Hyvää ja huonoa.

Pääasiassa kaikki sujuu oikein hyvin. Koirat hivuttautuvat toisiaan lähemmäs nukkumaankin! Lisäksi Sushi pyysi Kerttua leikkimään. Kerttu tosin ei tajunnut asiasta hölkäsen pöläystä. Olen tosi iloinen, että Kerttu on saanut uuden,turvallisen kaverin ja saa taas harjoitella kommunikoimista toisten koirien (kuin Emman) kanssa. Olen tainnut unohtaakin mainita täällä, että Sushi nyt siis jää meille!

Susan on osallistunut myös kollegani tutkintoa varten tekemiin harjoituksiin, joissa koiraa siedätetään ihmisen ilmestymiseen näkyville yllättäen. No, eipä se ihminen nyt juurikaan kiinnostanut häntä! Moni muu asia kyllä kiinnosti, mutta Sushi oli kuitenkin ihan järjissään ja toimintakykyinen. Tilanne on ilmeisimmin muuttunut parempaan suuntaan!

Meillä on jälleen uudenlaista haastetta. En ole tottunut siihen, että koirat alkavat meluta ja riehua kotiin tultaessa. No nyt tilanne on tämä. Se liittynee pihalle menoon ja erityisesti Emma riehaantuu pihalle menosta ihan hulluna. Tämä juontaa juurensa ajalle, jolloin mun koirat kävi hoidossa paikassa, jossa oli muitakin koiria useampi ja pihalle meno oli aina ihan hirveää sekoilua. Kiihtymystä ei suinkaan vähentänyt se, että koirille heiteltiin esim.palloa pihalla koko ajan. No, tämä näkyy nyt täälläkin. Tytöt menee pihalle melkein oven läpi juosten, joten lasken ne yksi kerrallaan ovesta.

Aina kotiintullessa olen sitten laskenut koirat heti pihalle pissalle, jotta itse saan valmistautua rauhassa lenkkiin ja purkaa kamoja. Nyt sitten nämä asiat ilmeisesti nivoutuvat yhteen ja tullessani ovesta täällä haukutaan,kiljutaan ja juostaan hulluna ympäriinsä. Kerttua tilanteessa ärsyttää lähinnä muiden käytös ja sen kiihtymys johtuu sitten siitä, että pitää paimentaa "nuorisoa".

Sushia ei pihalle meno kiihdytä, mutta se on alkanut haukkua mm.saadakseen huomiota, joten...

Olenkin tässä pari viimeistä kertaa istunut vessassa odottamassa että koirat rauhoittuu! Sitä tässä mietinkin, että loppuuko mölyäminen mölyämällä? Lajityypillisten käytösten sammuttaminen on iso kysymysmerkki. Testataan nyt jonkin aikaa, miten tepsii, alkaako käytös rauhoittua. Ei ole tarkoituskaan puuttua oireeseen (mölyäminen) vaan kiihtymykseen.

Kerttu alkaa ilmeisesti mummoutua. Se oli syönyt Tommin voileivät keittiön pöydältä. Oma moka tietenkin, että jättää leivät pöydälle ja lähtee itse ulos. Eihän siinä olekaan mitään järkeä. Mutta totta oli ettei sellaista ole tainnut tapahtua ja se hämmästytti.

Se meni myöskin aivan pokkana Emman ruokakupille (Emma oli siis syömässä, ruoka oli kesken), eikä tullut pois pyydettäessä. Emmakin oli aivan hämmästynyt, että miten tässä kuuluu toimia? Pyysin Emman sitten pois kupiltaan, jotta tilanne ei kehittynyt siitä sen kummemmaksi.

Meillähän oli varsin vaarallisiakin resurssi-taisteluita Emman nuoruudessa. Emma käyttäytyi (äidiltään opitulla tavalla) todella törkeästi Kerttua kohtaan ja omi kaikki puruluut yms.herkut itselleen. Kuulin neuvon, että pitää olla yltäkylläisesti kyseistä resurssia. Se onkin näin nykyään ajateltuna hyvä neuvo resurssien vahtimisen ennaltaehkäisyyn. Ehkä mikään asia ei saa ylikorostunutta merkitystä, jos sitä on kyllästymiseen asti tarjolla. Se ei kuitenkaan auta tai ole turvallista, jos joku jo vahtii ja omii resursseja. Kerran testasin jopa niin,että laitoin lattialle yksi kerrallaan puruluita yli kymmenen kappaletta ja Emma haki ne yksi kerrallaan itselleen. Tämä tekniikka on hänen äidiltään perittyä. Haetaan kaikki herkut itselle ja maataan niitten päällä ja syödään yksi kerrallaan.

No Kerttu alkoi silloin sanoa vastaan ja tytöt ottivat monta kertaa ihan kunnolla yhteen. Seuraava kuultu neuvo silloin olikin, että koirien pitää antaa selvittää välinsä. Ensinnäkin välien selvittely olisi johtanut ehkä jopa kuolemaan/loukkantumiseen, kyse ei ollut mistään pikku-rähistelystä. Mulla ei kantti kestänyt katsoa sitä touhua ja erotin koirat aina heti. Tilanne ei koskaan jäänyt päälle, eikä koirien väleissä siis ollut mitään vikaa. Ne leikkivät ja nukkuivat yhdessä silloinkin. Toisekseen siis ihmettelin, että mitä välejä ne selvittelevät, kun nehän tappelevat puruluista?

Jotakuinkin silloin aloin ajattelemaan asioita vähän toiselta kantilta ja hankkimaan muutakin tietoa, kun sukupolvelta toisellle kulkeneita hokemia, joissa ei välttämättä ole mitään perää. Toki koirien pitää antaa kommunikoida keskenään mahdollisimman pitkälle, mutta minä päätän kyllä sen, etteivät koirat saa vahingoittaa toisiaan.

Koirat söivät jonkin aikaa kaikki ruokansa ja puruasiansa portin eri puolin, niin ruuan vahtiminen pääsi vähän unohtumaan päivittäisestä repertuaarista. Kaikki ruokaan viittaava kerättiin myös aina pois "käytön jälkeen". Nykyään (ja siis jo vuosia) voivat syödä samassa tilassa ja vaihtavat kuppejakin syömisen jälkeen sujuvasti. Jopa vähäpätöisemmät purujutut voi nauttia vierekkäin. Edelleenkin kyllä ydinluut ja muutkin asiat, minkä syömiseen menee kauan ja eri aika eri koiralla saa portin eri puolille ruokarauhan takaamiseksi.