Sushi lääkärissä.

Sushi on jonkinverran aivastellut tulonsa jälkeen ja aluksi ajateltiin, että johtuu varmaan lentokonematkasta. Nyt kun aivastelua vieläkin esiintyy kuukauden maassa oleskelun jälkeen, oli mentävä lääkäriin.

Ei olla ehditty harjoitella vieraiden käsittelyä ja nyt ei tullut kyseeseen käydä eläinlääkärissäkään harjoittelemassa, kun eivät halua sinne odotushuoneeseen ketään pärskimään. Emman kanssahan harjoittelin lähilekuriin menoa käymällä odotushuoneessaa istuskelemassa (tai no, ensin harjoiteltiin ovesta sisään menemistä...).

Viime viikolla aloitettiin sitten kuonokoppatreenit. Asiakkaiden koirien kanssa on tullut harjoiteltua kuonokoppaa ja Baskerville-merkkinen on ollut hyvä, kun sen läpi koiraa voi palkita makupaloilla (ei kovin helposti, mutta voi). Muutenkin meni hieman välineurheiluksi. Sushilla oli Thundershirt, jota olen yrittänyt käyttää myös lenkeillä, jotta alun sekoilu rauhoittuisi hieman. Aluksi senkin laittaminen oli jännittävää, joten hyvä että oltiin sitäkin ehditty käyttää jo aiemmin. Sushilla oli lisäksi kaksipistekiinnitteiset valjaat ja tosiaan melko näyttävä kuonokoppamalli Baskerville (hyvä nimi myöskin!). En sentään ehtinyt postista hakea elämäni ensimmäistä koulutusliiviä. Olisihan ollut hyvä myös koiranohjaajan varustautua asianmukaisesti. No lompakko, broilerin sydämet ja maksapasteijatuubi riittivät. Mukana oli onneksi myös avustaja, jolla olisi voinut olla varusteena esiliina, sillä hän oli käynnin jälkeen yltäpäältä maksapasteijassa, jota urhoollisesti yritti työntää koiran kuonokopasta sisään.

Hyvänä merkkinä Sushi söi lääkärillä koko ajan, eli ei nyt yleisesti ottaen ollut kauhean stressaantunut. Käsittely sujui aluksi hyvin, mutta joko koira kuormittui käsittelyn aikana (eli pieni tauko olisi ollut paikallaan välillä!) tai sitten tauko palkitsemisessa ehti nostaa stressin kattoon. Tietysti siinä koira seisoo pöydällä (uusi asia) ja ahdetaan kahden ihmisen väliin. Tokihan jouduin melko napakasti sitä pidelläkin , vaikka ei se kyllä mitenkään rimpuillut tms. Jokatapauksessa ensin saatiin vähän murinaa ja käsittelyn vaan jatkuessa sitten myös rähähdys ja mahdollinen puremisyritys lääkäriä kohtaan.

Ensimmäistä kertaa näimme Sushin tämän puolen. Meitä kohtaanhan mitään tällaista ei ole esiintynyt. Ei myöskään vieraita kohtaan, kun on saanut itse ensin lähestyä.

Lääkärin mielestä käynti meni todella hyvin, tilanteeseen nähden. Voin tosiaan kuvitella millaisia potilaita hekin päivittäin näkevät! Mutta eihän sitä sovi unohtaa, että koirat purevat tarpeeksi ahdistettuina. Siksi kannattaa mieluummin varmuuden vuoksikin harjoitella kaikkien koirien kanssa kuonokopan käyttöä jo ennen kuin on pakko, tai kun jotakuta on jo purtu. Kuonokoppa ei ole koiralle mikään rangaistus ja asteittain siedätettynä sen käyttö voi olla koiralle jopa mieluisaa. Hannibal Lecterin näköiset koirat saavat myös usein tilaa ympärilleen, mitä ihmiset muuten eivät välttämättä tajuta antaa. Toisaalta se on melko ristiriitainen reaktio, sillä kuonokoppa päällä koira ei voi purra eli silloinhan sitä tavallaan olisi turvallisempaa lähestyä..

Meillä on nyt muuton ja paranemisprosessin jälkeen luvassa paljon käsittelytreeniä eri paikoissa. Tokihan siis kuonokopan ohella täytyy treenata käsittelystäkin koiralle mukavaa tai ainakin siedettävää. Kuonokoppaa käytetään varmuuden vuoksi. Vähän niinkuin hihnakäytöstäkin pitää treenata, vaikka koiralla onkin hihna. Lenkkeily ei nimittäin ole kovin mukavaa kenellekään, jos koira kiskoo hihnassa.

Tutkittua vaivaa lähdetään nyt hoitamaan nenäpunkkina eli koko poppoo on poissa sosiaalisesta pelistä pari viikkoa.