Arkitreeniä osa 2.

Lauantai 30.11.2019


En voi sanoa, että meillä olisi jotenkin täydellistä kaikki arjessa tapahtuva toiminta, mutta voin nimetä asioita, joissa koen onnistuneeni hyvin ja jotka sujuu jo hyvin. Treenattavaa kuitenkin riittää edelleen, jotta tarvittavat taidot toimisivat oikeasti aina ja kaikkialla, missä niitä tarvitaan.

Välillä tuntuu siltä, että olen jo treenannut jotain asiaa vaikka kuinka kauan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Siksi on hyvä myös arkiasioista tehdä jotain dokumentteja, jotta voi mitata edistymistä. Arkiasiat on läsnä koko ajan, niin usein siinä missä ne myös epäonnistuessaan rassaavat jokapäiväistä elämää, on myös edistyminen nopea huomata päivittäin toistuvissa tilanteissa. Joskus kuitenkin sokaistuu asioille, jotka on "liian lähellä".

Itse pyrin muistelemaan millaista oli vaikka vuosi sitten samassa tilanteessa, katson koulutusvideoita ja teen välillä muistiinpanoja päiväkirjaan. Tämä pitää yllä omaa motivaatiota jatkaa treeniä, vaikka edistyminen ei olisikaan nopeaa, kun kuitenkin näkee edistymistä vaikka paperilla.

Kun tietää teoriassa, miten oppimis/koulutusprosessi etenee, se helpottaa näkemään koko kuvan ja asettamaan välitavoitteet. Myös kokemus koiran omistajana ja kouluttajana auttaa ymmärtämään, kuinka tietyistä lähtökohdista päädytään tiettyjen vaiheiden kautta tiettyyn lopputulokseen.

Tämän ison kuvan ja kuvion muodostumisen hahmottamista helpottaa itselleni myös se, että olen elänyt jo edesmenneiden koirieni kanssa niiden koko elämänkaaren läpi. Se kuinka aloittaa pennun tai aikuisen koiran kanssa siitä, ettei se osaa mitään ja se on ihan vieras olento. Ja päätyy siihen, että yhteistyö, luottamus ja molemmin puolinen ymmärrys on hioutunut huippuunsa. Yhtä lailla kun on jännää aloittaa uuden pennun kanssa, toivoisin kaikkien kokevan myös sen harmonian, minkä vuosien treeni ja yhdessä eläminen vanhan koiran kanssa saa aikaan.

Ehkä tärkein oppi onkin ollut, että muista antaa aikaa. Se ei tarkoita sitä, että vaan odotellaan, mutta asiat ottavat oman aikansa.

Arkitaitojen onnistumisen avaimia ovat mm.

1. Niinkin itsestäänselvä asia, kuin se että oikeasti treenataan niitä usein. Arkiasioita siis ihan joka päivä. Jos käy vaikka arkitottiskurssin 5 kertaa, niin taidot eivät suinkaan leviä arjen kaikkiin tilanteisiin koirakoululla tehtyjen harjoitusten jälkeen. Toki on aina hauskempaa aloittaa jonkun uuden asian kouluttaminen, sen sijaan että yleistäisi jotain alkuun saatettua treeniä.

Jos ajatellaan vaikka paikallaolotreeniä, niin sitähän on tosi helppo tehdä arjessa eri tilanteissa. Esimerkiksi eilen harjoitteltiin koirien paikkamakuuta (meillä tämä tehdään usein alustalla ja asento on rento) minun syödessäni töissä, istumista paikoillaan kun keräsin koirankakkaa tienpenkalla ja alustallaoloa, kun siivosin ja kun koirat odottivat omaa treenivuoroaan treeneissä.

Tai jos kynsienleikkuussa on ongelmia, niin kannattaa treenata sitä vähän ja usein, eikä vain silloin kun on pakko leikata pitkäksi venähtäneet kynnet. Tällöin myös molempien osapuolien stressi asian suhteen pysyisi aisoissa.

Jos tavoitteena on, että koira pysyisi alustallaan, kun vieraat saapuvat kotiin ja rimputellaan ovikelloa yms., niin on monta välivaihetta, mitkä pitäisi saada onnistumaan ennen kuin tuo vaikea tilannekin onnistuu. Ja jos akuutti tilanne on jo muodostunut vaikeaksi, niin ihan jo rauhallisemman mielentilan treenin takia, ei kannata harjoitella vain siinä vaikeassa tilanteessa.

2. Vanha klassikko on ajatus siitä, että koiran "kasvatus ja koulutus" on toisistaan erillisiä asioita. Arkiasiat voivat olla koiralle ihan yhtä epäluontaisia ja lähtökohtaisesti "ei yhtään motivoivia", kuin "temput" tai harrastuksissa tarvittavat taidot. Ainakin omilla koirillani on monet samat taidot ja tehtävät käytössä sekä harrastuksissa, että arjessa. Lisäksi koulutusmenetelmät ovat samat.

3. Vahvan motivaation rakentaminen vaatii kunnon palkkiot myös arjessa. Miksi koira tulisi luoksesi, jos se haluaakin juosta jäniksen perässä? Tai miksi se pysyy alustallaan, vaikka se haluaisi juosta ovelle hyppimään saapuvien vieraiden päälle? Kyllä sille täytyy järjestää siihen hyv syy!

Tunnistan myös omasta toiminnastani sen, että järjestetyissä treeneissä mukanani on kilotolkulla herkkuja ja arkilenkille lähdetään kuivaruokanappulat taskuissa.

Vaikeimmat tilanteet olemme kuitenkin kohdanneet juuri siellä arkilenkillä, kun koira pitäisi saada tulemaan luokse, vaikka se havaitsee riistaa tai sen huomio pitäisi saada, vaikka se havaitsee lajitoverin. Lisäksi erilaiset luopumistehtävät, vaikkapa yllättäen havaittuihin ihmisen ulosteisiin tai koiran suussa olevaan myyränraatoon, vaativat kunnon liksaa toteutuakseen ja toteutuakseen myös jatkossa.

Jos esim.hihnalenkit sujuvat heti paljon paremmin, kun taskussa onkin jotain superherkkua, niin sehän on aika helppo asia muuttaa ja järjestää.

4. Management, kun ei ole vielä valmista tai ei ehdi/pysty treenata. Jotta koira ei esimerkiksi pääsisi vahvistamaan ei toivottua käytöstä, tarvitaan monesti tilanteiden managerointia, kun ei ole aina mahdollista vain vältellä kaikkea häiriötä ja vaikeita tilanteita.

Tällä osastolla on hihnat, koiraportit, Kongit ja puruluut, namien etsintä, koirahoitola, kuonokoppa yms.

5. Järjestetyt ja suunnitellut harjoitukset, jotta onnistumisia tulee tarpeeksi.

Jos koira vaikka reagoi voimakkaasti toisiin koiriin lenkillä, ja tavoitteena olisi saada ohitukset sujumaan rauhallisesti. Mutta sattuu asumaan seudulla missä koiria tulee ulkoillessa vastaan koko ajan, ja vaikka ahkerasti treenataan ja lenkillä on huippu palkkiot aina mukana yms., niin silti 50% ohituksista  menee plörinäksi ja koira saa raivarit. Jotta koulutus etenisi, tarvitaan se 80% onnistumisia. 

Silloin kannattaisi hankkiutua koirakouluun tai sopia ohitustreenejä, joissa saa varmoja onnistumisia ja siten kartutettua onnistumispankkia.

Häiriötreeneissä saa usein paremmin onnistumisia, jos ei pelkästään treenaa yllättävissä random häiriöissä, vaan järjestää myös sopivan tasoisia häiriötreenejä.

Huomasin juuri töissä, että koirani pysyivät alustalla, vaikka viereisestä huoneesta kuului koiran haukuntaa ja ihmisten mölinää, mutta eivät enää kun otin repustani rapisevan muovipussin viedäkseni sen roskiin.

Muistutan usein myös juuri odotusharjoitusissa ja paikallaoloharjoituksissa koirakursseilla, että tehkää jotain normaalia, kun häiriönä usein on oma, epäluonnollisen hidas ja täysin äänetön hiiviskely koiran ympärillä. Mutta jos ohjaaja alkaa vaikka pakata reppua tai istuu alas tuolille, koira alkaa kiihtyä tai ei pysty pysyä paikoillaan.

6. Yleistäminen. Osaako koira asian oikeasti vai onko se tiettyyn tilanteeseen liittyvä rutiini/onko tietty tilanne vihje?

Esim.koira istuu aina ennen kuin saa ruokakupin ja odottaa lupaa mennä syömään. Mutta sama ei tapahdu, kun se löytää maasta jotain "ihanaa" tai näkee "elävän herkun" (esim.mehevän fasaanin) kesken hihnalenkin. Tilanteet ovat varmasti koiran näkökulmasta aivan eri, vaikka itse ajattelen että kyse on samasta luopumis-konseptista. Edes vihjesana ei välttämättä auta, jos asiayhteyttä ei vain ole ja koira on esim.aivan eri mielentilassa.

7. Stressi, palautuminen, virikkeet.

Meidän arjessa Mursik ja Ulpu on mulla usein töissä mukana, ja vaikka meillä menee nämä reissut ihan rutiinilla, niin huomaan työpäivien jälkeen koirien stressin. Mursik tarvitsee ainakin päivän levon kotona, ja usein se nukkuukin paljon seuraavana päivänä. Ulpun sressi näkyy enemmän levottomuutena ja kyvyttömyytenä rauhoittua lepäämään. Ja siksi sekin tarvitsee työpäivän jälkeen lepopäivän kotipuolessa.

Aamulla ulkoillaan kotipuolessa, syödään aamupala, lähdetään töihin, autossa oloa tulee 2-3 tuntia, lenkkeillään "cityssä" (teollisuusalue/lähiö), treenaillaan jotain (usein jumppaa ja hajutyöskentelyä) ja sitten koirat menevät lepäämään takahuoneeseen kun itse pidän kursseja n.4 tuntia. Sen jälkeen tehdään lyhyt iltakävely ja siivoillaan koirakoululla. Ja sitten matkustetaan kotiin n.1,5h. Kotona vielä riekutaan pihalla ja mahdollisesti on joku iltapala, jos ei makupaloja ole mennyt aterian verran päivän aikana.

Koirien mielestä nämä päivät on varmaan ihan kivoja, mutta niille tulee päivän aikana tosi paljon virikkeitä ja myös jännittäviä tilanteita. Lepohetket on usein myös lyhyehköjä ja lepo ei ole niin laadukasta esim.autossa, kuin omassa kotona.

Pieneltäkin tuntuvat asiat voivat nostaa stressitasoja, jos niitä tulee paljon ja sitä kautta kokonaisuus on isompi. Monilla koirilla on myös arjessa jatkuvasti isoja stressin aiheita, kuten yksinolo tai ulkoillessa paljon stressaavia tilanteita.

Stressiä voi tarkastella vaakamallin kautta, ja myös ratkaisu löytyy sieltä toisesta vaakakupista. Eli jos toinen puoli alkaa painaa liikaa, niin lisätään toiseen kuppiin lepoa tai liikuntaa, rauhoittavia virikkeitä, kivaa tekemistä ja yhdessäoloa. Hyvinvoiva koira on parhaassa oppimisvireessä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini