Mustikassa ja sienessä.

Kesällä meillä on ollut melko leppoisa meininki. Joitakin NoseWork-treenejä on tehty, Emma on käynyt joitakin kertoja jäljestämässä yms., mutta paljon on vietetty aikaa ihan vaan uimisen ja metsässä liikkumisen muodossa esimerkiksi.

Vanhuskoirille metsässä hengailu ja lyhyet sienestys-ja marjastusretket ovat mitä parasta liikuntaa ja virikettä. Kerttu ja Emma, molemmat nivelrikkoisina ja välilevyongelmista kärsineinä alkavat laahustaa melko nopeasti katukävelyssä (kovalla pohjalla). Lenkeillä on muutenkin hyvä pitää taukoja vähän jatkamisen mukaan. Sushin kanssa puolestaan tauotetaan lenkkejä rauhallisen mielentilan takia, sillä ärsykkeiden koko ajan muuttuessa ympärillä Mr.Nutcase kiihtyy. Kun pysähdytään tekemään jotain rauhoittavaa yhteen kohtaan, koira ikäänkuin siedättyy läsnäoleviin ärsykkeisiin ja siitä päästään taas jatkamaan rauhallisemmin.

Sieni-ja marjareissuilla yhdistyy siis liikunta maastossa vaihtelevilla pohjilla, tauotus, terveellinen snack (mustikat!) ja virikkeellinen ympäristö hajuineen. Jos koiraa ei kiinnosta etsiä ja syödä mustikoita, voi sille heitellä makupaloja/ruokaa etsittäväksi. Metsäpohjaan uppoaa oikein hyvin ja koira tulee liikkuneeksikin enemmän vaihtelevalla pohjalla, joka kehittää tasapainoa, syviä lihaksia sekä koordinaatiota.

Sushikin on oppinut syömään mustikoita pensaista, ja tuntuu olevan suorastaan innokkain siinä hommassa. Sushia ei uskalla pitää irti metsässä, mutta 6m.hihnassa sillä on ihan hyvin tilaa valvotusti pyöriä. Nyt kaikki mustikoita ja sieniä keräämään!