Sopiiko nosework kaikille koirille?

Nosework-lajin suosio on kasvanut nopeasti, ja monet haluavat päästä kokeilemaan sitä koiransa kanssa.

Jos kuitenkin haluaa treenata noseworkia tavoitteellisesti, oli tavoitteena sitten kiva virike koiralle tai pärjääminen lajin kokeissa, niin sitä kannattaa harkita miten lähdetään nosework-hajutyöskentelyä koiralle esittelemään.

Itse nosework-lajissa käytetyt kohdehajut on eteerisen öljyn valmistusprosessissa syntyvää "jätelientä", joka sisältää kasviuutetta, vettä ja mahdollisesti säilöntäaineena käytettävää alkoholia. Tätä ainetta kutsutaan hydrolaatiksi tai hydrosoliksi. Tätä hydrolaattia imeytetään 1 tippa alustamateriaaliin, eli ns.siirteeseen/siirrännäiseen, ja tämä siirre piilotetaan etsintäalueelle.

Koiran tehtävä on etsiä erilaisilta etsintäalueilta tätä hajusiirrettä tai useita hajusiirteitä. Koiran ohjaaja voi ohjata etsintää haluamallaan tavalla, mutta kätköt löytyvät kuitenkin koiran toimesta. Ohjaaja ei kokeissa tiedä hajukätkön sijaintia, joten koiran tehtävään kuuluu myös ilmaista kätkön sijainti ohjaajalleen.

Alunperin nosework-hajutyöskentely on kehitetty rescuekoirien virikkeistämiseen koirasuojissa, mutta nykyisenkaltaiset nosework-koemuodot on kuitenkin siitä harjoittelusta aika kaukana.

Tuo lajin alkuperä tuodaan usein esiin, kun lajia mainostetaan kaikille sopivana. Totta onkin, että hajutyöskentely sopii kaikille koirille, joilla nenä toimii. Alunperin koirasuojissa tapahtunut nosework-harjoittelu oli kuitenkin pitkälti esimerkiksi ruokaetsintää ja harjoittelu tapahtui koirien "kotona", eli juurikin siellä koirasuojassa, missä koira asui.

Nosework-koiraurheilulajissa taas koirat etsivät hydrolaatteja erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä, ja vaikka etsintä parhaimmillaan näyttääkin todella helpolta ja vaivattomalta, se vaatii koiralta aika paljon keskittymistä, energiaa, motivaatiota ja teknisten taitojen osaamista. Eli paljon harjoittelua.

Ohjaajakaan ei pääse lajissa helpolla, vaikka siltä voisi näyttää, kun ohjaaja hiihtelee koiran perässä etsintäalueella ja koira hoitaa kaiken työn.

Ellei koulutusta ulkoista jollekin muulle, niin koiran ohjaaja on se joka kouluttaa koiralleen sen tarvitsemat tekniset taidot, vahvistaa motivaatiota, luotsaa harjoituksia koiralleen sopiviksi ja pitää kiinni harjoittelun punaisesta langasta erilaisten etsintä-ja tekniikkatreenien viidakossa.

Usein koiran kanssa tarvitaan paljon muutakin treeniä, jotta koemaiset etsinnät ja pitkät koepäivät sujuvat. Säästääkseen energiaa itse suoritukseen, koiran tulisi osata levätä tauoilla esimerkiksi autossa ja muutenkin pärjätä erilaisissa, vieraissakin ympäristöissä stressailematta.

Hajuun ehdollistuminen.

Nosework-koiraurheilulajissa käytetyt kohdehajut eivät ole koiralle millään tavalla merkityksellisiä, ja siksipä koirat opetetaan "tykkäämään" hajuista assosioimalla kohdehaju johonkin koiraa motivoivaan asiaan. Yleensä ruokaan.

Koiralle luontaista käytöstä on etsiä ruokaa, joten nosework-hydrolaatti on tässä ikäänkuin välikappaleena-avain ruokapalkkioon, mutta ei itsessään herätä koirassa lähtökohtaisesti intohimoja. Välillä lähtökohtana on ollut jopa se, että hydrolaatin haju on ollut koiralle lähtökohtaisesti epämiellyttävä. Tarvitaan paljon toistoja, jotta koira yhdistää merkityksettömän kohdehajun ja sitä seuraavan palkkion.

Sikäli meillä on nosework-kursseilla usein lähtökohtana tähän hajuun tutustumisessa, että ollaan koirakoululla, treenihallilla ja palkitaan koiraa jollain tavalla kohdehajun haistamisesta. 

Hajuihin ehdollistuminen on tiedostamaton reaktio, ja siksi koiran sen hetkinen mielentila ja tunnetila yhdistyy tuohon kohdehajuun. Tässä kohtaa olisi tärkeää huomioida, että koiran tunnetilaan vaikuttaa moni muukin asia, kuin tarjottu palkkio. 

Jos koira on vaikka ääniherkkä tai muuten arka, voi treenihalli ja siellä kuuluvat äänet jännittää koiraa, ja tällöin se voikin assosioida hydrolaatin hajun tähän epämiellyttävään olotilaan. Jolloin seurauksena on se, että koiran haistaessa samaa hajua muuallakin, sille tulee sama huono olo/pelkotila.

Nuorilla koirilla voi olla myös erilaisia herkkyyskausia, jotka kuuluvat normaaliin kehitykseen, mutta ne voivat aiheuttaa harjoitustilanteissa pelkoja ja epävarmuuksia.

Siksipä, jos vaarana on kohdehajuun pelkoehdollistuminen, olisi suositeltavaa harjoitella jollain muulla hajulla, kuin varsinaisella kohdehajulla, välttääkseen tämän tavoitteena olevan kohdehajun "saastuminen". Luontaisesti motivoivat hajut sopivat tähän, kuten herkulliset makupalat, ruuat tai lelu-ruoka-yhdistelmät.

Näiden hajujen etsinnällä ja kohteiden ilmaisuharjoituksilla voidaan opettaa samoja pohjataitoja, mitä koira tarvitsee myös nosework-etsintäsuorituksessa, mutta "varjellaan" varsinaista kohdehajua ja lähdetään treenaamaan sillä vasta, kun koiran mielentila ja tunnetila on varmasti hyvä.

Mikäli tilanteeseen totuttelun jälkeenkään ruuan etsiminen ei onnistu, ja koira on niin stressaantunut, ettei haisteleminen onnistu (korkeat stressitasot blokkaa hajuaistin ja ruoan tarpeen) ja koira on taistele/pakene-tilassa, silloin nosework-kurssi ei ole oikea paikka tälle koiralle, eikä siinä saavuteta sille mitään hyvää.

Mikäli harjoittelu esimerkiksi kotioloissa sujuu kuitenkin hyvässä tunnetilassa, niin se sitävastoin voi olla koiran hyvinvointia parantavaa aktivointia. 

Motivaatio.

Nosework-hajun tunnistamisen, etsinnän ja ilmaisemisen opettaminen puretaan yleensä pieniin palasiin, ja näin saadaan teknisesti opetettua koiralle sen tarvitsemat taidot. Koulutuspolku voi edetä takaperin tai etuperin ketjuttamalla, mutta usein joka tapauksessa jotain kohtaa pitää vahvistaa toisille koirayksilöille enemmän, kuin toisille.

Koirillakin on erilaisia "mieltymyksiä" sen suhteen, mikä on niiden mielestä kivaa tekemistä.

Mutta vaikka koira teknisesti osaakin nämä taidot, niin haluaako koira käyttää näitä taitoja ja sitoutuuko se tämän tehtävän kohdehajun etsimiseen?

Koiran täytyy aidosti haluta sitä, koska nosework-kätkön etsintätehtävä on aika pitkälti sen vastuulla. Lisäksi koiran täytyy aidosti haluta myös ilmaista kätkö ohjaajalle, mikäli tavoitteena on ns.sokkoetsinnät.

Monella koiralla, varsinkin uroksella, ja varsinkin nuorella uroksella, treenihalleilla kiinnostaa erityisen paljon toiset koirat ja niiden hajut. Oma uroskoirani on ollut aina jopa enemmän kiinnostunut koirien hajuista, kuin "elävistä" koirista...

Siinä kontekstissa voi olla vaikeaa saada koira kiinnostumaan esim.eukalyptuksen hajusta, kun lähtökohtana se ei kiinnosta koiraa ja ympärillä olevat muut hajut kiinnostavat valtavasti!

Vaikka hajutyöskentelyä treenataankin yleensä yksilövuoroissa, eli koirahäiriötä ei ole läsnä, niin hajuhäiriöitä ei saa poistettua, ellei sitten harjoittelutilana ole erillinen tila, jossa ei käy muita koiria.

Tavallisempaa on kuitenkin, että alustana on matto joka on vuosien saatossa imenyt itseensä satojen koirien hajut. Siksipä sekä treenien toteutuksen suunnittelu, palkkion laatu ja palkkion ajoitus nostavat merkitystään, koska motivaatiota laskee heti se, ettei palkkio kiinnosta tarpeeksi, kriteeri on liian korkea tai epäselvä tai ohjaajan toiminta on epäloogista/epäselvää. Ja koiran on helppoa valita näistä hajutyöskentelytehtävistä maton haistelu, joka on varmasti aina kivaa ja koiran mielestä järkevää tekemistä.

Häiriöissä treenaamiseen auttaa huomattavasti se, että koiralla on jo ennestään taitoja, joita treenitilanteessa voidaan hyödyntää. Esimerkiksi häiriönsietoa, ja treenirutiineita, joilla harjoitustilanteita saadaan selkiytettyä.

Eli vaikka itse noseworkiin ei tarvita pohjataitoja, niin noseworkin treenaamiseen treenihallilla voikin tarvita taitoja, joita kannattaa ensin vahvistaa niihin teemoihin keskittyneillä kursseilla. 

Myös ohjaajan mekaaniset taidot voivat kaivata harjoitusta, varsinkin jos koira on sillä tavalla herkkä, että sillä menee fiilis tai se passivoituu, jos ei ymmärrä mitä tehtävässä halutaan. 

No, sopiiko nosework-laji kaikille koirille?

Kyllä se sopii kaikille koirille, joilla on toimiva nenä.

Harkitsisin kuitenkin koirakohtaisesti, lähdetäänkö noseworkin pohjataitoja kouluttamaan suoraan nosework-hajulla vai ns.harjoitushajuilla ja missä treenit aloitetaan.

Lisäksi kannattaa huomioida se, että ohjatussa hajutyöskentelyssä (erikoisetsinnässä) ohjaajakaan ei pääse helpolla, vaan yhtälailla, kuin muissakin lajeissa on tarpeen treenata omiakin koulutustaitoja ja -tietoja.

Koirille, joita esim.koirahalli voi olla pelottava tai häiriöineen haastava ympäristö, voi olla parempi lähteä treenaamaan noseworkin pohjataitoja ensin kotioloissa ja yleistää näitä taitoja sitten pikkuhiljaa vaikeampaan ympäristöön.

Harjoitushajujen (esim.ruoka tai lelu) käytöllä saadaan myös esim.pennuille opetettua hajutyöskentelyn pohjataitoja vähän leikin varjolla