Sushi retkeilee.

Sushi kävi meidän kanssa Hämeenlinnassa, jonne olemme siis muuttamassa n.kuukauden päästä.

Pihaa pitää aidata, joten mittasimme sen ja siivoiltiin vähän, jotta taloon voisi tuoda jo joitakin tavaroita.

Ajomatka meni todella hyvin. Olen ajanut ihan lyhyitä matkoja Sushin kanssa harjoituksen vuoksi ja todennut, että jonkun pitää olla Sushin kanssa takapenkillä tai sen pitää olla kiinni penkissä. Se ei ole varsinaisesti hermona autossa, itseasiassa luulen sen viihtyvänkin autossa, mutta sen pitää olla koko ajan joka ikkunassa kurkistelemassa ja tunkea myös penkkien välistä eteen.

Kertun vanhat autoiluvaljaat olivat aivan passelit Sushille! Kertulla ne oli siis pentuna, mutta Sushi on niin paljon hoikkarakenteisempi, että ne olivat kuin tehdyt hänelle! Kerttu tosin käytti niitä vain kerran matkalla Helsingistä Mikkeliin, sillä oli jo Käpylän kohdalla purrut itsensä ulos valjaista ja kiivennyt takaikkunalle nukkumaan. Suutarilla valjaat paikattiin, mutta sitten kun koiria olikin jo kaksi, ostin molemmille "markkinoiden turvallisimmat" turvavaljaat, joilla on mm.vedetty rekkaa testikäytössä! Kieltämättä kyseinen malli päällä koira ei liiku mihinkään, koska valjaat ovat niin massiiviset, ettei ne päällä oikein voi liikkua. Toki ne kiinnitetään myös turvavöihin. Sushi jokatapauksessa pysyi näissä vanhoissa valjaissa hyvin paikoillaan peräti tunnin matkan.

Sushi oli todella reipas koko reissun, jolla tutustuttiin meidän taloon, sen pihapiiriin ja läheiseen rantaan. Rannalla Sushi tutki itse laiturin, meni seisomaan veteen, tutki kaislikot ja kateli veneitä. Hän on selvästi kiinnostunut moottoriveneistä ja autoista! Pitää ehkä näyttää hänelle formuloita tms.?

Eräs nuori mies lähestyi Sushia silitysaikeissa käsi ojossa ja tälle herralle Sushi murisi. Kehotin kaveria menemään kyykkyyn ja antamaan koiran lähestyä itse ensin jos haluaa. Sushi kävi haistelemassa vähän, mutta otti sitten etäisyyttä ja tuli turvaan kainaloon. Hetkeä aiemmin se tosin oli tutustunut paljon reippaammin meidän tuttuun kundiin, joka tosin osasi antaa heti koiran tulla itse tutustumaan. Tämä kaveri sai pusuja ja ystävällisemmän vastaanoton. Sushi ei kuitenkaan rähjää/hyökkää (ainakaan vielä!) vaan mielestäni osaa ottaa etäisyyttä, jos sitä tarvitsee. Tämä tulisi mielestäni koiralle suoda, vaikkakin joskus joutuu olemaan epäsosiaalinen/tuottamaan pettymyksen. Oman ihmisen pitää myöskin taata koiralle turvallisuus, jotta koira ei kokisi tarvetta puolustaa itse itseään. Tiedossahan toki on, että Sushi on epäluuloinen ja itse asiassa olemme yllättyneitä lähinnä siitä kuinka vähän se sitä on. Mutta siinä osuudessa riittää treenattavaa ihan pakollistenkin kohtaamisten ja käsittelyjen suhteen.

Muuten tämän hetkinen tilanne on se, että Sushi on oppinut syömään makupaloja eri paikoissa, jotta sitä voi helpommin treenata ja vastaehdollistaa. Se leikkii, syö ja nukkuu hyvin. Osaa olla yksin (siis ihan kokonaan yksin) 1-2 tuntia, nukkuu yöt rauhassa itsekseen, ulkoilut sujuvat rauhallisemmin (se otti jopa tirsat lähipuistossa!), se on utelias ja osallistuva ja oppii nopeasti asioita, antaa harjata turkkia ja leikata kynsiä nätisti, eikä minkään muunkaan käsittelyn kanssa ole ongelmia. Se ei ole ollut äkkipikainen tai reaktiivinen missään tilanteessa. Ja nyt siis autoilukin sujuu mallikkaasti. Koirien ohitukset sujuvat hyvin,muiden asioiden ohitukset vaativat harjoittelua, sillä jää helposti tuijottamaan asioita. Säpsähtelee yllättävistä kovista äänistä ja pöhkii sisätiloissa ulkoota kantautuville äänille. Mutta syö myös makupaloja, joten vastehdollistaminen onnistuu. Tänään todistettiin myös taas se, että väsynyt koira ei jaksa reagoida turhanpäiväisyyksiin. Pihalta kantautuvat äänet eivät häiritse monta tuntia retkeilleen Sushin unta lainkaan tällä hetkellä.