Treenien jatkoa

Tänään Kerttu ja Emma toisti saman treenin kuin eilen, mutta eri ihmisen hajulla. Vielä pitäis saada yksi uusi haju tälle viikolle (eli huomiselle) ja tehdä pussin nuuskutustreeni jossain ulkona. Tytöt on kyllä sitä tehneet aika tavalla jäljestysaikoihin,että ehkäpä sen voimme skipata.

Ominaishajuja onkin vaikeaa saada, kun elämä koostuu töissä käymisestä, autossa istumisesta ja täällä korvessa touhuamisesta. Asiakkailtakaan ei ihan kehtaisi pyydellä ominaishajuja (mokasin tosin siinä, että olisin varmaan hajukurssilaisilta voinut pyytää, he ovat tottuneet tekemään outoja juttuja itsekin). Eipä siinä, tänäänkin työntelin Pukinmäessä lastenrattaissa peittoa ympäriinsä erää koiran treenin takia. Ei silloinkaan ollut ihan täyspäinen olo.

Sushin petitreeni jatkui keston ja ohjaajan asennon muutoksien treenaamisella. Olin jo noin 1,5 metrin päässä ja lähes selin alustaan. Alustatreenissä käy helposti niin, että koira oppii tulemaan ohjaajan eteen makaamaan, jos on aina pedin vieressä sitä tuijottaen. Tänään huomasi että tuli muutama moka (Sushi jäi pedin viereen juuri siihen suuntaan missä olin), mutta se osasi tarkentaa itsensä alustalle itsenäisesti.

Leikkelin Sushin kynsiä sen jälkeen ja se meni tosi hienosti ihan vaan rauhallisesti kehumalla. Kahden tassun jälkeen tosin alkoi kiemurtelu ja päätin jättää ne vähän myöhemmäksi. Tänään olen juuri opastanut ihmisiä (lue:motkottanut) siinä, että jos vain voi, niin kannattaa edetä koiran tahtiin ja tehdä vain sen verran kuin koira sietää. Seuraavalla kerralla menee paljon paremmin jne.

Ihmeellistä että vuosi sitten Sushille ei ole saanut pantaa, eikä ole voinut käyttää hihnaa, kun se on tullut heti näpeille. Sellaisesta ei ole kyllä tietoakaan. Ja se ei ole mitenkään vaan minun ansiotani. Vapaaehtoistyöntekijät koiratarhalla olivat treenanneet niin, että minä sain aika valmiin paketin niiltä osin.