Leikkiminen.

Muihin koiraeläimiin verrattuna, kesykoirat ovat pentumaisia ja leikkisiä vielä aikuisenakin. Koirat leikkivät keskenään, leikkivät yksinään leluilla, piehtaroivat ja hepuloivat, sekä leikkivät usein mielellään myös ihmisen kanssa.

Joskus aikuisena koirat vakavoituvat tai niillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, joten ne eivät enää vapaudu koirien seurassa leikkimään. Koirat eivät kuitenkaan lopeta leikkimistä iän myötä, jos se on niistä ollut mukavaa aiemmin. Kun koira ei enää leiki, kyseessä voi olla harjoituksen puute, luottamuksen puute tai koira voi myös olla kipeä,jolloin leikkiminen ei tunnu mukavalta.

Leikkiminen on parhaimmillaan hyvää liikuntaa, parantaa yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja, rentouttaa ja tarjoaa onnistumisen tunteita.

Koirien välinen leikki.

Koirien välistä leikkiä harjoitellaan jo pentulaatikossa. Ja siellä pentu oppii leikkimiseen tietyt säännöt. Kun leikki kiihtyy liikaa tai joku puree liian kovaa, seuraa leikin keskeytyminen.

Tämä toimii ”rankaisuna” väärästä toiminnasta, ja opettaa koiraa hillitsemään puremistaan ja säätelemään kiihtymystään ottamalla itse pienen aikalisän.

Leikin tauoilla ravistellaan turkkia, haistellaan maata, liikutaan rauhallisesti, eli tehdään siis itseä ja toista osapuolta rauhoittavia signaaleja.

Parhaita leikkikavereita ovat tutut, luotettavat koirat. Vieraiden koirien kanssa ei välttämättä puhuta ihan samaa kieltä heti, tai sitten leikkityylit voi olla hyvin erilaisia. Toisen leikkiminen voi olla toiselle pelottavaakin.

Siksi tulevan leikkikaveri-kandidaatin kanssa voi ensin tutustua rauhassa muuten. Koirat voivat vain oleskella keskenään rauhassa ja rakentaa luottamusta toiseen. Mm.yhteislenkit voi olla hyvä tapa tutustuttaa koirat ensin rauhassa toisiinsa.

Saman perheen koirien välille syntyy yleensä vahva luottamus. Yksilöt myös oppivat lukemaan toisiaan ja peilaamaan omaa käytöstään suhteessa toiseen monissa tilanteissa. Voi siltikin olla, että saman perheenkin koirat ovat liian erilaisia leikkijöitä tai esim.kokoero on liian suuri. Issuet koirien välillä muissa tilanteissa tai yleisesti näkyvät mahdollisesti juuri siinä, ettei uskalla leikkiä tai nukkua yhdessä.

Hyvän leikin tunnusmerkit ovat mm. tauottaminen ja tasavertaisuus. Vaikka välillä toinen olisikin "alakynnessä", niin se on välillä vastavuoroisesti niskanpäällä.

Leikkimisen tulisi olla hauskaa koiran mielestä. Koirapuistoissa näkee kauheita tilanteita, joissa ihmisten mielestä koirilla on hauskaa, mutta koirien elekielestä näkyy että ei todellakaan ole, ja välillä tulee jopa vaaratilanteita.

Esimerkiksi kun useampi jahtaa yhtä koiraa ja ehkä näykkäävät sitä kiinni saadessaan. Ja tämä rooli ei vaihdu. Tai ylikiihtynyt koira astuu koko ajan muita koiria purkaakseen stressiään.

Kova vauhti ei suinkaan ole aina hauskuuden tae. Koirat voivat olla liian erilaisia kokonsa, ominaisuuksiensa tai ikänsä puolesta. Lisäksi jotkut koirat eivät vaan osaa leikkiä ”oikein”, tai leikkituuli ei natsaa juuri kyseisten yksilöiden välillä, ja joskus koirissakin näkee suoranaisia kiusaajatyyppejä, jotka ovat saaneet onnistumisen tunteita lähinnä toisten närppimisestä ja kiusaamisesta.

Voi olla myös että koira on oppinut itse pääsemään vaikeista tilanteista käyttäytymällä aggressiivisesti ja sitä kautta siirtynyt itse ”kiusaamaan”.

Isossa porukassa ongelmaksi muodostuu myös se, että kaikki eivät tajua pitää taukoa samaan aikaan, erityisesti jos porukassa on joku ylikiihtynyt. 

Jos leikkiin ei tule taukoa, silloin kierrokset pääsevät nousemaan liian korkealle ja tilanne voi leimahtaa aggression puolelle. Koira voi myös ahdistua siitä, jos se ei välillä saa olla rauhassa ja hengähtää. Kiihtyneenä koirat voivat satuttaa toisiaan ja itseään myös siksi, että adrenaliini virtaa ja kipukynnys nousee. Kovassa vauhdissa tapahtuvat törmäykset, kaatumiset ja äkkikäännökset jättävät jälkensä kehoon ja niveliin, vaikkei siinä hetkessä mitään näkyisikään.

Periaatteessa koirat osaisivat kyllä hoitaa sosiaaliset suhteensa itse, mutta vieraat koirat eivät osaa automaattisesti toimia keskenään varsinkaan kiihtyneenä ja paikalle voi aina sattua joku, joka on huonosti sosiaalistunut eikä puhu ”koirien kieltä” kovin hyvin.

Ihmiset voisivat välillä kutsua koiransa rauhoittumaan ja leikki jatkuu taas, kun tilanne on rauhallisempi. Tämäkään ei aina toteudu koirapuistossa, sillä sinnehän usein juuri tuodaan koiria, joita ei voi pitää muualla irti (todennäköisesti juuri varman luoksetulon puutteen vuoksi).

Ihmisen ja koiran välinen leikki.

Ihmisen ja koiran välinen leikki on mainio tapa parantaa yhteistyötä, harjoitella esineiden etsimistä, esineistä irti päästämistä ja tarjota koiralle kivaa tekemistä ja liikuntaa.

Leikkimisellä simuloidaan usein metsästyskäytöksiä kuten jahtaamista, kiinni ottamista ja ravistelua-eli saaliin tappamista.

Erilaisia tapoja leikkiä on esimerkiksi vetoleikit, noutamisleikit, heittoleikit ja jahtaamisleikit. Lelu voi olla kädessä tai vaikkapa narun päässä, jolloin sitä voi vetää maata pitkin. Lelun etsiminen on myös hauskaa puuhaa, ja siihen tulee mukaan hyvää aivojumppaa ja nenätyötä.

Leluleikki.

Leluja on monenlaisia, ja joskus joutuu vähän hakemaan sitä, minkälaisista leluista oma koira innostuu. Yleensä isompi merkitys on kuitenkin sillä, mitä lelulla tehdään. Useimmat koirat innostuvat enemmän kiusoittelusta ja siitä, että lelua vedetään poispäin koirasta.

Lelujen käytössä kannattaa huomioida ergonomiset seikat molemman osapuolen kannalta. Vetoleikissä voi olla järkevää käyttää joustavaa lelua, jolloin nykäisyt eivät ole niin kovia.

Koiraa ei kannata myöskään riuhtoa ylös-alas, eikä varsinkaan nostaa lelusta ylös.

Vetoliikkeen on hyvä tapahtua horisontaalisesti ja olla vastavuoroisesti joustavaa.

Pallon heittämistä rauhallisempi heittoleikki tulee frisbeellä, joka liitelee ja koira joutuu keskittyä siihen, mihin ilmavirta kiekkoa kuljettaa. Heittoleikissä on yleensä vahva intensiteetti, ja sitä kannattaa myös tauottaa, jotta koira ei mene ylikierroksille. Ns.pallohulluus syntyy siitä, että koiralla on leikin aikana ja seurauksena korkea stressi, ja se on tosiaan maaninen tila. Pallon etsiminen isolla alueella voi myös olla palloista tykkäävälle koiralle mahtava leikki. Palloa voi myös noutaa vedestä, jolloin liikunta on turvallisempaa keholle. Pallon perään juokseminen on aika repivää liikuntaa, ja sitä ennen olisi tärkeää lämmitellä koiran lihakset ja muistaa myös loppuverryttely.

Paljon leikkivälle ja lelua purevalle koiralle tarvitaan myös lihashuoltoa.

Leikkiä voi toki myös ilman esineitä. Jahtaamisleikki ja juoksentelu vuorotellen, ja koiran innostava taputtelu/koskeminen esimerkiksi voivat olla tällaista. Kannattaa seurata koirien välisessä leikissä tapahtuvaa liikkumista ja ottaa siitä mallia.

Valitettavan usein ihmiset eivät leiki koiransa kanssa, koska eivät ole opettaneet leikin sääntöjä koiralle ja koira ei päästä irti lelusta, karkaa ja ei anna kiinni, menee ylikierroksille, alkaa purra ohjaajaa, alkaa haukkua holtittomasti jne. Eli leikkiminen ei onnistu,koska sitä ei ole harjoiteltu.

Kaikki ongelmakohdat liittyvät oikeastaan siihen, että koira menee ylikierroksille tai että koira ei ymmärrä miten ihminen haluaisi sen leikkivän.

Itsekin ajattelin alunperin niin, että ei ole hyväksi koiralle kiihtyä, koska se napsahtaa stressin puolelle helposti. Huolimatta siitä leikitänkö minä koiriani, ne kuitenkin kiihtyvät eri tilanteissa ja monikin tilanne ja ärsyke on vaatinut vastaehdollistamista ja rauhallisen mielentilan opettelua. En siis pysty pitämään koiriani poissa kaikesta kiihdyttävästä, joten rauhallisen mielentilan opettelun lisäksi halusin opettaa ne säätelemään kiihtymystään ja viretilaansa. Vaikka kierrokset hyppäävät, ne tulevat myös alas nopeasti ja koira oppii rauhoittamaan itse itsensä.

Aloitin siis leikkimisen opettamisen aikuisille koirille. Siinä mielessä se oli hyväkin, koska koirilla oli jo pohjataitoja,joista oli hyötyä hallinnan kannalta.

Olennaista on aloittaa leikkiminen rauhallisesti niin, ettei koira mene heti ylikierroksille. Riittää että se ottaa kiinni lelusta, aluksi vaikka jopa ihan velvollisuudesta (opetetaan koira ottamaan lelu suuhun esim.ruokapalkkion avulla ja kiinnostus itse leluun syntyykin tätä kautta). Valitsin siksi omille koirilleni vetoleikin, josta ne innostuvat, mutta eivät ihan heti mene kierroksille. Heittoleikissä jo lentävän lelun näkeminen nostaa kierrokset tappiin... (nopeasti liikkuva kohde paimenkoiralle on rotutyypillisesti innostavaa).

Muita tapoja aloittaa esinekiinnostus rauhallisuuden kautta voisi olla: esineen koskettaminen nenällä-ruokapalkkio pois kohteelta tai esineen etsiminen/sen luokse meneminen-ruokapalkkio pois kohteelta.

Myös noutamisen opettaminen pala kerrallaan ennen lelun heittelyä ja sillä leikkimistä, opettaa koiran luovuttamaan lelun ensin. Ja kun tätä loppuosaa on vahvistettu jo paljon, lisätään itse leikkiminen.

Pelkkien lelujen avulla leikin pelisääntöjä voi opettaa esimerkiksi ”kahden lelun leikillä”

Toinen lelu on ohjaajan selän takana kädessä ja toinen toisessa kädessä ohjaajan edessä.

Edessä olevaa lelua liikutetaan sen verran että koira ottaa siitä kiinni ja vastustetaan liikettä, jotta koira pitää kiinni lelusta. Ei päästetä irti lelusta, mutta pysäytetään lelun liike.

Sitten otetaan selän takaa toinen lelu toisen viereen ja liikutellaan sitä, jotta se olisi hiukan houkuttelevampi.

Kun koira irrottaa otteensa siirtyäkseen toiselle lelulle, kehutaan kovasti ja jatketaan leikkiä toisella lelulla. Ensimmäinen lelu menee vuorostaan selän taa.

Toistetaan sama toisinpäin.

Toistetaan riittävän monta kertaa.

Huom! Jos koira vetää todella kovaa vastaan ja leikki ei ikäänkuin lopukaan lelun pysäyttämiseen, voi kokeilla päästää irti lelusta/lopettaa leikin sillä. Varsinkin koirat joiden esinekiinnostus perustuu pitkälti kilpailuasetelmaan (joku muu on kiinnostunut samasta) tai jotka ovat niin voimakkaita, että meinaavat vetää ohjaajan kumoon, voi olla vaikeaa saada irrottamaan lelusta, jos itse roikkuu toisessa päässä.

Pysäyttämällä lelu ja jätä/irti-vihjesanalla.

Kun koira melko varmasti irrottaa otteensa lelun pysähtyessä ja toisen ilmestyessä esiin selän takaa, voidaan alkaa yhdistää jätä/irti-vihjesanaa irroittamiseen. Ensin sanotaan irroitusvihje koiran jo irroittaessa,sitten kehutaan irroittamisesta ja jatketaan leikkiä. Toistetaan.

Sitten jätetään houkuttelu pois ja pysäytetään lelu, sanotaan jätä ja kun koira irrottaa otteensa, kehutaan ja tuodaan toinen lelu esiin, vasta sitten-palkkiona leikki jatkuu kyseisellä lelulla.

Vastaavaa leikkiä voi leikkiä myös kahdella/kolmella pallolla. Yksi pallo kieritetään ja koira menee hakemaan sitä, kun koira ottaa pallon ja katsoo ohjaajaa, kehutaan ja kieritetään toinen pallo. Oletuksena on että koira kiinnostuu taas uudesta pallosta ja hylkää edellisen, jolloin ohjaaja nappaa edellisen pallon itselleen. Kun koira taas kääntyy kohti ohjaajaa pallo suussaan, lähtee toinen pallo taas liikkelle. Kolmas pallo on varmuudeksi mikäli koira omii molemmat pallot, niin ohjaajalta tulee aina uusi.

Harjoitellessa pidennetään matkaa, minkä koira tulee kohti ohjaajaa ennen kuin seuraava pallo lähtee liikkeelle. Lopulta koiran pitää tulla perille asti ja luovuttaa pallo, ennen kuin seuraava lähtee.

Näillä harjoituksilla koiralle opetetaan leikin pelisääntöjä, joista tärkein on se että leikkimisenkin saa jatkumaan vain luopumalla lelusta välillä/pitämällä taukoa. Jos koira ei anna lelua, lopetetaan leikki ja mennään pois. Leikkiminen siis loppuu siihen, kun ”rikkoo sääntöjä”.

Koiran viretilan säätelyyn leikkimistä voi käyttää sitten, kun pelisäännöt on opetettu rauhallisemman leikkimisen avulla.

Leikitetään hetki lelulla, niin että koira hiukan kiihtyy, pyydetään irti ja jatketaan leikkiä heti kuin koira on hiukan rauhoittunut.

Leikki siis jatkuu nyt palkkiona rauhoittumisesta.

Sushin Off Switch-harjoittelua videolla! Mursikin kahden lelun leikkiä löytyy useampi video Youtube-kanavaltani, lopussa ensimmäinen osa.

Leluja ei tarvitse välttämättä ostaa paljon ja kalliilla. Leluja voi kierrättää pitämällä osan kaapissa ja vaihtamalla lelukokoelman välillä. Monesti koirat tykkäävät myös itse kyhätyistä leluista, kuten pahvilaatikoista, paperisilpusta, kartonkipakkauksista, muovipurkeista ja paperikasseista. Muoviletkun pätkä tai nahkahansikas voi olla todella mieluisa lelu. Jos koira ei syö vanua, voi hakea myös vaikka kierrätyskeskuksesta ilmaisia pehmoleluja.

Aktivointileluilla koira voi touhuta itsekseenkin ja sitten on monimutkaisempia älypelejä, joiden kanssa pelataan koiran kanssa yhdessä.

Vinkkejä!

Lelu voi olla joskus myös vaikkapa siankorva narun päässä ja veto-tai noutoleikin päätteeksi koira saa kantaa sitä ja syödä sen, mikä toimii rauhoittavana toimintona leikin yhteydessä.

Saatavilla on myös leluja joissa on namitasku.

Lelut joissa on naru ovat helpompia hallita, pitää itsellä ja säästää omia sormia, jos koira on kova puremaan lelua.

Ei ole liian myöhäistä opettaa koiraa leikkimään, ja jokaiselle löytyy varmasti sopivat lelut ja leikkimistavat. Hauskoja leikkihetkiä!