Sushin alustatreeni

Torstai 29.1.2015 klo 16.21

Timo Sutila on harjoitellut pedille menoa ja siellä pysymistä. Näissä videoissa harjoitellaan kestoa ja etäisyyttä vähän sekaisin. Innostumpa ihan extempore tekemään jotain lelun hiplailu-häiriöitäkin! Pitäisi ehkä pitäytyä suunnitelmassa, eikä vetää showta videolle...

Samoin tähän ilmestyy videoita, heti kun putoilevat julkaistavaksi youtubeen.

Ominaishajutreeni osa 4.

Torstai 29.1.2015 klo 16.17

Viikko 2.menossa siis harjoituksissa. Tällä viikolla mun piti mm.esitellä 6 eri ominaishajua koirille. Tänään tehtiin 3 toistoa per lärvi ja joka toistolla kohdehaju oli eri.

Verrokkihajuina oli sekä hajuton lappu, että vanhempia vieraiden ihmisten hajuja.

Aluksi on helpompaa jos koiralle käytetään tutun ihmisen hajua kohteena ja verrokkeina sitä vanhempia, vieraiden ihmisten hajuja. Ihmisten ei siis tarvitse olla vanhempia! Vaan hajulaput on hajustettu aiemmin esim.vuorokautta tai paria aiemmin. Kohdehajut taas ovat maksimissaan 3 vrk.vanhoja.

"Hajulaput" ovat siis apteekista saatavia sidetaitoksia ja niitä ihmiset sitten hierovat itseensä ja siten ominaishajua tarttuu lappuun.

Laput säilötään puhtaisiin lasipurkkeihin, joita mulla tässä treenin alkuvaiheessa on vaivaiset 20 kpl.

Lähtöhajun annan Minigrip-pussista (suosin itse tosin Pirkkaa!).

Videoissa näkyvissä treeneissä ei vaadita maahanmenoa ilmaisuna, vaan pyrin edelleen naksuttamaan viipymisestä kuumalla purkilla ja pitkäkestoisesta haistelusta. Valitettavasti kamera tarkenteli itsekseen kovin lähelle ja kauempana näkyvä varsinainen purkkirivi ja koiran toiminta siellä jää epäselväksi. Koirasta kuitenkin näkee joka kerta kun se bongaa oikean hajun. Mun koirat on ehkä oppineet tekniikan, jossa ne tutkii kaikki purkit. Kyllähän ne varmaan saisivat hajun jo kauempaa. Monet koirat pyrkivät säästämään energiaa ja tekevät mahdollisimman vähän duunia. Siksi sellaiset koirat varmaan kävelisivät suoraan oikealle purkille. Mun koirat eivät valitettavasti ymmärrä tällaista "ekonomiaa", vaan tekevät kauhean mielellään myös paljon ylimääräistä/ovat suuna ja päänä joka paikassa. Kenenköhän vika sekin taas on?

Noh, videoita nyt kuitenkin ilmestyy tänne selostuksineen jahka tippuvat youtubeen...

Sanoisin että näissä treeneissä onnistumisprosentti on 100%, eli ihan kivasti!

Treenien jatkoa

Lauantai 24.1.2015 klo 19.45

Tänään Kerttu ja Emma toisti saman treenin kuin eilen, mutta eri ihmisen hajulla. Vielä pitäis saada yksi uusi haju tälle viikolle (eli huomiselle) ja tehdä pussin nuuskutustreeni jossain ulkona. Tytöt on kyllä sitä tehneet aika tavalla jäljestysaikoihin,että ehkäpä sen voimme skipata.

Ominaishajuja onkin vaikeaa saada, kun elämä koostuu töissä käymisestä, autossa istumisesta ja täällä korvessa touhuamisesta. Asiakkailtakaan ei ihan kehtaisi pyydellä ominaishajuja (mokasin tosin siinä, että olisin varmaan hajukurssilaisilta voinut pyytää, he ovat tottuneet tekemään outoja juttuja itsekin). Eipä siinä, tänäänkin työntelin Pukinmäessä lastenrattaissa peittoa ympäriinsä erää koiran treenin takia. Ei silloinkaan ollut ihan täyspäinen olo.

Sushin petitreeni jatkui keston ja ohjaajan asennon muutoksien treenaamisella. Olin jo noin 1,5 metrin päässä ja lähes selin alustaan. Alustatreenissä käy helposti niin, että koira oppii tulemaan ohjaajan eteen makaamaan, jos on aina pedin vieressä sitä tuijottaen. Tänään huomasi että tuli muutama moka (Sushi jäi pedin viereen juuri siihen suuntaan missä olin), mutta se osasi tarkentaa itsensä alustalle itsenäisesti.

Leikkelin Sushin kynsiä sen jälkeen ja se meni tosi hienosti ihan vaan rauhallisesti kehumalla. Kahden tassun jälkeen tosin alkoi kiemurtelu ja päätin jättää ne vähän myöhemmäksi. Tänään olen juuri opastanut ihmisiä (lue:motkottanut) siinä, että jos vain voi, niin kannattaa edetä koiran tahtiin ja tehdä vain sen verran kuin koira sietää. Seuraavalla kerralla menee paljon paremmin jne.

Ihmeellistä että vuosi sitten Sushille ei ole saanut pantaa, eikä ole voinut käyttää hihnaa, kun se on tullut heti näpeille. Sellaisesta ei ole kyllä tietoakaan. Ja se ei ole mitenkään vaan minun ansiotani. Vapaaehtoistyöntekijät koiratarhalla olivat treenanneet niin, että minä sain aika valmiin paketin niiltä osin.

Petiharjoittelu-kosketusalusta.

Perjantai 23.1.2015 klo 13.37

Monikoiraisessa perheessä on hurjasti hyötyä vahvasta pedille menosta ja siellä pysymisestä. Koirat voi lähettää pedeilleen vihjeellä (meillä:peti!) ja sillä saa tehokkaasti koirat pois pahanteosta, ovelta yms. Kesällä aion harjoitella samaa pihalla, missä alustana kaikilla olisi omat korokkeet (kuormalavat).

Tytöt osaa tämän jo aika hyvin, tosin alustaa sovelletaan aika railakkaasti. Milloin se on wc.n matto, milloin jokin lähin maton kulma... Pitäisi tehdä niin, että palkkioita on valmiina jossain tietyn pedin lähellä, sillä palkkion suunnan ollessa aina ohjaajalla, koirat jäävät mielellään mahd.lähelle.

Mä tykkään opettaa tämän kokonaan sheippaamalla, sillä tavalla siitä tulee vauhdikas ja varma käytös. Alusta on kuin palkkioautomaatti, kun sitä "painaa" tassuilla, tulee ruokaa! Aluksi voi vahvistaa kaikkea alustaa kohti tapahtuvaa: katsomista, liikkumista, pään kääntämistä...

Kriteerit menevät jotakuinkin näin:

1.Vahvistetaan kaikkea toimintaa alustaa kohtaan.

2.Erotellaan käytöksistä oikean suuntaiset (ei siis enää vahvisteta esim.kuonokosketusta tai alustan katsomista).

3.1 tassu alustalle.

4.2 tassua alustalle.

5.3 tassua alustalle. (yleensä tässä sarjassa on jo neljäkin tassua).

6.4 tassua alustalle.

7.4 tassua alustalle ja maahanmeno.

8. sama, ohjaaja eri asennoissa

9.sama, ohjaaja eri etäisyyksillä.

10.kestoa

11.muut häiriöt

Ominaishajutreeni osa 3.

Torstai 22.1.2015 klo 20.46

Ja mukana myös toinen purkki, jossa hajuton lappu. Ilmaisua ei ole vielä harjoiteltu/se ei ole kriteerinä, mutta tuleehan se sieltä. Kertulla kriteerinä on pieni kesto haisteluun, ettei olis ihan tökkimistä.

Emmalle ei olis kannattanut ottaa tohon toiseen toistoon aina kestoa, kun alkaa sitten tarjoilla muita juttuja ja ei keskity itse asiaan. Tiedän että molemmat haistelee jo tässä vaiheessa.

Ominaishajutreeni osa 2.

Torstai 22.1.2015 klo 20.43

Sitten lähtöhaju ja kuumalle purkille.

Ominaishajutreenit ovat alkaneet (taas)

Torstai 22.1.2015 klo 20.42

Niinhän me taas aloitimme jo pari kertaa ennenkin kesken jätetyn treenin ihmisten ominaishajujen erottelun kanssa. Treenissä oli ongelmia mm.siksi, että käytin liian pientä ihmishajuvalikoimaa ja siksi koirat ilmaisevat vähän mitä sattuu ihmisen hajuja. Oletettavasti ne kuitenkin haistavat ja ymmärtävät pääpiirteittäin idean, sillä ilmaisevat kyllä muiden hajujen joukosta ihmisen hajun purkeilla ja jäljestäessä olivat jo aika varmoja työssään. Erityisesti siis yritetään nyt vahvistaa lähtöhajua vihjeenä ja vaihdella kokoa ajan treenattavia hajuja. Pääasiassa kai koirat aiemmin oppivat jäljestämäänkin tiettyjä ihmisiä huolimatta siitä, mikä lähtöhaju on annettu.

Alunperin (olikohan se 2010 vai 2011?) osallistuimme Ilkka Hormilan viikonloppuseminaariin "kovien pintojen jäljestämisestä". Sen jälkeen harrastimme ihmisjäljestystä kaupungissa aktiivisesti n.1,5 vuotta. Treeniryhmämme kuitenkin lopahti ja sitten tuli tyttöjen sairastelut yms.joten kyseinen harrastus jäi.

Nyt päätin, että aloitamme kertaamalla aiemmin varsin kesken jääneen hajuerottelun purkeilla ja jatkamme vanhaa harrastusta, mistä kovasti tykättiin.

Ensimmäiseksi muistellaan lähtöhajun ottamista pussista (harjoiteltiin purkista ensin, pussia on vaan helpompi käsitellä ja kuljettaa esim.ulos).

Odotusharjoittelu.

Lauantai 17.1.2015 klo 17.59

Tänään oli historiallinen päivä. Otin kaikki kolme koiraa töitten jälkeen samaan tilaan treenailemaan. 2 treenaa samalla odottamista, kun yksi treenaa jotain. Kahden koiran kanssa olen aiemmin tehnytkin noin, mutta en kaikkien samaan aikaan.

Tytöt harjoitteli kuonon pitämistä kädellä ja häiriöksi siihen tutkin niiden kynsiä, korvia ja hampaita.

Sen lisäksi tehtiin korokkeella sivulle tuloa.

Sushi treenasi maahan menoa ja myöskin pään pitämistä kädellä. Ollaan harjoiteltu noita asioita kotona ja kestoakin on jo. Uudessa paikassa (käytiin tosin tutustumassa siellä jo kerran aiemmin, mikä oli hyvä, koska se oli jännittävää) kestoa ei ole. Sushista tulee sellainen, että se ei kykene olla sekunnin sadasosaa paikoillaan. Ylipäätään keskittyminen on hyvin vaikeaa, jokseenkin myös kotona, mutta muualla erityisesti.

Odotusharjoittelu meni kuitenkin yli odotusten (ehheeh) ! Tein niin, että Kertulla oli oma alusta ja se oli hihnasta kiinni seinässä olevassa koukussa. Emma oli kevythäkissä ja Sushi oli myös kiinni seinässä hihnastaan ja silläkin oli peti, mutta se ei kyllä tod.ollut siinä pedillä. Sushi pyöri aikansa hihnassaan, mutta lopulta se kävi maate ja oli ihan rauhallinen. Kotona kun jotain treenaillaan, vuoroaan odottavat koirat ovat portin takana ja sielläkin Sushilla on tapana "pihistä" ja tepastella ees taas. (Pihinä on sen kärsimätöntä, äänetöntä ääntelyä. Juuri mitään ääntä ei kuulu, mutta se päästää kurkustaan pihinää. Ehkä hengitysharjoitukset olisivat hänelle tarpeen). Nyt se ei pihissytkään.

Rauhallisesti odottamisharjoituksessa on se idea, että koira on esim.hihnassa,alustalla, häkissä... eikä sille anneta mitään paikallaolokäskyä, tai vaikka annettaisiin, kyseessä ei ole paikallaoloharjoitus. Koira voi vaihtaa asentoa ja katsella mihin haluaa. Harjoituksessa pyritään rauhalliseen mielentilaan ja siihen että koiralla olisi vähän tylsää ja se päättäisi käydä lepäämään. Ihminen palaa koiran luokse koiran ollessa vielä rauhallinen. Huom! vielä. Harjoitus pidetään siis niin helppona, että koira ei ehdi hermostua/kiihtyä. Siinä että yrittäisi sammuttaa ääntelemistä huomioimattomuudella on mielestäni liian iso riski. Koira voi oppia kiihtymään ja mölyämään todella paljon. Mieluummin niin, että rakennetaan pala palalta rauhallista mielentilaa. Tällä tavalla pyrimme harjoittelemaan odottamista esim.treenipaikalla.

Tämän treenin jälkeen tuli kotimatkalla vielä ekstratreeniä, kun haettiin K-Raudan ulkomyymälästä hiekoitushiekkaa. Kerttu ja Sushi reagoivat varsin äänekkäästi siihen, että joku tulee vaikka kurkistelemaan auton ikkunoista. Kerttu tosin ei reagoi yleensä jos minä en ole paikalla. Nyt taas huomaa ettei rouva ole paljoa autollakaan reissannut, kun vanha kunnon auton vahtiminen on tullut taas esiin. Ulkomyymälässä oli peräti kaksi kaiffaria "töissä" ja ensin tyhmästi ajoin auton kohtaan Piha ja puutarha, koska oletin hiekoitushiekan olevan siellä. Miehet tulivat neuvomaan ja pääsin palkitsemaan koiria rauhallisesta käytöksestä, Sitten mun piti vielä ajaa auto toiseen kohtaan ja siellä nämä miekkoset toivat hiekkasäkit autoon asti. Eli lisää vastaehdollistamista.

Ehdittiin vielä valoisaan aikaan lenkillekin ja nyt koirat nukkuvat kaikki sikeästi. Munkin kai pitäisi tehdä jotain töitä vielä, mutta saatan kumminkin heittää itsekin jalat kattoon ainakin hetkeksi. Tämä on päivittäin toistuva tilanne, kun "väsytän koirat", jotta saan rauhassa tehdä töitä tms. ja olen aina itsekin ihan poikki siinä vaiheessa.

Edistystä.

Lauantai 10.1.2015 klo 22.33

Pari viime päivää lenkeillä on ollut suhteellisen leppoisaa. Vaikka ollaan nähty esim.kissa tai rusakko, Sushi on toipunut nopeasti sekavuuskohtauksestaan. Rusakko juoksi juuri tien yli tilanteessa, jossa piti juuri alkaa treenaamaan ohituksia (ihan työn puolesta) ja ehdin jo ajatella, että se siitä. Kokeilin kuitenkin heittää broilerinsydämiä etsittäväksi ja kyllähän se toimi! Rusakko unohtui, mielentila tasoittui ja ohitukset meni hienosti.

Kontaktia tarjoillaan jo aika paljonkin ja myös lähellä pysyminen on alkanut sujua. Joululomalla sitten kuitenkin tuli treenattua ja olen nyt pyrkinyt muuttamaan omaa asennettanikin. Jos olen väsynyt ja kiukkuinen, en treenaa. Sanon vapaa, enkä vahvista kontakteja tai lähellä pysymistä. Ylipäätään olen ehkä vähentänyt nipottamista. Kaikki ei voi olla heti täydellistä.

Olen yrittänyt pitää harjoituspäiväkirjaa, mutta se on mulle ilmeisesti aivan liikaa. Päiväkirjasta näkisi kuitenkin pienet edistysaskeleet paremmin, kuin itse lenkeillä.

Tilanne normaali.

Torstai 8.1.2015 klo 23.27

Tässä palaillaankin taas jo töihin. Sushi on ehtinyt metsittyä jo parissa viikossa. Treeneissä keskittyminen oli todella vaikeaa. Kun oli koko päivän lenkkeillyt uusissa paikoissa, ollut omissa treeneissä ja tavannut ihmisiä,pystyi se kuitenkin mallikkaasti suoriutumaan ohitustreeniavustajana. Emma lomailee juoksujen takia,joten Kerttu ja Sushi ovat toimineet avustajina. Sushi oli omissa treeneissään tosiaan taantunut monellakin saralla. Maahanmeno ei meinannut sujua yhtään ja luoksetulovihjettä hän ei ole tainnut ennen kuullakaan... Omituista,sillä ihan muistan harjoitelleeni kyseisiä asioita tehostetusti joululomalla. Ilmeisesti tilanne kuitenkin oli kuormittava,sillä mun tarkoitus oli harjoitella avustajien (treeneissä paikalla olevat kollegat) kanssa käsittelyä,mutta Sushi alkoi jännittää jopa mun kosketusta ja nostamista,minkä kanssa ei ole mitään ongelmaa ollut oikeastaan koko aikana. Toivotaan että tilanne elpyy,kun aletaan taas käydä ihmisten ilmoilla. Kotona (kaikki on helpompaa :D) meillä on nyt taas leppoisampi tunnelma. Sushi on taas vapautunut hölmöilemään ja leikkimään. . Mun ollessa pari päivää poissa,koirat olivat taas leikkineet pihallakin,kuten ennen. Emman päätä puristaa vanne juoksujen takia ja se on tavallista vakavampi,mutta muuten tilanne on taas normalisoitunut. Sushi ei säpsähtele tai pelkää kulkea porteista yms.

Koroketreeni

Tiistai 30.12.2014 klo 20.12

Ja sitten vuorossa on korokkeen häivytys vaiheittain.

Koroketreeni

Tiistai 30.12.2014 klo 19.18

Kerttu osaa jo etuosakäännöksen ohjaajan sivulle. Seuraavaksi lähdetään häivyttämään koroketta.

Koroketreeni

Tiistai 30.12.2014 klo 16.53

Sushi on siis aloittanut takapäätreeniä korokkeen avulla. Emma on tehnyt kyseistä harjoitusta jo pidempään jumppana ja nyt hyödynnämme sitä sivulletulon opettamisessa/hiomisessa.

Syy miksi käytetään koroketta apuna on, että se pitää koiran etupään paikoillaan ja on helpompi erottaa pelkkien takajalkojen liike ja lähteä vahvistamaan sitä. Tämä on sekä aivojumppana että kehotietoisuutta ja keskittymistä lisäävänä tekniikkana mielestäni parempi. Koira oppii nopeammin mitä tehden se saa palkkion, kuin esim.jos käytettäisiin houkuttelua ruualla. Ja vaikka korokekin sieltä häivytetään, niin se on nopeampaa kuin ruualla houkuttelun häivyttäminen. Tämä siksi, ettei ämpäri ole mitenkään merkityksellinen asia koiralle, toisin kuin ruoka/sen tavoittelema palkkio.

Sushi treenaa muutakin kuin hihnakäytöstä.

Tiistai 30.12.2014 klo 16.39

Blogista saa ehkä kuvan siitä, että meillä treenataan pelkkää hihnakäytöstä! No onhan se toisaalta varmasti kovimmin työn alla joka päivä.

En ole "joululomalla" ehtinyt tekemään yhtä ainutta kunnon lenkkiä Sushin kanssa kahdestaan, vaikka aioinkin. Ollaan kuitenkin isännän kanssa yhdessä käyty, ja silloin olen treenannut Sushin kanssa. Tehdään pätkiä jolloin vaihdan sille pidemmän hihnan ja sanon vapaa! Silloin ei tarvitse olla kontaktissa, enkä myöskään palkitse sitä. Tämä siksi, että koirakin saisi lenkillä virikkeistää itseään, eikä pelkästään suorittaa jotain.Tärkeää on toki, että koira tietää milloin se on tuollaisella tauolla ja milloin pitää olla skarppina ohjeille ja kulkea lähellä.

Eli en nyt ihan täysin ole laiminlyönyt omia lupauksiani.

Muut mitä Sushi treenaa ovat paikallaolo maaten tai istuen, pedille meno, rauhoittuminen ohjaajan lähelle/käsittelyharjoitukset, luoksetulo ja takapäätreeni korokkeen avulla (video).

Puuuuh.

Perjantai 19.12.2014 klo 14.48

Sushilla meni oikein kivasti lasten kanssa lenkkeily. Lähinnä se oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin lapsista tai rattaista. Lenkin lopuksi tein vielä käsikosketusta rattaiden lähellä ja Sushi haistelikin lapsia siinä yhteydessä. Rattaissa olevat lapset siis olivat aivan ok, mutta vastaan käveli taaperoikäinen lapsi huitoen kepillä ja se sai kyllä Sushin pakenemaan mun taakse. Hyvä tietysti että koira väistää, eikä hyökkää. Pitää vaan antaa koiralle aina se mahdollisuus.

Ikävää tällä viikolla on ollut se, että Sushi ja Emma on ottaneet kahdestikin yhteen. Mitään ei ole sattunut (paitsi mulle), mutta Sushi erityisesti on ollut sen jälkeen säikympi yleisestikin ja sen lisäksi se varoo tyttöjä. Kertulla ei ollut näihin osaa eikä arpaa (hämmästyttävää kyllä!), mutta varmuudeksi Sushi väistelee myös Kerttua. Pihalla ne kuitenkin oleilevat ihan sulassa sovussa, mutta pitävät kohteliasta etäisyyttä eikä enää esim.leikitä vapautuneesti kuten ennen. Myös lenkit sujuvat yhdessä kuten ennenkin. Siellä Sushi ei edes muista varoa, kun on niin orientoitunut kaikkeen muuhun. Ihan samalla tavalla se kaahottaa ja törmäilee tyttöihin kuin ennenkin.

Se mitä tässä tulee kovasti mietittyä on, että minkä verran koirien väleihin pitää puuttua ja minkä verran antaa niiden olla kuten on? Ehdottomasti paremmin ne osaavat toimia yhdessä tilanteissa, joissa en ole läsnä. Mutta sitten taas kun olen läsnä, niin silloinhan ne eivät voi luonnostaan tietää kuinka toimia. Eli silloin niitä pitää ohjata. Esimerkiksi siis lenkeillä täällä maastossa kaikki koirat ovat pitkissä hihnoissa ja saavat olla vapaasti eli ilman ohjausta. Silloin Sushi juuri ryntäilee ihan miten sattuu ja törmää tyttöihin koko ajan. Tytöt ei välitä siitä näillä lenkeillä mitenkään erityisesti, mutta jääkö siitä kuitenkin huono fiilis? Sisällä ahtaissa tiloissa juuri tämä törmäily ainakin osittain on aiheuttanut yhteenotot koirien välillä.

Joululomalla, joka alkaa 3 päivän päästä, aion tehdä enemmän lenkkejä täälläkin erikseen koirien kanssa. Nythän en ole oikein ehtinyt lenkittää kunnon lenkkejä erikseen, vaan ollaan menty koko poppoo kerrallaan. Olen kuitenkin ottanut koiria mukaan työreissuille Helsinkiin ja siinä yhteydessä lenkittänyt eri kokoonpanoja ja myös yksittäisiä koiria erilaisissa paikoissa ja tilanteissa.

Tilanne on nyt se, että meneekin taas hetki, että uskallan kokeilla koirien vapaata oleilua sisätiloissa keskenään. Se on sinänsä ikävää, kun kaikki meni tähän mennessä niin hyvin. Eniten näistä ehkä jääkin jälki itselle pitkäksi aikaa. Kieltämättä jalassa on ihan konkreettinen jälki tällä hetkellä, mikä todistaa ettei mistään ihan leikkitappelusta ollut kyse.

Kaiken- ja laista.

Tiistai 16.12.2014 klo 12.37

Koirien sisätiloissa elelyn harjoittelu sujuu pääasiassa oikein hyvin, toisaalta taas Emma varsinkin on vähän ylikorostetun tarkka kaikista resursseista. Myös leluista, mikä ei ole koskaan ollut meillä ongelmana, vaikka muista syistä kränää on saattanut tullakin. Mutta uskon siihen,että kunhan luottamus koirien välillä paranee, niin pikkuseikat eivät ole enää niin merkityksellisiä. Yritän siis lähinnä panostaa turvalliseen "oppimisympäristöön" ongelmatilanteita ennaltaehkäisten.

Sushin kanssa on jatkettu hihnakäytösharjoittelua ja tosiaan kaupungissa se sujuu jo varsin mallikkaasti. Täällä landellakin tien varsissa, metsässä ollaan täysin kuutamolla.

Eniten treenaamista mun mielestä on oman mielentilan hallinnassa. Oma turhauma tulee helposti kiukuteltua koiriin ja olen sellaisen jälkeen aina tosi pettynyt itseeni. Tärkeää on siis järjestää myös sellaisia harjoittelutilanteita, joissa itse pystyy ja jaksaa olla kärsivällinen. Muuten mennään lähinnä managementilla eli koirilla (Sushilla) on esim.sellaiset varusteet, että pysyvät hyppysissä ja ongelmalliset käytökset eivät pääse vahvistumaan.

Uusia tuulia tässä on sen verran, että tytöt aloittavat taas ID-hajustelun parissa alkuvuodesta, samoin aloitamme varmaan K9-noseworkin treenaamisen.

Sushi jatkaa arkitaitojen harjoittelua ja tänään menemmenkin pienten lasten kanssa kävelylle. Siitä lisää sitten myöhemmin tällä viikolla.

Hihnakäytöksestä...

Lauantai 6.12.2014 klo 15.03

Meillä oli hienoja kokemuksia hihnakäytöksestä kaupungissa tällä viikolla!

Sushi osaa jo oikein hyvin kulkea hihnassa ja kaupungin häiriöt alkaa olla jo täysin fine. Se toimi jopa ohituskoirana ja tällä kertaa oikein mallikelpoisesti käyttäytyen.

Ongelmallista on edelleen lenkkeily kotiseudulla:

Riistan hajuja on koko ajan ja Sushi on ulkona pääosin niin kiihtynyt, että se ei opi mitään. Se syö kyllä makupaloja, mutta ne eivät tavallaan vahvista mitään. Samoin se ei huomaa hihnan löystymistä tai kiristymistä ja sen aiheuttamia seurauksia (ei pääse eteenpäin, pääsee eteenpäin..). En ole myöskään saanut vahvistettua katsekontaktia luvan kysymiseen, jotta voisin palkita siitä erilaisilla ympäristössä olevilla palkkioilla (kuten haistelulla). Tänään oltiin jopa pari tuntia aamulenkillä (tästä ajasta menee paljon ihan seisomiseen ja rauhoittumiseen), Sushi malttoi pissata ensimmäistä kertaa noin puolessa välissä matkaa (ja oli siis nukkunut melkein 10 tuntia sitä ennen käymättä pissalla siinä välissä)!

Kolmen koiran kanssa ulkoillessa en pysty olla niin johdonmukainen Sushin kanssa kuin haluaisin (silloin lähinnä pidän sen vedonestovaljaissa niin, ettei se pääse vetämään-vetämisen estäminen/pysäyttäminen ei sitä kuitenkaan rauhoita tai opeta sille oikeanlaista hihnakäytöstä).Kamalaa on kun Sushi vetää koko ajan niin paljon, että se kävelee ihan vinossa ja vieläpä tavallaan linkuttaa etujalkaa, kun sillä on vedonestovaljaat. Tämä erityisesti metsässä, missä olenkin nyt laittanut sille pehmeän,korkean pannan. Tuntuu että silloin se pääsee kävelemään kuitenkin suorassa ja oikeissa askellajeissa. Katukävelyssä taas valjaat on parhaat, sillä saan myös fyysisesti pidettyä Sushin ihan vieressä tarvittaessa.

Olen huomannut meidän kaupunkikävelyillä, että Sushi huomaa esim.rusakot jo hyvin kaukaa. Varmaan tytötkin haistavat riistan, mutta eivät välitä kohteista, mitkä on kaukana tai eivät liiku. Sushi menee ihan sekaisin pelkästä kymmenien metrien päässä olevan rusakon hajusta (kun ei siis näe kohdetta).

Tässä riittääkin harjoiteltavaa...saas nähdä tuleeko Sushista ikinä irtipidettävää koiraa missään muualla kuin aidatuilla alueilla.

Jaksan ihmetellä.

Lauantai 6.12.2014 klo 14.45

Mulla on sellainen periaatepäätös, että en lue netin keskustelupalstoja tai kommentteja artikkeleiden tms.yhteydestä.

Joskus sitten tulee ihan vaan vilkaistua vähäsen ja sitten silmät lautasen kokoisena jatkaa selaamista, että ei voi olla totta.

Luen paljon artikkeleita, blogikirjoituksia ja tutkimuksia liittyen eläinten käyttäytymiseen. Luen yleensä matskua objektiivisista ja nykyaikaisista lähteistä, sillä haluan oppia uutta ja löytää uutta näkökulmaa.
Yritän myös seurata muilta osin, mitä maailmassa ja omassa maassa tapahtuu.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan tärkeäkin missio tuoda omia, hieman keskeneräisiäkin mielipiteitään esiin joka taholla. Jos he ajattelisivat sanomisiaan hieman pidemmälle, huomaisivat varmasti epäloogisuuden itsekin. Jonkun asian hokeminen ei tee siitä yhtään oikeampaa.

Erityisesti jaksan ihmetellä eläinten väkivaltaisten koulutusmenetelmien puolustamista ja pelottelun suosimista. Nykyään on kehitetty monenlaisia koulutustekniikoita ja se että ei vain jaksa niistä ottaa selvää, ei oikeuta käyttämään fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

Toinen mihin törmää myös on kommentoijien into "dissata" jonkun tahon hyväntekeväisyystyötä, koska hänen mielestään jokin muu kohde olisi tärkempi suojelu/rahankeruukohde. Tai sitten kyseistä hyväntekeväisyyttä tehdään täysin väärin. Luonnollisesti nämä arvostelijat eivät itse tee mitään minkään hyväksi, vaan keskittävät energiansa netissä nillittämiseen.Jokainenhan voi tehdä itsekin hyväntekeväisyyttä pienimuotoisesti juuri haluamallaan tavalla, jos ei jotain valmista organisaatiota löydy joka ajaisi juuri kirjoittajan haluamaa asiaa, juuri hänen parhaaksi kokemallaan tavalla. Olemassa olevissa organisaatioissakin varmaan tarvitaan toimintaa kehittäviä, aktiivisia osallistujia

Juurikin törmäsin kommentointiin jossa jutussa haastateltu henkilö toi esiin eläinsuojelullisia ongelmia liittyen television ulkomaalaiseen "koirankoulutusohjelmaan".

Kommenteissa esitettiin mm.vastaavia ongelmia, joita liittyy kotimaassa tapahtuvaan koiraharrastamiseen. Heidän mukaansa tämä oikeuttaa televisiossa näytetyt väkivaltaiset koulutusmenetelmät. Kukaan ei tokikaan ollut sen vertaa perehtynyt haastatellun henkilön taustoihin, että olisivat tienneet kyseisen henkilön ja edustamansa tahon aktiivisuuden uuden eläinsuojelulain valmistelussa, ajaen mm.kommentoijien peräänkuuluttamia asioita. Voisin melkein väittää, että henkilöt itse eivät ole tärkeäksi kokemiaan asioita käytännössä ajaneet.

Kommenteista löytyy aina ihan uskomattomia, perustelemattomia, mitään lähdeviitteitä käyttämättömiä, "MUTU/yks tyyppi sanoi" tms.kirjoituksia, joissa kommentoija (nimimerkin takaa usein tietenkin) esimerkiksi penää kirjoittajalta lähdetietoja esittämättä itse omille väitöksilleen yms.mitään lähdeviitteitä.

Miksi on niin kamalaa, että jokin taho haluaa auttaa eläimiä? Miksi on kamalaa, että yritetään tuoda uusia koulutusmenetelmiä, jotka eivät ole vahingollisia eläimille? Miksi joku ehdoin tahdoin haluaa käyttää väkivaltaa ja alistamista ja puolustaa sitä henkeen ja vereen?

Yhteiselo.

Maanantai 24.11.2014 klo 12.11

Koirien ulkoilut ja pihalla oleskelu on sujunut oikein hyvässä hengessä jo pidemmän aikaa. Nyt olemme harjoitelleet yhteiseloa sisälläkin päivittäin.

Periaatteessa koirat vaan ovat vapaasti asunnossa ja saavat totutella toistensa läsnäoloon. Pyrin ohjaamaan niitä vaan ennakoivassa mielessä, jos näyttää etteivät oikein tiedä mitä tehdä. Kertulla meinaa useinkin tulla ylikorostunutta paimennuskäytöstä ja se pyrkii kiilaamaan Sushin pois "kuumien kohteiden" läheltä. Siitä olen tosi iloinen, että itse en nähtävästi kuulu kaikista kuumimpien kohteiden listalle. Ruoka on tärkeämpi resurssi ja siitä ollaan tarkkana. Varsinkin kun Sushi on melkoisen huoleton asian suhteen ja esim.yrittää napata keittiön tasoilta ruokaa. Siitäkös tytöt sitten suivaantuvat (ehkä kun eivät itse ylety!).

Kerttuhan on ruvennut kiipeilemään näin vanhoilla päivillään mm.keittiön pöydälle ja huvittavaa onkin kuinka se pyrkii muistuttamaan Sushia kaikesta, mitä ei saisi tehdä ja tekee itse kuitenkin. Koirathan toki eivät erota oikeaa ja väärää, vaan ainoastaan tekevät sitä mikä niitä itseään kannattaa.

Nyttenkin tätä kirjoittaessani, koirat makoilevat mun jaloissa ihan sulassa sovussa. Eli tilanne näyttää tosi hyvältä tällä hetkellä!

Kertusta huomaan, että se jännittyy tietyissä tilanteissa ja yritänkin pitää sen mielen iloisena ja itseni rauhallisena. Jos sille  tulee epäileväinen olo, sanon esim.että etsii ja tuo mulle pallon tai lelun. Siitäkös hän sitten ilahtuukin ja menee "leikkimismoodiin". Huono fiilis unohtuu.

Emmalla menee hermot Sushiin juurikin kun ruokaa on läsnä. Jos keittiön lavuaarissa on vaikkapa luita sulamassa, niin Emma yrittää ajaa Sushin pois keittiöstä. No toisaalta se jossain määrin vahtii muutenkin vastaavissa tilanteissa, mutta käytös korostuu kun luottamus koirien välillä ei ole mikään 100% vielä.

Mutta sitä varten meillä on portit ja tilanteita ei pääse syntymään, kun vähän miettii etukäteen mitä tekee. Sushi on alusta asti totutettu olemaan portin takana ja se tuntuukin paremmin rauhoittuvan sinne. Välillä kun se on ollut täällä tyttöjen kanssa ja tytöt haluaisivat jo nukkua (tietenkin esim.keskellä lattiaa yleisimmällä kulkuväylällä!), menee niillä hermot Sushin ramppaamiseen. Kun Sushi menee sekoilevaan mielentilaansa, se ei näe eikä kuule mitään ja silloin se esim.vaan kävelee tyttöjen päälle.

Juuri nyt Sushi on ensimmäisiä kertoja rauhoittunut lepäämään keittiön lattialle ja tytöt lepäilevät tuossa vieressä. No kestihän se rauhoittuminen nyt varmaan 5 minuuttia, mutta kuitenkin!

Hyvää ja huonoa.

Lauantai 1.11.2014 klo 21.08

Pääasiassa kaikki sujuu oikein hyvin. Koirat hivuttautuvat toisiaan lähemmäs nukkumaankin! Lisäksi Sushi pyysi Kerttua leikkimään. Kerttu tosin ei tajunnut asiasta hölkäsen pöläystä. Olen tosi iloinen, että Kerttu on saanut uuden,turvallisen kaverin ja saa taas harjoitella kommunikoimista toisten koirien (kuin Emman) kanssa. Olen tainnut unohtaakin mainita täällä, että Sushi nyt siis jää meille!

Susan on osallistunut myös kollegani tutkintoa varten tekemiin harjoituksiin, joissa koiraa siedätetään ihmisen ilmestymiseen näkyville yllättäen. No, eipä se ihminen nyt juurikaan kiinnostanut häntä! Moni muu asia kyllä kiinnosti, mutta Sushi oli kuitenkin ihan järjissään ja toimintakykyinen. Tilanne on ilmeisimmin muuttunut parempaan suuntaan!

Meillä on jälleen uudenlaista haastetta. En ole tottunut siihen, että koirat alkavat meluta ja riehua kotiin tultaessa. No nyt tilanne on tämä. Se liittynee pihalle menoon ja erityisesti Emma riehaantuu pihalle menosta ihan hulluna. Tämä juontaa juurensa ajalle, jolloin mun koirat kävi hoidossa paikassa, jossa oli muitakin koiria useampi ja pihalle meno oli aina ihan hirveää sekoilua. Kiihtymystä ei suinkaan vähentänyt se, että koirille heiteltiin esim.palloa pihalla koko ajan. No, tämä näkyy nyt täälläkin. Tytöt menee pihalle melkein oven läpi juosten, joten lasken ne yksi kerrallaan ovesta.

Aina kotiintullessa olen sitten laskenut koirat heti pihalle pissalle, jotta itse saan valmistautua rauhassa lenkkiin ja purkaa kamoja. Nyt sitten nämä asiat ilmeisesti nivoutuvat yhteen ja tullessani ovesta täällä haukutaan,kiljutaan ja juostaan hulluna ympäriinsä. Kerttua tilanteessa ärsyttää lähinnä muiden käytös ja sen kiihtymys johtuu sitten siitä, että pitää paimentaa "nuorisoa".

Sushia ei pihalle meno kiihdytä, mutta se on alkanut haukkua mm.saadakseen huomiota, joten...

Olenkin tässä pari viimeistä kertaa istunut vessassa odottamassa että koirat rauhoittuu! Sitä tässä mietinkin, että loppuuko mölyäminen mölyämällä? Lajityypillisten käytösten sammuttaminen on iso kysymysmerkki. Testataan nyt jonkin aikaa, miten tepsii, alkaako käytös rauhoittua. Ei ole tarkoituskaan puuttua oireeseen (mölyäminen) vaan kiihtymykseen.

Kerttu alkaa ilmeisesti mummoutua. Se oli syönyt Tommin voileivät keittiön pöydältä. Oma moka tietenkin, että jättää leivät pöydälle ja lähtee itse ulos. Eihän siinä olekaan mitään järkeä. Mutta totta oli ettei sellaista ole tainnut tapahtua ja se hämmästytti.

Se meni myöskin aivan pokkana Emman ruokakupille (Emma oli siis syömässä, ruoka oli kesken), eikä tullut pois pyydettäessä. Emmakin oli aivan hämmästynyt, että miten tässä kuuluu toimia? Pyysin Emman sitten pois kupiltaan, jotta tilanne ei kehittynyt siitä sen kummemmaksi.

Meillähän oli varsin vaarallisiakin resurssi-taisteluita Emman nuoruudessa. Emma käyttäytyi (äidiltään opitulla tavalla) todella törkeästi Kerttua kohtaan ja omi kaikki puruluut yms.herkut itselleen. Kuulin neuvon, että pitää olla yltäkylläisesti kyseistä resurssia. Se onkin näin nykyään ajateltuna hyvä neuvo resurssien vahtimisen ennaltaehkäisyyn. Ehkä mikään asia ei saa ylikorostunutta merkitystä, jos sitä on kyllästymiseen asti tarjolla. Se ei kuitenkaan auta tai ole turvallista, jos joku jo vahtii ja omii resursseja. Kerran testasin jopa niin,että laitoin lattialle yksi kerrallaan puruluita yli kymmenen kappaletta ja Emma haki ne yksi kerrallaan itselleen. Tämä tekniikka on hänen äidiltään perittyä. Haetaan kaikki herkut itselle ja maataan niitten päällä ja syödään yksi kerrallaan.

No Kerttu alkoi silloin sanoa vastaan ja tytöt ottivat monta kertaa ihan kunnolla yhteen. Seuraava kuultu neuvo silloin olikin, että koirien pitää antaa selvittää välinsä. Ensinnäkin välien selvittely olisi johtanut ehkä jopa kuolemaan/loukkantumiseen, kyse ei ollut mistään pikku-rähistelystä. Mulla ei kantti kestänyt katsoa sitä touhua ja erotin koirat aina heti. Tilanne ei koskaan jäänyt päälle, eikä koirien väleissä siis ollut mitään vikaa. Ne leikkivät ja nukkuivat yhdessä silloinkin. Toisekseen siis ihmettelin, että mitä välejä ne selvittelevät, kun nehän tappelevat puruluista?

Jotakuinkin silloin aloin ajattelemaan asioita vähän toiselta kantilta ja hankkimaan muutakin tietoa, kun sukupolvelta toisellle kulkeneita hokemia, joissa ei välttämättä ole mitään perää. Toki koirien pitää antaa kommunikoida keskenään mahdollisimman pitkälle, mutta minä päätän kyllä sen, etteivät koirat saa vahingoittaa toisiaan.

Koirat söivät jonkin aikaa kaikki ruokansa ja puruasiansa portin eri puolin, niin ruuan vahtiminen pääsi vähän unohtumaan päivittäisestä repertuaarista. Kaikki ruokaan viittaava kerättiin myös aina pois "käytön jälkeen". Nykyään (ja siis jo vuosia) voivat syödä samassa tilassa ja vaihtavat kuppejakin syömisen jälkeen sujuvasti. Jopa vähäpätöisemmät purujutut voi nauttia vierekkäin. Edelleenkin kyllä ydinluut ja muutkin asiat, minkä syömiseen menee kauan ja eri aika eri koiralla saa portin eri puolille ruokarauhan takaamiseksi.