Oman vuoron odottaminen.

Lauantai 26.12.2015 klo 22:12

Ollaan tässä jouluna panostettu oman vuoron odottamisen treenailuun. Monikoiraisessa perheessä sen odottamisen ja lyhytkestoisen huomioimattomuuden sietämisen merkitys korostuu entisestään. Koirille tulee helposti kränää, jos kaikki tunkevat samoille apajille samaan aikaan. Tämä voi tapahtua ovesta ulos mentäessä, ruuan kanssa, treenatessa (yleensä kuitenkin 1 koira kerrallaan), ulkoillessa hihnassa, omistajan huomiota haettaessa jne.

Vuorot jaetaan tapauskohtaisesti ja haluaisin, että se olen minä joka päättää missä järjestyksesä mennään. Tässä ei siis ole kyse mistään koirien arvojärjestyksestä vaan ihan yleisesti ottaen järjestyksestä.

Kolmen koiran kanssa tämän järjestyksen ylläpitoon tarvitaan opetettuja käytöksiä, management-keinoja (kuten portit, hihnat...) ja tilannekohtaista kekseliäisyyttäkin.

Koska olen ollut nyt muutaman päivän kotona, olemme tehneet kotona lyhyitä treenejä, pelanneet älypelejä ja koirat ovat olleet aivan erityisen huolenpidon ja hellyyttelyn kohteena. Yksi koira kerrallaan. Muut odottavat vuoroaan portin takana tai pedillään.

Erityisen tärkeää on, että meillä pysyy yllä hyvä fiilis. Jos joudun korottamaan ääntäni tai painostamaan (kun jokin käsky ei esim.toimi), muuttuu koirienkin välit salamannopeasti kireämmiksi. Olen monta hankalaa tilannetta pysäyttänyt sanomalla jotain, mistä koirat ilahtuvat ja heti ne ovat taas ystävällisiä toisilleenkin. Esim.eilen oli jonkinlainen epäselvyys siitä,kenen eräs lelu on. Toteamalla iloisella äänellä "etsi joku toinen lelu!", jota käytetään myös meidän noutoleikeissä, tilanne ratkesi hännän heilutukseen ja siihen että kaikki touhottivat etsimässä uusia leluja. Ja niin ollen se aiemmin kaikista kiinnostavin lelu ei enää kiinnostanut ketään. Siksi onkin tärkeää että koiria ohjataan muuten kuin kieltämällä tai painostamalla. Pyydettyjen käytösten täytyy olla silloin huolellisesti opetettuja ja varmoja, sekä niiden suorittamisessa täytyy olla hyvä fiilis. Jos tällaista käytöstä ei ole plakkarissa, käytetään ennaltaehkäisyä ja muut koirat laitetaan jo etukäteen portin taa tai hihnaan esimerkiksi.

Alla kuvia oman vuoron odottelusta koirakoululla. Muut odottavat hihnoissa, jotta mun heiluessa kameran takana ei tule tilannetta jossa muut koirat tulevat kesken yhden pelin osallistumaan ja jossa minun tulisi siihen puuttua. Win-Win-tilanne. Toiset oppivat odottamaan ja yksi oppii ongelmanratkaisua ja itsehillintää älypelin kanssa. Ja sitten on toisen koiran vuoro.

003.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Tyttöjen Nose Work-treenit.

Tiistai 8.12.2015 klo 12:30

Meille on muodostunut vähän sellainen treenirutiini, että kerran viikossa on helppo ylläpitotreeni ja kerran viikossa jokin haaste.

Eilen Simeon (Sushi) sai kunnian olla eläintenkouluttajaopiskelijan koulutettavana ja värväsin opiskelijan lähtiessään piilottamaan sisälle kaksi hajulähdettä ja ulos yhden. Näin saatiin toisen henkilön hajua hajulähteisiin vaihteeksi ja myöskin sokkoetsinnän lisäksi vaihtelua piilotuksiin. Itse kun tuppaa aina käyttämään samoja/samantapaisia piiloja.

Nämä oli mulle täysin sokkoja ja erityisesti sisäetsintä oli yllättävän hankalaa. Molemmat piilot oli seinässä ja tuntui että n.puolen tunnin sisään hajua oli levinnyt pitkin seiniä vaikka kuinka.

Molemmat tytöt ilmaisivat pöydän alla olevan ison muovilaatikon, vaikka hajulähde oli sen vieressä seinässä n.puoli metriä sivummassa.

Ulkona oli paljon helpompaa ja ilmaisu tarkempaa...

Oli ihanaa myös katsoa, kun Sushi oli aivan innoissaan kun joku vieras henkilö tekee hänen kanssaan jotain. Eipä ollut tietoakaan jännittämisestä!

Kommentoi kirjoitusta.

Ajatuksia ilmaisukäytöksestä.

Maanantai 16.11.2015 klo 13:16

Hajutyöskentelyssä ilmaisukäytös on jotain, millä koira näyttää ohjaajalle löytäneensä etsityn hajun. Ilmaisu voi olla koiran itsensä keksimä tai opetettu käytös, joka yhdistetään etsittävään hajuun. Hajun haistaminen siis toimii ärsykkeenä, joka laukaisee ilmaisukäytöksen.

Ilmaisun voi opettaa ensimmäisenä asiana hajutyöskentelyn käytösketjua opetettaessa. Tällöin ns.takaperin ketjuttamalla saa ilmaisusta vahvan. Ongelmana tällöin vaan on, että koira joka ei osaa vielä tarjota haistelemista käytöksenä joka voi johtaa palkkioon, tarjoaa mekaanista ilmaisukäytöstä ja luulee palkkion tulevan esim.maahanmenosta (jos se olisi opetettu ilmaisukäytös). Näin kävi omille koirilleni, kun opetin niille ensimmäisiä hajuja takaperin ketjuttamalla. Nykyään kun ne jo osaavat haistella ja tietävät että esim.hajupurkkia haistellaan, eikä vain tökitä, tilanne on eri.

Nose Work on laji, joka on erityisesti suunnattu ns.kotikoirille ja mitään pohjataitoja ei tarvita. Nose Workissa ei vaadita mitään tietynlaista ilmaisua, eikä myöskään kokeessa tarvitse ilmoittaa tuomarille mikä on kyseisen koirakon ilmaisu. Pelkkä koiranlukutaitokin riittää, jotta ohjaaja osaa ilmoittaa missä hajulähde sijaitsee.

Erityisesti siis tässä lajissa en lähde opettamaan ensin ilmaisukäytöstä vaan varmistan mieluummin, että koira lähtee haistelemaan, tutkii uteliaana ympäristöään eli etsii ja tärkeimpänä tunnistaa hajun. Joskus koira alkaa itse reagoimaan tietyllä selvällä tavalla aina hajun löytäessään. Tätä käytöstä voi lähteä vahvistamaan ja opettamaan siihen kestoa.

Koska kyse on käytösketjusta, pätee siihen samat lainalaisuudet kuin muihinkin ketjuihin. Jos jokin ketjun osa on muita heikompi tai vahvempi niitä ei kannata yhdistää. Ketjuun yhdistetään mieluiten yhtä vahvat lenkit. Jos ilmaisukäytös on esim.istuminen, sille on varmasti jo valmiiksi paljon vahvistehistoriaa. Ja jos hajutyöskentely on juuri äskettäin aloitettu, sillä taas ei vielä ole. Näin ollen ilmaisun vaatiminen liian aikaisessa vaiheessa näkemykseni mukaan heikentää koko etsintää, sillä koira on epävarma siitä mitä sen tulisi tehdä saadakseen palkkion.

Jos mitään ilmaisua ei ole edes pakko opettaa, niin aloittaisin pitkälti hajun tunnistamisen ja sen etsimisen opettamisella. Ohjaajan kannattaa koko ajan lukea koiraansa tarkasti, jotta oppii näkemään mm.milloin se haistelee, mitä se haistelee, mikä sen tekniikka päästä hajulähteelle on ja mitä se tekee hajun haistaessaan?

Jos palkitsemista lähtee hiukan viivyttämään jossain vaiheessa, pienen turhauman kautta koira usein alkaa painottaa sitä, että "hajulähde on nyt paikallistettu ja olisi palkkion aika". Tästä voi kehkeytyä esim.intensiivinen hajulähteen tuijotus/pointtaaminen, kontaktin hakeminen ohjaajaan tms.mistä ohjaaja näkee, että hajulähde on paikallistettu. Ilmaisu on siis jotain mitä koira ei muuten tee etsinnän aikana. Osa koirista hakee kontaktia muutenkin ja silloin kontakti ei ole välttämättä hyvä ilmaisu. Lisäksi koirat usein lähtevät tekemään lajityypillisiä käytöksiä turhautuessaan. Näistä tavallisia on mm.hajulähteen kaivaminen ja hamuaminen suulla. Osa koirista saattaa ruveta haukkumaan.

Hajulähteeseen koskeminen ei ole toivottavaa, joten sen syöminen tai kaivaminen ei ole toivottavaa käytöstä. Jokin opetettu ja vahvistettu ilmaisukäytös voi hyvinkin korvata tämän ei toivotun käytöksen, mutta voi myös olla että satunnaisetkin hajulähteen hamuamiset vahvistuvat nopeasti.

Syy hajulähteen tavoittelemiseen suulla ei varmaankaan ole hyvä maku. Hydrolaatti tuskin semmoisenaan houkuttelee syömään sitä. Klassinen ehdollistuma ruuan kautta kuitenkin voi hyvinkin aiheuttaa voimakkaan assosiaation. Osa koirista myös noutaa asioita, jolloin koira ehkä yrittää noutaa hajulähteen saadakseen palkkionsa.

Hajulähteen syömistä kannattaa lähtökohtaisesti pyrkiä ennaltaehkäisemään pitämällä hajulähde jonkin sisällä tai piilottamalla se siten, ettei koira pääse siihen käsiksi. Lisäksi palkkiomerkki/ehdollinen vahviste kannattaa aina tehdä jo ennen hajulähteen koskemista. Tällöin koira pysähtyy ja jää odottamaan palkkiotaan.

Opetettua ilmaisua voi lähteä opettamaan erikseen pelkän hajulähteen kanssa (ei tehdä piilotuksia) ja ajan mittaan vahvistaa ilmaisua etsintätreenistä erikseen. Ilmaisun tullessa mukaan kuvioihin, tulisi etsintöjen taas olla niin helppoja, että ilmaisu onnistuu. Joskus koiran lajityypilliset käytökset kuitenkin tunkevat ilmaisuun mukaan. Siinä tapauksessa kannattaa pyrkiä sammuttamaan hajulähteen hamuamista tai kaivamista eli näistä käytöksistä ei hyödy mitään/ei tapahdu mitään. Tämä koskee ohjaajan palkkioiden lisäksi sitäkin, ettei hajulähdettä saa suuhun hamuamalla tai että hajulähde ei lähde liikkumaan kaivamalla. Näin ollen koiralle jäisi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi tarjota ilmaisukäytöstä, koska vain sillä saavuttaa jotain tavoiteltavaa. Saa palkkion.

Hajutyöskentelyssä, jossa koiran tekniikka on vapaa, olen huomannut myös koirien soveltavan ilmaisua. Jos hajupiilo on esimerkiksi paikassa, jossa on hankalaa tehdä opetettu ilmaisu, omat koirani ovat välillä tarjonneet muuta tapaa kertoakseen hajulähteen löytyneen. Ne esimerkiksi siirtyvät sopivampaan paikkaan tekemään ilmaisun (olen kuitenkin nähnyt missä ne kävivät haistelemassa ennen ilmaisua) tai ovat jopa tarjonneet muuta käytöstä hajulähteelle pysähtyen. Nose Workissa kelpaa myös ilmaisun vaihteleminen, sillä etsintäolosuhteetkin voivat vaihdella. Edelleen tärkeintä on, että ohjaaja osaa sanoa missä hajulähde on.

Koirat ovat kuitenkin parhaita valitsemaan hajutyön tekniikan itse kulloistenkin olosuhteiden mukaan, joten ei ole mitään järkeä ajaa tekniikkaa saman muotin läpi. Tietysti esim.räjähdekoirien tai huumekoirien täytyy etsiä hyvin hallitusti turvallisuussyistä. Kuitenkin lajeissa joissa koira voi etsiä vapaammin, ei ole syytä ryppyotsaisesti vaatia ihmisen haluamaa tekniikkaa.

Se mikä mielestäni onkin yksi hajutyöskentelyn (ja ehkä muunkin positiivisen eläinkoulutuksen) kiehtova puoli, on ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen ja soveltamistaidot. On upeaa kun eläin suoriutuu tehtävistä täysin itsenäisesti ja ratkoo itse vastaan tulevat ongelmat!

Kommentoi kirjoitusta.

Hieno päivä meille!

Maanantai 9.11.2015 klo 16:22

Tänään oli tyttöjen hierontapäivä ja ensimmäistä kertaa menin kaikkien kolmen koiran kanssa johonkin. Sushi tuli nimittäin mukaan harjoittelemaan tulevia hierontakertoja varten.

Vieraan suorittama käsittelyhän on ollut sen verran hankalaa, että ei olisi tullut mieleenkään yrittää mitään varsinaista hierontaa tunnin sessiona.

Harjoiteltiin n.5min. ihan vaan asettumista käsittelytilanteeseen ja makoilua hierontapatjalla. Kuonokoppaa en laittanut, sillä tosiaan mitään pakollista käsittelyä ei tarvinnut tehdä. Se onkin hyvä tilanne, kun voidaan vaan mennä koiran ehdoilla ja taata että sillä on hyvä olla.

Asettuminen ja oleilu meni niin hyvin, että hieroja (ei täysin vieras henkilö) sai jopa käsitellä Sushia ja Sushi edelleen makoili rennosti patjalla (rennosti=paikoillaan).

Päästiin hienosti liikkumaan sisään ja ulos koko poppoo ja myöskin odottaminen sujui eritäin rauhallisesti. Ensi Kerttu ja Sushi odottelivat portin takana ja sitten Emma ja Sushi.

Pahempia jumejakaan ei löytynyt, vaan katsellaan nyt vähän oliko hieronnalla vaikutusta. Seuraava mitä tehdään on sitten taas senioreiden terveystarkki/hoito neurologin toimesta.

Tänään olin erittäin ylpeä koiristani!

Kommentoi kirjoitusta.

Treenausta kauppakeskuksissa

Perjantai 6.11.2015 klo 13:09

Tytöt ovat harjoitelleet Nose Workia paljon erilaisissa häiriöissä ja uusissa paikoissa.

Tässä muutamia videoita (enemmän videoita löytyy raindogsin facebookista):

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Palauttavat harjoitukset.

Tiistai 29.9.2015 klo 12:07

Kaikessa treenissä, kuten myös hajutyössä tulisi muistaa ettei harjoituksia aina vain vaikeuteta.

Ylläpitoharjoittelu ja helpot, palauttavat harjoitukset ovat myös tärkeä osa treeniä.

Lisäksi ei pidä unohtaa taukojen ja palautumisen merkitystä. Välipäivät tai peräti viikot ovat paikallaan.

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Eläköön koirat-tapahtuma.

Lauantai 22.8.2015 klo 21:01

Viime aikoina ollaan treenailtu NoseWorkia häiriöissä. Treenejä on ollut mm. Angry Birds-puiston ja skeittiparkin välissä, Hyvinkään Motonetin edustalla, Myllypuron metroasemalla yms.tyypillisissä koiratreenipaikoissa.

Harjoiteltiin myös Mervin ja Hirmun sekä Pian ja Röllin kanssa koirahäiriötä etsinnän aikana. Muutenhan se ei ole NoseWorkissa tarpeen, mutta tätä happeninkia varten oli. Toiset koirakot odottavat vuoroaan lavan vieressä ja vaihdot on nopeita.

Joko se, tai aiempi työ tuotti tulosta ja Emma teki hienot etsinnät tänään Helsingin olympiastadionilla. Ei se tuntunut vaikuttavan mitenkään koiraan, että mua jännitti hurjasti, oltiin isolla lavalla yleisön edessä, ajoneuvoetsintä tehtiin ison screenin edessä, bändi soitti aika kovaa lavalla, kun valmistauduttiin....

Lisäksi Emma oli hienosti tapahtuman ryysiksissä ja standillä.

Huomenna tehdään pitempi rupeama vähän pienemmällä lavalla, missä toisaalta yleisö on paljon lähempänä.

Juhlittiin käymällä uimassa ja syömällä vadelmia. Nooh, minä juon kyllä myös yhden herkkuoluen.

Kommentoi kirjoitusta.

Emman noseworkit

Tiistai 18.8.2015

Iskostuipa tuossa juuri tajuntaan se, että ensi viikonloppuna meidän pitäisi Emman kanssa esitellä NoseWorkkia Olympiastadionilla. No onhan Emmakin jo monissa liemissä keitetty, mutta kuulutusten saattelemana Olympiastadionilla ei kuitenkaan.

Ollaan yritetty nyt vähän enemmän treenata häiriöissä, sillä NoseWork 1-haju on melko uusi ja myöskin ollaan tätä harrastettu huomattavasti enemmän sisällä.

Lisäksi joskus Emma on pelännyt kuulutuksia. On se toki myös ollut paikoissa, joissa on kuuluteltu ja lähivuosina ääniherkkyyttä ei ole ollut havaittavissa.

Emma on ollut myös demokoirana luennoilla esiintymässä, mutta yleisö on ollut huomattavasti! pienempi kylläkin silloin.

Eli ketäköhän täällä jännittää?

Kommentoi kirjoitusta.

Mustikassa ja sienessä.

Tiistai 28.7.2015 klo 13:41

Kesällä meillä on ollut melko leppoisa meininki. Joitakin NoseWork-treenejä on tehty, Emma on käynyt joitakin kertoja jäljestämässä yms., mutta paljon on vietetty aikaa ihan vaan uimisen ja metsässä liikkumisen muodossa esimerkiksi.

Vanhuskoirille metsässä hengailu ja lyhyet sienestys-ja marjastusretket ovat mitä parasta liikuntaa ja virikettä. Kerttu ja Emma, molemmat nivelrikkoisina ja välilevyongelmista kärsineinä alkavat laahustaa melko nopeasti katukävelyssä (kovalla pohjalla). Lenkeillä on muutenkin hyvä pitää taukoja vähän jatkamisen mukaan. Sushin kanssa puolestaan tauotetaan lenkkejä rauhallisen mielentilan takia, sillä ärsykkeiden koko ajan muuttuessa ympärillä Mr.Nutcase kiihtyy. Kun pysähdytään tekemään jotain rauhoittavaa yhteen kohtaan, koira ikäänkuin siedättyy läsnäoleviin ärsykkeisiin ja siitä päästään taas jatkamaan rauhallisemmin.

Sieni-ja marjareissuilla yhdistyy siis liikunta maastossa vaihtelevilla pohjilla, tauotus, terveellinen snack (mustikat!) ja virikkeellinen ympäristö hajuineen. Jos koiraa ei kiinnosta etsiä ja syödä mustikoita, voi sille heitellä makupaloja/ruokaa etsittäväksi. Metsäpohjaan uppoaa oikein hyvin ja koira tulee liikkuneeksikin enemmän vaihtelevalla pohjalla, joka kehittää tasapainoa, syviä lihaksia sekä koordinaatiota.

Sushikin on oppinut syömään mustikoita pensaista, ja tuntuu olevan suorastaan innokkain siinä hommassa. Sushia ei uskalla pitää irti metsässä, mutta 6m.hihnassa sillä on ihan hyvin tilaa valvotusti pyöriä. Nyt kaikki mustikoita ja sieniä keräämään!

mustikka_2.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Emman jäljestykset

Tiistai 14.7.2015 klo 10:59

Eilen illalla käytiin ajamassa n.45 min.ikäinen jälki, joka kiersi Keravan vesitornin. Jouduin juosta Emman perässä, vauhtia riitti ja silti kaikki esineet (kankaan palat) ilmaistiin. Joskus ei ollut näin.

Lisäksi olen oppinut lukemaan Emmasta useimmiten, kun se tutkii esim.jonkun risteävän polun/tien ja ilmaisee ettei siellä ole hajua (kääntyy selvästi takaisin päin, kun sitä on vahvistettu).

Lisäksi pupu juoksi edellä jälkeä vähän matkaa, mutta ei sekään haitannut.

Sää oli sillä hetkellä aika kuuma ja painostava. Lämpötila jotain 17 astetta. Tulossa oli kuitenkin sade/ukkonen, joten oli juuri se hetki ennen sadetta, kun aurinko vielä porottaa ja ilma seisahtuu.

Jälki lähti Hong Kongin kulmalta ja koira nappasi sen heti. Ensin pohja oli asfalttia, sitten hiekkatietä, vesitornin takana soraa ja heinää (torni on kukkulalla ja tuuli pyöri siellä aika tavalla), polku heinikon seassa ja taas asfalttia, vähän nurmikkoa ja pensaan takana odotti setä kuivakalojen kanssa.

Hienostihan se meni, eikä kauaa aikailtu, mutta silti tarkkaa työtä.

Meidän pitäisi varmaan seuraavaksi tehdä vielä enemmän city-jälki.

Kommentoi kirjoitusta.

Emma 8v. synttärijäljestys.

Perjantai 10.7.2015 klo 17:50

Emma täyttää tänään 8 vuotta. Vauhti ei näytä "vielä"hidastuvan. Tänään käytiin jälkitreeneissä uudessa paikassa ja selitin jäljentekijälle kännykkäni surkealta kartalta, mistä voisi jäljen kävellä.

No arvio matkan pituudesta meni vähän pieleen ja arvioimani 300m.jälki olikin noin kilometri. Ja eihän siinä mitään muuten, mutta sää oli yllättävän kuuma, vaikka olikin pilvistä ja on ollut aika viileää jo monta päivää. Sää oli siis vaihtelevan pilvinen ja aika lämmin. Tuuli puuskittain. Jälki tehtiin n.14.30 ja ajettiin n.15.30 eteenpäin.

Ajattelin antaa Emman jäljestää niin pitkään kuin jaksaa ja kävellään sitten loppumatka vaan. Puolet eli n.500m.oli ensin asfalttia ja Emma jäljesti jäljen päällä siksakaten. Tuuli ilmeisesti pyöritti hajua viereisiin pusikoihin ja nurmikolle, koska sieltäkin piti välillä tsekata hajua. Kaikki esineet löytyivät ja ilmaistiin.

Emmalle on tullut jäljestäessä paljon rauhallisempi meno ja se näkyy varsinkin ilmaisuissa, joita se inhosi tehdä aiemmin, kuin jäljestäminen olisi paljon hauskempaa. Ilmaisut olivat aina turhautuneita ja vauhti jäljellä kova. Nyt meno on rauhoittunut ja kokonaisuus tasaisempi. Ihan kuin Emma ajattelisi, ettei ole kiire mihinkään, jälki jatkuu kyllä.

Emma näytti hienosti parissa risteyksessä tyhjää, tsekattuaan risteävän tien. Puolivälissä matkaa tuli t-risteys ja Emma jatkoi aika pitkään väärään suuntaan suoraan eteenpäin. Se tuntui olevan varma asiastaan, joten annoin sen mennä. Siinä kohtaa en kyllä tulkinnut sen tarjoavan tyhjää ja koska tiesin mihin jäljen ainakin piti jatkua, kutsuin Emman pois ja pidettiin juomatauko risteyksessä. Annoin varmuudeksi lähtöhajun uudestaan ja nyt Emma lähti oikeaan suuntaan.

Hiekkatien pätkät se ei edennyt nenä maassa, mutta meni päättäväisesti eteenpäin. Seuraavasta ristyksesä se valitsi oikean suunnan ja vaikka oli varmaan jo väsynyt, sai se jotenkin uutta pontta ja lähti taas posottamaan. Viimeinen pätkä oli vielä asfalttia ja Emma teki tosi tarkkaa työtä hylätyn parkkiksen poikki (itse olisin suunnannut suoraan samaa tietä, koska unohdin mistä jäljentekijä tuli).

Emman tapauksessa myöskään maalimieheen regointi ei ole kovin vahvaa. Yleensä se vaan yrittää etsiä, että mistä jälki jatkuu ja pyörii maalimiehen ympärillä haistellen maata. Nyt se kuitenkin ryntäsi häntä heiluen maalimiehen luo, jolle olinkin sanonut, että katsotaan reagoiko se vai meneekö vaan ohi.

Ajattelin, että lähdetään heti uimaan, kun päästään kotiin, mutta meilläpäin sitten odottikin kaatosade...

Kommentoi kirjoitusta.

Sushin nosework treeni.

Keskiviikko 8.7.2015 klo 11:45

Sushin laatikkoetsintätreeniä valepiilotuksilla.

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" /> " />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Sushin nosework-treeni 2.7.

Torstai 2.7.2015 klo 11:48

Hajuun ehdollistuminen on kaiken A ja O hajutunnistuksessa.

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Sushin nosework-treeni 30.6.

Tiistai 30.6.2015 klo 12:35

Lupasin itselleni alkaa treenata kunnolla ja pitää itseni ruodussa treenipäiviksen avulla (aivan kuin en olisi tehnyt niin jo lukuisia kertoja aiemminkin)..

Tänään Sushi tekee laatikkoetsintää sisällä.

1.treeni.

Näkölähtö hajulähteen perään.

Näkölähtö hajulähteen perään paikallaolosta.

Näkölähtö hajulähteen perään paikallaolosta. Valepiilotukset.

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Nosework

Maanantai 29.6.2015 klo 15:22

Nosework on nyt kovasti huulilla. Toissa Canis-lehden numerossa oli kaksikin juttua Noseworkista. Nosework Finland-yhdistys on perustettu ja siellä tehdään kovasti työtä lajin tuomiseksi Suomeen.

Itse pidän ensimmäisen Nosework-nimellä kulkevan kurssin nyt kesällä. Kieltämättä lajin säännöissä riittää pänttäämistä itselläkin. Koulutustekniikka on sinänsä tuttua, sillä olen jo vuosia kouluttanut hyvinkin Noseworkiin sopivalla tavalla "kotikoirien aktivoimiseksi" hajutunnistusta. Kurssilla on aiemmin tehty lähinnä sisäetsintää, mutta nyt siis kiva että tavoitteita riittää pidemmällekin, jos haluaa.

Meidän omat treenit menee tyttöjen osalta mainiosti. Kun tekniikan jo osaa, on uusia hajuja todella helppo ja nopea "ajaa sisään". Tämä vaatii siis peruskaavan osaamista sekä koiralta että ohjaajalta.

Ulkona etsiminenkään ei ole tytöille vierasta, kun ovat jäljestäneet kuitenkin jo vuosia. Uutena haasteena otamme julkisilla paikoilla tehtävän etsinnän ja sitä kautta erilaisia häiriöitä, kuin aiemmin. Kilpailutilanteen kaltainen tilanne on varmasti myöskin hankalaa, mutta siihen nyt aletaan tähtäämään.

Lisäksi, onhan meillä Sushi. Sushi oli ilmiömäinen aluksi, yllättävän innokas ja omatoiminen ja tunnistaa varmasti hajun. Jostain ihmeen syystä, en ole kuitenkaan noudattanut sen kanssa samaa systeemiä, mitä esim.kursseilla opetan (ja mikä on hyväksi havaittu).

Olen kiirehtinyt ja pomppinut kriteeristä toiseen. En kannata tällaisen koiran tapauksessa ilmaisun opettamista heti kärkeen. No sitäkin piti kokeilla! Lisäksi alla oli ehkä 5 sisätreeniä, kun halusin kokeilla myös ulkona, samalla kuin tytötkin harjoittelivat.Olin ajatellut, että lähinnä siis ehdollistan hajua, en odottanut että Sushi osaisi sitä etsiä ulkona/pystyisi keskittymään ulkona. No eihän se tosiaan pystynyt keskittyä ulkona, eikä edes reagoinut hajuun mitenkään, vaikka sisällä reagoi no öh....hyvinkin voimakkaasti! (Yritän saada videokuvaa siitä, kun hän melkein lentää selälleen haistettuaan tutun hajun ja kuullessaan vielä lisäksi naksauksen!)

Kummallista miten vaikeaa on elää kuten opettaa..

Aion nyt alkaa suunnittelemaan ja videoimaan joka ikisen treenin Sushin kanssa. Lisäksi lupaan jakaa kaikki videot tänne! Luulisi, että edes ammattiylpeys (tai vaikka henk.koht.ylpeys) saisi skarppaamaan vähän.

Kommentoi kirjoitusta.

Leikkiminen.

Tiistai 26.5.2015 klo 12:51

Poikkeuksena muihin koiraeläimiin verrattuna kesykoirat ovat pentumaisia ja leikkisiä vielä aikuisenakin. Koirat leikkivät keskenään, leikkivät yksinään leluilla tai piehtaroivat ja hepuloivat sekä leikkivät usein mielellään myös ihmisen kanssa.

Joskus aikuisena koirat vakavoituvat tai niillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, joten ne eivät enää vapaudu koirien seurassa leikkimään. Koirat eivät kuitenkaan lopeta leikkimistä iän myötä, jos se on niistä ollut mukavaa aiemmin. Kun koira ei enää leiki kyseessä voi olla harjoituksen puute, luottamuksen puute tai koira voi myös olla kipeä,jolloin leikkiminen ei tunnu mukavalta.

Leikkiminen on parhaimmillaan hyvää liikuntaa, parantaa yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja, rentouttaa ja tarjoaa onnistumisen tunteita.

Koirien välistä leikkiä harjoitellaan jo pentulaatikosta asti. Ja siitä asti pätee leikkimisessä tietyt säännöt. Kun leikki kiihtyy liikaa tai joku puree liian kovaa, seuraa leikin keskeytyminen.

Tämä toimii ”rankaisuna” väärästä toiminnasta ja opettaa koiraa hillitsemään puremistaan ja säätelemään kiihtymystään ottamalla itse pienen aikalisän.

Leikin tauoilla ravistellaan turkkia, haistellaan maata, liikutaan rauhallisesti eli tehdään siis rauhoittavia asioita.

Parhaita leikkikavereita ovat tietysti tutut, luotettavat koirat. Vieraiden koirien kanssa ei välttämättä puhuta ihan samaa kieltä tai sitten leikkiminen voi olla hyvin erilaista ja toisen leikkiminen voi olla toiselle pelottavaakin.

Siksi hyvän leikkikaverin kanssa voi ensin tutustua rauhassa muuten. Koirat voivat vain oleskella keskenään rauhassa ja rakentaa luottamusta toiseen.

Saman perheen koirat tekevät keskenään muutakin kuin leikkivät ja siksi niiden välille syntyy vahva luottamus. Yksilöt myös oppivat lukemaan toisiaan ja peilaamaan omaa käytöstään suhteessa toiseen.

Hyvän leikin tunnusmerkit ovat erityisesti tauottaminen ja tasavertaisuus. Vaikka välillä toinen olisikin alakynnessä, niin se on välillä vastavuoroisesti niskanpäällä.

Leikkimisen tulisi olla hauskaa koiran mielestä. Koirapuistoissa näkee kauheita tilanteita, joissa ihmisten mielestä koirilla on hauskaa, mutta koirilla on kaikkea muuta. Esimerkiksi kun useampi jahtaa yhtä koiraa ja ehkä näykkäävät sitä kiinni saadessaan. Tai ylikiihtynyt koira astuu koko ajan muita koiria. Kova vauhti ei suinkaan ole aina hauskuuden tae. Koirat voivat olla liian erilaisia kokonsa, ominaisuuksiensa tai ikänsä puolesta. Lisäksi jotkut koirat eivät vaan osaa leikkiä ”oikein” ja joskus koirissakin näkee suoranaisia kiusaajatyyppejä, jotka ovat saaneet onnistumisen tunteita lähinnä toisten närppimisestä ja kiusaamisesta.

Voi olla myös että koira on oppinut itse pääsemään vaikeista tilanteista käyttäytymällä agressiivisesti ja sitä kautta siirtynyt itse ”kiusaamaan”.

Isossa porukassa ongelmaksi muodostuu myös se, että kaikki eivät tajua pitää taukoa samaan aikaan, erityisesti jos porukassa on joku ylikiihtynyt.

Jos leikkiin ei tule taukoa, silloin kierrokset pääsevät nousemaan liian korkealle ja tilanne voi leimahtaa aggression puolelle. Koira voi myös ahdistua siitä, jos se ei välillä saa olla rauhassa ja hengähtää. Kiihtyneenä koirat voivat satuttaa toisiaan ja itseään myös siksi, että adrenaliini virtaa ja kipukynnys nousee. Kovassa vauhdissa tapahtuvat törmäykset, kaatumiset ja äkkikäännökset jättävät jälkensä kehoon ja niveliin, vaikkei siinä hetkessä mitään näkyisikään.

Periaatteessa koirat osaisivat kyllä hoitaa sosiaaliset suhteensa itse, mutta vieraat koirat eivät osaa automaattisesti toimia keskenään varsinkaan kiihtyneenä ja paikalle voi aina sattua joku, joka on huonosti sosiaalistunut eikä puhu ”koirien kieltä” kovin hyvin.

Ihmiset voisivat välillä kutsua koiransa rauhoittumaan ja leikki jatkuu taas, kun tilanne on rauhallisempi. Tämäkään ei aina toteudu koirapuistossa, sillä sinnehän usein juuri tuodaan koiria, joita ei voi pitää muualla irti (todennäköisesti juuri varman luoksetulon puutteen vuoksi).

Ihmisen ja koiran välinen leikki on mainio tapa parantaa yhteistyötä, harjoitella esineiden etsimistä, esineistä irti päästämistä ja tarjota koiralle kivaa tekemistä ja liikuntaa.

Leikkimisellä simuloidaan usein metsästyskäytöksiä kuten jahtaamista, kiinni ottamista ja ravistelua-eli saaliin tappamista.

Erilaisia tapoja leikkiä on esimerkiksi vetoleikit, noutamisleikit, heittoleikit ja jahtaamisleikit. Lelu voi olla kädessä tai vaikkapa narun päässä, jolloin sitä voi vetää maata pitkin.

Lelujen käytössä kannattaa huomioida ergonomiset seikat molemman osapuolen kannalta. Vetoleikissä voi olla järkevää käyttää joustavaa lelua, jolloin nykäisyt eivät ole niin kovia.

Koiraa ei kannata myöskään riuhtoa ylös-alas, eikä varsinkaan nostaa lelusta ylös.

Vetoliikkeen on hyvä tapahtua horisontaalisesti ja olla vastavuoroisesti joustavaa.

Pallon heittämistä rauhallisempi heittoleikki tulee frisbeellä, joka liitelee ja koira joutuu keskittyä siihen, mihin ilmavirta kiekkoa kuljettaa.

Paljon leikkivälle ja lelua purevalle koiralle tarvitaan myös lihashuoltoa.

Leikkiä voi toki myös ilman esineitä. Jahtaamisleikki ja juoksentelu vuorotellen ja koiran innostava taputtelu/koskeminen esimerkiksi voivat olla tällaista. Kannattaa seurata koirien välisessä leikissä tapahtuvaa liikkumista ja ottaa siitä mallia.

Valitettavan usein ihmiset eivät leiki koiransa kanssa, koska eivät ole opettaneet leikin sääntöjä koiralle ja koira ei päästä irti lelusta, karkaa ja ei anna kiinni, menee ylikierroksille, alkaa purra ohjaajaa, alkaa haukkua holtittomasti jne.

Kaikki ongelmakohdat liittyvät oikeastaan siihen, että koira menee ylikierroksille.

Itsekin ajattelin alunperin niin, että ei ole hyväksi koiralle kiihtyä, koska se napsahtaa stressin puolelle helposti. Huolimatta siitä leikitänkö minä koiriani, ne kuitenkin kiihtyvät eri tilanteissa ja monikin tilanne ja ärsyke on vaatinut vastaehdollistamista ja rauhallisen mielentilan opettelua. En siis pysty pitämään koiriani poissa kaikesta kiihdyttävästä, joten rauhallisen mielentilan opettelun lisäksi halusin opettaa ne säätelemään kiihtymystään. Vaikka kierrokset hyppäävät, ne tulevat myös alas nopeasti ja koira oppii rauhoittamaan itse itsensä.

Aloitin siis leikkimisen opettamisen aikuisille koirille. Siinä mielessä se oli hyväkin, koska koirilla oli jo pohjataitoja,joista oli hyötyä hallinnan kannalta.

Olennaista on aloittaa leikkiminen rauhallisesti niin, ettei koira mene heti ylikierroksille. Riittää että se ottaa kiinni lelusta, aluksi vaikka jopa ihan velvollisuudesta (opetetaan koira ottamaan lelu suuhun esim.ruokapalkkion avulla ja kiinnostus itse leluun syntyykin tätä kautta). Valitsin siksi omille koirilleni vetoleikin, josta ne innostuvat, mutta eivät ihan heti mene kierroksille. Heittoleikissä jo lentävän lelun näkeminen nostaa kierrokset tappiin... (ehkä nopeasti liikkuva kohde paimenkoiralle on rotutyypillisesti innostavaa).

Muita tapoja aloittaa esinekiinnostus rauhallisuuden kautta voisi olla: esineen koskettaminen nenällä-ruokapalkkio pois kohteelta tai esineen etsiminen/sen luokse meneminen-ruokapalkkio pois kohteelta.

Myös noutamisen opettaminen pala kerrallaan ennen lelun heittelyä ja sillä leikkimistä, opettaa koiran luovuttamaan lelun ensin. Ja kun tätä on vahvistettu jo paljon, lisätään itse leikkiminen.

Pelkkien lelujen avulla leikin pelisääntöjä voi opettaa esimerkiksi ”kahden lelun leikillä”

Toinen lelu on ohjaajan selän takana kädessä ja toinen toisessa kädessä ohjaajan edessä.

Edessä olevaa lelua liikutetaan sen verran että koira ottaa siitä kiinni ja vastustetaan liikettä, jotta koira pitää kiinni lelusta. Ei päästetä irti lelusta, mutta pysäytetään lelun liike.

Sitten otetaan selän takaa toinen lelu toisen viereen ja liikutellaan sitä, jotta se olisi hiukan houkuttelevampi.

Kun koira irrottaa otteensa siirtyäkseen toiselle lelulle, kehutaan kovasti ja jatketaan leikkiä toisella lelulla. Ensimmäinen lelu menee vuorostaan selän taa.

Toistetaan sama toisinpäin.

Toistetaan riittävän monta kertaa.

Huom!Jos koira vetää todella kovaa vastaan ja leikki ei ikäänkuin lopukaan lelun pysäyttämiseen, voi kokeilla päästää irti lelusta/lopettaa leikin sillä. Varsinkin koirat joiden esinekiinnostus perustuu pitkälti kilpailuasetelmaan (joku muu on kiinnostunut samasta) tai jotka ovat niin voimakkaita, että meinaavat vetää ohjaajan kumoon, voi olla vaikeaa saada irrottamaan lelusta, jos itse roikkuu toisessa päässä.

Pysäyttämällä lelu ja jätä/irti-vihjesanalla.

Kun koira melko varmasti irrottaa otteensa lelun pysähtyessä ja toisen ilmestyessä esiin selän takaa, voidaan alkaa yhdistää jätä/irti-vihjesanaa irroittamiseen. Ensin sanotaan irroitusvihje koiran jo irroittaessa,sitten kehutaan irroittamisesta ja jatketaan leikkiä. Toistetaan.

Sitten jätetään houkuttelu pois ja pysäytetään lelu, sanotaan jätä ja kun koira irrottaa otteensa, kehutaan ja tuodaan toinen lelu esiin vasta sitten-palkkiona leikki jatkuu kyseisellä lelulla.

Vastaavaa leikkiä voi leikkiä myös kahdella/kolmella pallolla. Yksi pallo kieritetään ja koira menee hakemaan sitä, kun koira ottaa pallon ja katsoo ohjaajaa, kehutaan ja kieritetään toinen pallo. Oletuksena on että koira kiinnostuu taas uudesta pallosta ja hylkää edellisen, jolloin ohjaaja nappaa edellisen pallon itselleen. Kun koira taas kääntyy kohti ohjaajaa pallo suussaan, lähtee toinen pallo taas liikkelle. Kolmas pallo on varmuudeksi mikäli koira omii molemmat pallot, niin ohjaajalta tulee aina uusi.

Koko ajan pidennetään matkaa, minkä koira tulee kohti ohjaajaa ennen kuin seuraava pallo lähtee liikkeelle. Lopulta koiran pitää tulla perille asti ja luovuttaa pallo, ennen kuin seuraava lähtee.

Näillä harjoituksilla koiralle opetetaan leikin pelisääntöjä, joista tärkein on se että leikkimisenkin saa jatkumaan vain luopumalla lelusta välillä/pitämällä taukoa. Jos koira ei anna lelua, lopetetaan leikki ja mennään pois. Leikkiminen siis loppuu siihen, kun ”rikkoo sääntöjä”.

Koiran vireystason säätelyyn leikkimistä voi käyttää sitten, kun pelisäännöt on opetettu rauhallisemman leikkimisen avulla.

Leikitetään hetki lelulla, niin että koira hiukan kiihtyy, pyydetään irti ja jatketaan leikkiä heti kuin koira on hiukan rauhoittunut.

Leikki siis jatkuu nyt palkkiona rauhoittumisesta.

Sushin Off Switch-harjoittelua videolla!

Leluja ei tarvitse välttämättä ostaa paljon ja kalliilla. Leluja voi kierrättää pitämällä osan kaapissa ja vaihtamalla lelukokoelman välillä. Monesti koirat tykkäävät myös itse kyhätyistä leluista, kuten pahvilaatikoista, paperisilpusta, kartonkipakkauksista, muovipurkeista ja paperikasseista. Muoviletkun pätkä tai nahkahansikas voi olla todella mieluisa lelu. Jos koira ei syö vanua, voi hakea myös vaikka kierrätyskeskuksesta ilmaisia pehmoleluja.

Aktivointileluilla koira voi touhuta itsekseenkin ja sitten on monimutkaisempia älypelejä, joiden kanssa pelataan koiran kanssa yhdessä.

Vinkkejä!

Lelu voi olla joskus myös vaikkapa siankorva narun päässä ja veto-tai noutoleikin päätteeksi koira saa kantaa sitä ja syödä sen, mikä toimii rauhoittavana toimintona leikin yhteydessä.

Saatavilla on myös leluja joissa on namitasku.

Lelut joissa on naru ovat helpompia hallita, pitää itsellä ja säästää omia sormia, jos koira on kova puremaan lelua.

Ei ole liian myöhäistä opettaa koiraa leikkimään ja jokaiselle löytyy sopivat lelut ja leikkimistavat. Hauskoja leikkihetkiä!

" />" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="350" height="280" />

Kommentoi kirjoitusta.

Emman jäljestykset

Torstai 7.5.2015 klo 18:05

Ollaan nyt tosiaan jatkettu ID-jäljestystä ja viimeiset treenit on olleet kyllä mielettömiä. Emma on jäljestänyt vuorokauden vanhaa työkoneiden, ruohonleikkaajien yms.sotkemaan jälkeä pohjanvaihdoksineen ja tienylityksineen. Viimeksi tehtiin mulle sokko jälki, eli en siis tiennyt mistä jälki menee ja mihin. Sain ainoastaan lähtökohdan suunnilleen. Niinhän se sitten vaan löysi maalimiehen Tokmannin edestä istuskelemasta keskellä ruuhkaista aamupäivää. Lisäksi olen itse oppinut paremmin katsomaan koiraa esim.siinä tilanteessa, kun se ilmoittaa että ei saa enää hajua.

Tässä harrastuksessa, jos jossain, koira jaksaa hämmästyttää joka kerta!emma_jaljestaa.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Synttärit!

Torstai 7.5.2015 klo 17:56

Tänään meillä vietetään Kertun 9-vuotissyntymäpäiviä. Monta kertaa olen mielessäni koiran kuopannut, mutta tällä hetkellä ainakin se on koiristani reippain ja energisin.

Fyssari lupasi (itseasiassa jo jokin aika sitten) että uimista voi alkaa kokeilemaan pienissä pätkissä ja seurata sen jälkeen kipeytyykö olkanivel. Tänään siis juhlan kunniaksi mentiin koko perhe uimalaan.

Sushikin kävi tutustumassa uimalan tiloihin ja sen omistajaan. En ottanut mitään paineita siitä, että se olisi pitänyt saada suihkuun ja altaaseen. Ajattelin että se voisi olla peloissaan tms.mutta eipä se nyt taas ollutkaan...Jatkamme niitä harjoituksia nyt sitten, niin ehkä saadaan siitäkin hullu uimarikoira.

Kerttu oli silminnähden ilahtunut ja meni itse altaaseen uimaan matkaa!

Emma sitävastoin juoksi varmaan 10 kertaa altaan ympäri, koska se on hänen mielestään parasta mitä uimalassa voi tehdä. Emma tykkää uimisesta jos siitä saa palkkioksi jotain (lelun mieluiten), mutta Kerttu sen sijaan rakastaa uimista ihan semmoisenaan. Siksi on ollutkin ikävää, että esim.viime kesänä ei saanut uida ollenkaan. Vesikävely on tosin myös ollut hyvin mieluisaa, joten kahluuta ja esim.Rally-tokoliikkeitä vedessä tuli harjoitettua päivittäin.

Kerttu on kesäpentu ja pentujen ulkoaitauksessa niillä oli vesiastioita, joissa pennut läträsivät. Kertun äiti on myös kova uimaan. Muistan Kertun pentuna mm.hypänneen vesiämpäriin pää edellä...Lisäksi hämmästelin suuresti kun se sukelteli keppejä veden pohjasta. Yleensä koirat hätääntyvät jos menevät uppeluksiin...

Toivotaan että päästään jatkamaan lempiharrastusta.uimassa.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Hajuasiat.

Torstai 23.4.2015 klo 13:01

Uudessa Canis-lehdessäkin oli useampi juttu eri hajutyöskentelylajeista. Kyllä se vaan on ihmeellinen se koiran hajuaisti.

Erikoisetsintäkoiria on jo vaikka mihin lähtöön, tunnistusetsintäkoiria, you name it. Suomessa ylipäätään tuntuu olevan vahva osaaminen esim.hajutunnistuksen kouluttamiseen. Ja virkakoirapuolella alkaa olla jo tavallista, että koirat koulutetaan naksutinkouluttamalla!

Meillä on nyt työn alla edelleen tytöillä tunnistusjälki ja Sushilla nosework. Saas nähdä jos nosework olisi ensimmäinen laji, jossa kokeilen kisaamista (noseworkissa puhutaan kyllä testistä tai kokeesta). Tarkoitus olisi myös tytöille "ajaa sisään" Nosework hajut, sillä niillä on etsintätyö jo hyvin hallussa ja vahva ilmaisu. Tokihan kisaaminen vaatii valmentautumista kisatilanteeseen ja omaa henkistä valmistautumista myöskin. Jos koira ei osaa esim.odottaa rauhassa vuoroaan kisoissa, on se jo aivan loppu kisa-alueelle päästessään.

Ylipäätään Nosework-testi on aika rankka, sillä kokeeseen kuuluu monta osiota ja odottelua ilmeisesti siinä välissä. Hajutyö on todella rankkaa koirille pitkäkestoisena suorituksena.

Meidän tunnistusjälkikurssi jatkui nyt varsinaisen jäljestämisen parissa ja tytöt kyllä muistavat sen homman hyvin. Risteävät eri-ikäiset jäljet eivät tuota ongelmia ja viimeksi mm.joku mies pysähtyi juttelemaan kesken Kertun jäljestämisen, mutta pienen tauon jälkeen Kerttu jatkoi muina naisina hommia.

Sinänsä kiva että ylipäätään jokseenkin vieraita lähestyjiä pelännyt Kerttu on nykyään koulutuksen avulla lähinnä välinpitämätön vieraita kohtaan (jos ne eivät tule hänen kotiinsa tai autoonsa). Osasta vieraista Kerttu jopa pitää. Maalimiestä Kerttu ei lähestynyt viime treeneissä,vaan haahuili sen ympärillä ja tuli aina takaisin mun luokse. Teemme nyt vähän aikaa niin, että maalimies palkitsee Kertun.

Kommentoi kirjoitusta.

3.4.2015

Perjantai 3.4.2015 klo 21:34

Meillä on ollut ihan normaali meno kotona. Nyt ollaan koirien kanssa kyläilemässä ja hoitamassa kolmea koiraa heidän kotonaan.

Sushi on siis ensimmäistä kertaa poissa kotoa vähän pidemmän aikaa. Ensimmäinen päivä oli kaikkien koirien osalta hirveää sekoilua. Toisena päivänä oltiin jo ihan hyvin asetuttu. Sushi tapasi talon koirat läheisellä pellolla, kun isäntä oli vielä avustamassa. Pellolla tilanne ei ollut niin jännittynyt kuin talon koirien omalla pihalla.

Mulla on "lomaa" pääsiäisen yli, mutta kyllä kuuden koiran hoitaminen käy ihan työstä. Onneksi vanhin koirista on jo niin vanha, ettei sitä juuri lenkitetä. Loput viisi tarvitsevat kaikki ihan kohtuullisesti lenkkiä. Eli kaksi aamulenkkiä, kaksi päivälenkkiä (kaksi eri porukkaa) ja sitten oleilua pihalla. Piha on hirveää mutavelliä suurimmaksi osaksi ja koirien huuhtelu ja kuivaus käy ihan lisätyöstä.
Tänään en ole ehtinyt tehdä mitään muuta, kuin lenkittää, treenata, pestä, kuivata, harjata, aktivoida...Kävin tosin kuuntelemassa yhden luennon.

Luento oli aloitus Simonen (Sushin) käsittely-workshopille. Huomenna ja ylihuomenna mennään harjoittelemaan käsittelyä. Lähinnä kaivataan treeniä vieraiden käsittelyyn. Jatketaan sitten,toivottavasti workshopista innostuneena, omalla porukalla treenailua.

Sushilla on mennyt täällä kylässä oikein hyvin. Se on tavannut toisia koiria. Mummo-Iineksen kanssa Sushi oli heti kaveri. Rotikat Brenda ja Meri olivat yhdessä vähän uhkaavia Sushia kohtaan, joten otin sitten vaan nuoremman Merin Sushin kanssa pihalle. Niillä oli ihan leppoisa meininki. Leikitin molempia vielä erikseen lelulla ja molemmat leikkivät.

Lisäksi Sushi on osannut odottaa täälläkin nätisti portin takana, mun koirat ovat hengailleet myös täällä pihalla ja sisällä nätisti, Sushi on ollut tuossa pihalla irti ja luoksetulo toimii. Eli hyvin on mennyt.

Ennen tänne tuloa Kerttu ja Emma kävivät neurologilla ihan tarkistettavana ja tohtori sanoi, että koirat ovat hyvässä kunnossa, eivätkä vaikuta kipeiltä mistään kohtaa.

Cartrophen-kuurit laitetaan ihan tavan vuoksi (corgit 8-ja 9-vuotta) ja opettelin itse laittamaan pistokset.

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »