Hihnakäytöstä.

Niinhän sitä ihminen luulisi, että täällä maaseudun rauhassa hihnassa kulkeminen luonnistuisi helposti ja tilaa riittää koirien irti pitämiseen.

Meillä nyt ainakin tilanne on se, että taajamassa hihnakäytös sujui hienosti ja pidin koiria irti kaikilla vähän avarammilla paikoilla (se on kiellettyä, tiedän). Koirat on siedätetty ohitettaviin asioihin ihmisiin, koiriin ja erilaisiin kulkuvälineisiin. Noh, kieltämättä riista ja vapaana liikkuvat kissat (sekin on kiellettyä taajamissa, mutta asiaa katsotaan jotenkin sormien läpi) toivat haastetta sielläkin.

Täällä ei ihmisen silmään tapahdu mitään, missään ei ole ketään, ei tarvitse ohittaa ketään ja jos tarvitseekin, välissä on ehkä pelto tms. Mutta 2/3 ryhmäläistäni (Sushi ja Emma) läähättävät kiihtymyksestä jo 5-10min. kävelyn jälkeen. Ympäristö on niin täynnä riistan hajuja, että pienet kaupunkilaiset ovat aivan pyörällä päästään.

Kertulle tämä ympäristö taas selvästi sopii paremmin,sillä sille stressiä aiheuttaa nimenomaan vastaantulevat koirat. Täällä sen on rento ja mukava kulkea ja voin pitää sitä koko ajan irti. Kieltämättä se hieman helpottaa kävelyitä, kun kädet ovat melkoisen varatut kahdelle sekoilijalle. Olemme alkaneet nyt harjoitella niin, että koirat selkeästi joko vihjeestä kulkevat mua lähellä ja palkitsen kontaktista. Ja sitten tehdään pätkä kävelyä vapaammin (tai pysähdytään syömään ruohoa, etsimään nameja, juomaan järvivettä tms.), jolloin minä saan harjoitella Zeniläistä tyyneyttä, kun koirat repivät joka suuntaan (tietysti kukin eri aikaan, eri paikkaan).

Välineurheiluksihan tämä nyt meni myöskin. Nyt kun alkaa pimentyä jo niin aikaisin, niin täällä ei suurimman osan vuorokautta näe yhtään mitään. On täällä ihan katuvalotkin meidän pihalle asti, mutta niitä ei pidetä toistaiseksi päällä, koska täällä ei asu juuri ketään. Se on mielestäni oikein kannatettavaa energian säästöä. Jos kuitenkin haluaa täällä poistua omalta pihalta myös kello 18 jälkeen, tarvitaan otsalamppu ja koirille omat valot. Hankin nyt myös heijastavien valjaiden, pantojen ja hihnojen lisäksi vielä turvaliivit koko poppoolle,itseni mukaan lukien.

Nyt täytyy sanoa että ymmärrän taas paremmin asiakkaitani,jotka painivat hihnakäytösongelmien parissa. Mutta myöskin tunnen taas vähemmän empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät ahkerasti sitä treenaa ja haluavat kaikennäköisiä pikaratkaisuja ongelmiin.

Ihminen ei voi määritellä koiralle palkkioita, rankaisuja, eikä myöskään sitä mikä toimii häiriönä. Kannattaa jo lähtökohtaisesti miettiä, minkärotuisen koiran ottaa minkäkinlaiseen ympäristöön ja miettiä myös sitä, jos pentu on kasvattajan luona ollut maaseudun rauhassa ja pääasiassa omalla pihalla, silloin se vaatii paljon siedätystä uudenlaiseen ympäristöön taajamassa/kaupungissa.

Hihnakäytös, jos se ajatellaan seuraamisen opettamisena on tosi helppo ja nopea opettaa. Kaikki se muu: luopumisharjoittelu ja häiriöille siedättäminen on paljon isompi osa treeniä, jotta harjoitellun seuruun saa onnistumaan eri paikoissa ja erilaisten ärsykkeiden läsnäollessa.