Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Kerttu.

Maanantai 31.12.2018


Lähes kaikilla koiranomistajilla on oma "Kerttunsa". Ainakin monilla kollegoillani, jotka ovat opiskelleet itsensä alalle ensin puolivahingossa, koska kaipasivat kipeästi apua oman koiransa kanssa.

Kertun takia meni moni asia pieleen mun tietämättömyyden, osaamattomuuden ja toisaalta huonojen neuvojen ja muiden ihmisten osaamattomuuden ja tietämättömyyden takia. Tosin sitä osaamattomuutta ja tietämättömyyttä kutsuttiinkin kokemukseksi.

Ensinnäkin sosiaalistaminen meni varsinkin koirien suhteen pieleen, koska en osannut lukea Kerttua ja tukea sitä oikealla tavalla.

Pentukoiraa ei kannata sosiaalistaa heittämällä se koirapuiston aitaukseen ventovieraiden koirien armoille selviämään yksinään. Eipä ihme, että Kerttu oppi vaan rähjäämään ja puolustautumaan todella herkästi.

Toisekseen uskoin kasvattajia, jotka vakuuttelivat Corgien terveysasioiden olevan hyvällä mallilla. Noh, ei se nyt kovin hyvä ole jos koiran molemmat olkanivelet on ommeltava kiinni, että ne pysyvät paikoillaan. Tämä toki sen jälkeen, kun pari lääkäriä on ensin sanonut, että ei koiraa haittaa, jos sen jalat menevät pois paikoiltaan silloin tällöin. Sen jälkeen ortopedi sanoi, ettei sille voi tehdä mitään ja sen jälkeen kaksi muuta ortopediä on korjanneet olkapäät ja koira vietti normaalia koiranelämää vielä yli puolet siihenastisesta.

Ja eipä siinä vielä kaikki, tokihan terveelle rodulle kehittyy helposti välilevyongelmia. Kerttu joutui vieläpä kärsiä välilevynpullistumansa liian pienellä kipulääkityksellä, sillä vielä silloin luulin lääkäreiden osaavan asiansa ja ajattelevan aina koiran parasta.

Kertun takia kuitenkin lähdin opiskelemaan eläintenkoulutusalaa ja Kertun takia osaan nykyään suodattaa saamiani neuvoja, puolustaa omia koiriani ja ymmärrän, ettei koiran pidä antaa kärsiä kivuista. Pitää osata hankkia itse tietoa, pyytää perustelemaan neuvoja ja ohjeita ja hakea apua mahdollisesti useilta tahoilta.

Jokainen on loppupeleissä itse vastuussa koirastaan ja sen hyvinvoinnista, kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Loputtomiin ei voi muita syyttää.

Kerttu oli oman perheen kanssa ihana koira. Pitkälti "kuin ihmisen mieli". Koiristani se, jota saattoi pitää irti lähes missä vaan, koska kontakti ja luoksetulo toimivat aina ja kaikkialla. Oman perheen kesken se oli hauska ja leikkisä. Vielä vanhoillapäivilläänkin se oli puuhakas mummeli. Hajutyöskentelyssä se oli loistava ja se oli todella fiksu koira. Helppo kouluttaa.

En tiedä oliko Kerttu "elämäni koira"? Ehkä, koska taatusti ei suhteeni mihinkään toiseen koiraan voi ikinä enää olla samanlainen. Kertun kanssa myös 12 vuotta kasvettiin yhdessä ja oltiin kyllä molemmat lopulta ihan eri tyyppejä, kuin minkälaisina me yhteinen taipaleemme aloitettiin.

Ikävöin tuota hienoa koiraa, mutta olihan meillä 12 vuotta yhdessä ja yritän muistella kaikkea sitä hyvää mitä meillä oli yhdessä ja kuinka paljon tuo koira mulle opetti.

0216.JPG


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini