BAT 2.0.-treenit.

BAT-tekniikasta oli ensin vähän erilainen versio, mutta nykyinen BAT 2.0 on siis alkuperäistä kehittyneempi versio.

Perimmäinen tarkoitus on vastaehdollistamistekniikka, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota koiran oman elekielen vahvistamiseen ja koiran vapauteen tehdä valintoja.

Käsitääkseni uudempi versio sisältää enemmän myös ohjaukseen/ohjaamattomuuteen tähtäävää tekniikkaa, eli myös ohjaajan elekielen merkitys on nostettu esiin.

Osallistuin juuri viikonloppuseminaariin tekniikasta, ja meillä on myös käytännön treenejä. Alunperin ajattelin koirakkopaikalle Mursikia, mutta nyt eräs vähän ikävä sattumus meidän kotikadulla (Ulpu syöksyi kohti vieraita ihmisiä ja kaatoi mut) sai mut ajattelemaan, että Ulpun kanssa nimenomaan pitäisi treenata BAT-tekniikalla. Koska sehän on todella tottelevainen, ja niin kauan kuin se on ohjauksessa ja sitä palkitaan, niin se luultavasti pystyy esim.ohittamaan ihmisiä ja koiria. Mutta suorittamisen loppuessa, sillä ei ole enää työkaluja selvitä vaikeissa tilanteissa.

Tuossa ikävässä tilanteessa kävi siis niin, että ohitettiin 2 ihmistä ja väistin Ulpun kanssa tien sivuun. Niin kauan, kun se istui käskyn alla mun vieressä, se oli täysin coolin oloinen. Mutta kun vapautin sen vähän liian aikaisin, niin se ryntäsi näiden ihmisten perään ja minä kaaduin siinä hötäkässä. Suoraan sanoen en ole varma mikä Ulpun motiivi oli, mutta ei se kovin ystävällisin aikein varmasti ollut. Nämä ihmiset vaan jatkoivat matkaansa, joten en ehtinyt heiltäkään kysyä, että mitä tilanteessa oikein tapahtui tai pahoitella myöskään. Koska oma huomioni meni kaatumiseen ja ylös nousemiseen, niin en suoraan sanoen nähnyt, mitä Ulpu teki...

Treeneissä oli ensimmäisenä päivänä Mursik. Mursikin kanssa treenattiin uroskoirahäiriöllä ja lopuksi Mursik pääsi moikkaamaan tätä koiraa. Sitähän se yleensä haluaakin, mutta uroksia kohtaan on kyllä välillä ollut myös vaan kiihtynyt. Kun se pääsi häiriökoiran lähelle, niin ensimmäinen reaktio oli heittäytyä leikkiinkutsukumarrukseen. Ja kun toinen ei lähtenyt leikkimään, niin Mursik meni vähän matkan päähän rauhassa istumaan!

Siitä olen Mursikissa, ja myös omassa toiminnassani sen kanssa ylpeä, että olen yrittänyt ylläpitää Mursikin hienoa elekieltä ja koirasosiaalisuutta myös perheen ulkopuolisten koirien kanssa.

Ulpu pääsi toisen päivän treeneihin, ja sen kanssa varsinkin oli kiinnostavaa antaa sen käyttää omaa elekieltään, ja yrittää itse olla ohjaamatta. Ohjaamisesta on tullut niin automaatio, että on todella hyvä treenata kouluttajan kanssa, joka mainitsee asiasta ja antaa ohjeita. Koska aina koiria kohdatessa pyritään pitämään etäisyyttä ja pyrin ohjaamaan koiria aina poispäin toisista koirista, niin jää näkemättä mm.koiran elekieli.

Ulpukin oli ihan kohtelias häiriökoirille, joita oli 2 kpl., lukuunottamatta tilannetta, jossa oltiin n.1,5 metrin päässä häiriökoirasta, joka alkoi tuijottaa. Silloin tuli ärähdys, vaikkakin tavallaan aiheesta. Ennen ärähdystä näkyi kuitenkin selvästi jännittyminen, asennon madaltuminen ja korvien asennon muuttuminen.

Hankalaahan arjessa onkin se, että kuljetan usein kahta-kolmea koiraa. Silloin on mahdotonta kuunnella ja katsella vain yhtä koiraa, ja mennä sen tarpeiden mukaan.

Eli kun mukana on koira, joka haluaisi tavata toisia koiria ja sellainen joka taas ei todellakaan halua, niin väkisinkin jompi kumpi turhautuu. Mutta turvallisempaa on pyrkiä pitämään yllä kaavaa, että etäisyys olisi aina turvallinen ohitettaviin asioihin, molemmissa tapauksissa.

Saman huomaa, kun joskus vien kaikki kolme koiraa ulos samalla kertaa, niin Sushi haluaisi kulkea tosi hitaasti, haistella koko ajan, ja jäädä tuijottelemaan asioita. Hänen tyylinsä ulkoilla on haaveilija ja fiilistelijä.

Ulpu haluaa kävellä kovaa vauhtia eteenpäin, ja haistella välillä. Sillä on myös kakkaamisen suhteen aina hirveä show, että löytyy sopiva paikka ja (planeettojen) asento, ja mikään ei häiritse suoristusta. Suorittaja onkin hänen ulkoilutyylinsä. Kaikki tehdään täysillä ja tosissaan. Rentoilu ja fiilistely eivät kuulu tähän ulkoilutyyliin.

Mursikin kulkuvauhti on yleensä vähän Ulpua verkkaisempi, ja sekin katselee paljon ympärilleen (riistan toivossa). Ja haistelu on tietenkin erittäin pidetty ajanviete hänellä. Välill haistelu on rentoa, välillä nuoleskellaan pissoja ja unohdutaan jonkun hajun pariin täysin tunnelissa, ja välillä hajuista voidaan myös kiihtyä ja lähteä seuraamaan jälkeä raketin lailla. Mursikin ulkoilutyyliä kuvaa hyvin sana impulsiivinen. Toisaalta se kävelee tosi nätisti hihnassa ja on aika rennon oloinen. Mutta taluttajan ei kannata tuudittautua siihen, että tämä olisi pysyvä tilanne. Sekunnissa, esim.havaitessaan riistaa, Mursik saattaakin rynniä täysillä lähipusikkoon tai peltoon, tai vähintäänkin muuttua rennon letkeästä todella tarkkaavaiseksi ja kireäksi (kuin jännitetty jousi). Olen itse monta kertaa lentänyt sen perässä, kun en ole ollut valmiina. Slipsuttimen käytön aikana en tosin kertaakaan.

Ulpulla ja Mursikilla menee yleensä vuorotellen hermot toisiinsa, kun joutuu odotella toista. Hajuja esim.ei useinkaan huomata/voida haistella samaan aikaan. Samoin pissaamiselle annetaan kohteliaasti oma vuoro, ja toinen odottaa vuoroaan päästä pissaamaan samaan kohtaan. Kun toinen on merkannut toisen merkin päälle, saattaa ensimmäinen pissaaja mennä vielä uudestaan haistelemaan samaa kohtaa. Joskus täytyy vielä tehdä uusintakierros, merkkaamalla uudestaan oman ja toisen pissojen päälle.

Olen nyt yrittänyt enemmän liikuttaa noita erikseenkin, että  saisi tarjottua enemmän henk.koht.tarpeita vastaavaa lenkkeilyä. Huomaan myös itse olevani paljon rennompi ja vähemmän turhautunut silloin. Mm.ulkoiluttamisen takia kehottaisin kyllä miettimään, että montako koiraa hankkii, ja ehtiikö niitä ulkoiluttaa myös erikseen. Yhden koiran kanssa on hyvin helppoa, jos vertaa esim.kahteen.

Mutta oli ehdottoman hyödyllistä treeniä tämä BAT 2.0., ja jatkamme myös näillä tekniikoilla, aina kun vaan pystyy.

Lähinnä se vaatii järjestettyjä harjoitustilanteita, mutta niissä onkin hyvä treenata. Olen huomannut itse saman, mitä asiakkaatkin aina sanovat, että järjestetyissä ohitustreeneissä saadut onnistumiset ja meininki, ei suinkaan siirry suoraan omaan arkeen ja kotipuolen lenkkipoluille.

Se johtuu yleistämisen tarpeesta ja myös siitä, että kotipuolessa on ehtinyt yleensä jo tulla ehdollistumia paikkoihin ja tilanteisiin, ja siksi reaktiot ovat voimakkaampia ja opittua käytöstä on jo ehtinyt tapahtua.

Koen silti, että vaikkei nuo ohitustreeneissä treenatut asiat suoraan siirrykään kotipuoleen, olen aina ollut paljon rohkeampi ja reippaampi lenkkeilijä niiden jälkeen. Hallinnan tunne molemmin puolin, sekä yhteistyö on aina parantunut niiden kautta ja on aina kiva saada kokemuksia, että koirani eivät välttämättä suoriltaan pyri tappamaan vastaantulevia koiria, vaikka joskus niille vaikka haukkuisivatkin.