Ulpun vuosipäivä.

Ulpulla oli juuri vuosipäivä. Se on ollut nyt meillä vuoden.

Kaikki asiat, aivan kaikki, on mennyt sen kanssa parempaan suuntaan. Ulpuhan on ollutkin helppo poikiin verrattuna. Varmaan eniten siksi, että edellinen koti on jo tehnyt sen kanssa hommia.

Ulpu on todella kontaktinhakuinen, hihnakäytös on upeaa, luoksetulo on erinomainen.

Koirilla menee kivasti nykyään. Ovat oppineet kommunikoimaan hyvin.

Ulpu osaa nykyään rauhoittua eri paikoissa, ja olla yksin kotona omassa huoneessaan.

Käsittely on helpottunut ja omaehtoisuuteen perustuen esim.kynsienleikkuu on nykyään ihan helppoa.

Ulpun täytyy olla omalla puolellaan (portti välissä), kun koirat ovat keskenään kotona. Ei niinkään sen takia, että ovat keskenään, vaan sen takia, että meidän saapuessa kotiin alkaa niin hirveä hulabaloo, että Ulpun kierrokset nousee kattoon ja silloin se voi iskeä hampaansa poikiin. Ahtaassa eteisessä sekoilu kiihtyneenä ei ole se optimaalisin tilanne.

Yöt Ulpu nukkuu myös omalla puolellaan, jotta sen voi antaa rauhassa syödä iltapalansa yms.ja rauhoittua niiden parissa nukkuaan. Muuten Ulpu voi nukkua poikien kanssa esim.meidän sängyssä, eikä kertaakaan ole ollut mitään ongelmatilanteita, kun ollaan kotosalla rauhassa.

Koirien ohittaminen ja ihmisten kohtaaminen jossain määrin ovat työn alla. Ollaan toki koko ajan näitä treenattukin, mutta nameilla palkatessa Ulpu menee suorittavaan tilaan ja on hankalaa arvioida, missä sen sietokyvyn raja menee.

Ulpun kanssa pitäisi kaiketi alkaa treenaamaan enemmän BAT-tyyliin ja pyrkiä hakemaan sen olemukseen rentoutta suorittavan asenteen sijaan. Se tarjoaa niin hanakasti käytöksiä, että aitoa elekieltä on vaikeaa lukea. Siksi se varmaan vaikuttaa niin äkkiväärältä ja vaikealta lukea.

Mutta näinhän tämä koiralaiffi tuntuu menevän, että projektia pukkaa projektin perään.

Ulpu on rakastettu henkilö ja sen kanssa on kiva puuhata kaikkea.

Kiva oli kuulla erään kouluttajan sanovan, että Ulpu on paljon iloisempi kuin viime syksynä ja meidän yhteistyö näyttää hienolta. Tänä keväänä Ulpukin kertoi mielestäni, että olemme sille tärkeitä, kun se alkoi pussailla meitä.