Monikoiraiset lenkit.Torstai 12.5.2016 klo 13.19 Useamman koiran kanssa ulkoillessaan saa pohtia hieman syvällisemmin missä liikutaan, miten, ketä on mukana, mitkä varusteet, mitä muuta tarvitaan mukaan? Erityisesti jos koirat ovat eri ikäisiä ja kuntoisia kannattaa lenkkireittiä, pituutta ja kokoonpanoa miettiä. Meillä mummelit jaksavat kyllä ulkoilla pitkiä aikoja, mutta eivät jaksa marssia pitkiä matkoja. Kotipuolessamme on mukavaa, kun voimme mennä rannalle tai metsään oleilemaan ja kaikki koirat voivat liikkua sen minkä haluavat. Lisäksi koirat virikkeistyvät, kun saavat rauhassa tutkia, haistella ja tonkia maastossa. Lähes päivittäin täytyy kuitenkin myös tehdä lenkkejä erikseen, sillä Sushilla on suurempi liikunnan tarve sekä myöskin hihnakäytöskoulutuksen tarve kuin mummeleilla. Useamman koiran omistaessaan tulee tutuksi myös koulutusteknisten ongelmien kanssa. Jo yhtä eläintä kouluttaessa voi olla ongelmia toimittaa palkkio oikea-aikaisesti tai oikeaan suuntaan tms.Sitten kun koulutettavia eläimiä on useampia samanaikaisesti, nämä ongelmat eivät ainakaan helpota... Jokaista eläintä tulisikin kouluttaa ensin yksi kerrallaan. Kun toiminnoilla on jo kestoa tai muut koirat osaavat odottaa vuoroaan rauhallisesti, voidaan yhdistää isompia porukoita koulutushetkiin. Meillä lenkkeily on aina jossain määrin myös koulutustapahtuma. Minulla on AINA palkkioita mukana ja palkitsen koiria lähellä pysymisestä, luoksetuloista ja myös reagoimattomuudesta, kun näemme ihmisiä, koiria, kulkuvälineitä tai riistaa. Koska ympäristö pursuaa "palkkioita" koirille ja nuo vahvisteet ovat jotain mitä vastaan mun on turha kamppailla sillä kuinka hyviä vahvisteet ovat. Riistan perään lähteminen on nimittäin aika moinen vahviste, niin sanottu Jackpot. En voi tarjota koirilleni oikein mitään, mikä aikaansaisi niissä yhtä suuren tunnereaktion (paitsi päästämällä ne riistan perään), joten vaihtoehdoksi jää rakentaa vahvistehistoriaa. Kun olen palkinnut tuhansia toistoja vähäpätöisemmällä vahvisteella, alkaa käytös olla niin selkäytimessä, että se tapahtuu vaikka tarjolla olisi vaihtoehtoisesti mitä vain. Hihnakäytösharjoittelusta useamman koiran kanssa tulee ehdottomasti välineurheilua. Se että kaikilla on sopivasti tilaa liikkua ja lisäksi ne ovat hallittavissa, jotta koirilla ja taluttajalla on mukava olla sekä palkitseminen on mahdollista ja nopeaa, vaatii varustelua. Taajamassa koirilla on yleensä valjaat ja monitoimitaluttimet, joiden pituutta voi tilanteesta ja ympäristöstä riippuen säätää. Metsissä, pelloilla ja meidän kotipuolessa myös kävelyteillä eli avarammilla ja rauhallisemmilla seuduilla käytän usein lenkkeilyvyötä, johon kiinnitän 2 fleksiä ja yhtä pitkää liinaa pidän kädessä. Joissakin tilanteissa osa koirista tai kaikki ovat irti. Ohjaajalla taasen tulee olla koulutusliivi tai -vyö, johon yleensä pakataan esim. kakkapusseja, makupaloja, lelu, vaihtohihna, avaimet, puhelin... Pitemmille lenkeille tarvitaan peräti reppu, johon saa myös vesipullon ja kupin sekä enemmän makupaloja. Jälleen kannattaa miettiä, jos useamman koiran haluaa, että se ei todellakaan tarkoita sitä että elämä olisi helpompaa. Mielenkiintoisempaa ja haastavampaa kylläkin. |
Sushin hihnatreenit jatkuvat.Keskiviikko 20.4.2016 klo 13.22 |
Emman off switch-treenit jatkuvatKeskiviikko 20.4.2016 klo 13.20 Yhdistämme alustatreeniä off switchiin. |
Emman off switch-treenit.Torstai 31.3.2016 klo 13.08 Nyt ollaan saatu sen verran sujuvuutta harjoituksiin, ettei vinkumista/määkimistä juurikaan enää ole. |
Sushin hihnatreenit jatkuvat.Torstai 31.3.2016 klo 13.02 Yleistämme kontaktileikkiä, harjoitellen sitä eri paikoissa. |
Sushin hihnatreenit.Keskiviikko 23.3.2016 klo 16.38 Olemme hakeneet piristystä hihnakäytösharjoitteluun verkkokurssilta vielä Sushin arkitottiskurssinkin jälkeen. Molemmista kursseista on ollutkin paljon hyötyä, kun ei taas itse näe metsää puilta. Opittuja asioita: -kontakti on siirtynyt namikädestä silmiin luopumisharjoittelun avulla (itsehän opetan luopumista kaikilla kursseilla ja yksityisasiakkaillekin lähes kaikissa tapauksissa). -liikkumistapojen vaihtelu pelkän eteenpäin marssimisen sijaan -erilaiset palkitsemistavat aikaansaavat erilaisen fiiliksen koirassa |
Off SwitchMaanantai 14.3.2016 klo 11.32 Koirallani Emmalla (Welsh Corgi Cardigan 9 vuotta) on ollut keski-iän jälkeen niin sanottu off-kytkin kadoksissa. Syitä tähän on luultavasti: -kipuilu selkävaivojen ja nivelrikon takia -treenaaminen hakien korkeaa viretilaa ja rauhoittumisen harjoittelun puute vastapainoksi -epäsäännöllisyys ja epäselvät vihjeet siitä milloin tehdään jotain ja milloin ei tehdä mitään -muutto maalle, jossa elämänrytmi ja esim.ulkoiluajat ovat epäsäännölliset (koira odottaa koko ajan jotain tapahtuvaksi, lisäksi ulkoileminen on kiihdyttävää) Emma on kotona suht rauhallinen, mutta jopa siellä sillä on jatkuva odotus siitä, että jotain tehtäisiin. Tämä silloin kun minä olen kotona. Selkein vihje Emmalle rauhoittua kotona on se, että laitan koirat portin taakse "omalle puolelleen". Erityisesti rauhattomuus korostuu treenitilanteissa ja jos Emma on esim.demokoirana luennolla. Odottamisharjoittelun ja rauhoittumisharjoittelun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Se on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin minkään asian tekemisen harjoittelu. Sen lisäksi olemme alkaneet (taas!) harjoitella aktiivisemmin off switciä eli sitä, että koira tehdessään jotain kiihdyttävää oppisi rauhoittamaan itsensä toistojen välillä. Niin sanottu default-käytös (käytös mitä koira tarjoaa ilman erillistä vihjettä ja siitä seuraa jotain sen haluamaa eli vahviste) on maahan meno ja pään laskeminen alas myöskin. Lisäksi liikettä hiotaan vielä siihen, että koira tosiaan rauhoittuu, rentoutuu, häntä pysähtyy jne.) Aluksi default-käytös on hyvinkin mekaaninen. Emma on näissä alkutreeneissä niin kiihtynyt, että se ei oikein pysty edes tarjota defaulttia, joten autan sitä vielä vihjein (suulliset ja vartalovihjeet). Pyrimme nyt aluksi saamaan harjoitukseen sujuvuutta niin paljon, ettei turhautunutta vinkumista tule ollenkaan. Seuraavaksi yritän keksiä leikkimistavan, joka ei rasittaisi Emman selkää (nykiminen pois).... |
Talvikelit ja pakkaskeskustelu.Torstai 7.1.2016 klo 20.54 Koska pakkaset ovat olleet niissä lukemissa, että meidänkin auto lähti peräti hinattuna korjaamolle, on siitä toki kovasti keskusteltukin eri tahoilla. Myös lemmikkien omistajat asiaa pohtivat. Tai toivottavasti jokainen pohtii oman koiransa kohdalla sen hyvinvointia myös siltä kantilta, ettei se palele tai myöskään muissa olosuhteissa ole liian kuumissaan. http://yle.fi/uutiset/ala_tee_koiran_kanssa_pakkasovereita__15_minuutin_lenkki_riittaa/8575985 Monella taholla pohditaan, minkä verran koiraa voi lenkittää ja pitäisikö sitä pukea? Asiaan vaikuttaa toki moni seikka. Näitä ovat mm.koiran rotu ja karvan laatu, ikä, terveydentila, aktiivisuustaso ja minkälaista lenkkeily on. Kannattaa katsoa koiraa ulkoiluttaessaan, miltä se vaikuttaa. Tassujen nostelu on merkki tassujen palelemisesta ja kyyristely sekä tärinä merkki ihan kokonaisvaltaisesta palelemisesta. Mitä verkkaisempaan edetään, niin tokihan sitä paleleekin helpommin. Tai jos joutuu peräti seisoskelemaan. Koiraa voi suojata vaattein ja tossut erityisesti helpottavat tassujen osalta. Myös tarkoitukseen suunniteltua tassurasvaa voi käyttää suojaamaan anturoita (liian ohut rasva voi olla enemmän haitaksi,moni muistaa varmaan vanhat Vitalis-keskustelut). Kimmoisat ja terveet anturat kestävät paremmin pakkasta, joten niitä voi rasvailla myös ennakoivasti ja huolehtia myös sisäisesti nautituista rasvahapoista. Jalanpohjiin paakkuntuva lumi myös lämpimämmillä talvikeleillä tuntuu koirasta kurjalta, joten olisi hyvä leikata tassukarvat lyhyeksi ja myös vaikka rasvata tassuja. Valtavia lumipaakkuja muualla turkissa voi ennaltaehkäistä ohuella haalarilla, jos koira ei muuten tarvitse vaatetta ylleen. Toisaalta myöskään tuntikausien riehuminen kovalla pakkasella ei ole hyväksi, joten kohtuus kaikessa. Kannattaa vaikka ajatella itsensä kannalta, minkälaista hikilenkkiä olisi valmis tekemään kovalla pakkasella tai kuoleeko siihen, että tekee reippaan 15-30min.kävelyn kunnolla pukeutuneena. Kerttu ja Emma jo seniori-ikäiset corgit kaikkine vaivoineen tekevät ongelmitta puolen tunnin lenkkejä. Välillä saattavat hetken nostella jalkaa, jota minä yleensä vähän hieron ja kannustan etenemään. Yleensä kun mennään mahd.kovalla pinnalla suht reippaasti eteenpäin ei ongelmaa ole, ei myöskään silloin jos joku välillä pysähtyy tarpeilleen. Jos koira koko ajan nostelisi tassujaan, tekisin lyhyempiä lenkkejä/laittaisin tossut sen mukaan tarvitseeko kyseinen koira joka päivä paljon liikuntaa/voinko tarjota sille liikuntaa sisällä. Mutta meillä on ollut nyt kovilla pakkasillakin ihan hyvä meininki. Ja myös Espanjan koira Sushi tuntuu tarkenevan hyvin. Viime talvena (jolloin muistaakseni ei ollut kuitenkaan lähemmäs -30 asteen pakkasia) pidin sillä loimea tai ohutta takkia varmuudeksi, mutta ei se tuntunut huomaavan että on lunta tai että on kylmä. Tytöilläkin pidin loimia, kun olivat leikkauksista toipuvia, sillä kylmä selvästi otti operoituun selkään/olkapäähän. Lumessa tassuttelu kävi kuitenkin hyvästä liikunnasta toipilaille. Tänä aamuna loimetin koirat, kun pakkanen paukkui peräti -30 astetta meilläkin. Ei siitä ainakaan haittaa ollut, vaikka tassujen suojaaminen kai meilläkin olisi ihan ykkösasia. Eivät muuten vaikuta palelevan laisinkaan. Tassuja nostellaan satunnaisesti. Olemme lisänneet myös sisäjumppaa, mutta lenkit eivät ole juurikaan määrällisesti vähentyneet, sillä nyt lomalla ollessa voin tehdä useamman normaalia lyhyemmän lenkin. Lisäksi olemme käyneet koirauimalassa polskimassa pariinkin otteeseen. Liikunnasta ei oikein viitsisi tinkiä, kun leikatut koirat saavat muutenkin niin vähän ruokaa, ettei viitsisi nälässäkään pitää, kun painon kanssa tasapainoillaan koko ajan muutenkin. Huolehditaan eläinten hyvinvoinnista myös tässä asiassa ja huomioidaan eläin yksilönä omine ominaisuuksineen ja tarpeineen. |
Meidän koirat osa 2.Torstai 7.1.2016 klo 12.03 "Loma" läheneekin loppuaan ja tässä samassa paikassa sohvannurkassa voi ihan konkreettisesti mitata edistymistä koirien keskinäisissä suhteissa. Tänään kaikki nukkuvat rauhallisesti, lähekkäin samassa kasassa. Tämä lienee suurin luottamuksen osoitus, että voi rentoutua toisen lähelle nukkumaan. Voisi sanoa, että tämä yli vuoden kestänyt totutteluprojekti alkaa lähestyä loppuaan. |
Meidän koirat.Lauantai 2.1.2016 klo 21.42 Ollaan vähän jämähdetty siihen, etteivät koirat pyöri sisällä jaloissa samanaikaisesti vaan ovat joko portin eri puolilla (tytöt ja Sushi) tai sitten koirat portin samalla puolella ja ihmiset omallaan. Tämä johtuu siitä, että sisätiloissa erityisesti Emma tapaa olla vähän liian tietoinen resursseistaan. Tiukkoja tilanteita tulee, kun minä olen lähellä ja lisäksi saatavilla on ruokaa tai ollaan keittiössä (jossa Emma saattaa joskus Kerttuakin alkaa tuijotella ja vaania). Uskoisin että ongelmia ei juuri ole, jos minä en ole paikalla. Meillähän on ihan kunnolla tapeltukin, mutta aina ihan mun lähellä. Eli minä olen suurin syy siihen, jos jotain kränää tulee. Kerttu taas kokee asiakseen paimentaa muita, jos hänen mielestään joku käyttäytyy sopimattomasti. Lisäksi kiihtyessään sillä on ns.uudelleen kohdistettua aggressiota toisia koiria kohtaan. Ja vielä yksi olennainen tekijä epäsopuun löytyy. Hormonit. Kerttu on steriloitu, koska sillä oli erittäin vaikeat valeraskausoireet, joista aggressiivisuus ei ollut vähäisin. Kertun sterkkaamisen jälkeen huomasin, että myös Emman aggret lisääntyy kun sillä on juoksut. No Sushi-parka on otettu tällaiseen hullujenhuoneeseen näiden kiukuttelevien eläkeläisnaisten armoille. Tästä syystä ollaan oltu alusta alkaen hurjan varovaisia koirien yhteiseloon totuttamisessa. Kerttu pidettiin aluksi kahden portin päässä Sushista ja ne totuttelivat toisiinsa vain ulkona. Jälkikäteen ajateltuna Kertusta ja Sushista on kuitenkin tullut paremmat kaverit kuin Emmasta ja Sushista. Kerttu yrittää jopa mennä lähelle Sushia nukkumaan ja on yrittänyt jotain leikin tapaistakin. Sushi on vähän epäluuloinen kaikkia lähentely-yrityksiä kohtaan ja ottaa mieluummin välimatkaa. Resurssi-aggressiivisuus esiintyy usein monen tekijän summana. Meillä esimerkiksi yhdistämällä kolme asiaa seuraavista: ahtaat sisätilat, keittiö, jokin erityinen ruoka/ruokaan liittyvä (ei perus kuppiruoka), koirien kiihtyminen/stressi, kipu, mun kierrosten nouseminen ja mun läsnäolo, saadaan aikaan riitaa koirien välillä. Tällaisia tilanteita on ollut vaikkapa: -koirat juoksevat kiihtyneinä pihalle, minä seison välissä avaamassa ovea, kaksi koiraa törmää mun jaloissa oveen ja toista sattuu. Seuraa kunnon rähinä, johon minä tungen käteni väliin. Koirille ei käynyt mitään, mutta minä sain pureman käteen. -näemme ulkona vieraan koiran, tarjoan makupaloja koirille, astun vahingossa Kertun jalan päälle (joka on jo kiihtynyt vieraan koiran näkemisestä). Kerttu on hyökkäämässä muitten koirien päälle, mutta ehdin seivata tilanteen. -Emma ei tykkää harjaamisesta ja minä harjasin Emmaa keittiössä. Kerttu hiipi ihan mun taakse ja Emma alkoi murisemaan. Erotin koirat hetkeksi toisistaan. -Sushi oli juuri tullut ja oli kiusannut Emmaa koko lenkin syöksymällä sen päälle joko vahingossa tai tahallaan (täällä olenkin kirjoitellut Sushin hihnakäytösasioista ja ulkoiluun liittyvistä ongelmista). Emma katseli Sushia jo vähän siihen malliin, että osuppa muhun vielä kerrankin. Kotiovella laskin repun (täynnä koirien herkkuja) mun jalkoihin kun kaivoin avaimia ja Sushi tuli nuuhkimaan reppua. Emma hyökkäsi. Tästä seurasi sellainen nimellinen rähinä (kuulostaa pahalta, mitään ei satu). Kuulostaa varmasti vakavalta, mutta mielestäni arjessa koirat pärjäilevät keskenään hienosti, eivätkä mun silmään stressaa toisiaan. Nämä tilanteet ovat siis melko marginaalisia ja niitä on tapahtunut noin vuoden välein maksimissaan (nyt on yli vuosi kulunut ilman mitään vakavia tilanteita). Loppu syksystä meidän "isäntä" oli reissussa ja oltiin erittäin tiiviisti koirien kanssa yhdessä. Jouduin pitämään koiria myös töissä mukana, kaikkia joka päivä ja oli paljon tilanteita kun ne pyörivät mun kanssa vapaasti koirakouluilla. Aluksi varsinkin Emma jännittyi silminnähden aina kun Sushi lähestyi mua näissä uusissa tilanteissa. Minä yritin aina silloin pysyä tosi rauhallisena ja kehua Emmaa rauhallisesti. Välillä heitin Emmalle namin kauemmas, jos tuntui että ovat vähän liian lähellä mua samaan aikaan. Hyvin pian tilanne rentoutui töissä, joten nyt kotosalla olen alkanut harjoitella enemmän samassa tilassa oleilua myöskin. Koirat ovat myös itse alkaneet soveltaa, eivätkä pysy erillään vaan ne löytää milloin mistäkin yhdessä. |
Laatikkoetsintä.Sunnuntai 27.12.2015 klo 15.54 Laatikkoetsintää kannattaa muistaa harjoitella monenmoisilla laatikoilla tms."säiliöillä" (vaikka ylösalaisin käännetyillä kukkaruukuilla). Monelle koiralle oli vaikea paikka, kun laatikot oli joulupaketteja houkuttelevine lahjanauhoineen! Kuten myös Kertulle videossa. |
Joulu Nose Workit .Sunnuntai 27.12.2015 klo 15.48 Täydentäessä joulun muonavarastoja, ehtii aina mainiosti hyödyntää kauppareissunkin Nose Work-treeninä! |
Oman vuoron odottaminen.Lauantai 26.12.2015 klo 22.12 Ollaan tässä jouluna panostettu oman vuoron odottamisen treenailuun. Monikoiraisessa perheessä sen odottamisen ja lyhytkestoisen huomioimattomuuden sietämisen merkitys korostuu entisestään. Koirille tulee helposti kränää, jos kaikki tunkevat samoille apajille samaan aikaan. Tämä voi tapahtua ovesta ulos mentäessä, ruuan kanssa, treenatessa (yleensä kuitenkin 1 koira kerrallaan), ulkoillessa hihnassa, omistajan huomiota haettaessa jne. Vuorot jaetaan tapauskohtaisesti ja haluaisin, että se olen minä joka päättää missä järjestyksesä mennään. Tässä ei siis ole kyse mistään koirien arvojärjestyksestä vaan ihan yleisesti ottaen järjestyksestä. Kolmen koiran kanssa tämän järjestyksen ylläpitoon tarvitaan opetettuja käytöksiä, management-keinoja (kuten portit, hihnat...) ja tilannekohtaista kekseliäisyyttäkin. Koska olen ollut nyt muutaman päivän kotona, olemme tehneet kotona lyhyitä treenejä, pelanneet älypelejä ja koirat ovat olleet aivan erityisen huolenpidon ja hellyyttelyn kohteena. Yksi koira kerrallaan. Muut odottavat vuoroaan portin takana tai pedillään. Erityisen tärkeää on, että meillä pysyy yllä hyvä fiilis. Jos joudun korottamaan ääntäni tai painostamaan (kun jokin käsky ei esim.toimi), muuttuu koirienkin välit salamannopeasti kireämmiksi. Olen monta hankalaa tilannetta pysäyttänyt sanomalla jotain, mistä koirat ilahtuvat ja heti ne ovat taas ystävällisiä toisilleenkin. Esim.eilen oli jonkinlainen epäselvyys siitä,kenen eräs lelu on. Toteamalla iloisella äänellä "etsi joku toinen lelu!", jota käytetään myös meidän noutoleikeissä, tilanne ratkesi hännän heilutukseen ja siihen että kaikki touhottivat etsimässä uusia leluja. Ja niin ollen se aiemmin kaikista kiinnostavin lelu ei enää kiinnostanut ketään. Siksi onkin tärkeää että koiria ohjataan muuten kuin kieltämällä tai painostamalla. Pyydettyjen käytösten täytyy olla silloin huolellisesti opetettuja ja varmoja, sekä niiden suorittamisessa täytyy olla hyvä fiilis. Jos tällaista käytöstä ei ole plakkarissa, käytetään ennaltaehkäisyä ja muut koirat laitetaan jo etukäteen portin taa tai hihnaan esimerkiksi. Alla kuvia oman vuoron odottelusta koirakoululla. Muut odottavat hihnoissa, jotta mun heiluessa kameran takana ei tule tilannetta jossa muut koirat tulevat kesken yhden pelin osallistumaan ja jossa minun tulisi siihen puuttua. Win-Win-tilanne. Toiset oppivat odottamaan ja yksi oppii ongelmanratkaisua ja itsehillintää älypelin kanssa. Ja sitten on toisen koiran vuoro. |
Tyttöjen Nose Work-treenit.Tiistai 8.12.2015 klo 12.30 Meille on muodostunut vähän sellainen treenirutiini, että kerran viikossa on helppo ylläpitotreeni ja kerran viikossa jokin haaste. Eilen Simeon (Sushi) sai kunnian olla eläintenkouluttajaopiskelijan koulutettavana ja värväsin opiskelijan lähtiessään piilottamaan sisälle kaksi hajulähdettä ja ulos yhden. Näin saatiin toisen henkilön hajua hajulähteisiin vaihteeksi ja myöskin sokkoetsinnän lisäksi vaihtelua piilotuksiin. Itse kun tuppaa aina käyttämään samoja/samantapaisia piiloja. Nämä oli mulle täysin sokkoja ja erityisesti sisäetsintä oli yllättävän hankalaa. Molemmat piilot oli seinässä ja tuntui että n.puolen tunnin sisään hajua oli levinnyt pitkin seiniä vaikka kuinka. Molemmat tytöt ilmaisivat pöydän alla olevan ison muovilaatikon, vaikka hajulähde oli sen vieressä seinässä n.puoli metriä sivummassa. Ulkona oli paljon helpompaa ja ilmaisu tarkempaa... Oli ihanaa myös katsoa, kun Sushi oli aivan innoissaan kun joku vieras henkilö tekee hänen kanssaan jotain. Eipä ollut tietoakaan jännittämisestä! |
Ajatuksia ilmaisukäytöksestä.Maanantai 16.11.2015 klo 13.16 Hajutyöskentelyssä ilmaisukäytös on jotain, millä koira näyttää ohjaajalle löytäneensä etsityn hajun. Ilmaisu voi olla koiran itsensä keksimä tai opetettu käytös, joka yhdistetään etsittävään hajuun. Hajun haistaminen siis toimii ärsykkeenä, joka laukaisee ilmaisukäytöksen. Ilmaisun voi opettaa ensimmäisenä asiana hajutyöskentelyn käytösketjua opetettaessa. Tällöin ns.takaperin ketjuttamalla saa ilmaisusta vahvan. Ongelmana tällöin vaan on, että koira joka ei osaa vielä tarjota haistelemista käytöksenä joka voi johtaa palkkioon, tarjoaa mekaanista ilmaisukäytöstä ja luulee palkkion tulevan esim.maahanmenosta (jos se olisi opetettu ilmaisukäytös). Näin kävi omille koirilleni, kun opetin niille ensimmäisiä hajuja takaperin ketjuttamalla. Nykyään kun ne jo osaavat haistella ja tietävät että esim.hajupurkkia haistellaan, eikä vain tökitä, tilanne on eri. Nose Work on laji, joka on erityisesti suunnattu ns.kotikoirille ja mitään pohjataitoja ei tarvita. Nose Workissa ei vaadita mitään tietynlaista ilmaisua, eikä myöskään kokeessa tarvitse ilmoittaa tuomarille mikä on kyseisen koirakon ilmaisu. Pelkkä koiranlukutaitokin riittää, jotta ohjaaja osaa ilmoittaa missä hajulähde sijaitsee. Erityisesti siis tässä lajissa en lähde opettamaan ensin ilmaisukäytöstä vaan varmistan mieluummin, että koira lähtee haistelemaan, tutkii uteliaana ympäristöään eli etsii ja tärkeimpänä tunnistaa hajun. Joskus koira alkaa itse reagoimaan tietyllä selvällä tavalla aina hajun löytäessään. Tätä käytöstä voi lähteä vahvistamaan ja opettamaan siihen kestoa. Koska kyse on käytösketjusta, pätee siihen samat lainalaisuudet kuin muihinkin ketjuihin. Jos jokin ketjun osa on muita heikompi tai vahvempi niitä ei kannata yhdistää. Ketjuun yhdistetään mieluiten yhtä vahvat lenkit. Jos ilmaisukäytös on esim.istuminen, sille on varmasti jo valmiiksi paljon vahvistehistoriaa. Ja jos hajutyöskentely on juuri äskettäin aloitettu, sillä taas ei vielä ole. Näin ollen ilmaisun vaatiminen liian aikaisessa vaiheessa näkemykseni mukaan heikentää koko etsintää, sillä koira on epävarma siitä mitä sen tulisi tehdä saadakseen palkkion. Jos mitään ilmaisua ei ole edes pakko opettaa, niin aloittaisin pitkälti hajun tunnistamisen ja sen etsimisen opettamisella. Ohjaajan kannattaa koko ajan lukea koiraansa tarkasti, jotta oppii näkemään mm.milloin se haistelee, mitä se haistelee, mikä sen tekniikka päästä hajulähteelle on ja mitä se tekee hajun haistaessaan? Jos palkitsemista lähtee hiukan viivyttämään jossain vaiheessa, pienen turhauman kautta koira usein alkaa painottaa sitä, että "hajulähde on nyt paikallistettu ja olisi palkkion aika". Tästä voi kehkeytyä esim.intensiivinen hajulähteen tuijotus/pointtaaminen, kontaktin hakeminen ohjaajaan tms.mistä ohjaaja näkee, että hajulähde on paikallistettu. Ilmaisu on siis jotain mitä koira ei muuten tee etsinnän aikana. Osa koirista hakee kontaktia muutenkin ja silloin kontakti ei ole välttämättä hyvä ilmaisu. Lisäksi koirat usein lähtevät tekemään lajityypillisiä käytöksiä turhautuessaan. Näistä tavallisia on mm.hajulähteen kaivaminen ja hamuaminen suulla. Osa koirista saattaa ruveta haukkumaan. Hajulähteeseen koskeminen ei ole toivottavaa, joten sen syöminen tai kaivaminen ei ole toivottavaa käytöstä. Jokin opetettu ja vahvistettu ilmaisukäytös voi hyvinkin korvata tämän ei toivotun käytöksen, mutta voi myös olla että satunnaisetkin hajulähteen hamuamiset vahvistuvat nopeasti. Syy hajulähteen tavoittelemiseen suulla ei varmaankaan ole hyvä maku. Hydrolaatti tuskin semmoisenaan houkuttelee syömään sitä. Klassinen ehdollistuma ruuan kautta kuitenkin voi hyvinkin aiheuttaa voimakkaan assosiaation. Osa koirista myös noutaa asioita, jolloin koira ehkä yrittää noutaa hajulähteen saadakseen palkkionsa. Hajulähteen syömistä kannattaa lähtökohtaisesti pyrkiä ennaltaehkäisemään pitämällä hajulähde jonkin sisällä tai piilottamalla se siten, ettei koira pääse siihen käsiksi. Lisäksi palkkiomerkki/ehdollinen vahviste kannattaa aina tehdä jo ennen hajulähteen koskemista. Tällöin koira pysähtyy ja jää odottamaan palkkiotaan. Opetettua ilmaisua voi lähteä opettamaan erikseen pelkän hajulähteen kanssa (ei tehdä piilotuksia) ja ajan mittaan vahvistaa ilmaisua etsintätreenistä erikseen. Ilmaisun tullessa mukaan kuvioihin, tulisi etsintöjen taas olla niin helppoja, että ilmaisu onnistuu. Joskus koiran lajityypilliset käytökset kuitenkin tunkevat ilmaisuun mukaan. Siinä tapauksessa kannattaa pyrkiä sammuttamaan hajulähteen hamuamista tai kaivamista eli näistä käytöksistä ei hyödy mitään/ei tapahdu mitään. Tämä koskee ohjaajan palkkioiden lisäksi sitäkin, ettei hajulähdettä saa suuhun hamuamalla tai että hajulähde ei lähde liikkumaan kaivamalla. Näin ollen koiralle jäisi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi tarjota ilmaisukäytöstä, koska vain sillä saavuttaa jotain tavoiteltavaa. Saa palkkion. Hajutyöskentelyssä, jossa koiran tekniikka on vapaa, olen huomannut myös koirien soveltavan ilmaisua. Jos hajupiilo on esimerkiksi paikassa, jossa on hankalaa tehdä opetettu ilmaisu, omat koirani ovat välillä tarjonneet muuta tapaa kertoakseen hajulähteen löytyneen. Ne esimerkiksi siirtyvät sopivampaan paikkaan tekemään ilmaisun (olen kuitenkin nähnyt missä ne kävivät haistelemassa ennen ilmaisua) tai ovat jopa tarjonneet muuta käytöstä hajulähteelle pysähtyen. Nose Workissa kelpaa myös ilmaisun vaihteleminen, sillä etsintäolosuhteetkin voivat vaihdella. Edelleen tärkeintä on, että ohjaaja osaa sanoa missä hajulähde on. Koirat ovat kuitenkin parhaita valitsemaan hajutyön tekniikan itse kulloistenkin olosuhteiden mukaan, joten ei ole mitään järkeä ajaa tekniikkaa saman muotin läpi. Tietysti esim.räjähdekoirien tai huumekoirien täytyy etsiä hyvin hallitusti turvallisuussyistä. Kuitenkin lajeissa joissa koira voi etsiä vapaammin, ei ole syytä ryppyotsaisesti vaatia ihmisen haluamaa tekniikkaa. Se mikä mielestäni onkin yksi hajutyöskentelyn (ja ehkä muunkin positiivisen eläinkoulutuksen) kiehtova puoli, on ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen ja soveltamistaidot. On upeaa kun eläin suoriutuu tehtävistä täysin itsenäisesti ja ratkoo itse vastaan tulevat ongelmat! |
Hieno päivä meille!Maanantai 9.11.2015 klo 16.22 Tänään oli tyttöjen hierontapäivä ja ensimmäistä kertaa menin kaikkien kolmen koiran kanssa johonkin. Sushi tuli nimittäin mukaan harjoittelemaan tulevia hierontakertoja varten. Vieraan suorittama käsittelyhän on ollut sen verran hankalaa, että ei olisi tullut mieleenkään yrittää mitään varsinaista hierontaa tunnin sessiona. Harjoiteltiin n.5min. ihan vaan asettumista käsittelytilanteeseen ja makoilua hierontapatjalla. Kuonokoppaa en laittanut, sillä tosiaan mitään pakollista käsittelyä ei tarvinnut tehdä. Se onkin hyvä tilanne, kun voidaan vaan mennä koiran ehdoilla ja taata että sillä on hyvä olla. Asettuminen ja oleilu meni niin hyvin, että hieroja (ei täysin vieras henkilö) sai jopa käsitellä Sushia ja Sushi edelleen makoili rennosti patjalla (rennosti=paikoillaan). Päästiin hienosti liikkumaan sisään ja ulos koko poppoo ja myöskin odottaminen sujui eritäin rauhallisesti. Ensi Kerttu ja Sushi odottelivat portin takana ja sitten Emma ja Sushi. Pahempia jumejakaan ei löytynyt, vaan katsellaan nyt vähän oliko hieronnalla vaikutusta. Seuraava mitä tehdään on sitten taas senioreiden terveystarkki/hoito neurologin toimesta. Tänään olin erittäin ylpeä koiristani! |
Treenausta kauppakeskuksissaPerjantai 6.11.2015 klo 13.09 Tytöt ovat harjoitelleet Nose Workia paljon erilaisissa häiriöissä ja uusissa paikoissa. Tässä muutamia videoita (enemmän videoita löytyy raindogsin facebookista): |
Palauttavat harjoitukset.Tiistai 29.9.2015 klo 12.07 Kaikessa treenissä, kuten myös hajutyössä tulisi muistaa ettei harjoituksia aina vain vaikeuteta. Ylläpitoharjoittelu ja helpot, palauttavat harjoitukset ovat myös tärkeä osa treeniä. Lisäksi ei pidä unohtaa taukojen ja palautumisen merkitystä. Välipäivät tai peräti viikot ovat paikallaan. |
Eläköön koirat-tapahtuma.Lauantai 22.8.2015 klo 21.01 Viime aikoina ollaan treenailtu NoseWorkia häiriöissä. Treenejä on ollut mm. Angry Birds-puiston ja skeittiparkin välissä, Hyvinkään Motonetin edustalla, Myllypuron metroasemalla yms.tyypillisissä koiratreenipaikoissa. Harjoiteltiin myös Mervin ja Hirmun sekä Pian ja Röllin kanssa koirahäiriötä etsinnän aikana. Muutenhan se ei ole NoseWorkissa tarpeen, mutta tätä happeninkia varten oli. Toiset koirakot odottavat vuoroaan lavan vieressä ja vaihdot on nopeita. Joko se, tai aiempi työ tuotti tulosta ja Emma teki hienot etsinnät tänään Helsingin olympiastadionilla. Ei se tuntunut vaikuttavan mitenkään koiraan, että mua jännitti hurjasti, oltiin isolla lavalla yleisön edessä, ajoneuvoetsintä tehtiin ison screenin edessä, bändi soitti aika kovaa lavalla, kun valmistauduttiin.... Lisäksi Emma oli hienosti tapahtuman ryysiksissä ja standillä. Huomenna tehdään pitempi rupeama vähän pienemmällä lavalla, missä toisaalta yleisö on paljon lähempänä. Juhlittiin käymällä uimassa ja syömällä vadelmia. Nooh, minä juon kyllä myös yhden herkkuoluen. |
Emman noseworkitTiistai 18.8.2015 Iskostuipa tuossa juuri tajuntaan se, että ensi viikonloppuna meidän pitäisi Emman kanssa esitellä NoseWorkkia Olympiastadionilla. No onhan Emmakin jo monissa liemissä keitetty, mutta kuulutusten saattelemana Olympiastadionilla ei kuitenkaan. Ollaan yritetty nyt vähän enemmän treenata häiriöissä, sillä NoseWork 1-haju on melko uusi ja myöskin ollaan tätä harrastettu huomattavasti enemmän sisällä. Lisäksi joskus Emma on pelännyt kuulutuksia. On se toki myös ollut paikoissa, joissa on kuuluteltu ja lähivuosina ääniherkkyyttä ei ole ollut havaittavissa. Emma on ollut myös demokoirana luennoilla esiintymässä, mutta yleisö on ollut huomattavasti! pienempi kylläkin silloin. Eli ketäköhän täällä jännittää? |