Rain Dogsin tiimi.

On huomattu, että käsi meni namitaskuun!

Olen Liisa Pennanen, 37-vuotias ammattitutkinnon suorittanut Eläintenkouluttaja.

Koirien koulutushommia olen tehnyt vuodesta 2009 asti, jolloin olin suorittanut Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy.n ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot. Aloitin sivutoimisena kouluttajana ja nyt olen toiminut 8 vuotta päätoimisena eläinalan yrittäjänä.

Kursseja olen pitänyt keikkatyönä muissa koirakouluissa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa ja Hyvinkäällä. 

Omalla firmallani tarjoan yksityiskoulutusta ja joitakin hajutyöskentelykursseja.

Työni ohella olen toiminut aktiivisesti myös koirien harrastusyhdistyksissä, ja yhdistyspuolella lähdin alunperin ryhmäkoulutuksia pitämäänkin.

Kouluttajana yritän olla rauhallinen ja selväsanainen sekä tuoda koulutustilanteisiin rentoutta ja huumoria.

Teen myös paljon treenivideopätkiä omien koirien harjoituksista ja pyrin havainnoillistamaan niillä mm.harjoitusten sovellutuksia  asiakkaille.

Uusia työkaluja sekä syvempää ymmärrystä ja osaamista koirien käytöksen muokkaamiseen hankin kouluttautumalla jatkuvasti lisää asiakkaiden ohjaamisen ohella ja kouluttamalla omia koiria.

Meillä on ollut aina perheessä koiria, enkä osaisi varmaan enää ilman koiria elääkään. Ajattelen koiriani perheenjäseninä ja pyrin siihen, että arki rullaa mukavasti myös koiraperheessä. Monikoirataloudessa on moninkertaisesti työtä, jotta arki saadaan sujuvaksi ja stressittömäksi kaikille (lemmikeille, ihmisille ja naapureillekin!).

Tavoitteeni omien koirien kanssa treenaamisessa on koirien hyvinvointi, virikkeistäminen ja meidän hyvä yhteistyö.

Yhteistyötä koiran ja ihmisensä välillä usein parantaa myös yhdessä harrastaminen ja siksipä meilläkin harrastetaan ja on harrastettu mm.Rally-Tokoa sekä hajutyöskentelyä monessa eri muodossa. Olemme harrastaneet aiemmin mm.tunnistusetsintää ja nyt useamman vuoden aktiivisimmin Nose Workia.

Nose Workia olen kouluttanut myös niin kauan, kuin se on Suomessa ollut mahdollista ja olen ollut mukana lajin harrastusyhdistyksessä puuhaamassa lajia Suomeen. Ennen Nose Workia pidin Hajutyötä Kotikoirille-ryhmiä, jolla treenattiin hyvinkin saman tyyppisiä etsintöjä, kuin Nose Workissa tehdään, mutta eri kohdehajuilla.

Hajutyöskentely on omastakin mielestäni älyttömän monipuolista, mielenkiintoista ja riittävän helppoa harrastamista, mutta myös kaikki koirani ovat hajulajeihin tykästyneet.

Edesmennyt corgini Emma oli etevä sienikoira ja vielä viimeisenä kesänään se etsi meille valtavan määrän kanttarelleja.

Toinen jo edesmennyt corgini Kerttu oli myöskin etevä hajutyökoira.

Tällä hetkellä harrastus- ja työkaverini ovat rescuetaustaiset, sekarotuiset setämies Sushi 10v., nuorimies Mursik 2v. ja uusimpana tulokkaana Ulpu 3v.

Viimeksi mainittu tehokaksikko on enemmän mukana menossa ja Sushi viettää jo eläkepäiviä kotikoirana.

Sushi on ollut korvaamaton apu työssäni, kun ohituskoiraa tarvitaan tai arka koira tarvitsee turvallisen ja rauhallisen treenikaverin.

Mursik on edistynyt hurjasti ja siitä kehkeytynyt upea koira. Toki tällaisen menevän nuoren miehen kanssa riittää tekemistä edelleen. Mursik on tykästynyt myöskin hajutyöskentelyyn ja vaikuttaa olevan siinä elementissään. Mursik on myös ollut loistava esim.pentukoirien kanssa ja ylipäätään se on sosiaalisesti taitava koirien kanssa.

Ulpu on asunut meillä heinäkuun 2018 puolivälistä ja sen kanssa vasta tutustutaan toisiimme ja opetellaan perusarkea. Mutta Ulpu on oppinut Nose Workin ensimmäisen kohdehajun etsimisen tosi nopeasti ja muutenkin se on erittäin nopea oppimaan. Ulpu on ollut jo mulla mukana töissä mm.ohitusavustajana, sillä on jo perusvalmiudet hyvin hallussa.

superkoira

Welsh Corgi Cardigan: Tigerlily eli Kerttu 2006-2018.

Kerttu oli ensimmäinen ikioma koirani. Se oli tomera täti. Kerttu oli sellainen yhden ihmisen koira ja erittäin herkkä kaiken sen räyhäämisen takana, joka yleensä näkyi selvimmin ulospäin. Herkkä se oli myös ulkoisille ärsykkeille, kuten äänille ja visuaalisille ärsykkeille. Ihmisten eleitä se luki vahvasti ja se on ollut tärkeä opettaja oman kehonkielen hallinnasta.

Kerttu oli aika terävä tyyppi ja reagoi kaikkeen haukkumalla kiihtyneesti. Lisäksi se oli varsinainen pikku-paimen, joka otti helposti vastuulleen esim.kissojen tai muiden koirien toiminnan kontrolloimisen. Kerttu sai myös pienenä paljon huonoja kokemuksia erityisesti koirista ja siitä syystä siitä tuli oikein kunnon räyhääjä.
Kokeiltuani ensin ohjeiden mukaan rankaisupainotteisia koulutusmenetelmiä ja pahennettuani käytöksiä ja reaktiivisuutta entisestään, päätin olla kuuntelematta enää yhtään nettipalsta/koirapuistoniksiä ja lähdin hankkimaan tietoa itse.
Luettuani koirakirjallisuutta ja käytyäni Kertun kanssa koirakoulussa alkoi minulle ja Kertulle aueta uusi elämä. Meistä tulikin mainio tiimi ja aloimme myös harrastaa kaikenlaista yhdessä. 

Kerttu oli se syy miksi olen lähtenyt hakemaan tietoa koirien käyttäytymisestä ja miksi olen päätynyt lopulta jopa opiskelemaan sitä.

Kertun elämää varjosti monelaiset fyysiset vaivat huonorakenteisten olkanivelten luksaatiosta välilevynpullistumaan ja nivelrikkoon. Ties miten iso rooli kivuilla onkaan ollut sen äkkiväärän käytöksen takana...

Kerttu oli ollut mainio nenätyökoira ja sen kanssa on harrastettu tunnistusetsintää, erikoisetsintää, Nose Workia sekä esine-etsintää. Myös Rally-Tokoa on Kertun kanssa harrastettu. Kertun kuntouttaminen on myös ollut lähes tulkoon harrastus sekin ja monet fysioterapian muodot sekä jumppaaminen on tullut sen kanssa tutuksi.

Kertulle oli selvästi ollut suuri vaikutus meidän muutosta maalle. Siitä tuli täällä yleistilaltaan paljon rennompi ja se vaikutti myös sen käytökseen kaikkialla.

Kerttu lopetettiin keväällä 2018 pitkälle edenneen lonkkien nivelrikon takia.
Welsh Corgi Cardigan: Gwendavala eli Emma. 2007-2016.

Emma oli luonteeltaan upea koira ja sen kanssa oli helppoa mennä mihin vaan. Emma olikin tärkein harrastukoirani ja sen kanssa olemme myös esiintyneet yhdessä luennoilla ja monissa tapahtumissa. Emma oli sellainen koira, että sen saattoi antaa kenelle vaan koulutustreeniin, hoitoon tai talutettavaksi. 
Hyvien ominaisuuksiensa takia sen kanssa pääsimme tutustumaan ja osallistumaan myöskin mm.koirien kognition tutkimuksiin Helsingin Yliopistolle.
Muutenkin Emma oli hyvin hauska ja älykäs koira.

Emma oli rakenteeltaan hyvin vahva ja nuorena olikin varsinainen atleetti. En sitten tiedä olisiko sen menoa pitänyt jopa jarrutella, mutta se rakasti juoksemista, hyppäämistä ja uimista esimerkiksi. Emman ennätyksellisiä saavutuksia on mm.linnun nappaaminen kiinni ilmasta ja 120 cm.korkean aidan yli hyppääminen ilman vauhtia. Energiaa Emmassa riitti ja siksi se olikin hyvä harrastuskoira. Nuorempana se osasi tosi hyvin myös rauhoittua, mutta vanhemmiten sillä oli viretilan hallinnan ongelmia. Ei olisi pitänyt ottaa rauhoittumistaitoa itsestäänselvyytenä vaan lähteä vahvistamaan kyseistä taitoa, sillä jostainhan se energia tulee ulos. Kun liikuntaa piti sairastelun myötä vähentää, purkautui ylimääräinen energia sitten muilla tavoin.
Emman kanssa tuli siis tutustuttua vireenhallintaharjoittelun maailmaan.

Emma tuli Kertun kaveriksi ja parhaat ystävykset ne olivatkin. Emmalla tosin ilmeni jo pienenä resurssi-aggressiivisuutta ja resurssikiistoista tuli jo ihan vuotuinen perinne aina tyttöjen juoksujen aikaan.

Onneksi tappeluita oli niinkin harvoin, sillä ne olivat ihan kunnon yhteenottoja. Onni onnettomuudessa olikin se, että tilanteet joissa keitti yli olivat erittäin marginaalisia. Näin ollen niitä oli mahdollista ennaltaehkäistä ja mitään tappelukierrettä ei koskaan päässyt syntymään. Mitään vammoja ei myöskään tullut, sillä ehdin aina katkaista tilanteen heti alkuunsa.
Emma oli siis erittäin tärkeä opettaja myös resurssi-aggressiivisuuteen ja konfliktitilanteiden ennaltaehkäisyyn.

Emmalle puhkesi 2 välilevytyrää 6 vuoden ikäisenä ja se leikattiin. Se kuntoutui lähes entiselleen ja jatkoi mm.Nose Workia, tunnistusetsintää ja Rally-Tokoa, joita oli ennen sairastumistaankin harrastanut. 8 vuotiaana aloin epäillä sen olevan kipeä käytösmuutosten vuoksi ja se röntgenkuvattiin läpi. Lyhyempi lista tulisi asioista, jotka eivät olleet vialla. Emmalla ei ollut nivelrikkoa, mitä itse epäilin, mutta sillä oli mm.spondyloosia ja selkäranka kauttaaltaan kalkkeutunut. Emma pärjäili lievän kipulääkityksen ja tukihoitojen kanssa hyvin vielä puolisen vuotta, mutta kun sille puhkesi jo kolmas välilevytyrä 9 vuotiaana, päätös oli selvä. 
Emman oli aika päästä pois. Viimeisenä kesänäänkin Emma oli vielä oppinut loistavaksi kanttarellikoiraksi ja sillä oli hyvää elämää paljon takanaan ja ennusteen mukaan pelkkää huonoa elämään edessään.

Emmaa ei voi koskaan unohtaa. Se on yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä.

Avaimet löydetty!

Sadetakki-mallina.

Sekarotuinen rescuekoira Sushi.

Sushi tuli meille kotihoitoon rescuejärjestöltä, jonka kaikki koirat ovat ensin yhdistyksen tarkasti valitsemissa kotihoitoperheissä.

Kerttu ja Emma tosin eivät ole sellaisia koiria, joille olisi jotenkin helppoa hyväksyä kotiinsa vieraita koiria,joten en ajatellut siis varsinaisesti alkaa koirien kotihoitajaksi vaan alusta alkaen itsekkäänä taka-ajatuksena oli, että jos vaan saadaan koirat elämään sopuisasti keskenään, Sushi on meidän koira.

Sushi oli aivan täydellinen valinta meidän perheeseen. Se oli saapuessaan n.5 vuotias, erittäin diplomaattinen aikuinen uros. 

Sushin alkutaival oli toisaalta tosi helppo kotona sisällä, mutta ulkomaailma taajamassa oli sille melkoinen shokki, sillä se oli elänyt siihenastisen elämänsä koiratarhan betonikopissa. Sushi ei juurikaan haukkunut tai ollut paniikissa tms. Se oli erittäin maaninen,kiihtynyt ja ikäänkuin tunnelissa, jossa siihen ei saanut mitään kontaktia (en tarkoita katsekontaktia, vaan sitä ettei kuullut eikä nähnyt mitään).
Sushi opetti mulle eniten sitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa ja olla yrittämättä liikaa. Sinänsä se oli helpompaa koiran kanssa, jonka en ajatellut olevan meidän koira. 

Parin kuukauden meillä asumisen jälkeen uskalsin sanoa, että koirat tulevat toimeen ja Sushi jää meille.
Sushi muuttikin sitten meidän kanssa maalle.

Sushi on loistava koirien kanssa ja se onkin auttanut mua paljon työssäni. Se on loistava ohituskoira, koska ei provosoi mitenkään. Myös monen aran pennun Sushi on saanut rohkaistumaan, kun ollaan käyty yhteiskävelyillä. Ja riehakkaat pennut rauhoittumaan rauhallisella olemuksellaan.

Sushin eka vuosi meni toipumiseen ja tottumiseen. Toinen vuosi perustaitojen hiomiseen. Ja nyt olisi ajatus että se voisi alkaa Nose Workkaamaan ja Rally-Tokoilemaan. Tokihan sen kanssa on puuhailtu kaikenlaista, mutta arkitaitojen kanssa on riittänyt tekemistä sen verran, että mitään tavoitteellisempaa ei ole ehtinyt ajatellakaan.






Sekarotuinen rescuekoira Mursik.

Mursik on muuttanut meille syksyllä 2016. Emman menehdyttyä ja Kertun siirryttyä pääosin eläkkeelle, tuli mieleen että tarvitaan uutta sukupolvea kasvamaan uudeksi työ-ja harrastuskoiraksi.

Olen jo vuosia yrittänyt pähkäillä sitä, mikä olisi minulle hyvä koirarotu. Oikeastaan aina olen päätynyt siihen ajatukseen, että mieluummin tarjoan kodin kodittomalle koiralle, vaikka monia mahtavia rotuja ja hyviä kasvattajia olen löytänytkin!

Mursik on juuri siinä iässä, jolloin uroskoirista luovutaan helposti. Se johtunee hurjasta määrästä energiaa, epävarmuudesta johtuvista käytöksistä, keskittymiskyvyn puutteesta, huonosta impulssikontrollista....yms.asioista, joihin tässä on saanut omakohtaisesti jälleen perehtyä.

Tällä hetkellä se on huonosti sosiaalistunut, mutta reipas ja koira-sekä yleensä ihmisystävällinen. Miehet tosin on sen mielestä pelottavia lähtökohtaisesti. Mursik kuitenkin pyrkii välttelemään pelkäämiään asioita, eikä ole ainakaan vielä osoittanut hyökkäävyyttä. Tietenkin pyrin myös pitämään tilanteet sellaisina, että sen olisi mahdollista ottaa etäisyyttä. 

Mursik on nyt 2-vuotias ja ollaan päästy sen kanssa jo treenailemaan Nose Workia ja jäljestämistä. Lisäksi treenaan omien koirien kanssa pari kertaa viikossa perusjuttuja ja jumppaa. Joka päivä ja koko ajan tietenkin arkiasioita. 

Mursik on todella hauska koira ja sen edesottamuksille ja elekielelle saa nauraa joka päivä. Se on tosi ilmeikäs ja taitava elekielen käyttö näkyy myös koirien kanssa. 
Mursikista on tullut tuttujeni ja kollegoideni koiranpentujen virallinen leikkisetä, koska se on niin taitava koirien kanssa.

Ulkoillessa meillä on kyllä vielä harjoiteltavaa koirakohtaamisissa ja riistan suhteen.
Mursikin takia olen saanut perehtyä ulkoilutusvarusteisiin ihan uudella tavalla, sillä tyyppi painaa 30kg.

Mursik alkaa olla mielestäni nyt aikuisempi ja mm.aiemmat epävarmuudet voivat näkyä selvemmin esimerkiksi haukkumisena. Mikään räyhääjä se ei kyllä vieläkään ole, eikä ihmisiä kohtaan hyökkäävä.

Ulpu.

Ulpu on meidän uusi pirttihirmu. Jotenkin alitajuisesti olen valinnut meille hyvin samantyyppisen koiran, kuin Kerttu oli. Ulpukin on sähäkkä paimentyyppinen koira ja rakastaa tehdä asioita ihmisen kanssa. 
Se myös lukee pieniäkin eleitä hyvin tarkasti ja luuleekin usein jo ennakkoon tietävänsä mitä tehdään ja miten.
Ulpua on tosi helppo kouluttaa, koska se on super motivoitunut ja oppii tosi nopeasti.

Ulpu vaihtoi kotia suomessa. Minä kävin katsomassa Ulpua monta kertaa sen edellisessä kodissa ja viimeisellä kerralla Sushi oli mukana pienellä kävelyllä ulpun kanssa.
Kaiken tämän arvioni mukaan Ulpu olisi meille juuri sopiva yksilö.

Aluksi oli kuitenkin ongelmia meillä kotona, kun Ulpu ei ollut tottunut jakamaan resursseja muiden kanssa ja muutenkin sillä oli vähän ihmeellinen tyyli rynnätä Sushin kimppuun milloin mistäkin syystä.
Yleensä kiihtyneenä, oli kiihtymisen syy sitten mikä tahansa.

Lisäksi se oli levoton sisällä ja yksinolot eivät aluksi sujuneet kovinkaan hyvin. Ulpu veti kamat alas pöydiltä ja vinkui/ulvoi.

No, aika ja treeni ovat tehneet tehtävänsä ja lyhyet yksinolot sujuvat jo rauhallisesti. 
Koirat tulevat myöskin hyvin juttuun ja Ulpu on tuntunut tajuavan, että Sushin kanssa pitää olla eri tavalla kuin Mursikin.
Eiköhän se ole nyt kaikinpuolin puolessa vuodessa sopeutunut meidän elämään ja kodinvaihtostressi on laskenut.

Ulpukin treenailee hajutyöskentelyä ja kulkee mukanani töissä Mursikin kanssa. Mursikin kanssa niillä onkin hyvä meininki. Säästää myös mun vaivoja, kun ne riekkuvat keskenään.