Monenlaista haukkumista.

Torstai 30.4.2020



2013-09-24_11.03.46.jpg
Vuonna 2013 julkaistiin Canis-lehdessä artikkelini "Monenlaista haukkumista". Siitä tykättiin, ja se on julkaistu monessa rotuyhdistys-lehdessä sen jälkeenkin.
 
Aihe (haukkuminen) on tärkeä, ja siitä minulta myös kouluttajana kysytään usein.
Useimmiten kysytään, miten haukkumista voi vähentää tai estää. Tehdään tästä pieni julkaisusarja aiheesta.
 
Koirat haukkuvat ihan huvikseenkin, mutta usein käytökselle on löydettävissä syy/syitä. Ja jos halutaan vähentää haukkumista esimerkiksi tietyssä tilanteessa pysyvästi, tulisi tunnistaa se syy ja lähteä vaikuttamaan siihen. Syy on usein jokin tunne tai mielentila.
 
Koira voi haukkua esimerkiksi, koska se on:
 
-kiihtynyt
 
-pelokas
 
-turhautunut
 
-kokee uhkaa itseään, omaa tilaa tai sille tärkeää resurssia kohtaan
 
-iloinen
 
-levoton
Pelkäävä koira ja haukkuminen.
Koiran elekielestä voidaan yleensä päätellä se, mikä sen mielentila on ja mitä koira haluaa. Esimerkiksi ihmisen lähestyessä koira voisi haukkua siksi, että se on innoissaan tai siksi, että se on peloissaan. Tokihan sen voi kuulla haukkumisestakin, mutta elekieli kertoo haluaisiko koira päästä nopeasti tervehtimään vai päästä nopeasti eroon tunkeilijasta.
Innokkaan koiran eleet on ystävällisiä, häntä heiluu rennossa asennossa tiuhaan ja koira pyrkii kohti eli nojautuu eteenpäin. Koiran asento on pysty.
Pelokas koira taas vetäytyy poispäin pelottavalta kohteelta,se nojautuu taaksepäin ja sen asento on matala. Koira voi haukkuessaan hyökkiä kohti, mutta pakittaa kuitenkin aina taaksepäin. 
Joskus koiran tunnetila voi vaihdella esimerkiksi lähestyjän etäisyyden mukaan. Se voi olla myös konfliktissa, jota seuraa jos koira on esim.pakotettu tai houkuteltu lähelle pelottavaa asiaa ja sille on epäselvää, kuinka tilanteessa tulisi toimia.
Pelkäävän koiran tavoite on saada etäisyyttä, ja jos ei sitä muilla keinoin saa, niin raivokkaasti haukkumalla melko varmasti saa. Tähän liittyy usein paljon oppimista, ja haukkuminen siksikin vahvistuu entisestään.
Oma edesmennyt corgini Kerttu oli pentuna tietenkin vietävän söpö, ja kaikki vastaantulijatkin halusivat sitä tervehtiä. Sain myös "neuvoja", että koiraa sosiaalistetaan niin, että sille tarjotaan paljon kokemuksia. Nykyään tiedän paremmin, että sosiaalistumisiässä on tärkeää tarjota nimenomaan hyviä kokemuksia! 
Joten minäpä annoin kaikkien silitellä Kerttua, ja jos se yritti pitää etäisyyttä, niin tarjosin sitä vaikka sylistä siliteltäväksi.
Niimpä sen vähän kasvaessa, ja onneksi muuten onnistuin kasvattamaan siitä reippaan, se alkoi haukkua ihmisille. Se haukkui varmuuden vuoksi jo tosi kaukaa, koska kukaan ei silloin halunnut tulla silittämään ja kiersikin meidät kaukaa.
Samalla tavalla "sosiaalistin" sen toisiin koiriin, ja niimpä se räyhäsi myös toisille koirille, jotta saisi pitää turvallisen etäisyyden. Tätä sitten ihmeteltiin, että miten se nyt näin yhtäkkiä alkoi haukkua kaikelle?
Haukkuminen oli vain sen tapa ilmentää tunnetilaa mikä sillä oli aina ollutkin, mutta vasta tuo huutaminen sai minutkin huomaamaan, ettei kaikki nyt olekaan ihan ok. Pentuna sillä ei vaan ollut tarpeeksi pokkaa ilmentää tunnetilaansa noin, vaan se vain oli välttelevä ja passiivinen.
Niimpä tämän karvaan oppitunnin jälkeen olen epävarman ja huonosti sosiaalistuneen Mursikin kanssa antanut sen aina väistää ja pitää etäisyyttä ihmisiin. Tosin me asumme myös maalla, ja täällä ei vastaantulijoita/naapureita yms. ole ihan samalla tavalla, kuin silloin aiemmin Haagassa asuessamme. Tiedän, että voi olla jopa vaikeaa pitää ihmiset erossa koirista, jos asustelee jossain ihmisten ilmoilla. Mutta meillä nykyään AINA saa väistää, ja hienosti se väistääkin jos joku ihminen epäilyttää. 
Jos meille tulee joku kylään tai muuten sisätiloissa ollaan, niin aina järjestetään oma turvallinen paikka, missä saa olla rauhassa. Olen myös itse päässyt siitä pakkomielteisestä ajatuksesta, että koira pitää saada tervehtimään ihmisiä. Siis vaikka treenaamalla sitä ihan vimmatusti. 
Meillä käy jotakuinkin kerran vuodessa ehkä joku kylässä, niin suoraan sanoen minulle on nykyään ihan sama, vaikka koirani olisivat sen ajan toisessa huoneessa portin takana. Jos koirat itse osoittavat haluavansa tulla tekemään lähempää tuttavuutta, niin sitten voidaan harjoitella, mutta muuten yritän pyytää ihmisiä vaan täysin ignooraamaan koirat.
Haluan että lähtökohtana on se, ja koirat tietäisivät tämän, että EI TARVITSE tervehtiä.
Kaikkia vieraita on kuitenkin jossain vaiheessa haluttu tulla katsomaan vähän lähempää, ja ensin koira on tuotu hihnassa tervehtimään.
Onneksi meillä on Sushi, joka mielellään viihdyttää ihmisiä ja tuntuu nykyään iloitsevan kaikkien seurasta. Epäluuloiset viipurilaiset voivat sitten pälyillä tilannetta vähän kauempaa.
Myös tervehtimistä harjoiteltaessa pidän tärkeänä opettaa sen pakoreitin aina ensin, eli jos koira käy vieraan luona, se palkitaan poispäin vieraasta. Aina pääsee pois siitä läheltä, aina kannattaa väistää.
Pyrimme tapaamaan vieraat yleensä ensin ulkona ja tehdään esim.pieni kävely ensin yhdessä ulkona ja koirat saavat siellä vieraista hajua, jotta sisääntultaessa ei tarvitse ihmetellä, että ketä sieltä tulee.
Silloin kyllä varmasti haukutaan, jos joku tulee meille ja koirat on sisällä. Jos päädytään toimimaan niin, niin silloin koirat on portin takana ja yritän palkkailla niitä siitä, että olisivat edes jotenkuten repimättä pelihousujaan.
Tämän jälkeen tarvitaan pitkä tauko, ennen kuin voisi ajatellakaan, että harjoiteltaisiin tervehtimistä.
Portin takana oleminen on meillä ensimmäinen asia, mitä on opeteltu. Aina kuin uusi koira on tullut perheeseen, niin se on jouduttu ihan turvallisuussyistäkin pitää portin takana erossa muista. Mutta ihan tietoisesti ollaan siinä samalla harjoiteltukin, että portin takana on turvallista, rauhallista, mukavaa, siellä saa rauhassa syödä yms.
Samaa suosittelisin mille tahansa pelkäävälle tai resurssi-aggressiiviselle koiralle, että sillä olisi turvapaikkana esim.oma huone portin takana.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini