Sushin hihnakäytös

Maanantai 27.10.2014 klo 14.38

Nyt näyttäisi siltä että Susanna, Suti Jutila, Timo, Judy jne. olisi hieman rauhoittunut ulkoillessaan. Ollaan nyt käyty paljon enemmän eri paikoissa ja alun lievän kiihkeyden jälkeen hän on ihan toimintakykyinen. Jopa ihan pahimmissa sekoilupaikoissa Roihupellossa ja Lintuvaarassa, missä käyn kouluttamassa ja ne olivat varmaan kotiympäristön jälkeen seuraavat paikat missä käytiin.

Lähtötilanne on siis ollut se, että Susanna on koira, joka ei syö ulkona makupaloja ja kulkee pitkälti kahdella jalalla ja pomppien istumasta ilmaan suoraan eteen tai ylöspäin. Täällä maaseudulla vaihtelin hihnan pituuksia n.metrisestä, kolmemetriseen, viisimetriseen ja 10-metriseen. Huolimatta hihnan pituudesta, Sushi juoksi sen päähän repimään ja jos ei päässyt eteenpäin vaihtoi suuntaa ja teki saman.

Tämän hetkinen tilanne on se, että Susanna on koira, jolla on jo kymmeniä lempinimiä ja joka ottaa kontaktia ulkona täysin oma-aloitteisesti, vähäpätöisemmätkin makupalat kelpaavat ja takaperin voltteja yms.ei ole näkynyt enää. Pitkässäkin hihnassa muistaa useimmiten, että narun toisessa päässä on joku.

Riista on se mikä vie järjen, mutta se nyt ei toisaalta ole mikään ihme, jos sattuu olemaan koira. Ja ei kai siitäkään mitään tulisi, jos ei olis mitään treenattavaa.

Olen nyt selkeämmin jakanut lenkkejä eri kategorioihin. Kaupungissa käydään harjoittelemassa hyvin hallittua katukävelyä, samoin täällä landellakin tehdään lyhyitä kävelyitä jolloin treenataan (koira lähellä ohjaajaa, palkitaan myös katsekontakteja). Sitten on kokonaan erikseen liikuntalenkit (liikutaan nopeampaa eteenpäin ja nenä näyttää eteenpäin) ja virikkeistymislenkit (viipotetaan pitkässä narussa miten sattuu, siltikään ei pääse eteenpäin jos kiristää hihnan).

Sushi on kyllä hirveän hauska ja lempeä koira pohjimmiltaan. Ihmisten jännittäminen aluksi on varmaankin hyvän sosiaalistumisen puutetta ja tottumattomuutta esim.käsittelyyn.

Uusin piirre on, että hän on hieman tarkempi resursseistaan kuin ennen. Kerran esim.mentyään meidän sänkyyn, ei tullut sieltä millään kutsusta alas ja alkoi näyttää aika epäluuloiselta, kun menin vanhasta tottumuksesta vaan "ottamaan sen alas sieltä". Siis Kertun tai Emman tapauksessa ottaisin esim.pannasta kevyesti ja näyttäisin kädellä, että tule alas. Käsikosketuksella sain sen sieltä alas ja sitten juostiin vauhdilla keittiöön hakemaan makupala. Juokseminenhan on Sushin mielipuuhaa ja käytän yhdessä juoksemistakin palkkiona sille monesti.

Päästyään sinne toistamiseen joitakin kertoja, olen mennyt laittamaan sille hihnan ja hihnassa se lähtee mielellään mukaan. En tiedä onko sängyssä jumittelu enemmänkin haluttomuutta mennä ulos pihan kautta, mitä se ei haluaisi aina tehdä vai toisinpäin ei halua mennä pihalle, koska haluaa olla sängyssä? Mulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että koira olisi sängyssä, mutta koen sen hieman vaaralliseksi asetelmaksi koirien kanssa, jotka kaikki jossain määrin vahtivat resurssinaan mua tai sänkyä ja sitten ahtauduttaisiin kaikki sinne sänkyyn. Tytöt eivät myöskään saa hyppiä niin korkealle, mutta ne ovat toisaalta tottuneet nukkumaan omilla pedeillään, eivätkä edes yritä tulla yöllä sänkyyn. Näin ollen Sushin pääsy makkariin on estetty portilla, mutta aina kun se sinne pääsee livahtamaan, niin siellähän se on! Varmaan kyseisestä resurssista tekee niin erityisen se, että on harvinaista herkkua.

Elämä on treeniä.

Torstai 23.10.2014 klo 14.31

Koska en ole ehtinyt ylipäätään hirveästi koirien kanssa treenaamaan ja jos olenkin, niin en ole ehtinyt raportoimaan siitä mihinkään, niin laitetaan nyt tämän viikon asioita hieman ylös. Ehkäpä itse tekeminen on tärkeintä kuitenkin!

Viikonloppuna olin tyttöjen kanssa dogsitterinä ja kotiin pääsimme maanantai-iltana. Sillä välin Sushi on ollut isännän kanssa kotosalla ja meillä oli käynyt viikonloppuna useampiakin vieraita. Ohjeiden mukaan vieraat eivät aluksi huomioineet Sushia ollenkaan ja tämä olikin riittävä toimenpide siihen, että Sushi melko pian uskalsi itse lähestyä vieraita ja ystävystyi nopeasti näiden kanssa. Ja sitten mitään ongelmaa ei ollutkaan, vaan Sushi tosiaan nautti vieraiden seurasta ja oli ollut kiltti ja reipas!

Tiistaina tytöt olivat töissä mukana ensin avustavissa tehtävissä ja sitten illalla ne saivat tehdä omaa hajutreeniä. Meillä oli kurssilla ollut teemana hajuaineen pitoisuusvaihtelut ja olinkin piilottanut eri hajupitoisuuksia ympäriinsä. Isommat hajuainemäärät löytyi oitis, mutta hyvin pienien määrien kohdalla koirat kyllä huomioivat hajun, mutta eivät ilmaisseet,vaan katsoivat sen sijaan mua ja kun en reagoinut mitenkään, jatkoivat matkaansa! Ilmeisesti on tullut vaihdeltua pitoisuuksia liian vähän, joten jotakin minietsintää täytyy kehittää.

Kevätkaudelle katsellaankin jotain uutta haastetta hajutyörintamalle, sillä tädit näyttävät olevan jo oikein hyvässä kunnossa.

Purkaessani tavaroitani löysin Emman viime syksyisen leikkauksen jälkeen ompelemani "tukivaljaat", joiden tukemana Emma käytettiin syksyllä ulkona. Nyt se juoksee pihalla iloisena ja liikkuu täällä maastoissa (kestävyys selvästi huonompi kuin ennen!). Eipä siitä mitenkään näy päälleppäin, että vakavista sairastumisista ja massiivisista leikkauksista on alle vuosi.

Kerttukin on kuin koiranpentu, se haluaisi vaan leikkiä koko ajan!

Hihnakäytöstä.

Tiistai 14.10.2014 klo 13.10

Niinhän sitä ihminen luulisi, että täällä maaseudun rauhassa hihnassa kulkeminen luonnistuisi helposti ja tilaa riittää koirien irti pitämiseen.

Meillä nyt ainakin tilanne on se, että taajamassa hihnakäytös sujui hienosti ja pidin koiria irti kaikilla vähän avarammilla paikoilla (se on kiellettyä, tiedän). Koirat on siedätetty ohitettaviin asioihin ihmisiin, koiriin ja erilaisiin kulkuvälineisiin. Noh, kieltämättä riista ja vapaana liikkuvat kissat (sekin on kiellettyä taajamissa, mutta asiaa katsotaan jotenkin sormien läpi) toivat haastetta sielläkin.

Täällä ei ihmisen silmään tapahdu mitään, missään ei ole ketään, ei tarvitse ohittaa ketään ja jos tarvitseekin, välissä on ehkä pelto tms. Mutta 2/3 ryhmäläistäni (Sushi ja Emma) läähättävät kiihtymyksestä jo 5-10min. kävelyn jälkeen. Ympäristö on niin täynnä riistan hajuja, että pienet kaupunkilaiset ovat aivan pyörällä päästään.

Kertulle tämä ympäristö taas selvästi sopii paremmin,sillä sille stressiä aiheuttaa nimenomaan vastaantulevat koirat. Täällä sen on rento ja mukava kulkea ja voin pitää sitä koko ajan irti. Kieltämättä se hieman helpottaa kävelyitä, kun kädet ovat melkoisen varatut kahdelle sekoilijalle. Olemme alkaneet nyt harjoitella niin, että koirat selkeästi joko vihjeestä kulkevat mua lähellä ja palkitsen kontaktista. Ja sitten tehdään pätkä kävelyä vapaammin (tai pysähdytään syömään ruohoa, etsimään nameja, juomaan järvivettä tms.), jolloin minä saan harjoitella Zeniläistä tyyneyttä, kun koirat repivät joka suuntaan (tietysti kukin eri aikaan, eri paikkaan).

Välineurheiluksihan tämä nyt meni myöskin. Nyt kun alkaa pimentyä jo niin aikaisin, niin täällä ei suurimman osan vuorokautta näe yhtään mitään. On täällä ihan katuvalotkin meidän pihalle asti, mutta niitä ei pidetä toistaiseksi päällä, koska täällä ei asu juuri ketään. Se on mielestäni oikein kannatettavaa energian säästöä. Jos kuitenkin haluaa täällä poistua omalta pihalta myös kello 18 jälkeen, tarvitaan otsalamppu ja koirille omat valot. Hankin nyt myös heijastavien valjaiden, pantojen ja hihnojen lisäksi vielä turvaliivit koko poppoolle,itseni mukaan lukien.

Nyt täytyy sanoa että ymmärrän taas paremmin asiakkaitani,jotka painivat hihnakäytösongelmien parissa. Mutta myöskin tunnen taas vähemmän empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät ahkerasti sitä treenaa ja haluavat kaikennäköisiä pikaratkaisuja ongelmiin.

Ihminen ei voi määritellä koiralle palkkioita, rankaisuja, eikä myöskään sitä mikä toimii häiriönä. Kannattaa jo lähtökohtaisesti miettiä, minkärotuisen koiran ottaa minkäkinlaiseen ympäristöön ja miettiä myös sitä, jos pentu on kasvattajan luona ollut maaseudun rauhassa ja pääasiassa omalla pihalla, silloin se vaatii paljon siedätystä uudenlaiseen ympäristöön taajamassa/kaupungissa.

Hihnakäytös, jos se ajatellaan seuraamisen opettamisena on tosi helppo ja nopea opettaa. Kaikki se muu: luopumisharjoittelu ja häiriöille siedättäminen on paljon isompi osa treeniä, jotta harjoitellun seuruun saa onnistumaan eri paikoissa ja erilaisten ärsykkeiden läsnäollessa.

Elämä muuton jälkeen.

Tiistai 7.10.2014 klo 9.29

Olemme nyt viimein päässeet muuttamaan ja onhan siinä hommaa. Koirat tuntuvat odotetusti viihtyvän oikein hyvin maalla. Ihaninta on että voivat olla sulassa sovussa pihalla keskenään ja jopa juoksevat ja leikkivät yhdessä.

Täällä on myös niin paljon helpompi lenkittää kaikkia kolmea samanaikaisesti, kun tilaa on.

Riistan hajut vievät Sushia, mutta nyt se on alkanut jopa tarjota kontaktia lenkeillä. Eli tie vie taas eteenpäin. Ehkä tämäkin ympäristö menettää eksotiikkansa pian. Itse tosin jaksan ihmetellä kaikkia eläimiä ja luontoa.

Seuraavat suunnitelmat on kunhan saadaan tämä asumus jonkinmoiseen järjestykseen ensin, että alamme harjoitella koirien yhteiseloa myös sisällä.

Sushin kanssa aletaan nyt myös treenaamaan ihan kunnolla arkitottista ja erityisesti vieraiden ihmisten kohtaamista ja käsittelyä.

Kertun ja Emman hajutyöskentelyt jatkuvat, kunhan saadaan taas elämä raiteilleen. Nyt tytöt tekevät omia jumppiaan ja virikkeistyvät maalla. Emma tosin avustaa myös työtehtävissä.

Yhteisulkoilut sujuvat hyvässä hengessä.

Tiistai 23.9.2014 klo 13.59

Vaihtelevia tilanteita.

Perjantai 19.9.2014 klo 13.57

Koirat ovat tänään aivan puhki, kun oltiin eilen koko päivä maaseudulla remontoimassa uutta kotia. Pihalla on nyt väliaikainen aitaus, jossa tytöt olivat koko päivän. Käytiin myös kahlailemassa järven rannassa, johon oli helppo kävellä suoraan viereisen pellon poikki, kun pelto oli vedetty matalaksi. Aiemmin rehottava pelto (ei ole viljelykäytössä..) tarjosi suojaa noin 150cm.korkeasta kasvillisuudesta varmaan aika monille eläimille kauriista jänikseen ja fasaaniin. Nyt oli aukeaa ympärillä ja en ottanut Kertulle edes hihnaa mukaan. Ihan kiva omalta pihalta suoraan kävellä rantaan.

Sushia en uskalla jättää pihalle, mutta sekin oli siellä tyttöjen kanssa narun päässä jonkin aikaa. Ylipäätään noin viikon sisään olen edennyt koirien tutustuttamisessa monta askelta. Menin kaikkien kolmen kanssa yhtenä aamuna koirapuistoon. Reissu oli melko lyhyt, mutta musta koirat suhtautuvat kivasti toisiiinsa. Jopa varovaista kontaktia on välillä. Tunnistan kuitenkin edelleen Kertun jännittyneisyyden, kun Sushi lähestyy mua ja jos se erehtyisi esim.hyppimään päin, Kertulla menisi herne nenään. Yhteiskävelyillä olen tehnyt niin, että Sushin lähestyessä mua heitän palkkionamin Kertulle vähän kauemmas. Siinä tulee samalla ihan hyvin siedätystä kyseiseen aiheeseen. Kieltämättä on itsekin oppinut jännittymään tietyistä jutuista, joten osasyy ylivarovaisuudelle on se, että haluan itsekin voida ottaa rennosti. Toisena aamuna kävelin lähipuistoon aamukävelylle kaikki koirat remmissä. Siinä tuli koirilla syötyä aamupala ja vähän päiväruokaakin, jotta sain ne kävelemään joten kuten rauhallisesti yhdessä porukassa. Tyttöjä täytyy siedättää koko ajan Sushin rempoiluun, se kun ei osaa varoa yhtään kun on välillä niin tunnellissa. Silloin se vaan kävelee muita päin koko ajan ja seilaa mun edessä siksakkia, kun ei pääse vetämällä eteenpäin.

Sen hihnakäytös on toki parantunut, mutta yhtään kokonaista hyvää lenkkiä ei ole tehty. Vähän aikaa saattaa jo kulkea nätisti ja tarjota oma-aloitteista kontaktiakin, sitten taas alkaa hillitön rempominen joka suuntaan ja ei kuule, vaikka kutsuisi nimeltä. Silloin ei voi muuta, kuin pysähtyä rauhoittumaan, sillä kävelemisestä ei tule mitään. Sitten kun saan sen taas kuulemaan nimensä ja syömään makupaloja, jatketaan matkaa. Kerran mua katsottiin vähän pitkään metsässä, kun hoin siellä Sushi-Jep, Sushi-Jep, Sushi-Jep....(jep on meidän palkkiomerkki ja hehän eivät voi tietää, että koiran nimi on Sushi).Pahimmillaan se on rempaissut itsensä kaksipistekiinnitteisten valjaiden avulla ympäri takaperin voltin. Ja voin vain kauhistella, kun se on niin jännittynyt ulkona koko ajan, kuinka kireät lihakset sillä on. Olen niitä hieroskellut sen minkä se malttaa antaa ja ne vaivaiset "lihakset" mitä siltä löytyy ovat kyllä aivan kiven kovat. Tähän moni on todennut, että hyvä että se pääsee sinne maalle rauhoittumaan, mutta valitettavasti siellä se on vielä pahempi. Täällä on keritty jo harjoittelemaan ja siellä on eläinten hajuja joka puolella. Makupalat kelpaavat onneksi ulkona nykyään hyvin ja myös leikkiminen sujuu ulkonakin. Se on hyvä, niin saa innostettua Sushia myös juoksemaan. Siitä se kyllä tykkää.

Ulkona sitä ei tunnu yleensä häiritsevän vastaantulevat koirat tai ihmiset. Joskus se on kyllä murissut ihmisille tai koirille. Ehkä yhteensä 2-3 kertaa. Tänään se murisi sekä ihmiselle että koiralle samalla reissulla. Mä kylläkin luulen, että se on ihan hirveän väsynyt ja annan sen vaan levätä loppupäivän.

Se on jotenkin hyvin maaninen monenkin asian suhteen,kuten ulkoilussa juuri sen "puuhulluus" alkoi siitä, että näki oravan kerran. Puuhulluus haittasi kaikkea ulkoilua monta viikkoa, vaikka oravia ei sittemmin näkynytkään.. No toisaalta puuhulluudesta oli hyötyäkin, kun kerran Sushi pääsi lipsahtamaan mun otteesta tempaistessaan oikein kovaa pitkässä liinassa. Olisin kyllä varmaan saanut sen juostua kiinni, kun sillä tosiaan oli 10 metriä narua perässään. Mutta sehän pysähtyi kuin seinään lähimpien puiden luo ja jäi pällistelemään niitä.

Uusin mania on ikkunoista tuijottaminen. Kerran se näki ikkunasta huoltoyhtiön miehen leikkaamassa ruohoa pihalla ja sen jälkeen se on juossut olohuoneen kahden ikkunan väliä niin, että päädyin peittämään ikkunat, koska Sushi-parka ei saanut oikein levättyäkään..

Sushi on todellinen poimuri mitä tulee roskaan ja punkkeihin. Sen pitkät,muttei kovin tiheät,villamaiset karvat keräävät aina takiaisia ja punkkejakin siitä olen saanut poistaa varmaan 5. Se on hassua, kun tytöissä on ollut ehkä 1 punkki yhteensä tänä kesänä. Eikä niillä ole mitään suojausta. Sushilla sitävastoin on ollut. Nyt tosin ei suositeltu laitettavaksi Strongholdin kanssa saman aikaisesti, joten on ollut vähän aikaa ilman. Karva on kuitenkin helppo kammata auki ja siitä Sushi ei ole moksiskaan, vaikka olisi vähän takkua, mitä joutuu selvitellä.

Se mitä eniten toivoisin olisi, että aivastelu loppuisi ja uskaltaisi mennä yhteiskävelyille myös muiden koirien kanssa. Kaksi satsia Strongholdia on nyt mennyt ja edelleen se aivastelee. Muuta oireilua ei ole.

Hän on kyllä mysteerimies. Toivotaan että solmut aukeilevat pikkuhiljaa.

Asiat etenevät

Sunnuntai 14.9.2014 klo 10.26

Tänä aamuna päätin tehdä eläinkokeen,kokeilen mitä tapahtuu, jos vien kaikki koirat koirapuistoon. Tytöt eivät jaksa kävellä niin pitkälle, joten ajoin autolla koirapuiston lähelle ja siitä käveltiin yhdessä puistoon.

Mielestäni tilanne pysyi rauhallisena, eikä suurempia jännitteitä syntynyt. Makupaloja tosin meni 4 kourallista!

Sushihan ei todellakaan ole tarjonnut ulkona kontaktia kuin pyynnöstä ehkä ja jos palkitsee hyvin tiheästi, niin muutamia metrejä saa käveltyä niin että kontakteja tulee. No nytpä naapurikateus sitten iski ja kun tytöt saivat paljon karkkia, niin Sushikin pysyi koko ajan mun lähellä ja tarjosi kontaktia!

Kävely oli siis tehokasta kontaktiharjoittelua kaikille, heitin palkkionamit kylläkin maahan vähän eripuolille, sillä en halunnut kaikkia kolmea tunkemaan mun lähelle samaa aikaan.

Puistossa oltiin tosi vähän aikaa,koska varmaan se oli aika jännää kaikille kuitenkin ja halusin saada onnistumisen. Kerttu hakeutui heti Sushin lähelle haistelemaan "maata" ja oli hyvin kiinnostunut. Hehän eivät juurikaan ole päässeet tekemisiin keskenään vapaasti. Syystä että Kertulla menee herne nenään melko helposti. Kerttu vähän terävöityi aina kun Sushi lähestyi mua, mutta kun se lähti tulemaan kohti, heitin palkkion jonnekin kauemmas. Lopulta se jopa innokkaana jäi odottamaan palkkiotaan vähän matkan päähän samassa tilanteessa.

Naapurikateutta esiintyi myös eilen, kun Sushi oli mun kanssa ulkoilemassa, niin tytöt murtautuivat Sushin puolelle varastamaan Sushin puruluut! Tommi oli kyllä kotona, mutta wc.ssä, kun tytöt tajusivat hetkensä tulleen. Kerttukin oli ottanut puruluun, vaikkei se yleensä todellakaan syö kaupan tavallisia puruluita! Emma oli pitänyt kiirettä ja yrittänyt niellä luun ykkösellä, kun Tommi oli huomannut tilanteen..

Ihan kuin meillä ei koirat ikinä saisi mitään! Aina kun tarjoan peruspuruluita, ne jäävät syömättä. Itseasiassa Sushin käytössä olevat puruluut on suureksi osaksi tytöiltä jääneitä vähän kaluttuja luita.

Sushi sitävastoin ei joko ihan tajua ydinluun kaluamista tai sitten se arvostaa sitä liikaakin, sillä se ei syö luuta, mutta vahtii sitä kyllä. Vaikka tossa on portti välissä, niin menee siihen eteen pyörimään jos tytöt tulevat katsomaan onko "Suski" jo syönyt (itsehän ovat jo ajat sitten siinä vaiheessa syöneet omansa) . Samoin raa'an ydinluun piilottelu ei ole ihan mukavin juttu sisätiloissa... Joten Susanna pitäytyy vielä pääasiassa siistimmissä puruluissa.

"Hauskinta" oli joskus, kun Kertulla oli ydinluu ajanvietteenä silloin kun se oli vielä ainoa koira (kissat eivät SILLOIN välittäneet ydinluista, myöhemminhän ne kävivät kaluamassa itsensä kokoisia luita, jotka odottivat pöydällä...) ja se oli koko päivän piilotellut luuta ympäri asuntoa. Luu oli ollut esim.kukkaruukussa, josta multaista ja veristä luuta oli raahattu ympäriinsä. Kerran löysin ydinluun myös tyynyni alta,kun menin nukkumaan.

Sushi lihoo!

Tiistai 9.9.2014 klo 11.39

Aluksihan Sushi söi tosi huonosti ja se oli melko heiveröinen otus tullessaan. On se toisaalta edelleen heiveröinen ja näyttää jotenkin kitukasvuiselta. Ja olin koko ajan huolissani, että se nääntyy kuoliaaksi, jos ei syö.  Mutta nyt ruoka on alkanut kelpaamaan!

Aluksi en uskaltanut tarjota raakaruokaa, kun ei se varmaan ole sellaista koskaan syönyt ja ei stressivatsa ole paras mahdollinen pohja aloittaa mitään uusia ruokakokeiluja.

No nyt se on siirretty vastaanavanlaiselle ruokavaliolle, mitä tytöt syövät. Pääasiassa syövät kotona tehtyä raakaa vihannesmössöä, mihin laitetaan oman puutarhan antimia, karpaloita ja kaikenlaisia vihanneksen jämiä, mitä meiltä jää. Tyypilliset perusainekset on kesäkurpitsa, salaatti/kaali, kurkku, merilevä ja usein 1 kaupan vihannessekoituspussi sekaan, koska ne vihannekset on niin pehmeitä, että on helpompi muussata ihan sauvavatkaimella. Sitten syödään erilaisia luita ja lihaseoksia/sisäelimiä. Nutrolinia menee. Tytöt syövät Nivel-Nutrolinia ja Sushilla on nyt ihan perus-Nutrolin, mutta sen vänkyräjalkojen takia olisi ehkä parempi alkaa hyvissä ajoin syöttää Nivel-versiota myös.

Melkein toinen päivittäinen ateria ainakin Sushille kertyy Natural Menusta, jota kuluu koulutuspalkkioina. Se ei ole kovin rasvaista, mutta ihan täyttä ruokaa.

Nyt olenkin huomannut että vyötärön seutu on hieman tasapaksuuntunut muun vartalon kanssa! Tarkoitus olisi kasvattaa lihaksia, ei niinkään vyötäröä, joten täytynee ruveta kiinnittämään huomiota ruokamäärään.

Tilannekatsaus

Maanantai 8.9.2014 klo 15.30

Meillähän on varmaankin ensi viikolla muutto edessä ja tässä hässäkässä ei ole paljoa ehtinyt kirjoitella. Yritän nyt kuitenkin pientä päivitystä tehdä ennen töihin lähtöä.

Kovasti tällaisessa 3 koiran (kuka mitenkin erityistarpeinen...) taloudessa on hommaa yhdelle ihmiselle. Mutta joka kerta palkitsee, kun väsyneet ja tyytyväiset koirat käyvät nukkumaan.

Koirien hoito siis luonnollisesti lankeaa minulle, sillä olen se joka koirat omistaa ja liittyväthän ne melko läheisesti työhöni ja koko elämäntapaani.

Sushi on hiukan rauhoittunut ulkona ja sen lisäksi vapautunut leikkimään ja juoksemaan enemmän myös ulkona. Se on tosi kiva, sillä aiemminhan se on riehunut täällä sisällä.... Juokseminen on hänen juttunsa selvästi. Ihanaa nähdä kun koira nauttii juoksemisesta!

Täditkin ovat olleet leikkisiä ja myös heidän olen nähnyt juoksevan ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn oikein sydämensä kyllyydestä "hepulijuoksua".

Sinänsä sanoisin, etteivät nämä koirat ole kauhean stressaantuneita vaikka meidän tilanne on hieman erikoinen. Koirat ovat edelleen sisällä portin eri puolin.En halua sen olevan lopullinen tilanne, mutta nyt aluksi siitä on ollut paljon hyötyä.

Portti mahdollistaa Sushin kanssa "jatkuvan yksinoloharjoittelun" (välillä poistutaan toiseen huoneeseen ja välillä ovesta ulos, ei ole niin väliä).Yksinolot sujuvat tosi hyvin, on ollut jopa 5 tuntia ypöyksin aivan rauhassa. Oikeata yksinoloa tulee kovin vähän, kun käydään niin omituisin ajoin ja pätkittäin töissä.Siksi täytyy päivittäin treenata, että lähteminen ja palaaminen on luontevaa.

Sehän ei myöskään ole täysin sisäsiisti. Se ei pissaa "omalle alueelleen",missä syö ja missä sen peti on, mutta kaikkialle muualle kyllä. Suurin suosikki on työhuone, missä koirat eivät juuri oleile. Jos sinne pääsee, niin yleensä on aina pissanut sinne.Tilan rajaaminen auttaa myös tähän.

Samoin portin avulla voidaan pitää Sushilla koko ajan puruluu-arsenaalia esillä, sillä se tykkää kaluta asioita ja hampaatkin ovat sitä mukaa kivasti puhdistuneet.

Ollaan tutustutettu sitä nyt oikeisiin luihinkin ja ne tuntuvat maistuvan. Sillä on hirveän huono lihaksisto (lihaksia ei siis ole-vielä) ja se näkyy myös siinä, ettei sillä ole puruvoimaakaan. Lihaksia on treenattu nyt kovasti, sillä jos se ei ulkoile, leiki fasaanilelulla tai aktivointileluilla tai nuku, niin se jyrsii koko ajan jotain.

Sushi lääkärissä.

Keskiviikko 27.8.2014 klo 11.30

Sushi on jonkinverran aivastellut tulonsa jälkeen ja aluksi ajateltiin, että johtuu varmaan lentokonematkasta. Nyt kun aivastelua vieläkin esiintyy kuukauden maassa oleskelun jälkeen, oli mentävä lääkäriin.

Ei olla ehditty harjoitella vieraiden käsittelyä ja nyt ei tullut kyseeseen käydä eläinlääkärissäkään harjoittelemassa, kun eivät halua sinne odotushuoneeseen ketään pärskimään. Emman kanssahan harjoittelin lähilekuriin menoa käymällä odotushuoneessaa istuskelemassa (tai no, ensin harjoiteltiin ovesta sisään menemistä...).

Viime viikolla aloitettiin sitten kuonokoppatreenit. Asiakkaiden koirien kanssa on tullut harjoiteltua kuonokoppaa ja Baskerville-merkkinen on ollut hyvä, kun sen läpi koiraa voi palkita makupaloilla (ei kovin helposti, mutta voi). Muutenkin meni hieman välineurheiluksi. Sushilla oli Thundershirt, jota olen yrittänyt käyttää myös lenkeillä, jotta alun sekoilu rauhoittuisi hieman. Aluksi senkin laittaminen oli jännittävää, joten hyvä että oltiin sitäkin ehditty käyttää jo aiemmin. Sushilla oli lisäksi kaksipistekiinnitteiset valjaat ja tosiaan melko näyttävä kuonokoppamalli Baskerville (hyvä nimi myöskin!). En sentään ehtinyt postista hakea elämäni ensimmäistä koulutusliiviä. Olisihan ollut hyvä myös koiranohjaajan varustautua asianmukaisesti. No lompakko, broilerin sydämet ja maksapasteijatuubi riittivät. Mukana oli onneksi myös avustaja, jolla olisi voinut olla varusteena esiliina, sillä hän oli käynnin jälkeen yltäpäältä maksapasteijassa, jota urhoollisesti yritti työntää koiran kuonokopasta sisään.

Hyvänä merkkinä Sushi söi lääkärillä koko ajan, eli ei nyt yleisesti ottaen ollut kauhean stressaantunut. Käsittely sujui aluksi hyvin, mutta joko koira kuormittui käsittelyn aikana (eli pieni tauko olisi ollut paikallaan välillä!) tai sitten tauko palkitsemisessa ehti nostaa stressin kattoon. Tietysti siinä koira seisoo pöydällä (uusi asia) ja ahdetaan kahden ihmisen väliin. Tokihan jouduin melko napakasti sitä pidelläkin , vaikka ei se kyllä mitenkään rimpuillut tms. Jokatapauksessa ensin saatiin vähän murinaa ja käsittelyn vaan jatkuessa sitten myös rähähdys ja mahdollinen puremisyritys lääkäriä kohtaan.

Ensimmäistä kertaa näimme Sushin tämän puolen. Meitä kohtaanhan mitään tällaista ei ole esiintynyt. Ei myöskään vieraita kohtaan, kun on saanut itse ensin lähestyä.

Lääkärin mielestä käynti meni todella hyvin, tilanteeseen nähden. Voin tosiaan kuvitella millaisia potilaita hekin päivittäin näkevät! Mutta eihän sitä sovi unohtaa, että koirat purevat tarpeeksi ahdistettuina. Siksi kannattaa mieluummin varmuuden vuoksikin harjoitella kaikkien koirien kanssa kuonokopan käyttöä jo ennen kuin on pakko, tai kun jotakuta on jo purtu. Kuonokoppa ei ole koiralle mikään rangaistus ja asteittain siedätettynä sen käyttö voi olla koiralle jopa mieluisaa. Hannibal Lecterin näköiset koirat saavat myös usein tilaa ympärilleen, mitä ihmiset muuten eivät välttämättä tajuta antaa. Toisaalta se on melko ristiriitainen reaktio, sillä kuonokoppa päällä koira ei voi purra eli silloinhan sitä tavallaan olisi turvallisempaa lähestyä..

Meillä on nyt muuton ja paranemisprosessin jälkeen luvassa paljon käsittelytreeniä eri paikoissa. Tokihan siis kuonokopan ohella täytyy treenata käsittelystäkin koiralle mukavaa tai ainakin siedettävää. Kuonokoppaa käytetään varmuuden vuoksi. Vähän niinkuin hihnakäytöstäkin pitää treenata, vaikka koiralla onkin hihna. Lenkkeily ei nimittäin ole kovin mukavaa kenellekään, jos koira kiskoo hihnassa.

Tutkittua vaivaa lähdetään nyt hoitamaan nenäpunkkina eli koko poppoo on poissa sosiaalisesta pelistä pari viikkoa.

Susanna kehittyy eri suuntiin.

Tiistai 19.8.2014 klo 12.31

Hyvät uutiset ovat:

Kerttu ja Sushi oleilivat samalla pihalla rauhallisesti (edelleen mieluiten välttävät olemasta pahemmin tekemisissä keskenään, mutta mitään karkottavia signaaleita ei näy..).

Sushi on yllättävän hyvä ongelmanratkaisukyvyltään, jos mietitään että eipä ole hirveästi varmaan niitä ominaisuuksia päässyt kehittämään betonikopissaan. Hän pelaa helppoja älypelejä oikein nerokkaasti. Tosin makupaloja parempi palkkio on kanniskella pelin irtoavia osia ympäriinsä. Keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, mutta näillähän se kehittyy!

Kohdeharjoittelu sujuu jo myös. Käsikosketusta ja kosketuskeppiä on harjoiteltu.

Uutena käsittelyharjoituksena oli korvien puhdistus. Sitäkin on parempi alkaa harjoitella silloin, kuin korvissa EI ole mitään vikaa.

Tarjoaa ulkona oma-aloitteisia kontakteja. Tosin on paljon asioita, joiden läsnäollessa ei pysty  tarjoamaan kontaktia edes pyydettäessä.

Huonot:

Sushi näki kerran puussa oravan ja sen jälkeen siitä on tullut "puuhullu". Nähdessään puita menee ihan "tunneliin" ja yhteys pätkii pahasti (eli aika usein...). Se haistelee puun runkoa ja nousee takajaloilleen puuta vasten. Tänään aamulla koirapuistossa se vain kierteli ja tuijotti muutamaa puuta. Ilmeisesti mun täytyy vastaehdollistaa sitä puihin?

Katsotaampa meneekö tämä kohta ohi. Ehkä maaninen käytös on myös osa stressin purkua/kertoo korkeista stressitasoista. Edelleen ulkona missä tahansa muualla, kuin lähipuistossa on aika kiihtynyt koko ajan. Kai sitä pitää sitten kanavoida johonkin, mitä on mahdollista tehdä. Pitää nyt varmistaa, että päivittäinen Zylkene-annos menee perille, kun herra nirppanokka ei aina välitä kaikkea ruokaa syödä niin helposti jää sitten Zylkenetkin vajaaksi.

Olen myös miettinyt, että mitä rotuja Sushissa on, ja näen siinä paimenkoiraa ja jotain metsästyskoiraa  (vinttaria tai podencoa..). Voin tietenkin nähdä myös omiani..

"Suffelin" kuulumiset.

Torstai 14.8.2014 klo 16.03

Sushi on ollut nyt kahtena päivänä mukana, kun olen käynyt hoitamassa kanoja. Paikassa on iso aidattu piha, mutta kuljetettuani Sushia pihalla liinassa tutkimassa kaikki paikat, huomasin että se tuntui löytävän aidasta koloja, joihin tunkea päänsä. En sitten uskaltanutkaan pitää sitä pihalla irti vaan pidettiin se 10m.liinassa. Sushi näytti makoilevan ihan rauhassa ja tutkivan rauhallisesti paikkoja. Samoin tänään, eikä se myöskään reagoinut kanoihin mitenkään erityisesti. Kanat tosin ovat omassa aitauksessaan, joten ne ovat sinänsä turvassa. No tänään päätin kokeilla päästää Sushin hetkeksi irti, jotta se saisi vähän pinkoa pihalla, jos haluaisi. Ja pinkoihan se! Se lähti aivan raivona juoksemaan pitkin aidan vieriä ihan hysteerisessä tilassa. Tilanne oli ihan omituinen, kun juuri aiemmin se oli rauhallisesti pureskellut luuta nurmikolla. No yllätyksiä nämä rescue-otukset kaiketi ovat hyviä tarjoamaan. Koska näytti siltä, että se saattaisi jopa satuttaa itsensä sekoillessaan tai sitten jos se sattuisi löytämään jonkun kolon aidassa ja ryntäämään siitä läpi, päätin napata sen kiinni (luoksetulokäsky ei toiminut tässä tilanteessa, vaikka oli juuri toiminut liinassa). Otin valjaista kiinni vauhdissa, tarjosin heti ruokaa kädestä, mutta Sushi rimpuili ja jopa näykki käsiä (tosi pehmeästi kylläkin-joten en tiedä oliko kyseessä melko kiihtynyt leikkikäytös vai mikä..).Hysteerinen kohtaus oli ohi saman tien, kun koira oli taas kiinni.

Sushihan on ollut päivittäin irti koirapuistossa, missä se käppäilee rauhassa, saattaa leikkiä vähän ja juostakin, mutta tulee aina jopa itse luokse ja ainakin kutsusta. Mehän emme tietenkään käy puistossa vielä muiden koirien kanssa vaan kahdestaan tai Emman kanssa. No ehkä Sushi oli väsynyt, kun oli käynyt uusissa paikoissa,matkustanut autolla, nähnyt kanoja yms. Saas nähdä saadaanko me uuden kodin pihaa aidattua Sushin pitävästi, jos se oikein hakee ulospääsyä aitauksesta. Tietysti tilanne varmaan helpottaa, kunhan sen kokonaistila tasoittuu ajan mittaan.

Ennen pihalla hengailua Sushi kävi maastokävelyllä Kerttu-rouvan kanssa ja kaikki meni kivasti ja rennosti. Molemmat koirat olivat pitkissä liinoissa ja mennä viipottivat metsätietä rinnakkain. Kerttu ei vetänyt herneitä nenäänsä siitäkään, että Sushi tuli mun lähelle eli jonkin näköistä luottamusta tässä on kehittynyt.

Autoa päin hyppiminen sitävastoin oli vähän liikaa ja sai Kertun suivaantumaan (kiva,että auto on kuitenkin vähän mua tärkeämpi ;) ). Sushi on todella hysteerinen myös autoon mennessään, mutta on nyt oppinut istahtamaan sekunnin sadasosaksi odottamaan oven avaamista (sama juttu ulos lähtiessä). Ovi ei nimittäin kerta kaikkiaan aukea ulos tai autoon ennen kuin istahtaa. Sushin kanssa täytyy kiertää kaikki autot kaukaa, koska se hyppii mitä tahansa kadun varteen parkkeerattua autoa päin, jos on tarpeeksi lähellä.

Tämä koira on kyllä pirun nopea ja energinen!

Tilannekatsaus vol.jotain..

Keskiviikko 13.8.2014 klo 14.41

Helpolla päästään nähtävästi. Pyyhetreeni jäi tasan yhteen kertaan, joka täälläkin on mainittu ja tänään kaveri oli ulkoilun jälkeen "hieman kostea" ja vaati taas pyyhkeellä pelottelua. Tein nyt suoraan niin, että laitoin pyyhkeen lattialle, Sushi meni suoraan sen päälle ja pyyhin lyhyitä hetkiä sitä pyyhkeellä, aina samalla palkiten koko ajan. Nythän siinä ei ollut mitään ongelmaa..

Olen huomannut, että Suffeli (!) oppii muutenkin älyttömän nopeasti asioita. Vaikka harjoiteltavaa on paljon, niin jos nyt kahdella kerralla selvitään, niin ei vallan mahdoton tehtävä! No,en nyt tietenkään oleta, että eläinlääkärireissu tms.menisi ihan noin vain kahden kerran harjoittelulla. Mutta tämä kotielämä menee mielestäni jo aika hyvin, joten seuraavaksi lähdetään laajentamaan maailmaa tästä lähikorttelista pikkuhiljaa. Sushi tosin tarvitsee aina lepopäivän, jos on ollut paljon uusia asioita tai käyty uudessa paikassa. Joten on sille selvästi tosi rankkaa..Yhtenä päivänä oli aamulla "uudessa" koirapuistossa käynti ja käveltiin sinne asti,päivällä oli käynti Pukinmäen rantapuistossa ja illallakin venytettiin lenkkiä normaalista reitistä huomattavasti. Seuraavana päivänä Sushi nukkui lähes koko päivän.

Sisällä Sushi pöhkii, mutta ulkona haukkuminen ei levinnytkään käsiin kuten oletin, kun siihen pääsi heti vaikuttamaan. Nykyään nimittäin "vähäpätöisemmätkin" makupalat kelpaavat, jopa ulkona. Reagoi hyvin naksuttimen ääneen ja sanaan "Jep", sillä saa tuijottamisen poikki.

Luoksetulot sujuvat jo kohtalaisesti. Alusta asti on tullut kovalla vauhdilla, mutta aiemmin saattoi mennä ohi! Tai juosta kokonaan eri suuntaan! Nyt maali löytyy jo paremmin. Luoksetulossa ollaan käytetty vauhdikkaita palkkioita. Aluksi se oli kovaa juokseminen koiran kanssa samaan suuntaan (siksi ohjaajan luokse tuleminen ei ollut selvä asia), sitten se oli lelu ja nyt tosiaan kelpaavat myös makupalat.

Meillä oli läpimurto myös kontaktin kanssa ulkona. Aiemmin sitä ei juurikaan esiintynyt, jotta olisi päässyt sitä vahvistamaan. En oikeastaan välittänyt asiasta, koska uskoisin kyseessä olevan koiran kiihtynyt mielentila ulkona ja sitä en mitenkään yhtäkkiä saa toiseksi muutettua. Vaatii aikaa, jotta joka ikinen asia (näkyvä ärsyke tai ääni) ja haju ei ole sille jännittävä/pelottava/kiihdyttävä. Tähän on auttanut paljolti se, että "lenkeillä" käydään lähinnä samoissa paikoissa ja lenkin varrella on taukoja, jolloin ollaan samassa kohdassa vähän pitempään. Aluksi Sushi söi makupaloja vain näiden taukojen aikana (ihan aluksi ei syönyt ulkona ollenkaan ja sisälläkin huonosti). Nyt hän syö jopa liikkuessa ja tarjoaa kontaktia. Broilerin sydämet oli niin kova juttu, että ne taskussa ulos lähdettäessä Sushi tarjosi kontaktia heti ovella ja pihalla (mikä on ollut sille tosi vaikea paikka..) ja kulki pihan poikki hihna löysällä! Yleensä pihan läpi kuljetaan lähinnä kahdella jalalla eri suuntiin singoten.

Tänään käydään Vantaalla hoitamassa kanoja ja Sushi saa oleilla vapaana isolla pihalla ja sitten tehdään vielä kunnon maastolenkki. Huominen meneekin sitten varmaan taas "taju kankaalla".. Mukaan lähtee myös Kerttu, joten toivotaan että jotain pientä bondaamista tapahtuisi mummelin ja nuoren herran välillä. Emma lepää tänään, koska hänellä taitaa olla selkä kipeänä eilisen kumarrus-jumppaharjoituksen takia.

...pääsimpäs sanomasta.

Sunnuntai 10.8.2014 klo 16.31

Emma ja Sushi olivat yhdessä lenkillä (minä olin myös mukana) läheisessä joenrantapuistossa ja kävely meni oikein hyvin. Molemmat posottivat menemään eteenpäin ja läheiset haisteluhetket sujuivat taas ilman jännitteitä. Tarkoitus oli myös, että koirat saavat vähän kastautua joen törmällä. Sushi kekkuloi vähän huonossa paikassa ja yritti kauhoa vettä saadakseen kepin. Niinhän siinä kävi, että herra luiskahti veteen ja sai jonkun sätkykohtauksen, kun hihnakin kietoutui takajalan ympärille.Nostin sen valjaista takaisin ylös. Joen törmästä jäi viehättävät "kurahousut" hänelle.

Niimpä sitten kotona koin tarpeelliseksi pyyhkiä Sushin takalistoa pyyhkeellä ja kas, se ei ollut lainkaan mieluisaa. Jopa takapuolen harjaaminen (mikä varmaankin nipistää vähän välillä) on ollut täysin ok, mutta nyt olin kuulevinani jopa pienen murahduksen...

Teinkin sitten niinpäin, että pyysin Sushin pyyhkeen päälle istumaan ja palkitsin aina samalla, kun kosketin sitä pyyhkeellä. No mutta, tässäpä meille vähän lisää harjoiteltavaa!

Tilannekatsaus.

Sunnuntai 10.8.2014 klo 14.02

Ollaan edelleen yhteislenkkeilty koirien kanssa n.kerran päivässä ja sama viileän kohtelias meno jatkuu. Nyt ei ole ollut murinoita, paitsi Kertun uusi bravuuri mennä murisemaan Sushille portin takaa siten, että ensin tuijottaa ja murisee ja sitten murina venyy haukotteluksi ja jäykkä asento venytykseen ja leikkiinkutsu-kumarrukseen, josta liike jatkuu usein vielä pingviini-liu'un kautta selällään köllöttelyyn. Mitäköhän siitäkin sitten pitäisi ajatella?

Eilen tytöt olivat aamulla kahlaamassa ja päivälläkin/illan suussa innostuin viemään ne läheiseen joenrantapuistoon, missä saivat olla irti ja kahlailla vielä uudestaan. Siellä tuli käveltyäkin aika paljon ja se taisi olla Kertulle vähän liikaa. Tänään pidetään lepopäivää, onhan Kermit-rouva antibioottikuurillakin.Tommi sanoi, että Kerttu ränsistyy ja se valitettavasti taitaa pitää paikkansa. Kaikki ihmettelevät sen ikää, kun ei se ole missään näkynyt, mutta nyt alkaa kaikenlaista kremppaa olemaan. Kertulla on kyllä ollut kova vuosi (jos vuosi aloitetaan viime syksystä). Syksyllä se sterkattiin, poistettiin nisäkasvaimia ja hampaat putsattiin (ja yksi poistettiin). Talvella jalka alkoi oireilla ja olkanivel leikattiin keväällä. Kaikenlaista kipua ja toipumista on riittänyt. Sen olen päättänyt, ettei sille mitään isoja korjausleikkauksia enää tehdä. 8-vuotias koira ei enää toivu sellaisista kuten nuorempana. Nyt se on kuitenkin taas kovin reipas ja aktiivinen, joten yritetään ylläpitää sitä tilaa.

Emman korva näyttää parantuneen hyvin. Ainakaan se ei ole enää turvonnut ja punainen.

Sushi syö yhä paremmin. Se on siirtynyt myös raakaruualle ja vatsa pelaa mainiosti. Aamulla olin sen kanssa koirapuistossa käymässä, kun tehtiin aika pitkä hihnalenkki ja tarvittiin vähän vilvoittelu/rentoilutaukoa. Viereisessä puistossa (isojen puolella) oli 2 staffia isäntineen ja juttelin hänen kanssaan meidän koirista. Sushi murisi aluksi miehelle, kun hän yritti saada Sushia luokseen. Onneksi aita oli välissä, niin Sushi sai ottaa etäisyyttä mieheen ja lopulta se kaartoi miehen luokse ja haisteli tämän kättä. Sen jälkeen se oli ihan ok. Se haisteli myös vähän aidan takana olevia staffeja, mutta lähinnä keskittyi märehtimään ruohoa vähän kauempana. Luoksetulot onnistuivat hienosti ja hetken siellä istuskeltuamme Sushi tuli itsekin istumaan mun luokse siliteltäväksi. Siinä me katselimme aidan takaa muiden koirien touhuja ja juttelimme miehen kanssa. Tilanne meni mukavasti ja rauhallisesti. Sushi selvästi jännittää vieraita ihmisiä, joten kohta puoleen täytynee aloittaa käsittelyharjoitukset avustajien kanssa. Meidän kanssa käsittelyssä kun ei ole mitään ongelmaa, mutta eiköhän koira tarvitse esim.lääkärin palveluksia jonakin päivänä.

Eilen laitoin Sushille tyttöjen ulkoilun ajaksi helppoja aktivointileluja ja lähti heti niiden kanssa pelaamaan. Pelattiin myös yksi helppo aktivointipeli yhdessä, kun tytöilläkin oli peli-ilta. Sushin tekniikka oli kaivaa peliä tassulla, mutta se on niin heiveröinen etteivät palikat liikkuneet mihinkään! Aika kauan meni, että peli oli pelattu, mutta peliin piiloteltu broilerin kivipiira piti motivaatiota yllä. Siitä olen iloinen, että Sushi on aika yritteliäs eikä luovuta kovin helposti. Ulkona huomio tosin herpaantuu milloin mistäkin syystä, joten meidän tämän hetkinen projekti eli hihnakäytöksen opettelu on vielä melko katkonaista. Ulkoilut hoidetaan ns.kaksipistekiinnitys-valjaiden kanssa, jolloin Sushi ei pääse rempomalla haluamaansa suuntaan. En edes yritä treenata kävellessä, sillä jokainen uusi haju, vastaantulija, ääni, pikkulintu-mikä tahansa vie sen huomion. Olemme harjoitelleet ulkona siten, että pysähdytään vähäksi aikaa samaan paikkaan treenaamaan. Kun ärsykkeet ympärillä ei koko ajan vaihdu, koira pystyy keskittymään.

Rauhoittumisharjoittelua.

Perjantai 8.8.2014 klo 16.36

Tytöt treenasivat RainDogsin työharjoittelijan Linnean kanssa rauhoittumista kyljelleen ja Kertun kanssa harjoiteltiin myös käsittelyä häiriönä kuonon pitämiselle kädellä. En tiedä oliko tästä treenistä hyötyä eilen eläinlääkärillä, mutta Kerttu oli rauhallinen odotushuoneessa ja lääkärin käsittelyssä, vaikka viimeksi sillä oli todella ikävä eläinlääkärireissu.

Kiitoksia vaan Linnealle kovasti avusta!

Kyljellään rauhoittumista on harjoiteltu:

-koira opetetaan kellahtamaan kyljelleen vihjeestä. Meillä maahanmeno ensin ja sitten rapsuttamalla koiraa kyljestä, se on lähtenyt kellahtamaan. Naksaus ja palkkio aluksi kyljen puolelta, niin että koira kellahtaa vielä enemmän ottaessaan palkkion.
Kun koira alkaa kellahtamaan kokonaan kyljelleen, siirsin palkkion suunnan lattialle koiran kuonon eteen, jolloin sen pää pysyy alhaalla.

Keston opettaminen. Häiriöille siedättäminen. Meillä kaikki toimenpiteet kotona tehdään tässä kylkimakuussa. Samoin hieronnat, osteopaatin käsittelyt yms. Myös eläinlääkärillä tehdään näin.

Hyviä päiviä ja huonoja päiviä.

Perjantai 8.8.2014 klo 14.38

Kuten otsikkokin antaa ymmärtää, eilen oli todella hyvä päivä. Lähdettiin aamulla kaikki yhdessä uimareissulle, matkustettiin samalla autolla ja koirat olivat melko vapaasti rannalla yhdessä. Sushi meni kaikkien yllätykseksi suoraan uimaan ja tuntui viihtyvän oikein hyvin vedessä. Kaikilla koirilla näytti olevan hauskaa, mutta kieltämättä porukassa näkyy hieman ylikorostunutta kohteliaisuutta eli ei mennä ihan lähelle ja haistellaan vaivihkaa toista. Samoin jos joku riehaantuu leikkimään ja "vieras" koira tulee paikalle, tilanne päättyy ihmettelyyn, ei suinkaan yhdessä riehumiseen.

Koska kaikki meni niin yllättävänkin hyvin, ehkä siksi olin tänä aamuna niin takki auki Emman ja Sushin kanssa ulkoilemassa. Oltiin koirapuistossa, Sushi sai pyöriä siellä vapaasti ja Emman kanssa tein pieniä kehonkäyttöharjoituksia. Sushi yritti saada Emmaa leikkimään vähän rajusti ja Emma mielestäni ihan aiheesta ilmaisi halunsa olla rauhassa. Sushi uskoikin hyvin ja leikki itsekseen lelulla. Kotimatka sujui ihan rauhallisesti, mutta ulko-ovella kaivellessani avaimia repusta, koirille tuli rähinä todennäköisesti resursseista (reppu,makupalapussi ja minä). Huomioni oli sillä hetkellä avaimien kaivamisessa, joten en huomannut mitä siinä oikeastaan tapahtui, mutta nappasin koirat erilleen ja tilanne rauhoittui. Huono fiilis näistä aina jää, vaikka on ihan ymmärrettävää etteivät toisilleen vieraat koirat osaa kaikissa tilanteissa kommunikoida keskenään ja varsinkin jos alla on jotain muutakin stressiä (kuten muutto toiseen maahan ja ihan erilaisiin olosuhteisiin sekä Emmalla tällä hetkellä korvatulehdus sen lisäksi). Pitäisi osata olla ajamatta niitä liian vaikeisiin tilanteisiin ennen kuin kommunikaatio pelaa kyseisten yksilöiden välillä ja luottamus toisiin on syntynyt.

Nyt sanoisin että olen edennyt liian nopeasti ja annetaan nyt tilanteen hieman taas tasoittua.

Sushi retkeilee.

Maanantai 4.8.2014 klo 19.46

Sushi kävi meidän kanssa Hämeenlinnassa, jonne olemme siis muuttamassa n.kuukauden päästä.

Pihaa pitää aidata, joten mittasimme sen ja siivoiltiin vähän, jotta taloon voisi tuoda jo joitakin tavaroita.

Ajomatka meni todella hyvin. Olen ajanut ihan lyhyitä matkoja Sushin kanssa harjoituksen vuoksi ja todennut, että jonkun pitää olla Sushin kanssa takapenkillä tai sen pitää olla kiinni penkissä. Se ei ole varsinaisesti hermona autossa, itseasiassa luulen sen viihtyvänkin autossa, mutta sen pitää olla koko ajan joka ikkunassa kurkistelemassa ja tunkea myös penkkien välistä eteen.

Kertun vanhat autoiluvaljaat olivat aivan passelit Sushille! Kertulla ne oli siis pentuna, mutta Sushi on niin paljon hoikkarakenteisempi, että ne olivat kuin tehdyt hänelle! Kerttu tosin käytti niitä vain kerran matkalla Helsingistä Mikkeliin, sillä oli jo Käpylän kohdalla purrut itsensä ulos valjaista ja kiivennyt takaikkunalle nukkumaan. Suutarilla valjaat paikattiin, mutta sitten kun koiria olikin jo kaksi, ostin molemmille "markkinoiden turvallisimmat" turvavaljaat, joilla on mm.vedetty rekkaa testikäytössä! Kieltämättä kyseinen malli päällä koira ei liiku mihinkään, koska valjaat ovat niin massiiviset, ettei ne päällä oikein voi liikkua. Toki ne kiinnitetään myös turvavöihin. Sushi jokatapauksessa pysyi näissä vanhoissa valjaissa hyvin paikoillaan peräti tunnin matkan.

Sushi oli todella reipas koko reissun, jolla tutustuttiin meidän taloon, sen pihapiiriin ja läheiseen rantaan. Rannalla Sushi tutki itse laiturin, meni seisomaan veteen, tutki kaislikot ja kateli veneitä. Hän on selvästi kiinnostunut moottoriveneistä ja autoista! Pitää ehkä näyttää hänelle formuloita tms.?

Eräs nuori mies lähestyi Sushia silitysaikeissa käsi ojossa ja tälle herralle Sushi murisi. Kehotin kaveria menemään kyykkyyn ja antamaan koiran lähestyä itse ensin jos haluaa. Sushi kävi haistelemassa vähän, mutta otti sitten etäisyyttä ja tuli turvaan kainaloon. Hetkeä aiemmin se tosin oli tutustunut paljon reippaammin meidän tuttuun kundiin, joka tosin osasi antaa heti koiran tulla itse tutustumaan. Tämä kaveri sai pusuja ja ystävällisemmän vastaanoton. Sushi ei kuitenkaan rähjää/hyökkää (ainakaan vielä!) vaan mielestäni osaa ottaa etäisyyttä, jos sitä tarvitsee. Tämä tulisi mielestäni koiralle suoda, vaikkakin joskus joutuu olemaan epäsosiaalinen/tuottamaan pettymyksen. Oman ihmisen pitää myöskin taata koiralle turvallisuus, jotta koira ei kokisi tarvetta puolustaa itse itseään. Tiedossahan toki on, että Sushi on epäluuloinen ja itse asiassa olemme yllättyneitä lähinnä siitä kuinka vähän se sitä on. Mutta siinä osuudessa riittää treenattavaa ihan pakollistenkin kohtaamisten ja käsittelyjen suhteen.

Muuten tämän hetkinen tilanne on se, että Sushi on oppinut syömään makupaloja eri paikoissa, jotta sitä voi helpommin treenata ja vastaehdollistaa. Se leikkii, syö ja nukkuu hyvin. Osaa olla yksin (siis ihan kokonaan yksin) 1-2 tuntia, nukkuu yöt rauhassa itsekseen, ulkoilut sujuvat rauhallisemmin (se otti jopa tirsat lähipuistossa!), se on utelias ja osallistuva ja oppii nopeasti asioita, antaa harjata turkkia ja leikata kynsiä nätisti, eikä minkään muunkaan käsittelyn kanssa ole ongelmia. Se ei ole ollut äkkipikainen tai reaktiivinen missään tilanteessa. Ja nyt siis autoilukin sujuu mallikkaasti. Koirien ohitukset sujuvat hyvin,muiden asioiden ohitukset vaativat harjoittelua, sillä jää helposti tuijottamaan asioita. Säpsähtelee yllättävistä kovista äänistä ja pöhkii sisätiloissa ulkoota kantautuville äänille. Mutta syö myös makupaloja, joten vastehdollistaminen onnistuu. Tänään todistettiin myös taas se, että väsynyt koira ei jaksa reagoida turhanpäiväisyyksiin. Pihalta kantautuvat äänet eivät häiritse monta tuntia retkeilleen Sushin unta lainkaan tällä hetkellä.

Viikko takana!

Perjantai 1.8.2014 klo 15.41

Sushin on oletettu syntyneen elokuussa 2010. Eli hän täyttää 4 vuotta tässä kuussa!

Meillä on nyt viikko takana Sushin kanssa ja kaikki on mennyt oletettua paremmin. Sushi vaikuttaa kotiutuvan, mikä näkyy esim.mölyämisen lisääntymisenä ja tiettyjen rutiinien oppimisena.

Meillä tosin on hyvin epäsäännölliset rutiinit, mutta yleensä aamu-aamupäivä menee aika samalla kaavalla. Tänä aamuna en ole varma oliko "Susan" sitä mieltä, että voisin jo nousta ylös, kun hän haukahteli ja murisi olohuoneessa. Sushi nukkuu yksin olohuoneessa ja ainakin tähän mennessä se on nukkunut rauhallisesti siiheksi, kunnes suvaitsen nousta ylös. Ensin lähden kukonlaulun aikaan Sushin kanssa lenkille (kun on viileää ja rauhallista) ja sitten Sushi jää kotiin syömään, kun me lähdetään tyttöjen kanssa aamu-uinnille/kahlaamaan. Isäntä on välillä noussut Sushin kanssa hengaamaan ja laittelemaan aamiaista, välillä ovat jääneet nukkumaan. Yksi aamu Sushi oli kömpinyt meidän sänkyyn Tommin viereen nokosille. Mun puolesta koirat voisivat nukkua vaikka sängyssäkin, mutta tytöt eivät saa hypätä niin korkealle ja koska tytöt nukkuvat makkarissa, Sushin täytyy nukkua muualla...Ikävä kyllä. Kunhan koirien välille alkaa syntyä luottamusta, saavat kaikki koirat nukkua muualla, kuin makuuhuoneessa. Siihen nyt tosin menee aikaa, ainakin Kertun tapauksessa.

Eilen illalla oltiin ensimmäistä kertaa koko poppoo yhdessä iltalenkillä lähipuistossa. Sushin mielestä se oli niin hauskaa (en keksi muuta syytä), että se sai ensimmäistä kertaa riemu-hepulit ulkona! Riehuminen jatkui vielä sisälläkin, niin että koko olohuone oli ihan hyrskyn myrskyn.

Eilen tapahtui myös sellainen ikävä asia, että Sushi pelästyi skeittavaa ihmistä/skeittiä ja sai ensimmäistä kertaa ulkona paniikin. Se kiskoi takaisin kotiin, eikä suostunut enää lähtemään ulos. Annoin sen huilata kotona ja kun Tommi tuli kotiin, pyysin sitä odottamaan pihalla. Minä avasin oven ja kun Sushi kuuli Tommin olevan pihalla, se tuli epäröimättä ulos! Käveltiin sitten lenkki yhdessä ja tultiin pelottavan paikan ohi toisesta suunnasta. Tänään vasta käveltiin samasta kohdasta uudestaan ja kyllä Sushi oli hermostunut, mutta ei kuitenkaan paniikissa.

Päivä nro.6.

Tiistai 29.7.2014 klo 22.16

Päivän uutiset ovat moninaiset ja vaihtelevat. Aamulla Sushi söi hyvin ja söi ulkona myös juustonpaloja. Toisaalta rempoi myös pitkässä liinassa ollessaan harakan perään-riista kiinnostaa.

Käsikosketus-kohdennusharjoitus sujui sisällä hyvin. Otin naksuttimen käyttöön ja juustonpalat tekivät kauppansa jo toistamiseen.

Nyt on maistunut sama ruoka jo monta kertaa putkeen.

Paha ukkonen ei onneksi tullut ihan tähän päälle, joten ei tullut mitään kauhunhetkiä siitä.

Tuijottelu ja puhina alkaa muuttua haukkumiseksi, kuten epäilinkin. Emman kanssa yhteislenkillä Sushi haukkui ihmisen nähtyään kahdesti. Muuten Emman kanssa oli kiva lenkki ja koirilla ei tullut jännittyneitä ilmeitä, kuten viimeksi jos toinen esim.tunki liian nopeasti, liian lähelle.Sisällä Sushi käy aina tarkistamassa ovatko tytöt oman porttinsa takana. Kerttu ei enää suivaannu tästä, joten ei tarvita väliverhoa. Palkitsen edelleen Kerttua rauhallisesta suhtautumisesta.

Kerttu ja Sushi kävivät myös yhteislenkillä eilen illalla ja nyt puolessa välissä matkaa Kerttu alkoi vähän relaamaan. Sushia tuntui Kärtty-Kerttu kovasti kiinnostavan, Kerttu sai myös hyviä ja huonoja uutisia käytyään näyttämässä itseään ortopedille. Jalka on parantunut hyvin ja siirrytään normaaliin liikuntaan pikkuhiljaa. Huonot koskivat sen alkavaa nivelrikkoa, joka aiheuttaa kipua aika ajoin ja siksi pitkäaikaiskipulääkettä suositeltiin nyt jatkettavan.

Sushi on liikuttavan iloinen kun tulee kotiin.

Tein ulkona myös kokeiluluontoisen luoksetuloharjoituksen. Kokeilin palkita Sushia juoksemalla sen kanssa. Kutsun sitä ja kun se lähtee kääntymään,kehun ja lähden juoksemaan. Siitä se selvästi nauttii!

Yritän saada tuolla harjoituksella sen myös kääntymään nopeasti poispäin tuijottamistaan asioista ja samalla toivon, että etäisyys pelottavista kohteista toimisi myös palkkiona. Voisin siis palkita sitä etäisyydellä ennen kuin se reagoi esim.haukkumalla.

Tässä saa heittäytyä luovaksi erilaisten palkitsemistapojen kanssa, kun juustonpalat kelpaavat melko vaihtelevasti ja mikään muu ei. Tänään kyllä innostui tennispallosta hetkeksi myös ulkona, mutta sitten joku alkoi rimputtaa pyörän kelloa ja se vei kaiken keskittymiskyvyn.

Täytyy myös muokata sen valjaista ns.2pistekiinnitys valjaat, jotta saa sitä niilläkin ohjattua vähän paremmin. Kaulapannan paine on sille selvästi jännittyneisyyttä aiheuttava asia, joten nykyinen yhteiskiinnitys valjaat ja panta ei natsaa, jos tavoitteena on saada koira rentoutumaan.

Sushilla on myös jo usempia lempinimiä: Susi, susi-koira, koira espanjan, Suski ja Susanna.