Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Nosework-treenipohdintaa.

Torstai 1.8.2019 klo 17.40


Kuvat: Noora Tihtonen, Eläinpalvelu Feeniks.

DSC_0110.JPG

Heinäkuun viimeisenä päivänä teimme omalla kotipihalla nose-treenin. Piilot oli paikoillaan n.1h. Siirrännäisenä käytin paperisen mehupillin pätkiä, joiden sisällä oli paperiin imeytetty tippa Eukalyptus-hydrolaattia.

Ilman lämpötila oli +20 ja aurinko paistoi. Aurinko oli porotellut pihalle jo koko päivän, ja pihalla oli selvästi hyvin kuumia aurinkoisia alueita ja varjoisia alueita. Koska on ollut tosi kuuma ja kuiva jakso kesässä, niin mainittakoon myös, että pihalla oli tosi kuivaa.

Meidän pihasta noin puolet on aidattua, ja koirat hengaavat paljon tällä alueella. Samoin minä. Takapihamme on vähän unohdettu ja villiintynyt, siellä ei tule paljoa käytyä. Näiden pihojen välissä on aluetta, jossa on kasvimaat, pyykinkuivausteline yms.eli siellä tulee liikuttua, mutta paljon vähemmän kuin koirapihalla.

Sinänsä ei ole olennaista miten etsinnät muuten meni, mutta niistä tuli seuraavanlaisia huomioita.

Koirat jäljestivät selvästi enemmän alueilla, joilla ei niin paljoa kuljeta. Eli minun ja edellisen koiran jäljet erottuvat sieltä helpommin.

Varjossa oli paljon helpompaa etsiä. Aurinkoisilla alueilla koirien piti nuuskia paljon tarkemmin pieneltä alueelta, paikantaakseen piilon. Tai en tiedä kumpi oli helpompaa, mutta tarvittiin erilaista tekniikkaa. Selvästi myös omille koirilleni on luontaisempaa etsiä väljemmin, ja siksi ne juoksivat piilojen ohi näissä aurinkoisissa kohdissa.

Tässä vahvistui käytännössä myös se, minkä teoriassa tiedänkin, että hajumolekyylit eivät liiku ja leviä kuumassa, kuivassa ilmassa niin paljoa, kuin kosteassa ja viileämmässä.

Tästä tuli myös huomio etsintäalueita ajatellessani, että samallakin alueella voi tosiaan olla aurinkoa ja varjoa. Ja samallakin alueella siten pitää mahdollisesti käyttää erilaisia tekniikoita. Parasta on tietysti, jos koiralla on niin paljon kokemusta, että se osaa vaihtaa tekniikkaa itse. Minä taasen jouduin vähän ohjaamaan koiriani, etsimään tarkemmin, pienemmältä alueelta kerrallaan.

Siitä tein myös huomion ohjaamisen suhteen. Koska Ulpu teki etsinnät vapaana, niin laitoin sen hihnaan silloin kun halusin sen etsivän tarkemmin, koska silloin se siirtyi heti erilaiseen työskentelyyn. Hihnaa pidetään kai yleensä koiraa rajoittavana huonolla tavalla, mutta tässä tapauksessa sillä sai "tilan rajattua" etsintää helpottaakseen.

Mursik taasen oli koko ajan hihnassa, koska ajattelin, ettäsen olisi helpompi tajuta olevansa tekemässä jotain muuta, kuin vaan hengaamassa omalla pihallaan.

Tehdään nimittäin pihalla kaikennäköisiä epämääräisiä treeninpätkiä (esim.tiettyjen pallojen etsintää, joissa Ulpu etsii ja Mursik etsii jos huvittaa), joihin kyllästyttyään Mursik vaan häipyy puuhailemaan jotain omia juttujaan (tuijottamaan tai haistelemaan jotain, tai pissaamaan johonkin).

Mursikin sai tarkkuusetsimään käsiohjauksella. Olemme harjoitelleet niin, että näytän kädellä esim.jotain pintaa, ja koira lähtee etsimään hajua tältä pinnalta. Tärkeää siinä on mielestäni, ettei koira "jää kiinni ohjaajan käteen", vaan lähtee etsimään itsenäisesti käden ohjaamasta suunnasta. Tämä on aikaavievää sikäli, että koira etsii lyhyen aikaa ja sitten se tarvitsee uuden ohjauksen, ellei ole saanut hajusta kiinni.

Mursikin työskentelystä tuli myös sellainen huomio, että eipä tarvinnut kuin tulla omalla pihalla sinne puolelle, missä koirat ei yleensä ole ja mister eksyy koko ajan tutkailemaan jotain muita hajuja, ja haikailee pusikoihin. Selvästi se myös paineistuu siitä, kun kehotan sitä jatkamaan etsintöjä. Ja sitten se ei tee sitäkään vähää/kaivelee piiloa sen löydettyään purkaakseen turhaumaa...

Jäin miettimään, että mitä ehdottaisin asiakkaalle tuollaisessa tilanteessa. Ekana tulee mieleen, että vaikea ympäristö (oma piha!) vaatii muuten helpotetun kriteerin, eli helpon etsinnän.

Tässä tapauksessa mun mielestä tosin ei ollut kovin vaikea alue, ja tehtäväkin oli aika helppo.

Joten ehkäpä joku valmennus?

Ensin etsintä purkkiradalla, jotta koira siedättyy ympäristöön ja pääsee testaamaan reagointia hajuun, keskittymistä tehtävään ja ilmaisua?

Tai se, että antaa koiran ensin haistella aluetta muuten, ja sitten aloittaa vasta suoritus?

Aiomme testata käytännössä, kumpi toimii paremmin!

DSC_0020.JPG


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini