Jälkitreenit 8.8.2019.

Noseworkin lisäksi, Ulpu ja Mursik ovat harjoitelleet ihmisjäljitystä. Toistaiseksi olemme treenanneet sillä periaatteella, että koira nostaa tuoreimman mahdollisen ihmisjäljen, eli vihjeenä ei ole tietty lähtöhaju.

Meillä oli tänään treenit, joissa saatiin taas yksi uusi jäljentekijä. Sää oli vaihteleva, 20 astetta lämmintä, mutta välillä porotti aurinko ja välillä satoi vettä. Jäljet olivat n.1h.-2h.ikäisiä.

Mursikin jälki oli noin tunnin ikäinen metsäjälki. Muodoltaan se oli kaareva, jäljellä oli muutama merkki ja jälkiesineitä oli matkan varrella n.6 kappaletta. Jälkiesineinä oli mm.hanskoja, tulitikkuaski, kynä ja pieni meikkipaletti. Jäljen pituus oli n.100 metriä.

Itse jäljestäminen meni tosi hyvin ja helpon näköisesti. Yksi pieni esine (kynä) jäi matkan varrelle, mutta muut löytyi. Mursik ei seurannut jälkeä aivan jäljen päällä koko ajan, mutta sanoinkin "takanakävelijälle", että kunhan suunta on oikea. Selvästi Mursik ajautui siihen suuntaan, mihin tuuli levitti hajua. Metsänpohja oli kostea, joten sekin vaikutti varmasti asiaan.

Iso häiriö Mursikille oli, kun juoksulenkkeilijä teki harjoitustaan näköpiirissä, ja välillä ilmestyi pusikon takaa näkyviin, välillä oli pois näkyvistä. Sama henkilö juoksi ees taas monta kertaa, ja välillä mm.sivuttain saksaten yms. Sitä piti jäädä tuijottelemaan, mutta Mursik pystyi jatkaa hommia aina hetken tuon miehen touhuja ihmeteltyään. Omaankin silmään se näytti vähän erikoiselta. Viimeksi Mursikin jäljestäessä metsässä, siellä oli mies metallinpaljastimen kanssa hortoilemassa!

Tällaiset häiriöt on kuitenkin helppo itsekin huomata, ja siedättää koiraa niihin vaikka kesken jäljestyksen. Toisin kuin taajamassa usein kohdatut, häiriöhajut...

Ulpun jälki oli hiekkakentällä, tai se nostettiin hiekkatieltä, jolta johti useampi sivutie hiekkakentälle. Mielestäni Ulpu nosti jäljen, mutta reagoi melko heikosti ensimmäiseen esineeseen, joka oli laastari! En tiedä olisiko se seurannut ensin jotain muuta jälkeä, sillä käännyttyään sivutielle olin huomaavinani ettei se ollut jäljellä. Päätöksen vahvisti se, ettei yhtään esinettä löytynyt. Päättelin myös tuulen suunnasta, että jäljen haju tulee sieltäpäin, sillä Ulpukin ajautui siihen suuntaan.

Jotta en ohjaisi koiraa väärin, niin mentiin takaisin siihen, missä varmasti tiesin jäljen menevän, eli laastarin löytymispaikalle. Nyt Ulpu näytti varmemmalta siitä, mitä jälkeä se lähti seuraamaan, ja jatkoimme äskeistä käännöstä seuraavan sivutien risteykseen.

Pian käännöksen jälkeen löytyikin esine! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koin tulkitsevani Ulpusta milloin ollaan ihmisjäljellä, ja milloin seurataan jotain muuta hajua. Tapaan aina unohtaa, että Ulpu on jäljestänyt vähemmän kuin Mursik. Ulpulle kun on helpompi tehdä taajamajälkeä, koska se ei ole niin häiriöherkkä.

Muuten ehkä osaan lukea näistä koirista paremmin Mursikia, joka ei ole niin äkkiväärä, eikä se "esitä" mulle tekevänsä hommia. Ulpu taasen menee helposti suorittavaan tilaan, jossa ehkä jopa unohtaa mitä oikeastaan olikaan tekemässä.

Tämä jälki oli ns.tuplasokko sikäli, että mentiin Ulpun kanssa jäljelle kahdestaan, eli takana ei ollut apujoukkoja, jotka tietävät mistä jälki menee. Näin kyllä suunnilleen mistä se menee, ja itse olin jäljen suunnitellutkin, mutta tarkkaa reittiä en tiennyt.

Tässä oli kiva esimerkki taas siitä, että täydelliseksi pedattu, 100% onnistunut harjoitus ei opeta minulle ohjaajana ollenkaan niin paljoa, kuin tämä harjoitus, missä koira jäljesti jonkin aikaa väärään suuntaan. Luin tarkasti koiraa, ja mietin juuri mm.tuulen suuntaa ja pohdin selitystä Ulpun reaktioille. 

Olen viime aikoina miettinyt, että voisin ehkä alkaa harjoitella näiden kanssa purkkiradalla ihmisten hajujen erottelua, sillä mielestäni lähtöhaju voisi selkiyttää koirille tätä tehtävää. Ja toisaalta myös erottaa sen enemmän noseworkista, ettei nämä mene sekaisin. Meillä ei ole muuta lähtörutiinia, mikä erottaisi noseworkin ja ihmishajun jäljestämisen, kuin sana. Varusteet ja mun käsiele on sama, joten empä ihmettelisi vaikka koirilla kestäisi sen takia välillä tajuta, että mitä ne etsivät.