Monenlaista haukkumista.

Torstai 30.4.2020


2013-09-24_11.03.46.jpg
Vuonna 2013 julkaistiin Canis-lehdessä artikkelini "Monenlaista haukkumista". Siitä tykättiin, ja se on julkaistu monessa rotuyhdistys-lehdessä sen jälkeenkin.
 
Aihe (haukkuminen) on tärkeä, ja siitä minulta myös kouluttajana kysytään usein.
Useimmiten kysytään, miten haukkumista voi vähentää tai estää. Tehdään tästä pieni julkaisusarja aiheesta.
 
Koirat haukkuvat ihan huvikseenkin, mutta usein käytökselle on löydettävissä syy/syitä. Ja jos halutaan vähentää haukkumista esimerkiksi tietyssä tilanteessa pysyvästi, tulisi tunnistaa se syy ja lähteä vaikuttamaan siihen. Syy on usein jokin tunne tai mielentila.
 
Koira voi haukkua esimerkiksi, koska se on:
 
-kiihtynyt
 
-pelokas
 
-turhautunut
 
-kokee uhkaa itseään, omaa tilaa tai sille tärkeää resurssia kohtaan
 
-iloinen
 
-levoton
Pelkäävä koira ja haukkuminen.
Koiran elekielestä voidaan yleensä päätellä se, mikä sen mielentila on ja mitä koira haluaa. Esimerkiksi ihmisen lähestyessä koira voisi haukkua siksi, että se on innoissaan tai siksi, että se on peloissaan. Tokihan sen voi kuulla haukkumisestakin, mutta elekieli kertoo haluaisiko koira päästä nopeasti tervehtimään vai päästä nopeasti eroon tunkeilijasta.
Innokkaan koiran eleet on ystävällisiä, häntä heiluu rennossa asennossa tiuhaan ja koira pyrkii kohti eli nojautuu eteenpäin. Koiran asento on pysty.
Pelokas koira taas vetäytyy poispäin pelottavalta kohteelta,se nojautuu taaksepäin ja sen asento on matala. Koira voi haukkuessaan hyökkiä kohti, mutta pakittaa kuitenkin aina taaksepäin. 
Joskus koiran tunnetila voi vaihdella esimerkiksi lähestyjän etäisyyden mukaan. Se voi olla myös konfliktissa, jota seuraa jos koira on esim.pakotettu tai houkuteltu lähelle pelottavaa asiaa ja sille on epäselvää, kuinka tilanteessa tulisi toimia.
Pelkäävän koiran tavoite on saada etäisyyttä, ja jos ei sitä muilla keinoin saa, niin raivokkaasti haukkumalla melko varmasti saa. Tähän liittyy usein paljon oppimista, ja haukkuminen siksikin vahvistuu entisestään.
Oma edesmennyt corgini Kerttu oli pentuna tietenkin vietävän söpö, ja kaikki vastaantulijatkin halusivat sitä tervehtiä. Sain myös "neuvoja", että koiraa sosiaalistetaan niin, että sille tarjotaan paljon kokemuksia. Nykyään tiedän paremmin, että sosiaalistumisiässä on tärkeää tarjota nimenomaan hyviä kokemuksia! 
Joten minäpä annoin kaikkien silitellä Kerttua, ja jos se yritti pitää etäisyyttä, niin tarjosin sitä vaikka sylistä siliteltäväksi.
Niimpä sen vähän kasvaessa, ja onneksi muuten onnistuin kasvattamaan siitä reippaan, se alkoi haukkua ihmisille. Se haukkui varmuuden vuoksi jo tosi kaukaa, koska kukaan ei silloin halunnut tulla silittämään ja kiersikin meidät kaukaa.
Samalla tavalla "sosiaalistin" sen toisiin koiriin, ja niimpä se räyhäsi myös toisille koirille, jotta saisi pitää turvallisen etäisyyden. Tätä sitten ihmeteltiin, että miten se nyt näin yhtäkkiä alkoi haukkua kaikelle?
Haukkuminen oli vain sen tapa ilmentää tunnetilaa mikä sillä oli aina ollutkin, mutta vasta tuo huutaminen sai minutkin huomaamaan, ettei kaikki nyt olekaan ihan ok. Pentuna sillä ei vaan ollut tarpeeksi pokkaa ilmentää tunnetilaansa noin, vaan se vain oli välttelevä ja passiivinen.
Niimpä tämän karvaan oppitunnin jälkeen olen epävarman ja huonosti sosiaalistuneen Mursikin kanssa antanut sen aina väistää ja pitää etäisyyttä ihmisiin. Tosin me asumme myös maalla, ja täällä ei vastaantulijoita/naapureita yms. ole ihan samalla tavalla, kuin silloin aiemmin Haagassa asuessamme. Tiedän, että voi olla jopa vaikeaa pitää ihmiset erossa koirista, jos asustelee jossain ihmisten ilmoilla. Mutta meillä nykyään AINA saa väistää, ja hienosti se väistääkin jos joku ihminen epäilyttää. 
Jos meille tulee joku kylään tai muuten sisätiloissa ollaan, niin aina järjestetään oma turvallinen paikka, missä saa olla rauhassa. Olen myös itse päässyt siitä pakkomielteisestä ajatuksesta, että koira pitää saada tervehtimään ihmisiä. Siis vaikka treenaamalla sitä ihan vimmatusti. 
Meillä käy jotakuinkin kerran vuodessa ehkä joku kylässä, niin suoraan sanoen minulle on nykyään ihan sama, vaikka koirani olisivat sen ajan toisessa huoneessa portin takana. Jos koirat itse osoittavat haluavansa tulla tekemään lähempää tuttavuutta, niin sitten voidaan harjoitella, mutta muuten yritän pyytää ihmisiä vaan täysin ignooraamaan koirat.
Haluan että lähtökohtana on se, ja koirat tietäisivät tämän, että EI TARVITSE tervehtiä.
Kaikkia vieraita on kuitenkin jossain vaiheessa haluttu tulla katsomaan vähän lähempää, ja ensin koira on tuotu hihnassa tervehtimään.
Onneksi meillä on Sushi, joka mielellään viihdyttää ihmisiä ja tuntuu nykyään iloitsevan kaikkien seurasta. Epäluuloiset viipurilaiset voivat sitten pälyillä tilannetta vähän kauempaa.
Myös tervehtimistä harjoiteltaessa pidän tärkeänä opettaa sen pakoreitin aina ensin, eli jos koira käy vieraan luona, se palkitaan poispäin vieraasta. Aina pääsee pois siitä läheltä, aina kannattaa väistää.
Pyrimme tapaamaan vieraat yleensä ensin ulkona ja tehdään esim.pieni kävely ensin yhdessä ulkona ja koirat saavat siellä vieraista hajua, jotta sisääntultaessa ei tarvitse ihmetellä, että ketä sieltä tulee.
Silloin kyllä varmasti haukutaan, jos joku tulee meille ja koirat on sisällä. Jos päädytään toimimaan niin, niin silloin koirat on portin takana ja yritän palkkailla niitä siitä, että olisivat edes jotenkuten repimättä pelihousujaan.
Tämän jälkeen tarvitaan pitkä tauko, ennen kuin voisi ajatellakaan, että harjoiteltaisiin tervehtimistä.
Portin takana oleminen on meillä ensimmäinen asia, mitä on opeteltu. Aina kuin uusi koira on tullut perheeseen, niin se on jouduttu ihan turvallisuussyistäkin pitää portin takana erossa muista. Mutta ihan tietoisesti ollaan siinä samalla harjoiteltukin, että portin takana on turvallista, rauhallista, mukavaa, siellä saa rauhassa syödä yms.
Samaa suosittelisin mille tahansa pelkäävälle tai resurssi-aggressiiviselle koiralle, että sillä olisi turvapaikkana esim.oma huone portin takana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koirankoulutus, haukkuminen, positiivinen koulutus

Monenlaista haukkumista.

Torstai 5.3.2020 klo 19:26

2013-09-24_11.03.46.jpg
Vuonna 2013 julkaistiin Canis-lehdessä artikkelini "Monenlaista haukkumista". Siitä tykättiin, ja se on julkaistu monessa rotuyhdistys-lehdessä sen jälkeenkin.
 
Aihe (haukkuminen) on tärkeä, ja siitä minulta myös kouluttajana kysytään usein.
Useimmiten kysytään, miten haukkumista voi vähentää tai estää. Tehdään tästä pieni julkaisusarja aiheesta.
 
Koirat haukkuvat ihan huvikseenkin, mutta usein käytökselle on löydettävissä syy/syitä. Ja jos halutaan vähentää haukkumista esimerkiksi tietyssä tilanteessa pysyvästi, tulisi tunnistaa se syy ja lähteä vaikuttamaan siihen. Syy on usein jokin tunne tai mielentila.
 
Koira voi haukkua esimerkiksi, koska se on:
 
-kiihtynyt
 
-pelokas
 
-turhautunut
 
-kokee uhkaa itseään, omaa tilaa tai sille tärkeää resurssia kohtaan
 
-iloinen
 
-levoton
Kiihtymys-ja siitä seurava haukkuminen.
Jos halutaan vähentää kiihtymisestä johtuvaa haukkumista, suosittelen vähentämään kiihtymistä.
Kiihtymisellekin voi olla erilaisia syitä, mutta usein koira kiihtyy nähdessään jonkin ärsykkeen, kuten toisen koiran, riistaa tai vaikka skeittilaudan.
Näissä tapauksissa auttaa parhaiten siedätysharjoittelu.
Oma koirani Mursik, on tänään kiihtyneenä haukkunut nähdessään riistaa. 4 peuraa lähti viereisestä pusikosta juoksemaan editsemme.
Mursik on aika paljon riistan perään, ja arvelen että siinä on jotain laikaa/huskya, tai sen tyyppistä koiraa. Koska se ei varsinaisesti ole mikään paimen...
Olen siedättänyt Mursikia riistan näkemiseen, aina kun vaan pääsen palkitsemaan sitä ennen reagointia riistaan.
Eli siinä vaiheessa, kun koirani havaitsee riistaa, käytän palkkiomerkkiä JEP! ja palkitsen sen makupalalla. Palkitsemisella katkaistaan kiihtyminen, sillä koira ei voi syödä ja olla kiihtynyt samanaikaisesti. Toki koira alkaa kiihtyä heti uudestaan, kun se on syönyt palkkionsa ja siksi onkin tärkeää katkoa kiihtymystä tiheästi palkkaamalla.
Kun mielentila saadaan pidettyä tasaisempana palkitsemisen avulla, vaikka riistaa on näköpiirissä, koiran on mahdollista siedättyä riistan näkemiseen. Riista menettää merkitystään, ja ruokapalkkio nostaa arvoaan koiran mielessä. Koira pystyy alkaa luopumaan riistasta, ja kääntyykin minua kohti pyytämään palkkiota.
Luopuminen tarkoittaa sitä, kun koirani luopuu jonkin kiinnostavan asian tavoittelusta, koska sille on opetettu, että sekin voi olla kannattavaa. Tätä luopumis-reaktiota on vahvistettu paljon myös erillisissä luopumisharjoituksissa, jolloin olen saanut vahvistettua luopumiskäytöksestä vahvan reaktion. Siksi se reaktio tulee myös paljon helpommin "oikeissa tilanteissa", kuten riistaa kohdatessa.
Jos treenaisin pelkästään riistalla tätä, niin onnistuneita (vahvistettuja) toistoja tulisi melko harvoin ja luopumisen treenaaminen kestäisi todella pitkään.
Toki lähes päivittäin on myös paljon helpompia riistakohtaamisia, kuten jos nähdään sorsia, variksia tai fasaaneita. Näissä tilanteissa koirani pystyy luopumaan melko hyvin, ja monesti kääntyy itse minua kohti viimeistään jos pysähdytään tai hihna kiristyy.
Välillä käytän luopumisharjoituksissa palkintona myös sitä asiaa, mistä luopumista siinä harjoitellaan. Eli jos Mursik tarjoaa mulle kontaktia havaittuaan riistaa, se pääsee joskus seuraamaan riistan jälkiä luvalla tai annan sen katsella riistaa lisää. Aidatulla alueella olen myös antanut sille luvan juosta aidalle "riistan perään". Tätä saa melkein päivittäin harjoiteltua oravilla ja fasaaneilla.
Tänään tilanne oli niin vaikea (etäisyys peuroihin vain muutamia metrejä), että koirani ehti kiihtyä. Ja koska se painaa 30kg.ja oli 5 metrin pituisessa liinassa, niin ensi hetket tilanteessa keskityin itsekin saamaan hyvän otteen hihnasta, ja sitä kerimällä pääsin lähemmäs koiraa ja sain kiinni koiran valjaisiin kiinnitetystä "slipsuttimesta".
Siinä vaiheessa Mursik haukkui satunnaisia, kiihtyneitä haukahduksia, vinkui ja seisoi kahdella jalalla nojaten hihnaansa.
Kiihtymystä lisäsi varmasti myös se, että se oli alkulenkin seurannut juoksuisen nartun hajuja ja sattui näkemään kyseisen ihanan daamin ihan livenäkin (Mursik on leikkaamaton uros). Vieläpä juoksemassa pellolla.
Siitä tilanteesta ei ehditty toipua ennen peurakohtaamista, ja kierrokset oli valmiiksi korkeat.
Se on myös tavallista, että kohdatessaan esim.saman lenkin aikana useita kiihdyttäviä ärsykkeitä, koiralla menee lopulta kuppi nurin, vaikka se olisi sietänyt ärsykkeet yksittäisinä kohtaamisina yhden lenkin aikana.
Ennen kun olemme aihetta treenanneet, Mursik on vetänyt mut kumoon ainakin 5 kertaa nähdessään riistaa ja sen kiljuminen/huutaminen on jatkunut vielä paljon tilanteen jälkeenkin. Sikäli tämäkin lieventynyt kiihtyminen, on todellakin merkki edistymisestä.
Tämän jälkeen pyrin purkamaan koirani kiihtymystä ensin paikoillaan. Kun peurat olivat vähän kauempana, pystyin löysäämään hihnaa ja palkkaamaan koiraa, kun katseli peurojen perään. Treenillä aikaansaatua edistymistä on myös nopeampi toipuminen näistä tilanteista. Liikkeelle lähdettiin vasta, kun koirani oli sen verran saanut toimintakykyään takaisin, että kykeni tarjoamaan minulle kuonokohdennusta käteen.
Sen jälkeen eteneminen onnistui taas yhteistyössä.
Turvallisemmassa kohdassa, purettiin pakkautunutta stressiä vielä makupalaetsinnällä ja leluleikillä.
Ja kotona vielä omalla pihalla leikittiin lisää, kun Mursik sai juosta vapaana, ja lopuksi vielä etsittiin makupaloja lisää. Tämän jälkeen Mursik hengaili pihalla vielä kavereiden kanssa, mutta sen jälkeen se on vaan nukkunut koko päivän.
Nukkuminen on tärkeää stressistä palautumisen kannalta. Ties minkälainen hermoraunio se olisi, jos olisi vielä höseltänyt kotona lisää.
Illalla käydään vaan lyhyt kävely ja saa ruuan Kongista sekä ydinluun pureskeltavksi. Ruokavirikkeet auttavat myös stressinhallinnassa ja tukevat koiran palautumista päivittäin väistämättä kohdatuista kiihdyttävistä ärsykkeistä ja tilanteista.
Katsonkin että tämä kaikki vaikuttaa siihen, että koirani nousevat kierrokset on paremmin hallinnassa nykyään, vaikka tässä kerrottu esimerkki ei ollutkaan mikään täydellinen onnistuminen.
Käytöstreenit (luoksetulo, käsikosketus, istuminen, hihnakäytös),
mielentilanhallinta- ja itsehillintätreenit (luopuminen, siedätys),
stressinhallinta ja palautuminen (lepo,leikki, liikunta, ruokavirikkeet).
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koirankoulutus, haukkuminen, positiivinen koulutus