Mustikassa ja sienessä.

Tiistai 28.7.2015 klo 13.41

Kesällä meillä on ollut melko leppoisa meininki. Joitakin NoseWork-treenejä on tehty, Emma on käynyt joitakin kertoja jäljestämässä yms., mutta paljon on vietetty aikaa ihan vaan uimisen ja metsässä liikkumisen muodossa esimerkiksi.

Vanhuskoirille metsässä hengailu ja lyhyet sienestys-ja marjastusretket ovat mitä parasta liikuntaa ja virikettä. Kerttu ja Emma, molemmat nivelrikkoisina ja välilevyongelmista kärsineinä alkavat laahustaa melko nopeasti katukävelyssä (kovalla pohjalla). Lenkeillä on muutenkin hyvä pitää taukoja vähän jatkamisen mukaan. Sushin kanssa puolestaan tauotetaan lenkkejä rauhallisen mielentilan takia, sillä ärsykkeiden koko ajan muuttuessa ympärillä Mr.Nutcase kiihtyy. Kun pysähdytään tekemään jotain rauhoittavaa yhteen kohtaan, koira ikäänkuin siedättyy läsnäoleviin ärsykkeisiin ja siitä päästään taas jatkamaan rauhallisemmin.

Sieni-ja marjareissuilla yhdistyy siis liikunta maastossa vaihtelevilla pohjilla, tauotus, terveellinen snack (mustikat!) ja virikkeellinen ympäristö hajuineen. Jos koiraa ei kiinnosta etsiä ja syödä mustikoita, voi sille heitellä makupaloja/ruokaa etsittäväksi. Metsäpohjaan uppoaa oikein hyvin ja koira tulee liikkuneeksikin enemmän vaihtelevalla pohjalla, joka kehittää tasapainoa, syviä lihaksia sekä koordinaatiota.

Sushikin on oppinut syömään mustikoita pensaista, ja tuntuu olevan suorastaan innokkain siinä hommassa. Sushia ei uskalla pitää irti metsässä, mutta 6m.hihnassa sillä on ihan hyvin tilaa valvotusti pyöriä. Nyt kaikki mustikoita ja sieniä keräämään!

Emman jäljestykset

Tiistai 14.7.2015 klo 10.59

Eilen illalla käytiin ajamassa n.45 min.ikäinen jälki, joka kiersi Keravan vesitornin. Jouduin juosta Emman perässä, vauhtia riitti ja silti kaikki esineet (kankaan palat) ilmaistiin. Joskus ei ollut näin.

Lisäksi olen oppinut lukemaan Emmasta useimmiten, kun se tutkii esim.jonkun risteävän polun/tien ja ilmaisee ettei siellä ole hajua (kääntyy selvästi takaisin päin, kun sitä on vahvistettu).

Lisäksi pupu juoksi edellä jälkeä vähän matkaa, mutta ei sekään haitannut.

Sää oli sillä hetkellä aika kuuma ja painostava. Lämpötila jotain 17 astetta. Tulossa oli kuitenkin sade/ukkonen, joten oli juuri se hetki ennen sadetta, kun aurinko vielä porottaa ja ilma seisahtuu.

Jälki lähti Hong Kongin kulmalta ja koira nappasi sen heti. Ensin pohja oli asfalttia, sitten hiekkatietä, vesitornin takana soraa ja heinää (torni on kukkulalla ja tuuli pyöri siellä aika tavalla), polku heinikon seassa ja taas asfalttia, vähän nurmikkoa ja pensaan takana odotti setä kuivakalojen kanssa.

Hienostihan se meni, eikä kauaa aikailtu, mutta silti tarkkaa työtä.

Meidän pitäisi varmaan seuraavaksi tehdä vielä enemmän city-jälki.

Emma 8v. synttärijäljestys.

Perjantai 10.7.2015 klo 17.50

Emma täyttää tänään 8 vuotta. Vauhti ei näytä "vielä"hidastuvan. Tänään käytiin jälkitreeneissä uudessa paikassa ja selitin jäljentekijälle kännykkäni surkealta kartalta, mistä voisi jäljen kävellä.

No arvio matkan pituudesta meni vähän pieleen ja arvioimani 300m.jälki olikin noin kilometri. Ja eihän siinä mitään muuten, mutta sää oli yllättävän kuuma, vaikka olikin pilvistä ja on ollut aika viileää jo monta päivää. Sää oli siis vaihtelevan pilvinen ja aika lämmin. Tuuli puuskittain. Jälki tehtiin n.14.30 ja ajettiin n.15.30 eteenpäin.

Ajattelin antaa Emman jäljestää niin pitkään kuin jaksaa ja kävellään sitten loppumatka vaan. Puolet eli n.500m.oli ensin asfalttia ja Emma jäljesti jäljen päällä siksakaten. Tuuli ilmeisesti pyöritti hajua viereisiin pusikoihin ja nurmikolle, koska sieltäkin piti välillä tsekata hajua. Kaikki esineet löytyivät ja ilmaistiin.

Emmalle on tullut jäljestäessä paljon rauhallisempi meno ja se näkyy varsinkin ilmaisuissa, joita se inhosi tehdä aiemmin, kuin jäljestäminen olisi paljon hauskempaa. Ilmaisut olivat aina turhautuneita ja vauhti jäljellä kova. Nyt meno on rauhoittunut ja kokonaisuus tasaisempi. Ihan kuin Emma ajattelisi, ettei ole kiire mihinkään, jälki jatkuu kyllä.

Emma näytti hienosti parissa risteyksessä tyhjää, tsekattuaan risteävän tien. Puolivälissä matkaa tuli t-risteys ja Emma jatkoi aika pitkään väärään suuntaan suoraan eteenpäin. Se tuntui olevan varma asiastaan, joten annoin sen mennä. Siinä kohtaa en kyllä tulkinnut sen tarjoavan tyhjää ja koska tiesin mihin jäljen ainakin piti jatkua, kutsuin Emman pois ja pidettiin juomatauko risteyksessä. Annoin varmuudeksi lähtöhajun uudestaan ja nyt Emma lähti oikeaan suuntaan.

Hiekkatien pätkät se ei edennyt nenä maassa, mutta meni päättäväisesti eteenpäin. Seuraavasta ristyksesä se valitsi oikean suunnan ja vaikka oli varmaan jo väsynyt, sai se jotenkin uutta pontta ja lähti taas posottamaan. Viimeinen pätkä oli vielä asfalttia ja Emma teki tosi tarkkaa työtä hylätyn parkkiksen poikki (itse olisin suunnannut suoraan samaa tietä, koska unohdin mistä jäljentekijä tuli).

Emman tapauksessa myöskään maalimieheen regointi ei ole kovin vahvaa. Yleensä se vaan yrittää etsiä, että mistä jälki jatkuu ja pyörii maalimiehen ympärillä haistellen maata. Nyt se kuitenkin ryntäsi häntä heiluen maalimiehen luo, jolle olinkin sanonut, että katsotaan reagoiko se vai meneekö vaan ohi.

Ajattelin, että lähdetään heti uimaan, kun päästään kotiin, mutta meilläpäin sitten odottikin kaatosade...

Sushin nosework treeni.

Keskiviikko 8.7.2015 klo 11.45

Sushin laatikkoetsintätreeniä valepiilotuksilla.

Sushin nosework-treeni 2.7.

Torstai 2.7.2015 klo 11.48

Hajuun ehdollistuminen on kaiken A ja O hajutunnistuksessa.

Sushin nosework-treeni 30.6.

Tiistai 30.6.2015 klo 12.35

Lupasin itselleni alkaa treenata kunnolla ja pitää itseni ruodussa treenipäiviksen avulla (aivan kuin en olisi tehnyt niin jo lukuisia kertoja aiemminkin)..

Tänään Sushi tekee laatikkoetsintää sisällä.

1.treeni.

Näkölähtö hajulähteen perään.

Näkölähtö hajulähteen perään paikallaolosta.

Näkölähtö hajulähteen perään paikallaolosta. Valepiilotukset.

Nosework

Maanantai 29.6.2015 klo 15.22

Nosework on nyt kovasti huulilla. Toissa Canis-lehden numerossa oli kaksikin juttua Noseworkista. Nosework Finland-yhdistys on perustettu ja siellä tehdään kovasti työtä lajin tuomiseksi Suomeen.

Itse pidän ensimmäisen Nosework-nimellä kulkevan kurssin nyt kesällä. Kieltämättä lajin säännöissä riittää pänttäämistä itselläkin. Koulutustekniikka on sinänsä tuttua, sillä olen jo vuosia kouluttanut hyvinkin Noseworkiin sopivalla tavalla "kotikoirien aktivoimiseksi" hajutunnistusta. Kurssilla on aiemmin tehty lähinnä sisäetsintää, mutta nyt siis kiva että tavoitteita riittää pidemmällekin, jos haluaa.

Meidän omat treenit menee tyttöjen osalta mainiosti. Kun tekniikan jo osaa, on uusia hajuja todella helppo ja nopea "ajaa sisään". Tämä vaatii siis peruskaavan osaamista sekä koiralta että ohjaajalta.

Ulkona etsiminenkään ei ole tytöille vierasta, kun ovat jäljestäneet kuitenkin jo vuosia. Uutena haasteena otamme julkisilla paikoilla tehtävän etsinnän ja sitä kautta erilaisia häiriöitä, kuin aiemmin. Kilpailutilanteen kaltainen tilanne on varmasti myöskin hankalaa, mutta siihen nyt aletaan tähtäämään.

Lisäksi, onhan meillä Sushi. Sushi oli ilmiömäinen aluksi, yllättävän innokas ja omatoiminen ja tunnistaa varmasti hajun. Jostain ihmeen syystä, en ole kuitenkaan noudattanut sen kanssa samaa systeemiä, mitä esim.kursseilla opetan (ja mikä on hyväksi havaittu).

Olen kiirehtinyt ja pomppinut kriteeristä toiseen. En kannata tällaisen koiran tapauksessa ilmaisun opettamista heti kärkeen. No sitäkin piti kokeilla! Lisäksi alla oli ehkä 5 sisätreeniä, kun halusin kokeilla myös ulkona, samalla kuin tytötkin harjoittelivat.Olin ajatellut, että lähinnä siis ehdollistan hajua, en odottanut että Sushi osaisi sitä etsiä ulkona/pystyisi keskittymään ulkona. No eihän se tosiaan pystynyt keskittyä ulkona, eikä edes reagoinut hajuun mitenkään, vaikka sisällä reagoi no öh....hyvinkin voimakkaasti! (Yritän saada videokuvaa siitä, kun hän melkein lentää selälleen haistettuaan tutun hajun ja kuullessaan vielä lisäksi naksauksen!)

Kummallista miten vaikeaa on elää kuten opettaa..

Aion nyt alkaa suunnittelemaan ja videoimaan joka ikisen treenin Sushin kanssa. Lisäksi lupaan jakaa kaikki videot tänne! Luulisi, että edes ammattiylpeys (tai vaikka henk.koht.ylpeys) saisi skarppaamaan vähän.

Leikkiminen.

Tiistai 26.5.2015 klo 12.51

Muihin koiraeläimiin verrattuna, kesykoirat ovat pentumaisia ja leikkisiä vielä aikuisenakin. Koirat leikkivät keskenään, leikkivät yksinään leluilla, piehtaroivat ja hepuloivat, sekä leikkivät usein mielellään myös ihmisen kanssa.

Joskus aikuisena koirat vakavoituvat tai niillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, joten ne eivät enää vapaudu koirien seurassa leikkimään. Koirat eivät kuitenkaan lopeta leikkimistä iän myötä, jos se on niistä ollut mukavaa aiemmin. Kun koira ei enää leiki, kyseessä voi olla harjoituksen puute, luottamuksen puute tai koira voi myös olla kipeä,jolloin leikkiminen ei tunnu mukavalta.

Leikkiminen on parhaimmillaan hyvää liikuntaa, parantaa yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja, rentouttaa ja tarjoaa onnistumisen tunteita.

Koirien välinen leikki.

Koirien välistä leikkiä harjoitellaan jo pentulaatikossa. Ja siellä pentu oppii leikkimiseen tietyt säännöt. Kun leikki kiihtyy liikaa tai joku puree liian kovaa, seuraa leikin keskeytyminen.

Tämä toimii ”rankaisuna” väärästä toiminnasta, ja opettaa koiraa hillitsemään puremistaan ja säätelemään kiihtymystään ottamalla itse pienen aikalisän.

Leikin tauoilla ravistellaan turkkia, haistellaan maata, liikutaan rauhallisesti, eli tehdään siis itseä ja toista osapuolta rauhoittavia signaaleja.

Parhaita leikkikavereita ovat tutut, luotettavat koirat. Vieraiden koirien kanssa ei välttämättä puhuta ihan samaa kieltä heti, tai sitten leikkityylit voi olla hyvin erilaisia. Toisen leikkiminen voi olla toiselle pelottavaakin.

Siksi tulevan leikkikaveri-kandidaatin kanssa voi ensin tutustua rauhassa muuten. Koirat voivat vain oleskella keskenään rauhassa ja rakentaa luottamusta toiseen. Mm.yhteislenkit voi olla hyvä tapa tutustuttaa koirat ensin rauhassa toisiinsa.

Saman perheen koirien välille syntyy yleensä vahva luottamus. Yksilöt myös oppivat lukemaan toisiaan ja peilaamaan omaa käytöstään suhteessa toiseen monissa tilanteissa. Voi siltikin olla, että saman perheenkin koirat ovat liian erilaisia leikkijöitä tai esim.kokoero on liian suuri. Issuet koirien välillä muissa tilanteissa tai yleisesti näkyvät mahdollisesti juuri siinä, ettei uskalla leikkiä tai nukkua yhdessä.

Hyvän leikin tunnusmerkit ovat mm. tauottaminen ja tasavertaisuus. Vaikka välillä toinen olisikin "alakynnessä", niin se on välillä vastavuoroisesti niskanpäällä.

Leikkimisen tulisi olla hauskaa koiran mielestä. Koirapuistoissa näkee kauheita tilanteita, joissa ihmisten mielestä koirilla on hauskaa, mutta koirien elekielestä näkyy että ei todellakaan ole, ja välillä tulee jopa vaaratilanteita.

Esimerkiksi kun useampi jahtaa yhtä koiraa ja ehkä näykkäävät sitä kiinni saadessaan. Ja tämä rooli ei vaihdu. Tai ylikiihtynyt koira astuu koko ajan muita koiria purkaakseen stressiään.

Kova vauhti ei suinkaan ole aina hauskuuden tae. Koirat voivat olla liian erilaisia kokonsa, ominaisuuksiensa tai ikänsä puolesta. Lisäksi jotkut koirat eivät vaan osaa leikkiä ”oikein”, tai leikkituuli ei natsaa juuri kyseisten yksilöiden välillä, ja joskus koirissakin näkee suoranaisia kiusaajatyyppejä, jotka ovat saaneet onnistumisen tunteita lähinnä toisten närppimisestä ja kiusaamisesta.

Voi olla myös että koira on oppinut itse pääsemään vaikeista tilanteista käyttäytymällä aggressiivisesti ja sitä kautta siirtynyt itse ”kiusaamaan”.

Isossa porukassa ongelmaksi muodostuu myös se, että kaikki eivät tajua pitää taukoa samaan aikaan, erityisesti jos porukassa on joku ylikiihtynyt. 

Jos leikkiin ei tule taukoa, silloin kierrokset pääsevät nousemaan liian korkealle ja tilanne voi leimahtaa aggression puolelle. Koira voi myös ahdistua siitä, jos se ei välillä saa olla rauhassa ja hengähtää. Kiihtyneenä koirat voivat satuttaa toisiaan ja itseään myös siksi, että adrenaliini virtaa ja kipukynnys nousee. Kovassa vauhdissa tapahtuvat törmäykset, kaatumiset ja äkkikäännökset jättävät jälkensä kehoon ja niveliin, vaikkei siinä hetkessä mitään näkyisikään.

Periaatteessa koirat osaisivat kyllä hoitaa sosiaaliset suhteensa itse, mutta vieraat koirat eivät osaa automaattisesti toimia keskenään varsinkaan kiihtyneenä ja paikalle voi aina sattua joku, joka on huonosti sosiaalistunut eikä puhu ”koirien kieltä” kovin hyvin.

Ihmiset voisivat välillä kutsua koiransa rauhoittumaan ja leikki jatkuu taas, kun tilanne on rauhallisempi. Tämäkään ei aina toteudu koirapuistossa, sillä sinnehän usein juuri tuodaan koiria, joita ei voi pitää muualla irti (todennäköisesti juuri varman luoksetulon puutteen vuoksi).

Ihmisen ja koiran välinen leikki.

Ihmisen ja koiran välinen leikki on mainio tapa parantaa yhteistyötä, harjoitella esineiden etsimistä, esineistä irti päästämistä ja tarjota koiralle kivaa tekemistä ja liikuntaa.

Leikkimisellä simuloidaan usein metsästyskäytöksiä kuten jahtaamista, kiinni ottamista ja ravistelua-eli saaliin tappamista.

Erilaisia tapoja leikkiä on esimerkiksi vetoleikit, noutamisleikit, heittoleikit ja jahtaamisleikit. Lelu voi olla kädessä tai vaikkapa narun päässä, jolloin sitä voi vetää maata pitkin. Lelun etsiminen on myös hauskaa puuhaa, ja siihen tulee mukaan hyvää aivojumppaa ja nenätyötä.

Leluleikki.

Leluja on monenlaisia, ja joskus joutuu vähän hakemaan sitä, minkälaisista leluista oma koira innostuu. Yleensä isompi merkitys on kuitenkin sillä, mitä lelulla tehdään. Useimmat koirat innostuvat enemmän kiusoittelusta ja siitä, että lelua vedetään poispäin koirasta.

Lelujen käytössä kannattaa huomioida ergonomiset seikat molemman osapuolen kannalta. Vetoleikissä voi olla järkevää käyttää joustavaa lelua, jolloin nykäisyt eivät ole niin kovia.

Koiraa ei kannata myöskään riuhtoa ylös-alas, eikä varsinkaan nostaa lelusta ylös.

Vetoliikkeen on hyvä tapahtua horisontaalisesti ja olla vastavuoroisesti joustavaa.

Pallon heittämistä rauhallisempi heittoleikki tulee frisbeellä, joka liitelee ja koira joutuu keskittyä siihen, mihin ilmavirta kiekkoa kuljettaa. Heittoleikissä on yleensä vahva intensiteetti, ja sitä kannattaa myös tauottaa, jotta koira ei mene ylikierroksille. Ns.pallohulluus syntyy siitä, että koiralla on leikin aikana ja seurauksena korkea stressi, ja se on tosiaan maaninen tila. Pallon etsiminen isolla alueella voi myös olla palloista tykkäävälle koiralle mahtava leikki. Palloa voi myös noutaa vedestä, jolloin liikunta on turvallisempaa keholle. Pallon perään juokseminen on aika repivää liikuntaa, ja sitä ennen olisi tärkeää lämmitellä koiran lihakset ja muistaa myös loppuverryttely.

Paljon leikkivälle ja lelua purevalle koiralle tarvitaan myös lihashuoltoa.

Leikkiä voi toki myös ilman esineitä. Jahtaamisleikki ja juoksentelu vuorotellen, ja koiran innostava taputtelu/koskeminen esimerkiksi voivat olla tällaista. Kannattaa seurata koirien välisessä leikissä tapahtuvaa liikkumista ja ottaa siitä mallia.

Valitettavan usein ihmiset eivät leiki koiransa kanssa, koska eivät ole opettaneet leikin sääntöjä koiralle ja koira ei päästä irti lelusta, karkaa ja ei anna kiinni, menee ylikierroksille, alkaa purra ohjaajaa, alkaa haukkua holtittomasti jne. Eli leikkiminen ei onnistu,koska sitä ei ole harjoiteltu.

Kaikki ongelmakohdat liittyvät oikeastaan siihen, että koira menee ylikierroksille tai että koira ei ymmärrä miten ihminen haluaisi sen leikkivän.

Itsekin ajattelin alunperin niin, että ei ole hyväksi koiralle kiihtyä, koska se napsahtaa stressin puolelle helposti. Huolimatta siitä leikitänkö minä koiriani, ne kuitenkin kiihtyvät eri tilanteissa ja monikin tilanne ja ärsyke on vaatinut vastaehdollistamista ja rauhallisen mielentilan opettelua. En siis pysty pitämään koiriani poissa kaikesta kiihdyttävästä, joten rauhallisen mielentilan opettelun lisäksi halusin opettaa ne säätelemään kiihtymystään ja viretilaansa. Vaikka kierrokset hyppäävät, ne tulevat myös alas nopeasti ja koira oppii rauhoittamaan itse itsensä.

Aloitin siis leikkimisen opettamisen aikuisille koirille. Siinä mielessä se oli hyväkin, koska koirilla oli jo pohjataitoja,joista oli hyötyä hallinnan kannalta.

Olennaista on aloittaa leikkiminen rauhallisesti niin, ettei koira mene heti ylikierroksille. Riittää että se ottaa kiinni lelusta, aluksi vaikka jopa ihan velvollisuudesta (opetetaan koira ottamaan lelu suuhun esim.ruokapalkkion avulla ja kiinnostus itse leluun syntyykin tätä kautta). Valitsin siksi omille koirilleni vetoleikin, josta ne innostuvat, mutta eivät ihan heti mene kierroksille. Heittoleikissä jo lentävän lelun näkeminen nostaa kierrokset tappiin... (nopeasti liikkuva kohde paimenkoiralle on rotutyypillisesti innostavaa).

Muita tapoja aloittaa esinekiinnostus rauhallisuuden kautta voisi olla: esineen koskettaminen nenällä-ruokapalkkio pois kohteelta tai esineen etsiminen/sen luokse meneminen-ruokapalkkio pois kohteelta.

Myös noutamisen opettaminen pala kerrallaan ennen lelun heittelyä ja sillä leikkimistä, opettaa koiran luovuttamaan lelun ensin. Ja kun tätä loppuosaa on vahvistettu jo paljon, lisätään itse leikkiminen.

Pelkkien lelujen avulla leikin pelisääntöjä voi opettaa esimerkiksi ”kahden lelun leikillä”

Toinen lelu on ohjaajan selän takana kädessä ja toinen toisessa kädessä ohjaajan edessä.

Edessä olevaa lelua liikutetaan sen verran että koira ottaa siitä kiinni ja vastustetaan liikettä, jotta koira pitää kiinni lelusta. Ei päästetä irti lelusta, mutta pysäytetään lelun liike.

Sitten otetaan selän takaa toinen lelu toisen viereen ja liikutellaan sitä, jotta se olisi hiukan houkuttelevampi.

Kun koira irrottaa otteensa siirtyäkseen toiselle lelulle, kehutaan kovasti ja jatketaan leikkiä toisella lelulla. Ensimmäinen lelu menee vuorostaan selän taa.

Toistetaan sama toisinpäin.

Toistetaan riittävän monta kertaa.

Huom! Jos koira vetää todella kovaa vastaan ja leikki ei ikäänkuin lopukaan lelun pysäyttämiseen, voi kokeilla päästää irti lelusta/lopettaa leikin sillä. Varsinkin koirat joiden esinekiinnostus perustuu pitkälti kilpailuasetelmaan (joku muu on kiinnostunut samasta) tai jotka ovat niin voimakkaita, että meinaavat vetää ohjaajan kumoon, voi olla vaikeaa saada irrottamaan lelusta, jos itse roikkuu toisessa päässä.

Pysäyttämällä lelu ja jätä/irti-vihjesanalla.

Kun koira melko varmasti irrottaa otteensa lelun pysähtyessä ja toisen ilmestyessä esiin selän takaa, voidaan alkaa yhdistää jätä/irti-vihjesanaa irroittamiseen. Ensin sanotaan irroitusvihje koiran jo irroittaessa,sitten kehutaan irroittamisesta ja jatketaan leikkiä. Toistetaan.

Sitten jätetään houkuttelu pois ja pysäytetään lelu, sanotaan jätä ja kun koira irrottaa otteensa, kehutaan ja tuodaan toinen lelu esiin, vasta sitten-palkkiona leikki jatkuu kyseisellä lelulla.

Vastaavaa leikkiä voi leikkiä myös kahdella/kolmella pallolla. Yksi pallo kieritetään ja koira menee hakemaan sitä, kun koira ottaa pallon ja katsoo ohjaajaa, kehutaan ja kieritetään toinen pallo. Oletuksena on että koira kiinnostuu taas uudesta pallosta ja hylkää edellisen, jolloin ohjaaja nappaa edellisen pallon itselleen. Kun koira taas kääntyy kohti ohjaajaa pallo suussaan, lähtee toinen pallo taas liikkelle. Kolmas pallo on varmuudeksi mikäli koira omii molemmat pallot, niin ohjaajalta tulee aina uusi.

Harjoitellessa pidennetään matkaa, minkä koira tulee kohti ohjaajaa ennen kuin seuraava pallo lähtee liikkeelle. Lopulta koiran pitää tulla perille asti ja luovuttaa pallo, ennen kuin seuraava lähtee.

Näillä harjoituksilla koiralle opetetaan leikin pelisääntöjä, joista tärkein on se että leikkimisenkin saa jatkumaan vain luopumalla lelusta välillä/pitämällä taukoa. Jos koira ei anna lelua, lopetetaan leikki ja mennään pois. Leikkiminen siis loppuu siihen, kun ”rikkoo sääntöjä”.

Koiran viretilan säätelyyn leikkimistä voi käyttää sitten, kun pelisäännöt on opetettu rauhallisemman leikkimisen avulla.

Leikitetään hetki lelulla, niin että koira hiukan kiihtyy, pyydetään irti ja jatketaan leikkiä heti kuin koira on hiukan rauhoittunut.

Leikki siis jatkuu nyt palkkiona rauhoittumisesta.

Sushin Off Switch-harjoittelua videolla! Mursikin kahden lelun leikkiä löytyy useampi video Youtube-kanavaltani, lopussa ensimmäinen osa.

Leluja ei tarvitse välttämättä ostaa paljon ja kalliilla. Leluja voi kierrättää pitämällä osan kaapissa ja vaihtamalla lelukokoelman välillä. Monesti koirat tykkäävät myös itse kyhätyistä leluista, kuten pahvilaatikoista, paperisilpusta, kartonkipakkauksista, muovipurkeista ja paperikasseista. Muoviletkun pätkä tai nahkahansikas voi olla todella mieluisa lelu. Jos koira ei syö vanua, voi hakea myös vaikka kierrätyskeskuksesta ilmaisia pehmoleluja.

Aktivointileluilla koira voi touhuta itsekseenkin ja sitten on monimutkaisempia älypelejä, joiden kanssa pelataan koiran kanssa yhdessä.

Vinkkejä!

Lelu voi olla joskus myös vaikkapa siankorva narun päässä ja veto-tai noutoleikin päätteeksi koira saa kantaa sitä ja syödä sen, mikä toimii rauhoittavana toimintona leikin yhteydessä.

Saatavilla on myös leluja joissa on namitasku.

Lelut joissa on naru ovat helpompia hallita, pitää itsellä ja säästää omia sormia, jos koira on kova puremaan lelua.

Ei ole liian myöhäistä opettaa koiraa leikkimään, ja jokaiselle löytyy varmasti sopivat lelut ja leikkimistavat. Hauskoja leikkihetkiä!

Emman jäljestykset

Torstai 7.5.2015 klo 18.05

Ollaan nyt tosiaan jatkettu ID-jäljestystä ja viimeiset treenit on olleet kyllä mielettömiä. Emma on jäljestänyt vuorokauden vanhaa työkoneiden, ruohonleikkaajien yms.sotkemaan jälkeä pohjanvaihdoksineen ja tienylityksineen. Viimeksi tehtiin mulle sokko jälki, eli en siis tiennyt mistä jälki menee ja mihin. Sain ainoastaan lähtökohdan suunnilleen. Niinhän se sitten vaan löysi maalimiehen Tokmannin edestä istuskelemasta keskellä ruuhkaista aamupäivää. Lisäksi olen itse oppinut paremmin katsomaan koiraa esim.siinä tilanteessa, kun se ilmoittaa että ei saa enää hajua.

Tässä harrastuksessa, jos jossain, koira jaksaa hämmästyttää joka kerta!

Synttärit!

Torstai 7.5.2015 klo 17.56

Tänään meillä vietetään Kertun 9-vuotissyntymäpäiviä. Monta kertaa olen mielessäni koiran kuopannut, mutta tällä hetkellä ainakin se on koiristani reippain ja energisin.

Fyssari lupasi (itseasiassa jo jokin aika sitten) että uimista voi alkaa kokeilemaan pienissä pätkissä ja seurata sen jälkeen kipeytyykö olkanivel. Tänään siis juhlan kunniaksi mentiin koko perhe uimalaan.

Sushikin kävi tutustumassa uimalan tiloihin ja sen omistajaan. En ottanut mitään paineita siitä, että se olisi pitänyt saada suihkuun ja altaaseen. Ajattelin että se voisi olla peloissaan tms.mutta eipä se nyt taas ollutkaan...Jatkamme niitä harjoituksia nyt sitten, niin ehkä saadaan siitäkin hullu uimarikoira.

Kerttu oli silminnähden ilahtunut ja meni itse altaaseen uimaan matkaa!

Emma sitävastoin juoksi varmaan 10 kertaa altaan ympäri, koska se on hänen mielestään parasta mitä uimalassa voi tehdä. Emma tykkää uimisesta jos siitä saa palkkioksi jotain (lelun mieluiten), mutta Kerttu sen sijaan rakastaa uimista ihan semmoisenaan. Siksi on ollutkin ikävää, että esim.viime kesänä ei saanut uida ollenkaan. Vesikävely on tosin myös ollut hyvin mieluisaa, joten kahluuta ja esim.Rally-tokoliikkeitä vedessä tuli harjoitettua päivittäin.

Kerttu on kesäpentu ja pentujen ulkoaitauksessa niillä oli vesiastioita, joissa pennut läträsivät. Kertun äiti on myös kova uimaan. Muistan Kertun pentuna mm.hypänneen vesiämpäriin pää edellä...Lisäksi hämmästelin suuresti kun se sukelteli keppejä veden pohjasta. Yleensä koirat hätääntyvät jos menevät uppeluksiin...

Toivotaan että päästään jatkamaan lempiharrastusta.

Hajuasiat.

Torstai 23.4.2015 klo 13.01

Uudessa Canis-lehdessäkin oli useampi juttu eri hajutyöskentelylajeista. Kyllä se vaan on ihmeellinen se koiran hajuaisti.

Erikoisetsintäkoiria on jo vaikka mihin lähtöön, tunnistusetsintäkoiria, you name it. Suomessa ylipäätään tuntuu olevan vahva osaaminen esim.hajutunnistuksen kouluttamiseen. Ja virkakoirapuolella alkaa olla jo tavallista, että koirat koulutetaan naksutinkouluttamalla!

Meillä on nyt työn alla edelleen tytöillä tunnistusjälki ja Sushilla nosework. Saas nähdä jos nosework olisi ensimmäinen laji, jossa kokeilen kisaamista (noseworkissa puhutaan kyllä testistä tai kokeesta). Tarkoitus olisi myös tytöille "ajaa sisään" Nosework hajut, sillä niillä on etsintätyö jo hyvin hallussa ja vahva ilmaisu. Tokihan kisaaminen vaatii valmentautumista kisatilanteeseen ja omaa henkistä valmistautumista myöskin. Jos koira ei osaa esim.odottaa rauhassa vuoroaan kisoissa, on se jo aivan loppu kisa-alueelle päästessään.

Ylipäätään Nosework-testi on aika rankka, sillä kokeeseen kuuluu monta osiota ja odottelua ilmeisesti siinä välissä. Hajutyö on todella rankkaa koirille pitkäkestoisena suorituksena.

Meidän tunnistusjälkikurssi jatkui nyt varsinaisen jäljestämisen parissa ja tytöt kyllä muistavat sen homman hyvin. Risteävät eri-ikäiset jäljet eivät tuota ongelmia ja viimeksi mm.joku mies pysähtyi juttelemaan kesken Kertun jäljestämisen, mutta pienen tauon jälkeen Kerttu jatkoi muina naisina hommia.

Sinänsä kiva että ylipäätään jokseenkin vieraita lähestyjiä pelännyt Kerttu on nykyään koulutuksen avulla lähinnä välinpitämätön vieraita kohtaan (jos ne eivät tule hänen kotiinsa tai autoonsa). Osasta vieraista Kerttu jopa pitää. Maalimiestä Kerttu ei lähestynyt viime treeneissä,vaan haahuili sen ympärillä ja tuli aina takaisin mun luokse. Teemme nyt vähän aikaa niin, että maalimies palkitsee Kertun.

3.4.2015

Perjantai 3.4.2015 klo 21.34

Meillä on ollut ihan normaali meno kotona. Nyt ollaan koirien kanssa kyläilemässä ja hoitamassa kolmea koiraa heidän kotonaan.

Sushi on siis ensimmäistä kertaa poissa kotoa vähän pidemmän aikaa. Ensimmäinen päivä oli kaikkien koirien osalta hirveää sekoilua. Toisena päivänä oltiin jo ihan hyvin asetuttu. Sushi tapasi talon koirat läheisellä pellolla, kun isäntä oli vielä avustamassa. Pellolla tilanne ei ollut niin jännittynyt kuin talon koirien omalla pihalla.

Mulla on "lomaa" pääsiäisen yli, mutta kyllä kuuden koiran hoitaminen käy ihan työstä. Onneksi vanhin koirista on jo niin vanha, ettei sitä juuri lenkitetä. Loput viisi tarvitsevat kaikki ihan kohtuullisesti lenkkiä. Eli kaksi aamulenkkiä, kaksi päivälenkkiä (kaksi eri porukkaa) ja sitten oleilua pihalla. Piha on hirveää mutavelliä suurimmaksi osaksi ja koirien huuhtelu ja kuivaus käy ihan lisätyöstä.
Tänään en ole ehtinyt tehdä mitään muuta, kuin lenkittää, treenata, pestä, kuivata, harjata, aktivoida...Kävin tosin kuuntelemassa yhden luennon.

Luento oli aloitus Simonen (Sushin) käsittely-workshopille. Huomenna ja ylihuomenna mennään harjoittelemaan käsittelyä. Lähinnä kaivataan treeniä vieraiden käsittelyyn. Jatketaan sitten,toivottavasti workshopista innostuneena, omalla porukalla treenailua.

Sushilla on mennyt täällä kylässä oikein hyvin. Se on tavannut toisia koiria. Mummo-Iineksen kanssa Sushi oli heti kaveri. Rotikat Brenda ja Meri olivat yhdessä vähän uhkaavia Sushia kohtaan, joten otin sitten vaan nuoremman Merin Sushin kanssa pihalle. Niillä oli ihan leppoisa meininki. Leikitin molempia vielä erikseen lelulla ja molemmat leikkivät.

Lisäksi Sushi on osannut odottaa täälläkin nätisti portin takana, mun koirat ovat hengailleet myös täällä pihalla ja sisällä nätisti, Sushi on ollut tuossa pihalla irti ja luoksetulo toimii. Eli hyvin on mennyt.

Ennen tänne tuloa Kerttu ja Emma kävivät neurologilla ihan tarkistettavana ja tohtori sanoi, että koirat ovat hyvässä kunnossa, eivätkä vaikuta kipeiltä mistään kohtaa.

Cartrophen-kuurit laitetaan ihan tavan vuoksi (corgit 8-ja 9-vuotta) ja opettelin itse laittamaan pistokset.

Simo Simpukan nosework-treenit

Keskiviikko 11.3.2015 klo 16.59

Simo Simpukka (myös Simpanssi) ei ole mestari ongelmanratkaisussa, mutta on aktiivinen osallistuja!

Ja selvästi tunnistaa jo hajun.

Ominaishajutreeni: sisäetsintä.

Maanantai 9.3.2015 klo 14.01

Hajutreenejä ja muutakin treeniä.

Torstai 26.2.2015 klo 20.32

Nyt ei ole suttuista videota tarjolla (!), mutta selostus löytyy.

Hajutreeni tytöt:

Maanantaina aloitettiin lyhyillä jäljillä ulkona. Ohjaaja kämmäili mm.antamalla väärän lähtöhajun ja estämällä koiraa vetämästä oikealle jäljelle. Kerttu siis bongasi oitis viereisen oikean jäljen, mutta koska ihmiset ajattelivat jäljen kulkevan heidän edestään, ei koira päässyt oikealle jäljelle. Tässäpä taas kiteytyi sekä ohjaajan huolellisuus että luottamus koiraan. Ei parane tällä nenällä lähteä koiraa neuvomaan hajuasioissa.

Tytöt muistivat oikein hyvin, mitä on jäljestäminen asfaltilla.

Tänään tehtiin vielä sisäetsintää, tällä kertaa eteisessä. Piiloteltuna oli harsoja sekä avaimia, joissa siis vieraan ihmisen haju. Häntä viuhtoen löytyi jok'ikinen!

Hajutreeni Sushi:

Eukalyptusta haisteltiin tänään Minigrip-pussista ja sitä myös piiloteltiin/yleistettiin. Mun mielestä näytti siltä, että Sushi reagoi hajuun, kun nenä siitä ohi pyyhkäisi!

Nyt pidetään vähän taukoa näistä hajutreeneistä ja osallistumme "aktiivikoirien mielenhallinta"-verkkokurssille. Kuulostaa mystiseltä, mutta Suomeksi:opetetaan koiraa rauhoittamaan itse itsensä.Kurssi on ihan Emman täällä maalla kehittämään kohkaamiseen täsmäisku. Tekniikat eivät ole meille vieraita, mutta eihän sitä mtään tule tehtyä ellei joku potki takalistolle. Kiva on tietenkin myös, että joku on suunnitellut myös hyvän kurssikokonaisuuden ja treeneistä saa valmiin paketin.
Eiköhän siitä saa omaankin työkalupakkiin taas lisää työkaluja.

Tänään kerrattiin myös luopumisharjoittelua ja luopumisvihjesanan KIITOS! merkitystä. Tehtiin harjoitus kädessä olevalla makupalalla ja kahdella lelulla. Erittäin hyvä NOTE TO SELF tämäkin harjoitus. Tarvitaan satoja toistoja, jotta sana menee perille. Kun se on kunnolla opetettu, riittää ihan kauniisti sanottu KIITOS. Huolimattomasti opetetun vihjesanan karjuminen ei auta,jos koira ei osaa.

Kiitos-sanan huutelu hädissään tai ääntä korottaen aiheuttaa myös hämmennystä kanssaihmisissä, joten suosittelen välttämään sitä senkin takia. Selvityksenä myös, että en yleensä karju koirille, mutta jos ne on nielaisemassa jotain vaarallista/ällöttävää, niin on tullut ääntä korotettua. Kyseisellä tekniikalla on tullut opetettua mm.Emmalle salamannopea elävän myyrän nielaisu.

Meillähän on ollut aikamoinen voittoputki meneillään. Edellisten onnellisuuksien lisäksi tällä viikolla olen pysäyttänyt Emman joka näkee juoksevia peuroja. Se ei pystynyt tekemään luoksetuloa tai katsomaan mua, mutta pysähtyi kun sanoin seis.

Eikä siinä vielä kaikki! Tänään koirilla oli päivittäinen sisällä yhdessäoloharjoitus. Se tehdään aina aamupäivällä, jolloin koirat ottaa yleensä tirsat. Yleensä tytöt on toisessa huoneessa ja Sushi menee toiseen huoneeseen. Kohtuu viileä meno siis ollut. Tänään ne asettuivat samaan läjään, vierekkäislle pedeille nukkumaan! Sushi näytti Iltalypsy-ohjelman karjakolta, kun laitoin tytöt sen kanssa samalle puolelle siivoamisen ajaksi. Tytöt vetivät hirveät hepulit ja juoksivat matot ruttuun yms.mitä nyt veteraani-ikäiset nivel/selkäongelmaiset yleensäkin tekevät.... Sushin mielestä oli parempi pysytellä yhdellä pedillä ja katsella kohteliaasti muualle. Toppuuteltuani vähän eläkeläisten riehumista, kävivät ne Sushin viereen lepäilemään ja kaikki vaipuivat aivan uneenkin!

Kyllä koiran omistaminen on tällä hetkellä ihanaa..

Hihnakäytöstä jälleen.

Lauantai 21.2.2015 klo 20.56

Viime ajat täällä kotipuolessa on lenkkeilty niin, että tytöt on irti tai flekseissä mun talutusvyössä ja Sushilla on 5-metrinen hihna vaihdellen etu-tai selkäkiinnityksessä. Pelloilla, metsässä,poluilla yms.koirat on "vapaalla". Ei tarvitse ottaa kontaktia tai suorittaa mitään. Teitä pitkin kävellessä, koirat on lyhyemmillä hihnoilla ja pitää pysyä mun lähellä. Käytännössä siis hihnat on lyhyemmät ja jotta ne olisivat löysällä, täytyy olla mua lähempänä. Jos hihna kiristyy, ei pääse eteenpäin. Jos pysyy lähellä, saa aika usein palkkioita multa. Tytöt saa kylläkin hyvin satunnaisesti palkkioita, Sushi varsin runsaasti. Kaikilla lenkeillä on sekä "vapaalla"-osuuksia, että tienvarsien kävelyä.

Kävely on ollut töksähtelevää, hermoja kiristävää, jatkuvaa palkitsemista/pysähtymistä/peruuttamista, mekaanista, suorittavaa.... Sitten olen tietoisesti pyrkinyt palkitsemaan nenä eteenpäin kulkemista ja sekin on ollut suorittavaa.

Tänään kävikin sillä tavalla, että päivälenkillä huomasin kävelleeni metsästä tulon jälkeen pitkän tienpätkän rennosti, nenät samaan suuntaan, hihnat löysällä ja palkitsematta ollenkaan. Siinä se nyt on! Kovan työn tulos, rento yhteislenkkeily kolmen koiran kanssa.

Tulipa tuossa yksi päivä testattua myös tyttöjen lähellä pysymistaidot, kun lähdimme jo aamulla Keravalle ja Espooseen. Reissussa oltiin iltaan asti. En ottanut hihnoja ollenkaan mukaan! (vahingossa toki). Pärjättiin koko päivä ilman hihnoja. Tehtiin kolme lenkkiäkin.

Taputan itseäni olalle.

Alustatreeni.

Tiistai 17.2.2015 klo 14.45

Sushin alustatreeni näyttää jo aika hyvältä! Peti-vihje, paikka-vihje ja vapaa-signaali on nyt harjoittelussa kun toiminta näyttää siltä miltä pitääkin.

Alla sitten vanha konkari Kerttu näyttää pitkän matkan pedille menoa.

Ominaishajutreenit jatkuvat edelleen.

Lauantai 14.2.2015 klo 20.59

Sushin nosework-treeni.

Lauantai 14.2.2015 klo 20.52

Aiemmin siis tehty hajun haistelua ja siihen ehdollistamista. Nyt hajulähteen haistelua ja paikan yleistämistä. Yhteensä 14 toistoa, joista 9 onnistui.

Miksi tein niin pitkän sarjan jo valmiiksi väsyneen koiran kanssa? No empä todellakaan tiedä! Onnistumisprosentti silti ihan kohtuullinen.

Olen aivan hämmästynyt Sushin ominaisuuksista. Hän on siis asunut elämänsä betonikopissa. Se osaa nyt jo hirmu kärsivällisesti tarjota toimintoja ja kestää satunnaiset epäonnistumiset (ei saa palkkiota). Ja hajutyö on ilmeisesti hänen juttunsa, kun heti alusta alkaen se ihan selvästi haistelee hajulähdettä!

Ongelmanratkaisukyky ei ole ihan paras mahdollinen, mutta varmaan parempi kuin perus kotikoiralla jo tässä vaiheessa. Se on ihmeellistä miten avuttomasta rassukasta tulee niin reipas, kun se saa itse tehdä ja onnistua!

Videossa näkyy sen tarjoamaa maahanmenoa aika lailla ja toinen lievän turhauman merkki, pään heiluttelu! Se heiluttaa päätään edestakaisin ja pitää urisevaa ääntä kuono ylöspäin. Liikuttava otus kerta kaikkiaan!

Tyttöjen id-hajutreenit

Torstai 12.2.2015 klo 20.51

Viime viikolla läksynä oli harjoitella yhdeksällä eri ihmisen hajulla. Sain kasaan peräti kolme hajua, koska oli hirveä kiire töissä koko viikon. Ehdittiin tehdä vain yksi harjoitus Masseterin tiloissa ja heti eri paikassa kuin kotona, Emmalla oli vaikeuksia ekan kierroksen aikana. Sama tapahtuu aina meidän viikottaisissa treeneissä. Emma on aluksi niin kiihtynyt, ettei pysty keskittyä.

Kerttu on priimusoppilas. Otettiin tämän viikon treeneissä ns.tyhjän ilmaisua, kun meillä on jo historiaa sen verran näiden hajujen parissa, että koiraa voi testata tuolla tavalla. Nimittäin jos aloitteleva koira epäonnistuu tai ei tiedä mitä tehdä, motivaatio lopahtaa hyvin nopeasti.

Emmalla huomasi myös tyhjän ilmaisua harjoiteltaessa, että ilmaisee sitten ihan mitä vaan, kun ei oikein tiedä mitä tehdä. Kerttu lähti heti katselemaan purkkiradan ulkopuolelta, että "missäs se haju nyt sitten onkaan, kun ei kerta täällä?". Vahvistettiin mua kohti tai poispäin purkeilta siirtymistä.

Tällä viikolla ollaan ehditty kotona treenata vain tänään. Mulla oli taas kolme uutta hajua, jotka on otettu 3vrk.sitten. Tein kaksi toistoa niin, että kohdehaju löytyi ja väliin yhden tyhjän. Muuten meni oikein hyvin, mutta Emma ilmaisi molempia vääriä purkkeja, kun kohdehajua ei löytynyt.

Toisaalta Emma teki myös niin, että se pääsi haistamaan purkit läpi ennen kohdehajun saamista, sitten se tuli ottamaan hajunäytteen ja tuntui ikäänkuin muistavan missä se oli, sillä poikkeuksellisesti meni vaan suoraan oikealle purkille muita edes haistamatta.

Kolmannella toistolla oli rivissä ekan kiekan kuuma haju, mutta nyt siis piti löytää toinen haju. Tämä on melko vaikea tehtävä jo, että äsken vahvistettu haju laitetaan häiriöksi. Ainakaan täällä kotona se ei tuntunut vaikealta kummallekaan.

Ja historiallinen päivä tänään oli sikäli, että Sushi aloitti hajutyöskentelyuransa. Noseworkin ensimmäinen haju, eli eukalyptus on hänen ensimmäinen kohdehajunsa.

Tein noin 5 toistoa ihan vaan hajun haistelua ja siihen ehdollistamista.

Sitten kohdentamista purkkiin, joka on kädessä. Palkkio tulee aina hajulähteen yläpuolelta.

Ja kohdentamista purkkiin, joka on lattialla. Palkkio edelleen hajulähteen yläpuolelta. Yritin itse vaihtaa asentoa ja rintamasuuntaa hajulähteeseen nähden.

Kun tytöt aloittivat hajutyöskentelyn teen hajun kanssa, kumpikaan ei aikoihin haistellut vaan tarjosivat lähinnä nenäkosketusta. Haistelu tuli kehiin sitten jossain vaiheessa, ehkä kun hajulähde ei enää ollut näkyvissä. Sushi sitävastoin lähti heti kuuluvasti haistelemaan, eli olisiko se melkoisen hyvä merkki!