Vaihtelevia tilanteita.

Koirat ovat tänään aivan puhki, kun oltiin eilen koko päivä maaseudulla remontoimassa uutta kotia. Pihalla on nyt väliaikainen aitaus, jossa tytöt olivat koko päivän. Käytiin myös kahlailemassa järven rannassa, johon oli helppo kävellä suoraan viereisen pellon poikki, kun pelto oli vedetty matalaksi. Aiemmin rehottava pelto (ei ole viljelykäytössä..) tarjosi suojaa noin 150cm.korkeasta kasvillisuudesta varmaan aika monille eläimille kauriista jänikseen ja fasaaniin. Nyt oli aukeaa ympärillä ja en ottanut Kertulle edes hihnaa mukaan. Ihan kiva omalta pihalta suoraan kävellä rantaan.

Sushia en uskalla jättää pihalle, mutta sekin oli siellä tyttöjen kanssa narun päässä jonkin aikaa. Ylipäätään noin viikon sisään olen edennyt koirien tutustuttamisessa monta askelta. Menin kaikkien kolmen kanssa yhtenä aamuna koirapuistoon. Reissu oli melko lyhyt, mutta musta koirat suhtautuvat kivasti toisiiinsa. Jopa varovaista kontaktia on välillä. Tunnistan kuitenkin edelleen Kertun jännittyneisyyden, kun Sushi lähestyy mua ja jos se erehtyisi esim.hyppimään päin, Kertulla menisi herne nenään. Yhteiskävelyillä olen tehnyt niin, että Sushin lähestyessä mua heitän palkkionamin Kertulle vähän kauemmas. Siinä tulee samalla ihan hyvin siedätystä kyseiseen aiheeseen. Kieltämättä on itsekin oppinut jännittymään tietyistä jutuista, joten osasyy ylivarovaisuudelle on se, että haluan itsekin voida ottaa rennosti. Toisena aamuna kävelin lähipuistoon aamukävelylle kaikki koirat remmissä. Siinä tuli koirilla syötyä aamupala ja vähän päiväruokaakin, jotta sain ne kävelemään joten kuten rauhallisesti yhdessä porukassa. Tyttöjä täytyy siedättää koko ajan Sushin rempoiluun, se kun ei osaa varoa yhtään kun on välillä niin tunnellissa. Silloin se vaan kävelee muita päin koko ajan ja seilaa mun edessä siksakkia, kun ei pääse vetämällä eteenpäin.

Sen hihnakäytös on toki parantunut, mutta yhtään kokonaista hyvää lenkkiä ei ole tehty. Vähän aikaa saattaa jo kulkea nätisti ja tarjota oma-aloitteista kontaktiakin, sitten taas alkaa hillitön rempominen joka suuntaan ja ei kuule, vaikka kutsuisi nimeltä. Silloin ei voi muuta, kuin pysähtyä rauhoittumaan, sillä kävelemisestä ei tule mitään. Sitten kun saan sen taas kuulemaan nimensä ja syömään makupaloja, jatketaan matkaa. Kerran mua katsottiin vähän pitkään metsässä, kun hoin siellä Sushi-Jep, Sushi-Jep, Sushi-Jep....(jep on meidän palkkiomerkki ja hehän eivät voi tietää, että koiran nimi on Sushi).Pahimmillaan se on rempaissut itsensä kaksipistekiinnitteisten valjaiden avulla ympäri takaperin voltin. Ja voin vain kauhistella, kun se on niin jännittynyt ulkona koko ajan, kuinka kireät lihakset sillä on. Olen niitä hieroskellut sen minkä se malttaa antaa ja ne vaivaiset "lihakset" mitä siltä löytyy ovat kyllä aivan kiven kovat. Tähän moni on todennut, että hyvä että se pääsee sinne maalle rauhoittumaan, mutta valitettavasti siellä se on vielä pahempi. Täällä on keritty jo harjoittelemaan ja siellä on eläinten hajuja joka puolella. Makupalat kelpaavat onneksi ulkona nykyään hyvin ja myös leikkiminen sujuu ulkonakin. Se on hyvä, niin saa innostettua Sushia myös juoksemaan. Siitä se kyllä tykkää.

Ulkona sitä ei tunnu yleensä häiritsevän vastaantulevat koirat tai ihmiset. Joskus se on kyllä murissut ihmisille tai koirille. Ehkä yhteensä 2-3 kertaa. Tänään se murisi sekä ihmiselle että koiralle samalla reissulla. Mä kylläkin luulen, että se on ihan hirveän väsynyt ja annan sen vaan levätä loppupäivän.

Se on jotenkin hyvin maaninen monenkin asian suhteen,kuten ulkoilussa juuri sen "puuhulluus" alkoi siitä, että näki oravan kerran. Puuhulluus haittasi kaikkea ulkoilua monta viikkoa, vaikka oravia ei sittemmin näkynytkään.. No toisaalta puuhulluudesta oli hyötyäkin, kun kerran Sushi pääsi lipsahtamaan mun otteesta tempaistessaan oikein kovaa pitkässä liinassa. Olisin kyllä varmaan saanut sen juostua kiinni, kun sillä tosiaan oli 10 metriä narua perässään. Mutta sehän pysähtyi kuin seinään lähimpien puiden luo ja jäi pällistelemään niitä.

Uusin mania on ikkunoista tuijottaminen. Kerran se näki ikkunasta huoltoyhtiön miehen leikkaamassa ruohoa pihalla ja sen jälkeen se on juossut olohuoneen kahden ikkunan väliä niin, että päädyin peittämään ikkunat, koska Sushi-parka ei saanut oikein levättyäkään..

Sushi on todellinen poimuri mitä tulee roskaan ja punkkeihin. Sen pitkät,muttei kovin tiheät,villamaiset karvat keräävät aina takiaisia ja punkkejakin siitä olen saanut poistaa varmaan 5. Se on hassua, kun tytöissä on ollut ehkä 1 punkki yhteensä tänä kesänä. Eikä niillä ole mitään suojausta. Sushilla sitävastoin on ollut. Nyt tosin ei suositeltu laitettavaksi Strongholdin kanssa saman aikaisesti, joten on ollut vähän aikaa ilman. Karva on kuitenkin helppo kammata auki ja siitä Sushi ei ole moksiskaan, vaikka olisi vähän takkua, mitä joutuu selvitellä.

Se mitä eniten toivoisin olisi, että aivastelu loppuisi ja uskaltaisi mennä yhteiskävelyille myös muiden koirien kanssa. Kaksi satsia Strongholdia on nyt mennyt ja edelleen se aivastelee. Muuta oireilua ei ole.

Hän on kyllä mysteerimies. Toivotaan että solmut aukeilevat pikkuhiljaa.