Rain Dogsin tiimi.

On huomattu, että käsi meni namitaskuun!

Olen Liisa Pennanen, 35-vuotias ammattitutkinnon suorittanut Eläintenkouluttaja.

Koirien koulutushommia olen tehnyt vuodesta 2009 asti, jolloin olin suorittanut Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy.n ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot. Aloitin sivutoimisena kouluttajana ja nyt olen toiminut 5 vuotta päätoimisena eläinalan yrittäjänä.

Kursseja olen pitänyt keikkatyönä muissa koirakouluissa pääkaupunkiseudulla ja omalla firmallani Rain Dogs.lla tarjoan yksityiskoulutusta ja joitakin hajutyöskentelykursseja.

Työni ohella olen toiminut aktiivisesti myös koirien harrastusyhdistyksissä ja yhdistyspuolella lähdin alunperin ryhmäkoulutuksia pitämäänkin.

Kouluttajana yritän olla rauhallinen ja selväsanainen sekä tuoda koulutustilanteisiin rentoutta ja huumoria.

Teen myös paljon treenivideopätkiä omien koirien harjoituksista ja pyrin havainnoillistamaan niillä mm.harjoitusten sovellutuksia myös asiakkaille.

Uusia työkaluja sekä syvempää ymmärrystä ja osaamista koirien käytöksen muokkaamiseen hankin kouluttautumalla jatkuvasti lisää.

Meillä on ollut aina perheessä koiria, enkä osaisi varmaan enää ilman koiria elääkään. Ajattelen koiriani perheenjäseninä ja pyrin siihen, että arki rullaa mukavasti myös koiraperheessä. Monikoirataloudessa on moninkertaisesti työtä, jotta arki saadaan sujuvaksi ja stressittömäksi kaikille (lemmikeille, ihmisille ja naapureillekin!).

Yhteistyötä koiran ja ihmisensä välillä usein parantaa yhdessä harrastaminen ja siksipä meilläkin harrastetaan ja on harrastettu Rally-Tokoa sekä hajutyöskentelyä monessa eri muodossa.

Olemme harrastaneet aiemmin mm.tunnistusetsintää ja nyt muutaman vuoden aktiivisimmin Nose Workia.

Nose Workia olen kouluttanut myös niin kauan, kuin se on Suomessa ollut mahdollista ja olen ollut mukana puuhaamassa lajia Suomeen.

Ennen Nose Workia pidin Hajutyötä Kotikoirille-ryhmiä, jolla treenattiin hyvinkin saman tyyppisiä etsintöjä, kuin Nose Workissa tehdään, mutta eri kohdehajuilla.

Hajutyöskentely on omastakin mielestäni älyttömän monipuolista, mielenkiintoista ja riittävän helppoa harrastamista, mutta myös kaikki koirani ovat hajulajeihin tykästyneet.

Edesmennyt corgini Emma oli myös etevä sienikoira ja vielä viimeisenä kesänään se etsi meille valtavan määrän kanttarelleja.

Tällä hetkellä harrastus- ja työkaverini ovat Welsh Corgi Cardigan mummeli Kerttu 11v., keski-ikäinen, sekarotuinen setämies Sushi 8v. ja uusimpana tulokkaana sekarotuinen teinikoira Mursik 1v.

Sushi ja Mursik ovat rescuetaustaisia koiria.

Kertulla alkaa olla sen verran fyysistä vaivaa, että rouva on jo lähes eläkkeellä, mutta kyllä se vielä jaksaa kotona hioa koulutustaitojani ja käy usein mukanani töissä.

Sushi on korvaamaton apu työssäni, kun ohituskoiraa tarvitaan tai arka koira tarvitsee turvallisen ja rauhallisen treenikaverin.

Mursik opettelee vielä omaa arkeaan ja kasvaa isoksi, mutta eiköhän sillekin myöhemmin keksitä omat harrastuksensa ja työtehtävänsä. Mursik on tykästynyt myöskin hajutyöskentelyyn ja vaikuttaa olevan siinä elementissään. Mursik on myös ollut loistava esim.pentukoirien kanssa ja ylipäätään se on taitava koirien kanssa.

superkoira

Welsh Corgi Cardigan: Tigerlily eli Kerttu. 

Kerttu on ensimmäinen ikioma koirani. Se on syntynyt 2006 eli on jo nyt mummeli-ikäinen, mutta edelleen tomera täti. Kerttu on sellainen yhden ihmisen koira ja erittäin herkkä kaiken sen räyhäämisen takana, joka yleensä näkyy selvimmin ulospäin. Herkkä se on myös ulkoisille ärsykkeille, kuten äänille ja visuaalisille ärsykkeille. Ihmisten eleitä se lukee vahvasti ja se on ollut tärkeä opettaja oman kehonkielen hallinnasta.

Kerttu on aika terävä tyyppi ja reagoi kaikkeen haukkumalla kiihtyneesti. Lisäksi se on varsinainen pikku-paimen, joka ottaa helposti vastuulleen esim.kissojen tai muiden koirien toiminnan kontrolloimisen. Kerttu sai myös pienenä paljon huonoja kokemuksia erityisesti koirista ja siitä syystä siitä tuli oikein kunnon räyhääjä.
Kokeiltuani ensin ohjeiden mukaan rankaisupainotteisia koulutusmenetelmiä ja pahennettuani käytöksiä ja reaktiivisuutta entisestään, päätin olla kuuntelematta enää yhtään nettipalsta/koirapuistoniksiä ja lähdin hankkimaan tietoa itse.
Luettuani koirakirjallisuutta ja käytyäni Kertun kanssa koirakoulussa alkoi minulle ja Kertulle aueta uusi elämä. Meistä tulikin mainio tiimi ja aloimme myös harrastaa kaikenlaista yhdessä. 

Kerttu on se syy miksi olen lähtenyt hakemaan tietoa koirien käyttäytymisestä ja miksi olen päätynyt lopulta jopa opiskelemaan sitä.

Kertun elämää on varjostanut monelaiset fyysiset vaivat huonorakenteisten olkanivelten luksaatiosta välilevynpullistumaan ja nivelrikkoon. Ties miten iso rooli kivuilla onkaan ollut sen äkkiväärän käytöksen suhteen..

Kerttu on ollut mainio nenätyökoira ja sen kanssa on harrastettu tunnistusetsintää, erikoisetsintää, Nose Workia sekä esine-etsintää. Myös Rally-Tokoa on Kertun kanssa harrastettu. Kertun kuntouttaminen on myös ollut lähes tulkoon harrastus sekin ja monet fysioterapian muodot sekä jumppaaminen on tullut sen kanssa tutuksi.

Kertulle on selvästi ollut suuri vaikutus meidän muutosta maalle. Se on ollut täällä yleistilaltaan paljon rennompi ja se vaikuttaa myös sen käytökseen kaikkialla.

Kerttu viettää eläkepäiviään, touhuilee töissä mukana ja Nose Workkailee edelleen.
Welsh Corgi Cardigan: Gwendavala eli Emma. 2007-2016.

Emma oli luonteeltaan upea koira ja sen kanssa oli helppoa mennä mihin vaan. Emma olikin tärkein harrastukoirani ja sen kanssa olemme myös esiintyneet yhdessä luennoilla ja monissa tapahtumissa. Emma oli sellainen koira, että sen saattoi antaa kenelle vaan koulutustreeniin, hoitoon tai talutettavaksi. 
Hyvien ominaisuuksiensa takia sen kanssa pääsimme tutustumaan ja osallistumaan myöskin mm.koirien kognition tutkimuksiin Helsingin Yliopistolle.
Muutenkin Emma oli hyvin hauska ja älykäs koira.

Emma oli rakenteeltaan hyvin vahva ja nuorena olikin varsinainen atleetti. En sitten tiedä olisiko sen menoa pitänyt jopa jarrutella, mutta se rakasti juoksemista, hyppäämistä ja uimista esimerkiksi. Emman ennätyksellisiä saavutuksia on mm.linnun nappaaminen kiinni ilmasta ja 120 cm.korkean aidan yli hyppääminen ilman vauhtia. Energiaa Emmassa riitti ja siksi se olikin hyvä harrastuskoira. Nuorempana se osasi tosi hyvin myös rauhoittua, mutta vanhemmiten sillä oli viretilan hallinnan ongelmia. Ei olisi pitänyt ottaa rauhoittumistaitoa itsestäänselvyytenä vaan lähteä vahvistamaan kyseistä taitoa,jostainhan se energia tulee ulos ja kun liikuntaa piti sairastelun myötä vähentää, purkautui ylimääräinen energia muilla tavoin.
Emman kanssa tuli siis tutustuttua vireenhallintaharjoittelun maailmaan.

Emma tuli Kertun kaveriksi ja parhaat ystävykset ne olivatkin. Emmalla tosin ilmeni jo pienenä resurssi-aggressiivisuutta ja resurssikiistoista tuli jo ihan vuotuinen perinne aina tyttöjen juoksujen aikaan.

Onneksi tappeluita oli niinkin harvoin, sillä ne olivat ihan kunnon yhteenottoja. Onni onnettomuudessa olikin se, että tilanteet joissa keitti yli olivat erittäin marginaalisia. Näin ollen niitä oli mahdollista ennaltaehkäistä ja mitään tappelukierrettä ei koskaan päässyt syntymään. Mitään vammoja ei myöskään tullut, sillä ehdin aina katkaista tilanteen heti alkuunsa.
Emma oli siis erittäin tärkeä opettaja myös resurssi-aggressiivisuuteen ja konfliktitilanteiden ennaltaehkäisyyn.

Emmalle puhkesi 2 välilevytyrää 6 vuoden ikäisenä ja se leikattiin. Se kuntoutui lähes entiselleen ja jatkoi mm.Nose Workia, tunnistusetsintää ja Rally-Tokoa, joita oli ennen sairastumistaankin harrastanut. 8 vuotiaana aloin epäillä sen olevan kipeä käytösmuutosten vuoksi ja se röntgenkuvattiin läpi. Lyhyempi lista tulisi asioista, jotka eivät olleet vialla. Emmalla ei ollut nivelrikkoa, mitä itse epäilin, mutta sillä oli mm.spondyloosia ja selkäranka kauttaaltaan kalkkeutunut. Emma pärjäili lievän kipulääkityksen ja tukihoitojen kanssa hyvin vielä puolisen vuotta, mutta kun sille puhkesi jo kolmas välilevytyrä 9 vuotiaana, päätös oli selvä. 
Emman oli aika päästä pois. Viimeisenä kesänään Emma oli vielä oppinut loistavaksi kanttarellikoiraksi ja sillä oli hyvää elämää paljon takanaan ja pelkkää huonoa elämään edessään.

Emmaa ei voi koskaan unohtaa. Se on yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä.

Avaimet löydetty!

Sadetakki-mallina.

Sekarotuinen rescuekoira Sushi.

Sushi tuli meille kotihoitoon rescuejärjestöltä, jonka kaikki koirat ovat ensin yhdistyksen tarkasti valitsemissa kotihoitoperheissä.

Kerttu ja Emma tosin eivät ole sellaisia koiria, joille olisi jotenkin helppoa hyväksyä kotiinsa vieraita koiria,joten en ajatellut siis varsinaisesti alkaa koirien kotihoitajaksi vaan alusta alkaen itsekkäänä taka-ajatuksena oli, että jos vaan saadaan koirat elämään sopuisasti keskenään, Sushi on meidän koira.

Sushi oli aivan täydellinen valinta meidän perheeseen. Se oli saapuessaan n.5 vuotias, erittäin diplomaattinen aikuinen uros. 

Sushin alkutaival oli toisaalta tosi helppo kotona sisällä, mutta ulkomaailma taajamassa oli sille melkoinen shokki, sillä se oli elänyt siihenastisen elämänsä koiratarhan betonikopissa. Sushi ei juurikaan haukkunut tai ollut paniikissa tms. Se oli erittäin maaninen,kiihtynyt ja ikäänkuin tunnelissa, jossa siihen ei saanut mitään kontaktia (en tarkoita katsekontaktia, vaan sitä ettei kuullut eikä nähnyt mitään).
Sushi opetti mulle eniten sitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa ja olla yrittämättä liikaa. Sinänsä se oli helpompaa koiran kanssa, jonka en ajatellut olevan meidän koira. 

Parin kuukauden meillä asumisen jälkeen uskalsin sanoa, että koirat tulevat toimeen ja Sushi jää meille.
Sushi muuttikin sitten meidän kanssa maalle.

Sushi on loistava koirien kanssa ja se onkin auttanut mua paljon työssäni. Se on loistava ohituskoira, koska ei provosoi mitenkään. Myös monen aran pennun Sushi on saanut rohkaistumaan, kun ollaan käyty yhteiskävelyillä. Ja riehakkaat pennut rauhoittumaan rauhallisella olemuksellaan.

Sushin eka vuosi meni toipumiseen ja tottumiseen. Toinen vuosi perustaitojen hiomiseen. Ja nyt olisi ajatus että se voisi alkaa Nose Workkaamaan ja Rally-Tokoilemaan. Tokihan sen kanssa on puuhailtu kaikenlaista, mutta arkitaitojen kanssa on riittänyt tekemistä sen verran, että mitään tavoitteellisempaa ei ole ehtinyt ajatellakaan.






Kuvateksti

Sekarotuinen rescuekoira Mursik.

Mursik on muuttanut meille syksyllä 2016. Emman menehdyttyä ja Kertun siirryttyä pääosin eläkkeelle, tuli mieleen että tarvitaan uutta sukupolvea kasvamaan uudeksi työ-ja harrastuskoiraksi.

Olen jo vuosia yrittänyt pähkäillä sitä, mikä olisi minulle hyvä koirarotu. Oikeastaan aina olen päätynyt siihen ajatukseen, että mieluummin tarjoan kodin kodittomalle koiralle, vaikka monia mahtavia rotuja ja hyviä kasvattajia olen löytänytkin!

Mursik on juuri siinä iässä, jolloin uroskoirista luovutaan helposti. Se johtunee hurjasta määrästä energiaa, epävarmuudesta johtuvista käytöksistä, keskittymiskyvyn puutteesta, huonosta impulssikontrollista....yms.asioista, joihin tässä on saanut omakohtaisesti jälleen perehtyä.

Tällä hetkellä se on huonosti sosiaalistunut, mutta reipas ja koira-sekä yleensä ihmisystävällinen. Miehet tosin on sen mielestä pelottavia lähtökohtaisesti. Mursik kuitenkin pyrkii välttelemään pelkäämiään asioita, eikä ole ainakaan vielä osoittanut hyökkäävyyttä. Tietenkin pyrin myös pitämään tilanteet sellaisina, että sen olisi mahdollista ottaa etäisyyttä. 

Energiaa riittää, joten tämä mummoklubi on joutunut aikamoiselle kuntokuurillekin!