkusysäys autoimmuunireaktioon voi olla ulkoinen aiheuttaja, kuten mehiläisen pistot, tai sitten jokin sisäinen syy (joita voi olla lukuisia). Jos autoimmuunisairaus on tästä puhjennut, niin se voi myös olla pysyvä tila, vaikka aiheuttaja olisi ollut jokin akuutti tekijä.

Ehkäpä siis Ulpu joutuu syömään kortisonia jatkossakin, mutta jos annos on pieni, niin oletettavasti koira voi elää varsin normaalisti siitä huolimatta.

Nyt täytyy vielä varoa ihovaurioalueita, sillä iho ei ole vielä normaali, ja pelkään että se ei kestä ihan normaalia menoa vielä tai esim.raapimista. Siksi pidetään vielä kaulurikin päässä, silloin kun ei vahdita Ulpua. 

Ollaan kuitenkin päästy varsin normaaliin elämään takaisin nyt harrastuksineen kaikkineen. Ulpu on niin aktiivinen, että sekin tuntui ihan hirveältä ettei se saanut tehdä käytännössä mitään moneen viikkoon, ettei vaan kuono osu mihinkään.

Toivotaan, että tämä toipuminen jatkuu ja tämä olisi vaan jokin kertaluontoinen homma.

Kommentoi kirjoitusta.

Jälkitreenit 8.8.2019.

Torstai 8.8.2019 klo 19:35

Noseworkin lisäksi, Ulpu ja Mursik ovat harjoitelleet ihmisjäljitystä. Toistaiseksi olemme treenanneet sillä periaatteella, että koira nostaa tuoreimman mahdollisen ihmisjäljen, eli vihjeenä ei ole tietty lähtöhaju.

Meillä oli tänään treenit, joissa saatiin taas yksi uusi jäljentekijä. Sää oli vaihteleva, 20 astetta lämmintä, mutta välillä porotti aurinko ja välillä satoi vettä. Jäljet olivat n.1h.-2h.ikäisiä.

Mursikin jälki oli noin tunnin ikäinen metsäjälki. Muodoltaan se oli kaareva, jäljellä oli muutama merkki ja jälkiesineitä oli matkan varrella n.6 kappaletta. Jälkiesineinä oli mm.hanskoja, tulitikkuaski, kynä ja pieni meikkipaletti. Jäljen pituus oli n.100 metriä.

Itse jäljestäminen meni tosi hyvin ja helpon näköisesti. Yksi pieni esine (kynä) jäi matkan varrelle, mutta muut löytyi. Mursik ei seurannut jälkeä aivan jäljen päällä koko ajan, mutta sanoinkin "takanakävelijälle", että kunhan suunta on oikea. Selvästi Mursik ajautui siihen suuntaan, mihin tuuli levitti hajua. Metsänpohja oli kostea, joten sekin vaikutti varmasti asiaan.

Iso häiriö Mursikille oli, kun juoksulenkkeilijä teki harjoitustaan näköpiirissä, ja välillä ilmestyi pusikon takaa näkyviin, välillä oli pois näkyvistä. Sama henkilö juoksi ees taas monta kertaa, ja välillä mm.sivuttain saksaten yms. Sitä piti jäädä tuijottelemaan, mutta Mursik pystyi jatkaa hommia aina hetken tuon miehen touhuja ihmeteltyään. Omaankin silmään se näytti vähän erikoiselta. Viimeksi Mursikin jäljestäessä metsässä, siellä oli mies metallinpaljastimen kanssa hortoilemassa!

Tällaiset häiriöt on kuitenkin helppo itsekin huomata, ja siedättää koiraa niihin vaikka kesken jäljestyksen. Toisin kuin taajamassa usein kohdatut, häiriöhajut...

Ulpun jälki oli hiekkakentällä, tai se nostettiin hiekkatieltä, jolta johti useampi sivutie hiekkakentälle. Mielestäni Ulpu nosti jäljen, mutta reagoi melko heikosti ensimmäiseen esineeseen, joka oli laastari! En tiedä olisiko se seurannut ensin jotain muuta jälkeä, sillä käännyttyään sivutielle olin huomaavinani ettei se ollut jäljellä. Päätöksen vahvisti se, ettei yhtään esinettä löytynyt. Päättelin myös tuulen suunnasta, että jäljen haju tulee sieltäpäin, sillä Ulpukin ajautui siihen suuntaan.

Jotta en ohjaisi koiraa väärin, niin mentiin takaisin siihen, missä varmasti tiesin jäljen menevän, eli laastarin löytymispaikalle. Nyt Ulpu näytti varmemmalta siitä, mitä jälkeä se lähti seuraamaan, ja jatkoimme äskeistä käännöstä seuraavan sivutien risteykseen.

Pian käännöksen jälkeen löytyikin esine! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koin tulkitsevani Ulpusta milloin ollaan ihmisjäljellä, ja milloin seurataan jotain muuta hajua. Tapaan aina unohtaa, että Ulpu on jäljestänyt vähemmän kuin Mursik. Ulpulle kun on helpompi tehdä taajamajälkeä, koska se ei ole niin häiriöherkkä.

Muuten ehkä osaan lukea näistä koirista paremmin Mursikia, joka ei ole niin äkkiväärä, eikä se "esitä" mulle tekevänsä hommia. Ulpu taasen menee helposti suorittavaan tilaan, jossa ehkä jopa unohtaa mitä oikeastaan olikaan tekemässä.

Tämä jälki oli ns.tuplasokko sikäli, että mentiin Ulpun kanssa jäljelle kahdestaan, eli takana ei ollut apujoukkoja, jotka tietävät mistä jälki menee. Näin kyllä suunnilleen mistä se menee, ja itse olin jäljen suunnitellutkin, mutta tarkkaa reittiä en tiennyt.

Tässä oli kiva esimerkki taas siitä, että täydelliseksi pedattu, 100% onnistunut harjoitus ei opeta minulle ohjaajana ollenkaan niin paljoa, kuin tämä harjoitus, missä koira jäljesti jonkin aikaa väärään suuntaan. Luin tarkasti koiraa, ja mietin juuri mm.tuulen suuntaa ja pohdin selitystä Ulpun reaktioille. 

Olen viime aikoina miettinyt, että voisin ehkä alkaa harjoitella näiden kanssa purkkiradalla ihmisten hajujen erottelua, sillä mielestäni lähtöhaju voisi selkiyttää koirille tätä tehtävää. Ja toisaalta myös erottaa sen enemmän noseworkista, ettei nämä mene sekaisin. Meillä ei ole muuta lähtörutiinia, mikä erottaisi noseworkin ja ihmishajun jäljestämisen, kuin sana. Varusteet ja mun käsiele on sama, joten empä ihmettelisi vaikka koirilla kestäisi sen takia välillä tajuta, että mitä ne etsivät.

Kommentoi kirjoitusta.

Nosework-treenipohdintaa.

Torstai 1.8.2019 klo 17:40

Kuvat: Noora Tihtonen, Eläinpalvelu Feeniks.

DSC_0110.JPG

Heinäkuun viimeisenä päivänä teimme omalla kotipihalla nose-treenin. Piilot oli paikoillaan n.1h. Siirrännäisenä käytin paperisen mehupillin pätkiä, joiden sisällä oli paperiin imeytetty tippa Eukalyptus-hydrolaattia.

Ilman lämpötila oli +20 ja aurinko paistoi. Aurinko oli porotellut pihalle jo koko päivän, ja pihalla oli selvästi hyvin kuumia aurinkoisia alueita ja varjoisia alueita. Koska on ollut tosi kuuma ja kuiva jakso kesässä, niin mainittakoon myös, että pihalla oli tosi kuivaa.

Meidän pihasta noin puolet on aidattua, ja koirat hengaavat paljon tällä alueella. Samoin minä. Takapihamme on vähän unohdettu ja villiintynyt, siellä ei tule paljoa käytyä. Näiden pihojen välissä on aluetta, jossa on kasvimaat, pyykinkuivausteline yms.eli siellä tulee liikuttua, mutta paljon vähemmän kuin koirapihalla.

Sinänsä ei ole olennaista miten etsinnät muuten meni, mutta niistä tuli seuraavanlaisia huomioita.

Koirat jäljestivät selvästi enemmän alueilla, joilla ei niin paljoa kuljeta. Eli minun ja edellisen koiran jäljet erottuvat sieltä helpommin.

Varjossa oli paljon helpompaa etsiä. Aurinkoisilla alueilla koirien piti nuuskia paljon tarkemmin pieneltä alueelta, paikantaakseen piilon. Tai en tiedä kumpi oli helpompaa, mutta tarvittiin erilaista tekniikkaa. Selvästi myös omille koirilleni on luontaisempaa etsiä väljemmin, ja siksi ne juoksivat piilojen ohi näissä aurinkoisissa kohdissa.

Tässä vahvistui käytännössä myös se, minkä teoriassa tiedänkin, että hajumolekyylit eivät liiku ja leviä kuumassa, kuivassa ilmassa niin paljoa, kuin kosteassa ja viileämmässä.

Tästä tuli myös huomio etsintäalueita ajatellessani, että samallakin alueella voi tosiaan olla aurinkoa ja varjoa. Ja samallakin alueella siten pitää mahdollisesti käyttää erilaisia tekniikoita. Parasta on tietysti, jos koiralla on niin paljon kokemusta, että se osaa vaihtaa tekniikkaa itse. Minä taasen jouduin vähän ohjaamaan koiriani, etsimään tarkemmin, pienemmältä alueelta kerrallaan.

Siitä tein myös huomion ohjaamisen suhteen. Koska Ulpu teki etsinnät vapaana, niin laitoin sen hihnaan silloin kun halusin sen etsivän tarkemmin, koska silloin se siirtyi heti erilaiseen työskentelyyn. Hihnaa pidetään kai yleensä koiraa rajoittavana huonolla tavalla, mutta tässä tapauksessa sillä sai "tilan rajattua" etsintää helpottaakseen.

Mursik taasen oli koko ajan hihnassa, koska ajattelin, ettäsen olisi helpompi tajuta olevansa tekemässä jotain muuta, kuin vaan hengaamassa omalla pihallaan.

Tehdään nimittäin pihalla kaikennäköisiä epämääräisiä treeninpätkiä (esim.tiettyjen pallojen etsintää, joissa Ulpu etsii ja Mursik etsii jos huvittaa), joihin kyllästyttyään Mursik vaan häipyy puuhailemaan jotain omia juttujaan (tuijottamaan tai haistelemaan jotain, tai pissaamaan johonkin).

Mursikin sai tarkkuusetsimään käsiohjauksella. Olemme harjoitelleet niin, että näytän kädellä esim.jotain pintaa, ja koira lähtee etsimään hajua tältä pinnalta. Tärkeää siinä on mielestäni, ettei koira "jää kiinni ohjaajan käteen", vaan lähtee etsimään itsenäisesti käden ohjaamasta suunnasta. Tämä on aikaavievää sikäli, että koira etsii lyhyen aikaa ja sitten se tarvitsee uuden ohjauksen, ellei ole saanut hajusta kiinni.

Mursikin työskentelystä tuli myös sellainen huomio, että eipä tarvinnut kuin tulla omalla pihalla sinne puolelle, missä koirat ei yleensä ole ja mister eksyy koko ajan tutkailemaan jotain muita hajuja, ja haikailee pusikoihin. Selvästi se myös paineistuu siitä, kun kehotan sitä jatkamaan etsintöjä. Ja sitten se ei tee sitäkään vähää/kaivelee piiloa sen löydettyään purkaakseen turhaumaa...

Jäin miettimään, että mitä ehdottaisin asiakkaalle tuollaisessa tilanteessa. Ekana tulee mieleen, että vaikea ympäristö (oma piha!) vaatii muuten helpotetun kriteerin, eli helpon etsinnän.

Tässä tapauksessa mun mielestä tosin ei ollut kovin vaikea alue, ja tehtäväkin oli aika helppo.

Joten ehkäpä joku valmennus?

Ensin etsintä purkkiradalla, jotta koira siedättyy ympäristöön ja pääsee testaamaan reagointia hajuun, keskittymistä tehtävään ja ilmaisua?

Tai se, että antaa koiran ensin haistella aluetta muuten, ja sitten aloittaa vasta suoritus?

Aiomme testata käytännössä, kumpi toimii paremmin!

DSC_0020.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

BAT 2.0.-treenit.

Perjantai 26.7.2019

BAT-tekniikasta oli ensin vähän erilainen versio, mutta nykyinen BAT 2.0 on siis alkuperäistä kehittyneempi versio.

Perimmäinen tarkoitus on vastaehdollistamistekniikka, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota koiran oman elekielen vahvistamiseen ja koiran vapauteen tehdä valintoja.

Käsitääkseni uudempi versio sisältää enemmän myös ohjaukseen/ohjaamattomuuteen tähtäävää tekniikkaa, eli myös ohjaajan elekielen merkitys on nostettu esiin.

Osallistuin juuri viikonloppuseminaariin tekniikasta, ja meillä on myös käytännön treenejä. Alunperin ajattelin koirakkopaikalle Mursikia, mutta nyt eräs vähän ikävä sattumus meidän kotikadulla (Ulpu syöksyi kohti vieraita ihmisiä ja kaatoi mut) sai mut ajattelemaan, että Ulpun kanssa nimenomaan pitäisi treenata BAT-tekniikalla. Koska sehän on todella tottelevainen, ja niin kauan kuin se on ohjauksessa ja sitä palkitaan, niin se luultavasti pystyy esim.ohittamaan ihmisiä ja koiria. Mutta suorittamisen loppuessa, sillä ei ole enää työkaluja selvitä vaikeissa tilanteissa.

Tuossa ikävässä tilanteessa kävi siis niin, että ohitettiin 2 ihmistä ja väistin Ulpun kanssa tien sivuun. Niin kauan, kun se istui käskyn alla mun vieressä, se oli täysin coolin oloinen. Mutta kun vapautin sen vähän liian aikaisin, niin se ryntäsi näiden ihmisten perään ja minä kaaduin siinä hötäkässä. Suoraan sanoen en ole varma mikä Ulpun motiivi oli, mutta ei se kovin ystävällisin aikein varmasti ollut. Nämä ihmiset vaan jatkoivat matkaansa, joten en ehtinyt heiltäkään kysyä, että mitä tilanteessa oikein tapahtui tai pahoitella myöskään. Koska oma huomioni meni kaatumiseen ja ylös nousemiseen, niin en suoraan sanoen nähnyt, mitä Ulpu teki...

Treeneissä oli ensimmäisenä päivänä Mursik. Mursikin kanssa treenattiin uroskoirahäiriöllä ja lopuksi Mursik pääsi moikkaamaan tätä koiraa. Sitähän se yleensä haluaakin, mutta uroksia kohtaan on kyllä välillä ollut myös vaan kiihtynyt. Kun se pääsi häiriökoiran lähelle, niin ensimmäinen reaktio oli heittäytyä leikkiinkutsukumarrukseen. Ja kun toinen ei lähtenyt leikkimään, niin Mursik meni vähän matkan päähän rauhassa istumaan!

Siitä olen Mursikissa, ja myös omassa toiminnassani sen kanssa ylpeä, että olen yrittänyt ylläpitää Mursikin hienoa elekieltä ja koirasosiaalisuutta myös perheen ulkopuolisten koirien kanssa.

Ulpu pääsi toisen päivän treeneihin, ja sen kanssa varsinkin oli kiinnostavaa antaa sen käyttää omaa elekieltään, ja yrittää itse olla ohjaamatta. Ohjaamisesta on tullut niin automaatio, että on todella hyvä treenata kouluttajan kanssa, joka mainitsee asiasta ja antaa ohjeita. Koska aina koiria kohdatessa pyritään pitämään etäisyyttä ja pyrin ohjaamaan koiria aina poispäin toisista koirista, niin jää näkemättä mm.koiran elekieli.

Ulpukin oli ihan kohtelias häiriökoirille, joita oli 2 kpl., lukuunottamatta tilannetta, jossa oltiin n.1,5 metrin päässä häiriökoirasta, joka alkoi tuijottaa. Silloin tuli ärähdys, vaikkakin tavallaan aiheesta. Ennen ärähdystä näkyi kuitenkin selvästi jännittyminen, asennon madaltuminen ja korvien asennon muuttuminen.

Hankalaahan arjessa onkin se, että kuljetan usein kahta-kolmea koiraa. Silloin on mahdotonta kuunnella ja katsella vain yhtä koiraa, ja mennä sen tarpeiden mukaan.

Eli kun mukana on koira, joka haluaisi tavata toisia koiria ja sellainen joka taas ei todellakaan halua, niin väkisinkin jompi kumpi turhautuu. Mutta turvallisempaa on pyrkiä pitämään yllä kaavaa, että etäisyys olisi aina turvallinen ohitettaviin asioihin, molemmissa tapauksissa.

Saman huomaa, kun joskus vien kaikki kolme koiraa ulos samalla kertaa, niin Sushi haluaisi kulkea tosi hitaasti, haistella koko ajan, ja jäädä tuijottelemaan asioita. Hänen tyylinsä ulkoilla on haaveilija ja fiilistelijä.

Ulpu haluaa kävellä kovaa vauhtia eteenpäin, ja haistella välillä. Sillä on myös kakkaamisen suhteen aina hirveä show, että löytyy sopiva paikka ja (planeettojen) asento, ja mikään ei häiritse suoristusta. Suorittaja onkin hänen ulkoilutyylinsä. Kaikki tehdään täysillä ja tosissaan. Rentoilu ja fiilistely eivät kuulu tähän ulkoilutyyliin.

Mursikin kulkuvauhti on yleensä vähän Ulpua verkkaisempi, ja sekin katselee paljon ympärilleen (riistan toivossa). Ja haistelu on tietenkin erittäin pidetty ajanviete hänellä. Välill haistelu on rentoa, välillä nuoleskellaan pissoja ja unohdutaan jonkun hajun pariin täysin tunnelissa, ja välillä hajuista voidaan myös kiihtyä ja lähteä seuraamaan jälkeä raketin lailla. Mursikin ulkoilutyyliä kuvaa hyvin sana impulsiivinen. Toisaalta se kävelee tosi nätisti hihnassa ja on aika rennon oloinen. Mutta taluttajan ei kannata tuudittautua siihen, että tämä olisi pysyvä tilanne. Sekunnissa, esim.havaitessaan riistaa, Mursik saattaakin rynniä täysillä lähipusikkoon tai peltoon, tai vähintäänkin muuttua rennon letkeästä todella tarkkaavaiseksi ja kireäksi (kuin jännitetty jousi). Olen itse monta kertaa lentänyt sen perässä, kun en ole ollut valmiina. Slipsuttimen käytön aikana en tosin kertaakaan.

Ulpulla ja Mursikilla menee yleensä vuorotellen hermot toisiinsa, kun joutuu odotella toista. Hajuja esim.ei useinkaan huomata/voida haistella samaan aikaan. Samoin pissaamiselle annetaan kohteliaasti oma vuoro, ja toinen odottaa vuoroaan päästä pissaamaan samaan kohtaan. Kun toinen on merkannut toisen merkin päälle, saattaa ensimmäinen pissaaja mennä vielä uudestaan haistelemaan samaa kohtaa. Joskus täytyy vielä tehdä uusintakierros, merkkaamalla uudestaan oman ja toisen pissojen päälle.

Olen nyt yrittänyt enemmän liikuttaa noita erikseenkin, että  saisi tarjottua enemmän henk.koht.tarpeita vastaavaa lenkkeilyä. Huomaan myös itse olevani paljon rennompi ja vähemmän turhautunut silloin. Mm.ulkoiluttamisen takia kehottaisin kyllä miettimään, että montako koiraa hankkii, ja ehtiikö niitä ulkoiluttaa myös erikseen. Yhden koiran kanssa on hyvin helppoa, jos vertaa esim.kahteen.

Mutta oli ehdottoman hyödyllistä treeniä tämä BAT 2.0., ja jatkamme myös näillä tekniikoilla, aina kun vaan pystyy.

Lähinnä se vaatii järjestettyjä harjoitustilanteita, mutta niissä onkin hyvä treenata. Olen huomannut itse saman, mitä asiakkaatkin aina sanovat, että järjestetyissä ohitustreeneissä saadut onnistumiset ja meininki, ei suinkaan siirry suoraan omaan arkeen ja kotipuolen lenkkipoluille.

Se johtuu yleistämisen tarpeesta ja myös siitä, että kotipuolessa on ehtinyt yleensä jo tulla ehdollistumia paikkoihin ja tilanteisiin, ja siksi reaktiot ovat voimakkaampia ja opittua käytöstä on jo ehtinyt tapahtua.

Koen silti, että vaikkei nuo ohitustreeneissä treenatut asiat suoraan siirrykään kotipuoleen, olen aina ollut paljon rohkeampi ja reippaampi lenkkeilijä niiden jälkeen. Hallinnan tunne molemmin puolin, sekä yhteistyö on aina parantunut niiden kautta ja on aina kiva saada kokemuksia, että koirani eivät välttämättä suoriltaan pyri tappamaan vastaantulevia koiria, vaikka joskus niille vaikka haukkuisivatkin.

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpun vuosipäivä.

Sunnuntai 21.7.2019

Ulpulla oli juuri vuosipäivä. Se on ollut nyt meillä vuoden.

Kaikki asiat, aivan kaikki, on mennyt sen kanssa parempaan suuntaan. Ulpuhan on ollutkin helppo poikiin verrattuna. Varmaan eniten siksi, että edellinen koti on jo tehnyt sen kanssa hommia.

Ulpu on todella kontaktinhakuinen, hihnakäytös on upeaa, luoksetulo on erinomainen.

Koirilla menee kivasti nykyään. Ovat oppineet kommunikoimaan hyvin.

Ulpu osaa nykyään rauhoittua eri paikoissa, ja olla yksin kotona omassa huoneessaan.

Käsittely on helpottunut ja omaehtoisuuteen perustuen esim.kynsienleikkuu on nykyään ihan helppoa.

Ulpun täytyy olla omalla puolellaan (portti välissä), kun koirat ovat keskenään kotona. Ei niinkään sen takia, että ovat keskenään, vaan sen takia, että meidän saapuessa kotiin alkaa niin hirveä hulabaloo, että Ulpun kierrokset nousee kattoon ja silloin se voi iskeä hampaansa poikiin. Ahtaassa eteisessä sekoilu kiihtyneenä ei ole se optimaalisin tilanne.

Yöt Ulpu nukkuu myös omalla puolellaan, jotta sen voi antaa rauhassa syödä iltapalansa yms.ja rauhoittua niiden parissa nukkuaan. Muuten Ulpu voi nukkua poikien kanssa esim.meidän sängyssä, eikä kertaakaan ole ollut mitään ongelmatilanteita, kun ollaan kotosalla rauhassa.

Koirien ohittaminen ja ihmisten kohtaaminen jossain määrin ovat työn alla. Ollaan toki koko ajan näitä treenattukin, mutta nameilla palkatessa Ulpu menee suorittavaan tilaan ja on hankalaa arvioida, missä sen sietokyvyn raja menee.

Ulpun kanssa pitäisi kaiketi alkaa treenaamaan enemmän BAT-tyyliin ja pyrkiä hakemaan sen olemukseen rentoutta suorittavan asenteen sijaan. Se tarjoaa niin hanakasti käytöksiä, että aitoa elekieltä on vaikeaa lukea. Siksi se varmaan vaikuttaa niin äkkiväärältä ja vaikealta lukea.

Mutta näinhän tämä koiralaiffi tuntuu menevän, että projektia pukkaa projektin perään.

Ulpu on rakastettu henkilö ja sen kanssa on kiva puuhata kaikkea.

Kiva oli kuulla erään kouluttajan sanovan, että Ulpu on paljon iloisempi kuin viime syksynä ja meidän yhteistyö näyttää hienolta. Tänä keväänä Ulpukin kertoi mielestäni, että olemme sille tärkeitä, kun se alkoi pussailla meitä.

Blub_blub.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Jäljestelyä.

Lauantai 20.7.2019 klo 18:46

Ulpu ja Mursik ovat tänä keväänä jäljestäneet "tuoreinta ihmisjälkeä" taajamassa ja maastossa. Viimeisin treenisessio oli Eläinpalvelu Feeniksin maastoleirillä, missä jälkeä tehtiin pääasiassa maastossa.

Tämä on meille uutta, ja viime kesänä maastoleirillä jälkeä kokeillessani, olin yllättynyt että koirat lähtevät seuraamaan havaitsemaansa tuoretta ihmisjälkeä ilman erillistä treeniä. Toki ensin oli harjoiteltu esine-etsintää. Jäljelle ripotellaan esineitä, ja koiran reagoidessa niihin se palkitaan. Näin saadaan jälki pätkittyä lyhyempiin osiin ja motivoitua koiraa seuraamaan jälkeä enemmän, kuin jos jäljen päässä vasta odottaisi palkkio. Mutta itse jäljen seuraamista ei harjoiteltu sen kummemmin, kuin annettiin koiran huomata haju, ja lähteä seuraamaan sitä.

https://www.youtube.com/watch?v=nernbmvaXm4

Aiemmin olen harjoitellut edesmenneiden koirieni kanssa tunnistusetsintää, ja siinä harjoiteltiin ensin näytettä vastaavan hajun löytämistä purkkiradalta. Niinpä kaikki osa-alueet on tuttuja jo ennestään, kun jäljelle mennään.

Ajattelin, etteivät koirani ole niin innoissaan vieraista ihmisistä, että lähtisivät seuraamaan jälkeä. Mutta niin vaan esineillä harjoittelu riitti siihen, että reagoivat hajuun myös jäljellä.

Mursikin maastoleiripäivä sisälsi ensin esine-etsintää kovalla hiekkapinnalla. Mursikin päivä kuvaa myös hyvin kokonaiskuvaa sen hajutyöskentelystä.

Uudessa paikassa sen oli todella vaikeaa motivoitua etsimään pienesineitä, kun ympärillä oli niin paljon muita kiinnostavia hajuja. Lähinnä se yritti kiskoa itseään haistelemaan pientareita, tai haikaili sinne ja "pyysi lupaa" mennä (eli istui ja tarjosi kontaktia).

Alun perin suunnitelma oli, että oltaisiin tehty pieni tottisosuus, mikä olisikin ollut helpompi tapa harjoitella uudessa paikassa ja adaptoitua siihen. Haistelu on hankalaa ohjata vain minun haluamiin asioihin. Koiran täytyy kuitenkin antaa vapaasti haistella, sillä minä en osaa tai voi neuvoa sitä hajutyöskentelyssä. Helpompaa on pyytää jotain ihan muita käytöksiä, sillä kriteerin asettelu on helpompaa, jos koira esim.istuu sivulla (eikä haistele ojanpiennarta vs.ojanpientareen vieressä hiekalla).

Tässä videossa näkyy juuri tuota Mursikin muille hajuille haikailua:

https://www.youtube.com/watch?v=1J1ye9MZ50k

Ulpun esine-etsintää:

https://www.youtube.com/watch?v=r-Rn73GMedg

Ekan harjoituksen jälkeen Mursikille oli yhdistelmäjälki, osin metsämaastossa ja osin hiekkatiellä. No siinäpä olikin käynyt niin hassusti, että hiekkatiellä oli juuri kävellyt lukuisia koiria (ja pissanneet tien varteen), ja niiden isäntäväki oli kerännyt kaikki esineet pois. Näin ollen tiellä jäljestäminen ei mennyt kovin hyvin.

Heti maaston puolelle siirryttyä alkoi jäljestys onnistua. Pehmeä pohja on niin paljon helpompi ja kilpailevia hajuja vähemmän. Lisäksi esineet oli maastossa isompia (ja tallella!).

Tauon jälkeen oli vielä pidempi hevosenkengän muotoinen jälki metsässä. Mursik ei edes malttanut istua perusasentoon, kun se hinkui jo niin paljon jäljelle. Jäljellä oli esineitä harvakseltaan ja se meni silti aivan upeasti. Lisäksi Mursik reagoi vielä jäljentekijäänkin lopuksi. 

Viimeisenä vuorossa oli klassikko-osuus. "Tehdään vielä yksi harjoitus". Yritettiin samaa esineruutua, mitä ensimmäiseksikin. Ja eihän siitä meinannut tulla mitään. Mursik kertoi hyvin selvästi, ettei huvita. Lisäksi sitä ahdisti jokin, ehkä paikalle hurauttanut iso pakettiauto, josta tuli ulos mies, nainen ja moottoripyörä. Tämä yhdistettynä väsymykseen ei ollut erityisen hyvä kombo.

Nämä jäljet oli joitakin satoja metrejä ja vanhenneet n.tunnin tai yli. Sää oli kuiva ja lämmin +20 astetta.

Ulpun treeneistä edellisenä päivänä ei ole erityistä mainittavaa, sillä ne meni tietenkin hienosti. Ulpulla oli jäljentekijä jäljen päässä ja he palkkaisivat lopuksi rasiapalkalla Ulpun.

Ensimmäinen "maalimies" sai Ulpun kavahtamaan, mutta samassa se tajusi yhteyden ja meni iloisesti luokse.

Toinen maalimies oli jo niin motivoiva, että jäljen loppupää meni ihan haku-tyyppisesti ilmavainulla.

Hauska huomio oli myös, että Ulpulle ei kannata laittaa jälkimerkkejä. Se yritti nimittäin hyppimällä ja suunnilleen puuhun kiipeämällä ilmaista myös ne.

Mokkitie.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Kerttu.

Maanantai 31.12.2018

Lähes kaikilla koiranomistajilla on oma "Kerttunsa". Ainakin monilla kollegoillani, jotka ovat opiskelleet itsensä alalle ensin puolivahingossa, koska kaipasivat kipeästi apua oman koiransa kanssa.

Kertun takia meni moni asia pieleen mun tietämättömyyden, osaamattomuuden ja toisaalta huonojen neuvojen ja muiden ihmisten osaamattomuuden ja tietämättömyyden takia. Tosin sitä osaamattomuutta ja tietämättömyyttä kutsuttiinkin kokemukseksi.

Ensinnäkin sosiaalistaminen meni varsinkin koirien suhteen pieleen, koska en osannut lukea Kerttua ja tukea sitä oikealla tavalla.

Pentukoiraa ei kannata sosiaalistaa heittämällä se koirapuiston aitaukseen ventovieraiden koirien armoille selviämään yksinään. Eipä ihme, että Kerttu oppi vaan rähjäämään ja puolustautumaan todella herkästi.

Toisekseen uskoin kasvattajia, jotka vakuuttelivat Corgien terveysasioiden olevan hyvällä mallilla. Noh, ei se nyt kovin hyvä ole jos koiran molemmat olkanivelet on ommeltava kiinni, että ne pysyvät paikoillaan. Tämä toki sen jälkeen, kun pari lääkäriä on ensin sanonut, että ei koiraa haittaa, jos sen jalat menevät pois paikoiltaan silloin tällöin. Sen jälkeen ortopedi sanoi, ettei sille voi tehdä mitään ja sen jälkeen kaksi muuta ortopediä on korjanneet olkapäät ja koira vietti normaalia koiranelämää vielä yli puolet siihenastisesta.

Ja eipä siinä vielä kaikki, tokihan terveelle rodulle kehittyy helposti välilevyongelmia. Kerttu joutui vieläpä kärsiä välilevynpullistumansa liian pienellä kipulääkityksellä, sillä vielä silloin luulin lääkäreiden osaavan asiansa ja ajattelevan aina koiran parasta.

Kertun takia kuitenkin lähdin opiskelemaan eläintenkoulutusalaa ja Kertun takia osaan nykyään suodattaa saamiani neuvoja, puolustaa omia koiriani ja ymmärrän, ettei koiran pidä antaa kärsiä kivuista. Pitää osata hankkia itse tietoa, pyytää perustelemaan neuvoja ja ohjeita ja hakea apua mahdollisesti useilta tahoilta.

Jokainen on loppupeleissä itse vastuussa koirastaan ja sen hyvinvoinnista, kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Loputtomiin ei voi muita syyttää.

Kerttu oli oman perheen kanssa ihana koira. Pitkälti "kuin ihmisen mieli". Koiristani se, jota saattoi pitää irti lähes missä vaan, koska kontakti ja luoksetulo toimivat aina ja kaikkialla. Oman perheen kesken se oli hauska ja leikkisä. Vielä vanhoillapäivilläänkin se oli puuhakas mummeli. Hajutyöskentelyssä se oli loistava ja se oli todella fiksu koira. Helppo kouluttaa.

En tiedä oliko Kerttu "elämäni koira"? Ehkä, koska taatusti ei suhteeni mihinkään toiseen koiraan voi ikinä enää olla samanlainen. Kertun kanssa myös 12 vuotta kasvettiin yhdessä ja oltiin kyllä molemmat lopulta ihan eri tyyppejä, kuin minkälaisina me yhteinen taipaleemme aloitettiin.

Ikävöin tuota hienoa koiraa, mutta olihan meillä 12 vuotta yhdessä ja yritän muistella kaikkea sitä hyvää mitä meillä oli yhdessä ja kuinka paljon tuo koira mulle opetti.

0216.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Kuulumisia.

Torstai 27.12.2018 klo 20:24

Hartaasti lupaan ensi vuodelle, että en lupaa kirjoittaa tänne useammin, koska se ei ikinä tule tapahtumaan. Tai hirmu mielelläni kirjoittelisin kaikenlaista vaikka päivät pitkät, mutta ensi vuonna jatkuu pääosin 6 päivää viikossa työtahti. Eli mitään järkevää tuskin siinä ohessa saa aikaiseksi.

Nythän on sen aika, että vedellään yhteen vuoden tapahtumia. Minulla varmasti merkittävimmät tapahtumat on olleet ensimmäisen ikioman koirani Kertun poismeno keväällä. Edelleenkään en voi Kertusta puhua tai sitä ajatella itkemättä. 

Aloitin työt myös uudessa koirakoulussa, Lahen Murrella. Siellä jatkan ensi vuonnakin Nose Work-kurssien pitämistä.

Ja tietenkin Ulpun liittyminen perheeseemme on merkittävä tapahtuma. 

Syksyllä olin pitkästä aikaa lyhyellä reissulla Clicker Expo-seminaarissa Winchesterissä U.K.ssa.

Se olikin sen sortin tapahtuma, että ensi vuonnakin aion osallistua. Luennoitsijat ja luentojen aiheet ovat vieläkin vetävämmät ensi vuonna. Aiheena on pääosin aggressiivisten koirien kouluttaminen ja ongelmakäytökset. Pääsen kuulemaan luentoja lähes kaikista koulutustekniikoista joita itsekin kouluttajana käytän. Luentoja pitävät myös näiden tekniikoiden ja konseptien kehittäjät itse. Mm.Emma Parsons, Jesus Rosales Ruiz ja Grisha Steward.

Tässä lomallani lupaan nyt kirjoittaa yhden kirjoituksen kustakin juuri päättyvän vuoden kohokohdasta oman kirjoituksen. 

039.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Tee koiran kanssa jotain kivaa.

Maanantai 1.10.2018 klo 14:29

Uuden koiran myötä olen saanut taas hyvän muistutuksen siitä, kuinka tärkeää on treenata koiran kanssa hyvällä fiiliksellä ja tehdä myös kivoja juttuja, vaikka arjessa on jotain keskeisiä ongelmia ja tuntuu että pitäisi keskittyä vain niihin.

Meillä arki sujuu erinäisin järjestelyin ihan hyvin jo, mutta edelleen on joitakin asioita jotka ei suju vielä, kuten haluaisin. En lähde nyt erittelemään niitä, mutta jos keksityttäisiin treenaamaan pelkästään niitä, niin oltaisiin kaikki ihan stressissä.

Sitä vastoin se, että treenataan Nose Workia, jumppaa ja Ulpu aloitti myös vireenhallinnan verkkokurssin, saa mut näkemään miten fiksu ja taitava Ulpu on. Se myös on helppo koulutettava. Motivoituu helposti ja osaa jo monia tärkeitä pohjataitoja. Näistä saadaan hyvää fiilistä yhdessä tekemiseen ja näen koiran hyvin positiivisessa valossa.

Sillä tavalla jaksetaan puurtaa myös arjen "tylsiä" harjoituksia innokkaammin!

Kommentoi kirjoitusta.

Miten meillä menee?

Torstai 20.9.2018 klo 22:47

Saimme muistutuksen siitä, että Ulpun kotiutumistarina on jäänyt pahasti kesken. No niimpä! Hommia on riittänyt, kun kouluttelen nykyään kolmella eri koirakoululla ja kaikki sijaitsevat eri kaupungeissa.

Nyt lyhyelti meidän edistymistä. Mitään muuta ei ole ollutkaan enää, kuin suunta ylöspäin. Sain taas opetuksen siitä, että pitää antaa ajan tehdä tehtävänsä, eikä kiirehtiä ja stressata liikaa.

Ulpu käy Mursikin kanssa sujuvasti töissä mun kanssa. Sushikin on ollut välillä mukana. Ulpu suhtautuu Sushiin ystävällisesti ja ilahtuu sen tavatessaan. Sushi ei ole enää niin pelokas Ulpua kohtaan myöskään.

Ulpu on aloittanut Nose Workin harrastamisen ja on siinä tosi hyvä. Se on jo paljon nopeampi kuin Mursik, jolla nuoren uroskoiran tapaan on välillä parempaakin tekemistä tai muita kiinnostuksen kohteita. No toki Ulpu on muutenkin kyllä sähäkämpi, kuin pojat.

Ulpu ja Mursik on ihan bestikset ja leikkivät aina lenkin päätteeksi pihalla.

DSC_0020.JPGDSC_0147.JPG

Nämä upeat kuvat meidän Nose Work-treeneistä on ottanut Noora Tihtonen Eläinpalvelu Feeniks.

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpun kotiutuminen.

Sunnuntai 5.8.2018 klo 19:59

No nytpä lomani alkaakin jo loppua ja lomalle oli kaikenlaisia tavoitteita, joista juuri mitkään eivät toteutuneet. Piti pestä ikkunoita ja tehdä kaikenlaisia pihahommia yms. No tuo ihan järkyttävä helle vaikutti koko lomaan aika olennaisesti niin ettei päivällä jaksanut tehdä yhtään mitään. Lisäksi ainoat koiran lenkitysmahdollisuudet oli aikaisin aamulla ja tosi myöhään illalla. Sen takiakin oli ihan veto pois koko ajan, kun ei saanut nukuttuakaan tarpeeksi.

Aika paljon on tullut istuttua pihalla varjossa ja katsottua kun Ulpu ja Mursik leikkii. Välillä Sushi on istunut mun vieressä toisessa aurinkotuolissa, ettei jää noiden riehuvien korstojen jalkoihin. Ehkä toisaalta hyvä, että tuli sitten oltua tekemättä mitään, niinkuin lomalla kuuluukin.

Yksi tavoite oli se, että saan koiraporukan toimimaan keskenään. Tämä ajatus oli vahva, ennekuin tässä on nyt vähän paljastunut Ulpun olevan aika tarkka tietyistä resursseista. Tai siis vähän vaihtelevasti. Koirien yhdessäolo on aika tiukkaan valvottua. Ulpu ja Mursik on edelleet ihan luotettava parivaljakko ulkona, siellä pystyn ihan täysin rentoutumaan kun vain ne ovat pihalla. Sushin suhteen taas olen haukkana koko ajan, ettei Ulpu mene härkkimään Sushia. Sitä tapahtui silloin aluksi 2 kertaa ja edelleen Sushi on hyvin epäluuloinen Ulpua kohtaan. Ja (ehkä mä vaan kuvittelen..) mun mielestä Ulpukin vähän kyttää Sushia.

Ulpu ei murise tai ole mitenkään uhkaava. Silti mulla on koko ajan sellainen olo, että se vähän kyttää. Kyllä tilanne on nyt sikäli parempi, että Sushi haluaa itse tulla muiden kanssa pihalle hengaamaan. Joitakin päiviä se ei edes halunnut tulla pihalle, jos Ulpu on siellä.

Ja ollaan tosiaan oltu paljon pihalla yhdessä ihan rennosti. Olen voinut rapsutella Ulpua ja Sushia ihan mun lähellä yms. Silti on jotenkin vähän jännittynyt fiilis edelleen. Osittain se johtuu siitäkin, että Ulpu ja Sushi on niin erilaisia, eikä niillä oikein ole sellaista yhteistä juttua mikä Mursikilla ja Ulpulla on. Toinen syy on varmasti kanssa se, etten mä annakkaan niiden kommunikoida keskenään niin paljoa, koska Sushi on sen verran rassukka, että se pelästyy jos Ulpu esim.ryntää sitä kohti.

Jos Ulpu ryntää Mursikia kohti, niin Mursik ottaa sen leikkinä tai sitten ei välitä. 

Joka tapauksessa Ulpulle täytyy vaiheittain opettaa miten Sushin kanssa ollaan. Tuntuu, että sen kommunikointitaidot erilaisten koirien kanssa on ehkä vähän huonot...

Saavutuksia loman aikana on kyllä rapissut saaviin.

Mursikilla ja mulla oli harrastusleiri ja Ulpu, Sushi sekä Tommi pärjäilivät hyvin sen viikonlopun päivät keskenään.

Sushi ja Ulpu tosiaan ovat ihan ok pihalla ja Ulpu tuntuu siellä ainakin tajuavan, että Sushiin tulee suhtautua eri tavalla kuin Mursikiin.

Ulpu ja Mursik olivat sisätiloissa menestyksekkäästi yhdessä muutamina päivinä. Ne mm.nukkuivat rauhassa yhden meidän kauppareissun ajan keskenään. Tosin ihmeellistä kyllä, myöhemmin Ulpu kuitenkin vahti joko yhtä koiranpetiä (meillä on niitä useita, joten pulaa niistä ei ainakaan ole) tai lattialla lojuvaa puruluuta. Mursik meni haistamaan yhtä petiä ja Ulpu katsoi muutaman sekunnin pitkään ja hyökkäsi. Siitä tuli jopa pikkuinen rähinä. 

Rähinät on kuitenkin jääneet noihin mainittuihin kolmeen kertaan. Se kuitenkin johtuu varmaan siitäkin, että koirat ovat pääsiassa erillään sisätiloissa edelleen. Ne ovat kuitenkin ihan rauhassa portin eri puolin, joten kai tälläkin tavalla pikkuhiljaa opitaan olemaan saman katon alla. Ulpu tosin kiihtyy mm.aina kun ruokaa aletaan valmistelemaan tai jotain uloslähtöön liittyvää tapahtuu.

Tänään rähinää tuli meitä seuranneen irtokoiran kanssa, jonka Ulpu karkoitti meidän kimpusta hyvin vakuuttavasti asettumalla meidän väliin ja hyökkäämällä irtokoiraa kohti, jos se yritti tulla liian lähelle. En tiedä pitää tuota käytöstä katsoa hyvällä vai mitä.. Mun mielestä olisi kyllä kivempaa, että koira ei ihan noin isosti ota vastuuta, mutta tuossa tilanteessa uskoisin että sen takia päästiin kaikista vähimmällä.

Ulpu ja Mursik myös autoilevat rauhallisesti yhdessä. Ensi viikollahan me palataankin töihin, ja Ulpu tulee myös avustamaan ohituskurssille. Joten autossa rauhassa oleminen on erittäin tärkeää, kun lisäksi ovia täytyy pitää auki, vaikka onneksi nyt ilmat viilenevätkin normaalimpaa 20 asteen kesäsäähän.

Saan leikattua Ulpun kynsiä nyt jo ihan hyvin ja täysin vapaaehtoisesti. Aluksi se ei onnistunut lainkaan, mutta ollaan harjoiteltu lähes päivittäin. Mun piti myös kokeilla vähän erilaisin tekniikoin asian lähestymistä ennenkuin löydettiin sopivin.

Kaikki koirat ulkoilevat mukavasti yhdessä. Yksin en ole vielä kuitenkaan lähtenyt kaikkien kolmen koiran kanssa sompailemaan. Sekin onnistuisi, jos olisi ihan varmaa ettei ketään tulisi vastaan ulkona. Täällä on kuitenkin nyt ollut ärsyttävä trafiikki koko ajan, kun ihmiset käyttävät läheisiä uimarantoja ahkerasti.

Ulpu on myös oppinut odottelemaan rauhassa, vaikka lähtisin Sushin kanssa ulos, eikä Ulpu pääse mukaan. Aluksi jäi kiljumaan perään.

Kyllähän tässä on hurjasti edistystä tullut ja sama meno jatkuu. Pitäisi vaan nyt taas muistaa, että kaikkien koirien kanssa on ollut vaikeita juttuja aluksi ja kaikista ongelmista on ajanmittaan selvitty. Mä vaan olisin toivonut, että nimenomaan mun omien koirien välit olisi lähtenyt natsaamaan heti alkujärkytyksen jälkeen ja ne asustelisivat täällä tyytyväisinä yhdessä, kun lomalta palataan. Mutta nyt täytyy ottaa varovaisemmin, jotta luottamukselliset välit lopulta syntyisi.

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpun kotiutuminen.

Maanantai 23.7.2018 klo 19:58

Meillä koirien tutustuttaminen menee nyt niin, että Mursik ja Ulpu lenkkeilevät yhdessä ja ovat pihalla vapaasti yhdessä. Sisällä ollaan harjoiteltu pieniä pätkiä samassa tilassa olemista.

Sushi ja Ulpu käyvät pienillä yhteislenkeillä hihnassa ja ovat pihalla Sushi vapaana ja Ulpu hihnassa.

Sisällä Sushi ja Ulpu ovat portin eripuolin. Yritän aina kehua ja palkkailla niitä rauhallisesta käytöksestä, vaikka ei Ulpu ole muuta portin takana tehnytkään.

Eilen illalla Ulpun ja Sushin iltakävelyllä Ulpu otti kepin ja juoksenteli se suussa. Se kääntyi aina katsomaan Sushia ja pyrähti eteenpäin. Sushi yritti myös lähteä juoksemaan sen perään.

Mun silmään tuo näytti ihan leikkimiseltä ja että Ulpu yritti saada Sushin jahtaamaan itseään. Pihalla katselin Ulpun ja Mursikin touhuja ja tajusin, että se tekee Mursikille ihan samoja juttuja (ryntää kohti, ärähtää yms.) kuin Sushille. Sillä erolla vaan, että Mursik joko ei välitä tai ottaa sen leikkinä. Sushi taasen pelästyy ja ärähtää Ulpulle.

Näillä spekseillä en näe mitään pointtia aiheuttaa eripuraa niiden välille, vaan ennakoin kaikki mahd.pelästymiseen tms.johtavat tilanteet pois.

Alla olevassa kuvassa näkyy päivälepo. Koirat ovat tavallaan tuossa ihan vierekkäin ja nukkuvat rauhallisina. Ulpu tosin on vielä toistaiseksi portin takana. Mutta jossakin vaiheessa väliportti poistetaan ja silloin toivottavasti voidaan olla yhtä rauhallisesti.
006.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpun kotiutuminen.

Sunnuntai 22.7.2018 klo 19:07

Ulpu_ja_pedit.jpgTästä kotiuttamisesta tulee nyt taas jatkis...

Haluaisin, että tästä kirjoittelusta voisi olla hyötyä jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle. Ei välttämättä valmiina harjoitusohjelmana, koska sellaista ei voi antaa, mutta luulisin että samanlaisia ajatuksia voi pyöriä päässä muillakin. Lisäksi jollain voi olla sellainen käsitys, että minä ammattilaisena handlaan tällaiset hommat tuosta vaan. No voin kertoa, ettei näin ole. Mähän en tunne tätä uutta koiraa laisinkaan, enkä tiedä miten sillä lähtee synkkaamaan mun muiden koirien kanssa. Mulla on hirveä stressi siitä koko ajan, että teenkö mä väärin näitä koiria kohtaan kun ahdan niitä tähän meidän perheen muottiin. Mursik on toki ikionnellinen uudesta perheenjäsenestä, samoin Ulpu on tuntunut viihtyvän meillä hyvin. Sushi taasen olisi varmasti tyytyväisempi tällä hetkellä, jos meillä ei olisi uutta koiraa. Sushi-parka on elänyt säpäköiden narttujen tassun alla ennenkin ja on ollut varmasti rennommin fiiliksin kun syöjätär-corgeja ei ole ollut.

Nämä ihan ensimmäiset päivät on pitkälti stressailua, sekä koirilla että ihmisillä ja niinä kannattaa panostaa sekä omaan että koirien stressinhallintaan. Yritetään luoda ilmapiiri, jossa voisi alkaa opettaa uudelle koiralle asioita (kovin stressaantuneenahan ei mitään opi). Kova stressi ei ole myöskään se optimaalisin tila luoda positiivisia assosiaatioita,kun luultavasti mikään ei tunnu kivalta tai hyvältä.

Meillä sattui vielä nämä 30 asteen helteet tähän Ulpun muuttoon ja se on kyllä vaikeuttanut huomattavasti mm.koirien tutustumista sekä ihan tuota stressinhallintapuolta.

Lepo ja uni on tosi tärkeää stressiä purkaessa, mutta aktiiviset koirat eivät yleensä nuku kovin hyvin, jos eivät saa myös liikuntaa ja tekemistä. Onneksi meillä on aika iso, aidattu piha, jossa on mm. kaksi lasten uima-allasta ja enin osa päivästä varjoa. Ihan ensimmäisenä päivänä en uskaltanut koiria siihen vapaaksi päästää, joten ravattiin lyhyillä hihnalenkeillä koko päivä. Illalla tosi myöhään pystyi tekemään kevyet lenkit, jotta koirat pääsisivät näkemään toisensa turvallisesti. Omat koirat olin uittanut tuon päivän aamuna niin, että se kattaa hyvin koko päivän liikunnantarpeen.

Ulpu oli hyvin levoton ekana päivänä ja olin sen kanssa olohuoneessa. Yritin vaan olla rauhallisesti ja mm.luin, tein hommia koneella, katsoin nettiluennon ja virkkasin. Ekana päivänä Ulpu säikähteli myös mun avopuolisoa ja tietysti kaikki koirien aiheuttamat äänet oli jänniä. Ensimmäisenä päivänä olin valmis myös koko ajan vastaehdollistamaan, jos jotain ääntä kuului.

Oma nukkuminen on jäänyt vähiin koko viikon, sillä koiria pitää lenkittää tosi aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Väliin on jäänyt valitettavasti liian vähän aikaa nukkua. Koirat on nukkuneet kaikki yöt rauhallisesti kylläkin.

Seuraava sisältää tuotesijoittelua, mutta todellinen pelastus näinä kuumina stressipäivinä on olleet Kong-tötteröt. Olen jäädyttänyt koirien kaikki ruuat Kong-lelun sisään ja annan niitä mm.yksinolojen ajaksi, viilennykseen ja rauhoittumista tukemaan.

Tokihan myös makupaloja kuluu paljon, joten olen myös tehnyt terveellistä "lihapannaria" aina 2 pellillistä kerrallaan. Pannaritaikina tehdään jauhetusta lihasta, kananmunasta ja perunajauhosta. Tämä makupalaresepti on helppo toteuttaa myös luomuna ja siihen voi myös heittää jotain muutakin sekaan jatkeeksi. Esim.vihannesraastetta tai kaurapuuron jämät.

Liikuntaa täällä on kyllä aktiivikoirat harrastaneet kuumuudesta huolimatta. Mursik ja Ulpuhan painivat ja juoksevat pihalla jokaisen lenkin jälkeen ja vielä pari kertaa siihenkin lisäksi päivällä, kun varsinaiselle lenkille ei ole mitään asiaa.

Sushin kanssa olen käynyt mm.poimimassa vadelmia, jotta sekin saisi omaa  aikaa sekä pääsisi vähän puuhailemaan oman jaksamisensa mukaan.ulpu_altaassa.jpg

Ensimmäisinä päivinä tärkeät ovat olleet:

-ruokavirikkeet

-liikunta

-lepo

-yhteislenkit koirien kanssa. Ulpua ja Mursikia ulkoilutan samaan aikaan, mutta Sushin ja Ulpun kanssa mennään yhdessä avopuolison kanssa

-harjoitellaan koirien yhteiselämän kannalta tärkeitä taitoja mm.vihjeiden noudattamista, omaan nimeen reagoimista ja itsehillintää toisten koirien läsnäollessa

-pyritään luomaan muutenkin positiivista assosiaatiota toiseen koiraan. Mursik ja Ulpu hoitivat tämän ihan itse ja assosioituivat mm.kivan leikkimisen ja samanhenkisyyden nojalla.

Ulpulla ja Sushilla ei ole oikeastaan paljonkaan yhteistä, joten yritän palkita ja kehua niitä aina kun ovat nätisti toistensa seurassa, josko se luottamus syntyisi ihan tottumuksesta. Lisäksi nyt pyrin ennakoimaan, enkä päästä tilanteita siihen, että Ulpu pääsisi pelästyttämään Sushia enempää. Tänään mm.treenattiin pihallaoloa niin, että Ulpu oli hihnassa ja Sushi irti. Palkitsin Ulpua aina itseltäni,jotta se kääntyy Sushista poispäin ja koska se saattaisi alkaa vahtia maahan heitettyä makupalaa. Sushille heitin namin poispäin, jotta se ei tule liian lähelle.

-Ulpun kanssa treenaaminen kahdestaan. Mm.kynsien leikkuuta on harjoiteltu, tänään harjoiteltiin uimista uimaliivit päällä, rauhoittumisasentoa, kosketuskohteita, luoksetuloa, kontaktia, paikallaoloa

-koirien elekielen seuraaminen, varsinkin Ulpun joka on mulle uusi tuttavuus.

Ulpu_ui.jpg

Koko_jengi.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpun kotiutuminen.

Lauantai 21.7.2018 klo 20:11

Mulla oli melko ruusuinen kuva siitä, että Ulpu olisi meillä heti kuin kotonaan ja koirat olisivat heti parhaita ystäviä.

No näimpä ei olekaan. Alunperin ajattelin, että Ulpu pelkäisi Mursikia, joka on iso ja musta sekä hyvin innokaskin. Vielä mitä! Nehän ovat kuin paita ja peppu. Eli tässä muutamassa päivässä ei ole epäilystäkään etteikö Ulpu ja Mursik voisi elää onnelisina elämänsä loppuun saakka. Ne leikkivät sydämensä kyllyydestä ja vaikka Ulpu on aika tiukka, terävä ja paimenkoiramainen neiti, niin Mursikhan ei ole moksiskaan.

Sushilla ja Ulpulla taasen, vastoin odotuksia ekan tapaamisen jälkeen, ei ole kovinkaan samanlainen meininki. Sushi ei halua riehua ja sekoilla niin kuin nuoriso ja siksi murisi aluksi Ulpulle halutessaan tilaa. Sushi kuitenkin menee aina itse pois ja väistää, eikä todellakaan ole mikään tappelija. Mä olin myös niin hölmö, että altistin Sushin tuonne riehuvan "nuorison" jalkoihin. Toki itse valvoin koko ajan tilannetta, että kaikki menee hyvin.

Toisena päivänä kävi vähän ikävä juttu, kun Ulpu oli jemmannut illalla saamansa hammasharjaluun ja se löytyi seuraavana aamuna. Löytäjä oli Sushi ja Ulpu hyökkäsi Sushin päälle puolustaessaan resurssiaan. Siitä seurasi pieni rähinä, joka loppui kyllä itsestään, eikä siinä nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Tämän jälkeen Ulpu on mielestäni kuitenkin ollut Sushin tapauksessa tarkempi resursseistaan. No onhan se Mursikinkin kanssa, mutta kuten sanoin Mursik ei siitä piittaa. Sushi taas on vähän rassukka ja alkoi myös varoa Ulpua.

Nyt meillä on ollut "annetaan pölyn laskeutua" tilanne, eli Sushi ja Ulpu on tavannut vain hihnassa tai sisällä portin eri puolin. Nyt vain hyviä fiiliksiä toisesta koirasta, etteivät ala inhota toisiaan heti aluksi.

Muutenhan täällä on rauhallista, Ulpu alkoi eilen nukkua hyvin (oli aika levoton ekat pari päivää) eikä enää esim.pelästy avopuolisoani, jos on nukkumassa ja avopuoliso putkahtaa jostain. Olen halunnut siksi myös rauhoittaa Ulpun nukkumisen, jotta saisi tarpeeksi lepoa näin alkustressinkin takia, niin päätin että se saa nyt kuten aiemmatkin tulokkaamme, opetella ensin olemaan ja nukkumaan meidän koirien huoneessa itsekseen. Tarkoitus olisi että Mursik siirtyy sinne sen kaveriksi jossain vaiheessa, mutta nyt alkuinnostuksessa en usko, että Mursik antaisi Ulpun nukkua tarpeeksi.

Nyt kun näitä ajatuksia jäsentää kirjoittamalla ja toki olen yrittänyt jutella myös mm.kollegoiden kanssa, niin hyvällä mallillahan asiat on ja nopeasti Ulpu vaikuttaa kotiutuvan. Nyt pitää vaan muistaa pitää pää kylmänä, muistaa että tarvitaan aikaa-aikaa ja aikaa sekä kärsivällisyyttä. Tämä nyt erityisesti koirien tutustuttamisessa toisiinsa.

Ulpu on kyllä omana persoonanaan oikea dream come true. Se itseasiassa muistuttaa monella tapaa edesmennyttä Kerttua ja on "kuin ihmisen mieli". Ties mitä me vielä saadaan aikaan!

koko_jengi_pihalla.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Ulpu.

Perjantai 20.7.2018

horis.jpgNyt ei voi taaskaan ylpeillä tiivistahtisella blogikirjoittelulla... Kevät oli melkoista myllerrystä, joista isoimpina voisi mainita uudet työkuviot sekä Kertun poismenon.

Kerttu oli ensimmäinen ikioma koirani. Welsh Corgi Cardigan-rotuinen narttu. Kerttu lopetettiin alkukeväästä, kun sen huonot lonkat menivät tosi huonoiksi. Kerttukin oli jo valmiiksi niin romu selästään ja nivelistään, ettei sitä olisi ollut mitään järkeä enää enempää yrittää hoitaa. 

Kertun tila huononi tosi akuutisti, joten senkin takia parempi päättää päivänsä aktiivisen koiranelämän päätteeksi, eikä vuosia kitkutellen joten kuten. Ikää ehti tulla 11-vuotta.

Kerttu on opettanut mulle koirista melkein kaiken! Sen takia olen alkanut aikanani opiskelemaan kouluttajaksi Suomen Eläinkoulutuskeskuksella. Sen kanssa me nivouduttiin niin tiiviiksi pariksi vuosien myötä, että se oli kuin ihmisen mieli. Se on mm.ainoa koiristani, jolla on ollut lähes 100% varma luoksetulo.

Kerttu oli herkkä ja vähän epävarma monen asian suhteen. Se haki kuitenkin tukea ihmiseltä ja oli helposti ohjattavissa. Pentuna en osannut sitä tukea tarpeeksi, ja siksi siitä varmaan epävarma tulikin. Lisäksi koirien suhteen se oppi puolustamaan itseään herkästi, sillä minä en kyennyt sitä suojelemaan. Tämä siksi, että mm.koirapuistossa neuvottiin ettei koiraansa saa suojella muilta koirilta.Eikä sieltä saa poistua, jos koira pelkää, koska silloin se pelko vaan vahvistuu. Aivan uskomattoman typeriä neuvoja ja vielä typerämpää niitä oli kuunnella, kun itsestä tuntui ettei se nyt ihan niin voi mennä. 

Kaikilla kai on se oma prototyyppi-koiransa, jonka kanssa mokaillaan. Kerttu joutui olla mun proto, mutta uskoisin että loppujen lopuksi sain sen elämästä tosi hyvää. Kertun elämässä parhaat asiat oli varmasti uiminen, hajutyöskentely ja muutto tänne maalle. Oli myös ihanaa, että se sai Mursikista vielä viimeisinä vuosinaan hyvän uuden kaverin.

Useampi kuukausi meni kahden koiran kanssa ja niiden kanssahan oli suorastaan helppoa elää. Tosin Sushi alkaa olla sikäli papparaiskategoriassa, ettei se 9-vuotiaana oikein jaksa enää samaa menoa kuin Mursik. Iso, aktiivinen 2-vuotias. Joten monia juttuja tulee tehtyä niiden kanssa erikseen, kuten osa lenkeistä ja treeneistä.

Mursikilla on myös koirakavereita, joiden kanssa välillä pääsee leikkimään, ettei tarvitsisi Sushi-parkaa murjoa. Kukaan kaveri ei vaan asu täälläpäin, joten aika harvoin saadaan leikkitreffejä järjestettyä. Joten mm.näistä syistä ja siitä että mulle tarjottiinkin kodinvaihtajakoiria, aloin miettiä että olisiko meille järkevää ja mielekästä hankkia kolmas koira.

En ole varmaan näin paljoa koiran hankkimista miettinyt koskaan. Lopulta sitten päädyin siihen, että Sushinkin pikkuhiljaa eläköityessä, olisi ehkä järkevää ottaa nyt tähän mukaan kasvamaan uusi koira. Tarkoitus olisi että se voisi jatkaa Mursikin kanssa mun työtehtävissä ja harrastuksissa. Tai järkevää ja järkevää... Mullahan oli kaksi koiraa, joiden kanssa menee tosi hyvin, mutta Mursikin kanssa toki riittää edelleen treenattavaa. Lisäksi elämä on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kahden koiran kanssa.

Sitten tuli pohdittavaksi se mm. mistä koira? Minkä rotuinen koira? Uros vai narttu? Pentu vai aikuinen? Tätä rotuasiaa olen pohtinut niin kauan kuin muistan, enkä vieläkään ole päätynyt mihinkään rotuun...Lisäksi asiaa miettiessäni päädyin aina siihen, että maailmassa on jo niin paljon kodittomia koiria, jotka riittävät aivan hyvin mun harrastus yms.tarpeisiin. Koska talossa on uros 2v. ja leikattu uros 9v. , tuntui narttu järkevältä vaihtoehdolta.

Näillä spekseillä lähdin kyselemään koiraa. Lisäksi nartun olisi hyvä olla iältään ainakin pari vuotias, mielellään steriloitu jo valmiiksi, keskikokoinen ja ei kovin yleisarka. Myöskin haluan, että pääsen tapaamaan koiraa etukäteen ja saisin siitä tietoja jo etukäteen.

Alkukesästä mulle sitten vinkattiin Ulpusta. Ulpu täytti hyvinkin kaikki kriteerit ja vielä paljon enemmänkin! Se on asunut Suomessa pari vuotta ja on hyvin pidetty ja koulutettu. Se on reipas ja innokas yhteistyöhön ihmisen kanssa. Ulkoillessaan se ei juurikaan välitä ympäristön ärsykkeistä ja kulkee hienosti hihnassa pitäen kontaktia.

Sillä on koirakavereita, joiden kanssa se tulee hyvin toimeen.

Näillä tiedoilla Ulpu vaikuttaa meille tosi sopivalta. Kävin tapaamassa sitä kolme kertaa ennen päätöstä adoptoida se. Sain paljon tärkeää infoa entiseltä omistajalta ja viimeisellä tapaamisella kokeiltiin myös yhteiskävelyä Sushin kanssa. Koirat haistelivat toisiaan ja olivat iloisia ja kohteliaita.

Näin ollen meillä on nyt ollut pari päivää Ulpu uutena perheenjäsenenä ja toivon kovasti, että tässä loman aikana saan ainakin koiraporukan toimimaan keskenään jotenkin järkevästi!

Kommentoi kirjoitusta.

Miten valitsen hyvän kouluttajan?

Lauantai 24.2.2018 klo 17:00

"Kansan pariin jalkautuminen" on nykyään helppoa, kun meillä on sosiaalinen media.

Kuten aiemmin olen kertonutkin, seurailen "turvalliseksi" ympäristöksi havaitsemiani ryhmiä, joissa keskustelu pysyy (useimmiten) fiksuna, eikä pointtina ole kailottaa omaa mielipidettään kaikista terävimmin ja kovimmin, vaan koulutukseen liittyvä keskustelu. Ja koska on koulutusta ja "koulutusta", niin lisäksi tarvitaan vielä rajaus siihenkin, että keskustelijat ovat suht samaa mieltä siitä, mitä kouluttaminen tarkoittaa.

Jos itse osallistun keskusteluun, teen sen yleensä yksityishenkilönä ja koiranomistajana, enkä kouluttajana. Tämä siksi, etten välttämättä halua jaella ilmaisneuvoja netissä ja koska ylipäänsä on aina eettinen kysymys annetaanko koulutusohjeita näkemättä ja luultavasti hyvin pinnallisin tiedoin. Toinen syy, että muissa koiraharrastajissa on varmasti minua jossakin asioissa osaavampia ihmisiä ja toivon myös itse hyötyväni sieltä jotakin omien koirien koulutukseen.

Viimeisin keskustelu, jota seurasin, liittyi kouluttajan valintaan.

Siitä tulikin mieleeni paljon ajateltavaa. Olen ajatellutkin, että kokoaisin omalle nettisivulleni "asiakaslupauksen" siitä, mitä juuri minä voin kouluttajana antaa. Nyt pohdin asiaa kuitenkin siltä kantilta, mihin itse kiinnittäisin huomiota valitessani kouluttajaa itselleni ja koirilleni.

Kaksi tärkeintä asiaa on mielestäni asian ydin ja muu on sitten hienosäätöä. Nämä kaksi asiaa ovat: teoriatieto eläinten oppimisesta ja käytöksen muokkaamisesta sekä kokemus kouluttamisesta eli teorian käytäntöönpano ja syvempi ymmärtäminen. 

Näissä kahdessa (teoriatieto ja kokemus) ei voi koskaan olla valmis, vaan pitää hyväksyä että omia koulutustaitoja tulee jatkuvasti kehittää ja tietoa päivittää, sillä eläinten käyttäytymistä tutkitaan koko ajan lisää ja koulutustekniikat kehittyvät.

Kokemus ei ole mielestäni sama, kuin "olen tehnyt näin 20 vuotta". Kokemukseen kuuluu myös oppiminen siitä kuinka ei kannata tehdä ja virheistä oppiminen. Kaikessa muussakin hyväksytään kehitys ja se on jopa toivottavaa. On ihmeellistä, että tämä ei aina näy eläinten koulutuksessa tai niiden hyvinvoinnissa.

"Koirat on ennekin toimineet ilman palkkioita, pärjänneet pakkasella ilman takkia ja niitä ei saa nykyään enää edes kieltää."

Kyllä, asiat voi tehdä kuten on tehty 60-luvullakin, mutta aika monen asian suhteen kehitys meinaa mm.tehokkuutta, turvallisuutta ja eettisyyttä.

Kokemus voi tarkoittaa myös omakohtaista kokemusta. Kaikkihan me olemme jossakin asiassa kokemusasiantuntijoita, mutta se on vain meidän henk.koht.kokemus. Kouluttaja voi olla itse menestynyt vaikka jossain harrastuslajissa, mutta ei se tarkoita että hänkään osaisi kouluttaa muiden koiria, saatika opettaa toista ihmistä kouluttamaan koiraa.

Tietopohja puolestaan olisi hyvä perustaa objetiiviseen tietoon, jota tiede pyrkii tarjoamaan. Eettisen eläinkoulutuksen hyötyä voidaan mitata monin mittarein esimerkiksi stressiä ja mielihyvää mittaamalla.

Klassisen-ja operantin ehdollistumisen tunnistaminen ei ole kovinkaan uusi asia, mutta se ei muutu miksikään, kun se on tieteellinen fakta. Eri asia on sitten sen, miten tätä tietoa käytetään hyväksi ja pelataanko enemmän hyvien vai huonojen fiiliksien puolella.

Itse valitsisin kouluttajan, joka käyttää palkitsemista (pos.vahvistaminen) pääasiallisena koulutusmenetelmänä. Sen aisaparina on toki aina palkkion poistaminen (neg.rankaisu). Pos.rankaisu ja neg.vahviste ovat toinen parivaljakko ja niitä en halua koulutuksessa tietoisesti käyttää.

Vielä kerran pähkinänkuoressa: tarvitaan tietoa pohjalle, sen syvempää ymmärtämistä ja kokemusta käyttää tätä tietoa hyväkseen käytännön koulutuksessa. 

Näillä taidoin kouluttaja voi olla hyvinkin pätevä. MUTTA jos hän ei osaa kertoa ja opettaa asioita ymmärrettävästi koulutettavilleen, jäävät nämä kyvyt piileviksi.

Eli kouluttajan täytyy osata kouluttaa myös ihmisiä, koska sitähän me kouluttajat juuri teemme.

En ole itse kouluttanut kenenkään asiakkaan koiraa, vaan olen opastanut heitä kouluttamaan omaa koiraansa.

Minä olen päätynyt vain sellaisille kouluttajille, jotka osaavat kertoa asiat ymmärrettävästi ja selkeästi. 

Puheen lisäksi erilaiset kuvamateriaalit, kirjalliset materiaalit ja videot avaavat monia teemoja myöskin hyvin. Näiden käyttömahdollisuudet vaihtelevat toki sen mukaan, ollaanko koulutuksessa luennolla, verkkokurssilla, ulkona kaatosateessa vai ryhmäkurssilla koirakoululla.

Asioiden esittäminen ja esiintyminen selkiytyy ajan mittaan niitä vuosikausia toistamalla ja hiomalla.

Puhtaasti asiakkaiden palautteen perusteella olen pyrkinyt kehittämään toimintaani ja olemaan empaattisempi sekä kannustavampi kouluttaja. Aluksi oli hankalaa ymmärtää itsekin, että asiakas ei omaa samaa tietopohjaa ja opetettavat asiat täytyy purkaa pienempiin palasiin.

Mutta tämäkin on kokemuksen myötä kehittyvä taito. Ja jollakin vasta aloittelevalla koirankouluttajalla voi olla jo ennestään ihmisten ohjaamiseen liittyvää osaamista!

Minullekin tarjotaan jatkuvasti ihmisten ohjaamiseen liittyviä koulutuksia, mutta näin pienituloisena yrittäjänä olen toistaiseksi panostanut eläintenkouluttamistietojen ja -taitojen kehittämiseen, sillä kaikkeen ei ole varaa. Siispä ihmistenohjaamistaidot ovat pitkälti kehittyneet ajan ja kokemuksen mittaan. Ja kehitys jatkuu edelleen.

Ihmiset oppivat eri tavoin. Osa oppii parhaiten kuuntelemalla ohjeita, osa näkemällä jonkun muun toteuttaman harjoituksen tai videon, osan täytyy päästä itse kokeilemaan.

Jotta kehitystä tapahtuu, täytyy ihmisen käydä myös siellä epämukavuusalueella. Siellä missä ei ole ennen käynyt ja mikä on pelottava ja tuntematon alue. Kukaan ei kehity toistamalla samaa jo osaamaansa harjoitusta ikuisuuksiin samalla tavalla.

Itse haluan kuulla myös parannusehdotuksia harjoituksiini, vaikka toisaalta on mukavaa jos joku huomaa sen, mikä jo menee hyvin. Oikeistaan minulle on jäänyt mieleen parhaiten sellaiset kouluttajan antamat palautteet, jotka eivät sillä hetkellä edes tuntuneet hyviltä. Ne ovat jääneet kuitenkin mieleeni kytemään ja olen ymmärtänyt niiden merkityksen vasta myöhemmin. 

Kouluttajan persoona vaikuttaa toisille enemmän ja toisille vähemmän koulutuksen mielekkyyteen.

Ihmiset kiinnittävät erilaisiin asioihin huomiota. Onko kouluttaja samalla aaltopituudella? Kaikkien ihmisten kanssa ei vaan synkkaa, ehkä ei edes osaa sanoa miksi. Voi olla että kouluttajan ärsyttävä puhetapa tai väärän värinen paita häiritsee... Minkäs sille voi, jos häiritsee, mutta ehkä kannattaa kuitenkin keskittyä siihen mikä on olennaista. Jos etsii kouluttajaa pitkään koulutusprosessiin avuksi, niin silloin on ehkä hyvä varmistaa että kemiat kohtaavat enemmän myös henkilökohtaisella tasolla.

Osa koulutettavista kaipaa enemmän keskustelevaa vertaistukea ja osa haluaa tehdä ja kouluttaa ja höpistä vähemmän. Ryhmissä tähän voi olla vaikeaa löytää balanssia ja ihmisille täytyy tuottaa välillä pettymyksiäkin, jotta kaikki ryhmissä olijat saavat tarvitsemaansa apua ja koulutusta.

Suoraan sanoen siis kouluttajan tehtävä on myös huolehtia siitä, että pysytään aikataulussa ja kaikki harjoiteltavat asiat tulee tehtyä. Itse kaipaan siis jonkinmoista jämäkkyyttä, jos koulutukseen hakeudun. Osaan aivan hyvin itsekin koulutella vähän sitä ja tätä ja eksyä välillä aiheesta. Joten kaipaan kouluttajalta myös vähän sitä takapuoleen potkimista ja myös sitä, että hän huolehtii koulutuksen etenemisestä sekä ainakin jossain määrin koulutussuunnitelmasta.

Koulutuksen hinta.

Itse koen monessakin asiassa, että halvalla ei saa hyvää. Tässäkin pohdinnassa on tullut esiin, että tiedot ja taidot vaativat jatkuvaa päivittämistä ja hyväksi kouluttajaksi voi tulla vain opiskelemalla, harjoittelemalla, ottamalla opikseen palautteista ja kouluttamalla. Voin sanoa, että se ei ole ilmaista, enkä itse ainakaan ehdi samalla tehdä jotain tuottoisampaa työtä. Pelkkä hintakaan ei mitään takaa, mutta kyllä itselläni herää epäilys heti jos jokin tässä maailmassa on liian halpaa..

Hintoja kannattaa kuitenkin vertailla, jotta voi tietää minkälaisissa raameissa liikutaan ja mitkä seikat hintoihin vaikuttavat.

Kouluttajan esimerkki. 

Mielikuvaan kouluttajasta vaikuttaa myös se, miten hän itse kouluttaa koiriaan tai on niiden kanssa. Olen törmännyt kouluttajiin, jotka mainostavat itseään sillä että heillä on ollut 20 koiraa ja tälläkin hetkellä 10 kappaletta. Sehän ei kerro mitään siitä miten koiria pidetään, miten ne on koulutettu tai ymmärtääkö tällainen ihminen enää mitään ihan tavallisen koiranomistajan arjesta.

Koirathan tavallaan laumautuvat keskenään ja hioutuvat yhdessä toimivaksi porukaksi, koska ovat pääosin diplomaattisia eläimiä. Tämä ei ole välttämättä ollenkaan niiden omistajan ansiota.

Minulla on myös ollut koira, joka toimiessaan demokoirana tai avustaessaan harjoituksissa, sai aina ihasteluja siitä kuinka hieno koira se olikaan. Niin olikin! Mutta en koe, että se olisi erityisesti omaa ansiotani. Toki sekin vaatii taitoa, ettei pilaa hyvää koiraa, mutta ei se silti kerro välttämättä koulutustaidoistani mitään.

Kouluttajan meriitit esim.kisakentillä tuovat myöskin uskottavuutta, mutta kuten aiemmin todettua, kouluttaja ei välttämättä osaa siirtää oman koiransa koulutustaitoja toiselle ihmiselle.

Itse kuitenkin arvostan myös sitä, että kouluttajalla on kokemusta koirien pidosta ja niiden kanssa elämisestä sekä erilaisten koirien kouluttamisesta.

Käytöstä pitää kuitenkin aina osata katsoa analyyttisesti! Se on myöskin asia, jota kaipaan kouluttajalta. Itse ottaa helposti oman koiran käytöksen henkilökohtaisesti, joten tarvitaan sitä puhtaasti analyyttistä silmää katsomaan mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu.

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi en voi seurata koira-aiheisia nettikeskusteluja?

Torstai 28.9.2017 klo 16:28

Vaikka olen vakaasti päättänyt olla lukematta koira-aiheisten facebook-ryhmien keskusteluja tai muita vastaavia kaiken kansan neuvonanto-ja kommentointipalstoja, jotenkin eksyn kuitenkin aina välillä johonkin ryhmään tai artikkelin tms.kommenttiosioon.

Viimeksi vietin jotakuinkin unettoman yön luettuani jälleen jonkun facebook-ryhmässä esittämän kysymyksen, jossa henkilö tiedusteli haukunestopannan toimivuutta.

Jollekin se olisi kysymys kysymysten joukossa. Haukunestopanta on täysin laillinen "koulutusväline". Ei mitään ihmeellistä...

Mulle taas epäreiluus koiraa ja ymmärtämättömyys koiran käytöstä kohtaan roiskahti naamalle, niin että piti siristellä silmiä ja haukkoa henkeä. Tämä on ammatin varjopuoli ehdottomasti.

Haluan nyt asialliseen sävyyn tarkastella tätä keissiä, niiden tietojen pohjalta mitä kysymyksen yhteydessä annettiin.

Kysyjän koira haukkui uudessa asunnossa ollessaan siellä yksin (?) tai ainakin, kun omistajat eivät olleet paikalla. Koiralla ei aiemmin ole ollut tapana haukkua yksinään, tai ainakaan naapurit eivät ole kertoneet. Yksinoloja ei ole dokumentoitu. Nyt naapurit on valittaneet asiasta ja häätö uhkaa.

Omistaja oli kieltänyt koiraa haukkumasta ollessaan kotona. Koira oli tällöin lopettanut haukkumisen.

Mun näkemys (sisältää ilmaisia koulutusneuvoja):

Kun muuttaa, niin se on iso muutos koiralle ja usein sille stressaavaa. Olisi hyvä valmistautua jo etukäteen tasoittamalla tilannetta, jotta muutto menisi mahdollisimman stressittömästi myös koiralle (itselleni en ole osannut järjestää stressitöntä muuttoa). Lisäksi ennakointi on yleensä kaikessa koulutuksessa parempi vaihtoehto (monessa muussakin asiassa), kuin jo esiintyvän ongelmakäytöksen poiskouluttaminen.

Uudet äänet ja esim.ikkunasta näkyvät asiat voivat hermostuttaa koiraa, kun se ei ole tottunut niihin ja ne tuntuvat uhkaavilta. Peittäisin aluksi äänimaisemaa pitämällä esim.radiota päällä, välovea kiinni ja pitäisin ikkunoissa verhoja. Lisäksi antaisin koiralle jonkin aikaa tutkitusti rauhoittavaa lisäravinnetta, kuten Zylkeneä.

En jättäisi koiraa heti uuteen asuntoon yksin vaan pyrkisin ajoittamaan muuton arkeen siten, että voisin olla ainakin muutaman päivän kotona seuraillen koiran sopeutumista uuteen paikkaan. Valmistautuisin treenaamaan äänisiedätystä ja muita uuteen kotiin liittyviä asioita (esim.hissillä/portaissa kulkemista, naapurien kohtaamista pihalla ja rapussa..).

Yksinolo ei välttämättä suju samalla tavalla uusissa paikoissa, kuin esim.edellisessä kodissa ja siksi olisi hyvä aluksi harjoitella lyhyemmissä pätkissä yksinoloa. Itse myös dokumentoisin sitä, jotta voisin olla varma siitä että koirani rauhoittuvat yksinollessaan. Jos sattuisin saamaan jonkun koiravihaaja-sekopää naapurin, joka väittää että koirat haukkuvat asunnossa, olisi minulla myös todisteita siitä että näin ei ole ja asiasta ei tarvitsisi enempää kiistellä lähtökohtaisestikaan.

Kieltäminen on sikäli turhaa touhua koulutuksessa, että se ei opeta koiralle, kuinka sen tulisi toimia. Eli jos koira haukkuu kuultuaan uhkaavaksi kokemiaan ääniä ja sitä kielletään haukkumasta, ei koiralle muodostu uutta käytösmallia ja seuraavan kerran kun ääniä kuuluu, se taas haukkuu. Kun olen juuri kieltänyt koiraani noin sadannen kerran hakemasta kylppärin lattiakaivon ritilää, opin itse sulkemaan kylppärin oven...Niin sitä itsekin oppii vielä uusia asioita!

Kun omistaja ei ole paikalla pysäyttämässä haukkumista, niin koira haukkuu, koska ei osaa reagoida muulla tavoin ääniin.

Koiraa voi siedättää ääniin ja samalla opettaa uutta käytösmallia palkitsemalla. Jos koira koki aiemmin äänet uhkaavana, muuttuu assosiaatio kun ääniä kuullessaan se alkaakin saada makupaloja. Live-äänisiedätystä tehdään niin, että asunnossa on koiran karkkipurkkeja aina käsillä. Kun ääniä kuuluu,niin koiraa palkitaan mieluiten siitä, että se on hiljaa. Jos se kuitenkin haukkuu, voi pyytää sitä tekemään jotain muuta, mistä pääsee palkitsemaan.

Tässä kohtaa kuulen jonkun kysyvän "mutta mitä jos koira ketjuttaa sen niin, että menee haukkumaan, jotta siltä pyydetään jotain ja se saa nameja?" Siksi juuri olisikin hyvä onnistua palkitsemaan koiraa myös siitä, ettei se ehdi reagoida. Reagointia vähentää myös äänten hiljentäminen, joten verhot kiinni, väliovi kiinni, Helmiradion kasarihitit looppaamaan jne. Lisäksi todellisia ketjutustapauksia tulee vastaan melko harvoin, joten siksikin se tuntuu kaukaa haetulta uhalta. Ketjujahan voi myös aina purkaa, muuttamalla käytösten järjestystä esimerkiksi. Palkitsemisen on tarkoitus kääntää myös koiran mielentilaa paremmaksi ja rauhallisemmaksi, siksi se vaikuttaa klassisen ehdollistuman kautta koiran mielentilaan jopa sen käytöksestä huolimatta.

Tämä koulutus vaikuttaa äänten merkitykseen koiran mielessä ja antaa sille uuden toimintamallin käyttöön. Reagoimattomuuden. Se toimii siis myös silloin, kun ei itse ole kotona.

Mun koirille tuli tavaksi hakeutua kontaktiin heti ääniä kuultuaan, kun yhdistivät äänet palkkioihin. Siirryin siinä vaiheessa palkitsemaan enää satunnaisesti makupaloilla ja pääasiassa kehuin hyvästä huomiosta (ääniä kuuluu, näin on). Kehuminen ei ole meillä kovinkaan suuressa arvossa koirien palkkiolistalla, joten sen takia ei jaksanut enää aina raahautua tuijottamaan omistajaa. Niinpä koirat jäivätkin vaikka lepäilemään niille sijoilleen.

Haukunestopannoista pari sanaa. Yleisesti ottaen positiiviset rankaisut ovat riskialtis koulutusmenetelmä, sillä jos rankaisu on tarpeeksi kova vähentääkseen sitä edeltävää käytöstä, on vaarana että saa muita pelkoehdollistumia sivuvaikutuksena.

Seuraavat on ihan oikeita haukunestopannan aikaansaamia "sivuvaikutuksia":

Koira ei uskalla juoda, kun isäntäväki ei ole kotona. Haukunestopanta on lauennut myös juomisen seurauksena.

Koira pelkää perheen muita koiria. Haukunestopannan on laukaissut toisen koiran haukunta, joten rankaisu on assosioitunut toisiin koiriin.

Koira ei uskalla katsoa ulko-ovelle päin. Haukkuessaan se on katsonut ovelle ja kokenut rankaisun seuraavan tätä käytöstä.

Koira on erittäin ahdistunut yksinolosta ja haukkuu. Haukunestopanta aikaansaa siinä valtavan paniikin ja sekoillessaan se murtaa jalkansa.

Omasta mielestäni on myös todella ikävä ajatus, että koirani viettäisi esim.9 tuntia päivässä passiivisena peläten koko ajan tekevänsä jotain mistä seuraa rangaistus.

Jos taas rankaisu ei ole tarpeeksi kova, koiran motivaatio haukkua voittaa mahdollisesti rankaisun uhan ja koira haukkuu pannan säiliön tyhjäksi. Tämän seurauksena eräs sinnikäs perhe sai koiralleen pahan silmätulehduksen, kun se ruiskutti päälleen monta pannallista jotain tököttiä ja ilmeisesti myös silmiinsä..

Myös perheen toiset koirat voivat oudoksua uutta voimakkaasti sitruunanhajuista kaveriaan...

En kommentoinut itse kysymystä ketjuun mitenkään, sillä koin etten sillä hetkellä olisi voinut vastata kuulostamatta hyökkäävältä ja syyllistävältä. En vastannut myöhemminkään, sillä ehkä pääsin ajatuksen yli ja ajattelin etten voi yksinkertaisesti päivystää netissä ja vastata kaikkiin vastaaviin tiedusteluihin yrittäen pelastaa koiria rankaisuilta ja niiden sivuvaikutuksilta. Näitähän on facebook-ryhmät sun muut pullollaan. Ilmeisesti kysymys oli aiheuttanut polemiikkia, sillä se oli poistettu, kun joskus uskaltauduin uudestaan katsomaan.

Jää epäselväksi onko koira nyt kotona odottamassa isäntäväkeään kotiin, jotta saisi ahdistusta aiheuttavan härpäkkeen irti itsestään, asuuko koko perhe kadulla pahvilaatikossa vai saiko kysyjä jonkin muun idean kehittävän keskustelun seurauksena..

2013-09-24_11.03.46.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »