Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Jäljestelyä.

Lauantai 20.7.2019 klo 18.46


Ulpu ja Mursik ovat tänä keväänä jäljestäneet "tuoreinta ihmisjälkeä" taajamassa ja maastossa. Viimeisin treenisessio oli Eläinpalvelu Feeniksin maastoleirillä, missä jälkeä tehtiin pääasiassa maastossa.

Tämä on meille uutta, ja viime kesänä maastoleirillä jälkeä kokeillessani, olin yllättynyt että koirat lähtevät seuraamaan havaitsemaansa tuoretta ihmisjälkeä ilman erillistä treeniä. Toki ensin oli harjoiteltu esine-etsintää. Jäljelle ripotellaan esineitä, ja koiran reagoidessa niihin se palkitaan. Näin saadaan jälki pätkittyä lyhyempiin osiin ja motivoitua koiraa seuraamaan jälkeä enemmän, kuin jos jäljen päässä vasta odottaisi palkkio. Mutta itse jäljen seuraamista ei harjoiteltu sen kummemmin, kuin annettiin koiran huomata haju, ja lähteä seuraamaan sitä.

https://www.youtube.com/watch?v=nernbmvaXm4

Aiemmin olen harjoitellut edesmenneiden koirieni kanssa tunnistusetsintää, ja siinä harjoiteltiin ensin näytettä vastaavan hajun löytämistä purkkiradalta. Niinpä kaikki osa-alueet on tuttuja jo ennestään, kun jäljelle mennään.

Ajattelin, etteivät koirani ole niin innoissaan vieraista ihmisistä, että lähtisivät seuraamaan jälkeä. Mutta niin vaan esineillä harjoittelu riitti siihen, että reagoivat hajuun myös jäljellä.

Mursikin maastoleiripäivä sisälsi ensin esine-etsintää kovalla hiekkapinnalla. Mursikin päivä kuvaa myös hyvin kokonaiskuvaa sen hajutyöskentelystä.

Uudessa paikassa sen oli todella vaikeaa motivoitua etsimään pienesineitä, kun ympärillä oli niin paljon muita kiinnostavia hajuja. Lähinnä se yritti kiskoa itseään haistelemaan pientareita, tai haikaili sinne ja "pyysi lupaa" mennä (eli istui ja tarjosi kontaktia).

Alun perin suunnitelma oli, että oltaisiin tehty pieni tottisosuus, mikä olisikin ollut helpompi tapa harjoitella uudessa paikassa ja adaptoitua siihen. Haistelu on hankalaa ohjata vain minun haluamiin asioihin. Koiran täytyy kuitenkin antaa vapaasti haistella, sillä minä en osaa tai voi neuvoa sitä hajutyöskentelyssä. Helpompaa on pyytää jotain ihan muita käytöksiä, sillä kriteerin asettelu on helpompaa, jos koira esim.istuu sivulla (eikä haistele ojanpiennarta vs.ojanpientareen vieressä hiekalla).

Tässä videossa näkyy juuri tuota Mursikin muille hajuille haikailua:

https://www.youtube.com/watch?v=1J1ye9MZ50k

Ulpun esine-etsintää:

https://www.youtube.com/watch?v=r-Rn73GMedg

Ekan harjoituksen jälkeen Mursikille oli yhdistelmäjälki, osin metsämaastossa ja osin hiekkatiellä. No siinäpä olikin käynyt niin hassusti, että hiekkatiellä oli juuri kävellyt lukuisia koiria (ja pissanneet tien varteen), ja niiden isäntäväki oli kerännyt kaikki esineet pois. Näin ollen tiellä jäljestäminen ei mennyt kovin hyvin.

Heti maaston puolelle siirryttyä alkoi jäljestys onnistua. Pehmeä pohja on niin paljon helpompi ja kilpailevia hajuja vähemmän. Lisäksi esineet oli maastossa isompia (ja tallella!).

Tauon jälkeen oli vielä pidempi hevosenkengän muotoinen jälki metsässä. Mursik ei edes malttanut istua perusasentoon, kun se hinkui jo niin paljon jäljelle. Jäljellä oli esineitä harvakseltaan ja se meni silti aivan upeasti. Lisäksi Mursik reagoi vielä jäljentekijäänkin lopuksi. 

Viimeisenä vuorossa oli klassikko-osuus. "Tehdään vielä yksi harjoitus". Yritettiin samaa esineruutua, mitä ensimmäiseksikin. Ja eihän siitä meinannut tulla mitään. Mursik kertoi hyvin selvästi, ettei huvita. Lisäksi sitä ahdisti jokin, ehkä paikalle hurauttanut iso pakettiauto, josta tuli ulos mies, nainen ja moottoripyörä. Tämä yhdistettynä väsymykseen ei ollut erityisen hyvä kombo.

Nämä jäljet oli joitakin satoja metrejä ja vanhenneet n.tunnin tai yli. Sää oli kuiva ja lämmin +20 astetta.

Ulpun treeneistä edellisenä päivänä ei ole erityistä mainittavaa, sillä ne meni tietenkin hienosti. Ulpulla oli jäljentekijä jäljen päässä ja he palkkaisivat lopuksi rasiapalkalla Ulpun.

Ensimmäinen "maalimies" sai Ulpun kavahtamaan, mutta samassa se tajusi yhteyden ja meni iloisesti luokse.

Toinen maalimies oli jo niin motivoiva, että jäljen loppupää meni ihan haku-tyyppisesti ilmavainulla.

Hauska huomio oli myös, että Ulpulle ei kannata laittaa jälkimerkkejä. Se yritti nimittäin hyppimällä ja suunnilleen puuhun kiipeämällä ilmaista myös ne.

Mokkitie.jpg


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini