Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Monenlaista haukkumista.

Torstai 5.3.2020 klo 19.26


2013-09-24_11.03.46.jpg
Vuonna 2013 julkaistiin Canis-lehdessä artikkelini "Monenlaista haukkumista". Siitä tykättiin, ja se on julkaistu monessa rotuyhdistys-lehdessä sen jälkeenkin.
 
Aihe (haukkuminen) on tärkeä, ja siitä minulta myös kouluttajana kysytään usein.
Useimmiten kysytään, miten haukkumista voi vähentää tai estää. Tehdään tästä pieni julkaisusarja aiheesta.
 
Koirat haukkuvat ihan huvikseenkin, mutta usein käytökselle on löydettävissä syy/syitä. Ja jos halutaan vähentää haukkumista esimerkiksi tietyssä tilanteessa pysyvästi, tulisi tunnistaa se syy ja lähteä vaikuttamaan siihen. Syy on usein jokin tunne tai mielentila.
 
Koira voi haukkua esimerkiksi, koska se on:
 
-kiihtynyt
 
-pelokas
 
-turhautunut
 
-kokee uhkaa itseään, omaa tilaa tai sille tärkeää resurssia kohtaan
 
-iloinen
 
-levoton
Kiihtymys-ja siitä seurava haukkuminen.
Jos halutaan vähentää kiihtymisestä johtuvaa haukkumista, suosittelen vähentämään kiihtymistä.
Kiihtymisellekin voi olla erilaisia syitä, mutta usein koira kiihtyy nähdessään jonkin ärsykkeen, kuten toisen koiran, riistaa tai vaikka skeittilaudan.
Näissä tapauksissa auttaa parhaiten siedätysharjoittelu.
Oma koirani Mursik, on tänään kiihtyneenä haukkunut nähdessään riistaa. 4 peuraa lähti viereisestä pusikosta juoksemaan editsemme.
Mursik on aika paljon riistan perään, ja arvelen että siinä on jotain laikaa/huskya, tai sen tyyppistä koiraa. Koska se ei varsinaisesti ole mikään paimen...
Olen siedättänyt Mursikia riistan näkemiseen, aina kun vaan pääsen palkitsemaan sitä ennen reagointia riistaan.
Eli siinä vaiheessa, kun koirani havaitsee riistaa, käytän palkkiomerkkiä JEP! ja palkitsen sen makupalalla. Palkitsemisella katkaistaan kiihtyminen, sillä koira ei voi syödä ja olla kiihtynyt samanaikaisesti. Toki koira alkaa kiihtyä heti uudestaan, kun se on syönyt palkkionsa ja siksi onkin tärkeää katkoa kiihtymystä tiheästi palkkaamalla.
Kun mielentila saadaan pidettyä tasaisempana palkitsemisen avulla, vaikka riistaa on näköpiirissä, koiran on mahdollista siedättyä riistan näkemiseen. Riista menettää merkitystään, ja ruokapalkkio nostaa arvoaan koiran mielessä. Koira pystyy alkaa luopumaan riistasta, ja kääntyykin minua kohti pyytämään palkkiota.
Luopuminen tarkoittaa sitä, kun koirani luopuu jonkin kiinnostavan asian tavoittelusta, koska sille on opetettu, että sekin voi olla kannattavaa. Tätä luopumis-reaktiota on vahvistettu paljon myös erillisissä luopumisharjoituksissa, jolloin olen saanut vahvistettua luopumiskäytöksestä vahvan reaktion. Siksi se reaktio tulee myös paljon helpommin "oikeissa tilanteissa", kuten riistaa kohdatessa.
Jos treenaisin pelkästään riistalla tätä, niin onnistuneita (vahvistettuja) toistoja tulisi melko harvoin ja luopumisen treenaaminen kestäisi todella pitkään.
Toki lähes päivittäin on myös paljon helpompia riistakohtaamisia, kuten jos nähdään sorsia, variksia tai fasaaneita. Näissä tilanteissa koirani pystyy luopumaan melko hyvin, ja monesti kääntyy itse minua kohti viimeistään jos pysähdytään tai hihna kiristyy.
Välillä käytän luopumisharjoituksissa palkintona myös sitä asiaa, mistä luopumista siinä harjoitellaan. Eli jos Mursik tarjoaa mulle kontaktia havaittuaan riistaa, se pääsee joskus seuraamaan riistan jälkiä luvalla tai annan sen katsella riistaa lisää. Aidatulla alueella olen myös antanut sille luvan juosta aidalle "riistan perään". Tätä saa melkein päivittäin harjoiteltua oravilla ja fasaaneilla.
Tänään tilanne oli niin vaikea (etäisyys peuroihin vain muutamia metrejä), että koirani ehti kiihtyä. Ja koska se painaa 30kg.ja oli 5 metrin pituisessa liinassa, niin ensi hetket tilanteessa keskityin itsekin saamaan hyvän otteen hihnasta, ja sitä kerimällä pääsin lähemmäs koiraa ja sain kiinni koiran valjaisiin kiinnitetystä "slipsuttimesta".
Siinä vaiheessa Mursik haukkui satunnaisia, kiihtyneitä haukahduksia, vinkui ja seisoi kahdella jalalla nojaten hihnaansa.
Kiihtymystä lisäsi varmasti myös se, että se oli alkulenkin seurannut juoksuisen nartun hajuja ja sattui näkemään kyseisen ihanan daamin ihan livenäkin (Mursik on leikkaamaton uros). Vieläpä juoksemassa pellolla.
Siitä tilanteesta ei ehditty toipua ennen peurakohtaamista, ja kierrokset oli valmiiksi korkeat.
Se on myös tavallista, että kohdatessaan esim.saman lenkin aikana useita kiihdyttäviä ärsykkeitä, koiralla menee lopulta kuppi nurin, vaikka se olisi sietänyt ärsykkeet yksittäisinä kohtaamisina yhden lenkin aikana.
Ennen kun olemme aihetta treenanneet, Mursik on vetänyt mut kumoon ainakin 5 kertaa nähdessään riistaa ja sen kiljuminen/huutaminen on jatkunut vielä paljon tilanteen jälkeenkin. Sikäli tämäkin lieventynyt kiihtyminen, on todellakin merkki edistymisestä.
Tämän jälkeen pyrin purkamaan koirani kiihtymystä ensin paikoillaan. Kun peurat olivat vähän kauempana, pystyin löysäämään hihnaa ja palkkaamaan koiraa, kun katseli peurojen perään. Treenillä aikaansaatua edistymistä on myös nopeampi toipuminen näistä tilanteista. Liikkeelle lähdettiin vasta, kun koirani oli sen verran saanut toimintakykyään takaisin, että kykeni tarjoamaan minulle kuonokohdennusta käteen.
Sen jälkeen eteneminen onnistui taas yhteistyössä.
Turvallisemmassa kohdassa, purettiin pakkautunutta stressiä vielä makupalaetsinnällä ja leluleikillä.
Ja kotona vielä omalla pihalla leikittiin lisää, kun Mursik sai juosta vapaana, ja lopuksi vielä etsittiin makupaloja lisää. Tämän jälkeen Mursik hengaili pihalla vielä kavereiden kanssa, mutta sen jälkeen se on vaan nukkunut koko päivän.
Nukkuminen on tärkeää stressistä palautumisen kannalta. Ties minkälainen hermoraunio se olisi, jos olisi vielä höseltänyt kotona lisää.
Illalla käydään vaan lyhyt kävely ja saa ruuan Kongista sekä ydinluun pureskeltavksi. Ruokavirikkeet auttavat myös stressinhallinnassa ja tukevat koiran palautumista päivittäin väistämättä kohdatuista kiihdyttävistä ärsykkeistä ja tilanteista.
Katsonkin että tämä kaikki vaikuttaa siihen, että koirani nousevat kierrokset on paremmin hallinnassa nykyään, vaikka tässä kerrottu esimerkki ei ollutkaan mikään täydellinen onnistuminen.
Käytöstreenit (luoksetulo, käsikosketus, istuminen, hihnakäytös),
mielentilanhallinta- ja itsehillintätreenit (luopuminen, siedätys),
stressinhallinta ja palautuminen (lepo,leikki, liikunta, ruokavirikkeet).
 

Avainsanat: koirankoulutus, haukkuminen, positiivinen koulutus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini