Elämä on treeniä.

Koska en ole ehtinyt ylipäätään hirveästi koirien kanssa treenaamaan ja jos olenkin, niin en ole ehtinyt raportoimaan siitä mihinkään, niin laitetaan nyt tämän viikon asioita hieman ylös. Ehkäpä itse tekeminen on tärkeintä kuitenkin!

Viikonloppuna olin tyttöjen kanssa dogsitterinä ja kotiin pääsimme maanantai-iltana. Sillä välin Sushi on ollut isännän kanssa kotosalla ja meillä oli käynyt viikonloppuna useampiakin vieraita. Ohjeiden mukaan vieraat eivät aluksi huomioineet Sushia ollenkaan ja tämä olikin riittävä toimenpide siihen, että Sushi melko pian uskalsi itse lähestyä vieraita ja ystävystyi nopeasti näiden kanssa. Ja sitten mitään ongelmaa ei ollutkaan, vaan Sushi tosiaan nautti vieraiden seurasta ja oli ollut kiltti ja reipas!

Tiistaina tytöt olivat töissä mukana ensin avustavissa tehtävissä ja sitten illalla ne saivat tehdä omaa hajutreeniä. Meillä oli kurssilla ollut teemana hajuaineen pitoisuusvaihtelut ja olinkin piilottanut eri hajupitoisuuksia ympäriinsä. Isommat hajuainemäärät löytyi oitis, mutta hyvin pienien määrien kohdalla koirat kyllä huomioivat hajun, mutta eivät ilmaisseet,vaan katsoivat sen sijaan mua ja kun en reagoinut mitenkään, jatkoivat matkaansa! Ilmeisesti on tullut vaihdeltua pitoisuuksia liian vähän, joten jotakin minietsintää täytyy kehittää.

Kevätkaudelle katsellaankin jotain uutta haastetta hajutyörintamalle, sillä tädit näyttävät olevan jo oikein hyvässä kunnossa.

Purkaessani tavaroitani löysin Emman viime syksyisen leikkauksen jälkeen ompelemani "tukivaljaat", joiden tukemana Emma käytettiin syksyllä ulkona. Nyt se juoksee pihalla iloisena ja liikkuu täällä maastoissa (kestävyys selvästi huonompi kuin ennen!). Eipä siitä mitenkään näy päälleppäin, että vakavista sairastumisista ja massiivisista leikkauksista on alle vuosi.

Kerttukin on kuin koiranpentu, se haluaisi vaan leikkiä koko ajan!