Hajuasiat.

Uudessa Canis-lehdessäkin oli useampi juttu eri hajutyöskentelylajeista. Kyllä se vaan on ihmeellinen se koiran hajuaisti.

Erikoisetsintäkoiria on jo vaikka mihin lähtöön, tunnistusetsintäkoiria, you name it. Suomessa ylipäätään tuntuu olevan vahva osaaminen esim.hajutunnistuksen kouluttamiseen. Ja virkakoirapuolella alkaa olla jo tavallista, että koirat koulutetaan naksutinkouluttamalla!

Meillä on nyt työn alla edelleen tytöillä tunnistusjälki ja Sushilla nosework. Saas nähdä jos nosework olisi ensimmäinen laji, jossa kokeilen kisaamista (noseworkissa puhutaan kyllä testistä tai kokeesta). Tarkoitus olisi myös tytöille "ajaa sisään" Nosework hajut, sillä niillä on etsintätyö jo hyvin hallussa ja vahva ilmaisu. Tokihan kisaaminen vaatii valmentautumista kisatilanteeseen ja omaa henkistä valmistautumista myöskin. Jos koira ei osaa esim.odottaa rauhassa vuoroaan kisoissa, on se jo aivan loppu kisa-alueelle päästessään.

Ylipäätään Nosework-testi on aika rankka, sillä kokeeseen kuuluu monta osiota ja odottelua ilmeisesti siinä välissä. Hajutyö on todella rankkaa koirille pitkäkestoisena suorituksena.

Meidän tunnistusjälkikurssi jatkui nyt varsinaisen jäljestämisen parissa ja tytöt kyllä muistavat sen homman hyvin. Risteävät eri-ikäiset jäljet eivät tuota ongelmia ja viimeksi mm.joku mies pysähtyi juttelemaan kesken Kertun jäljestämisen, mutta pienen tauon jälkeen Kerttu jatkoi muina naisina hommia.

Sinänsä kiva että ylipäätään jokseenkin vieraita lähestyjiä pelännyt Kerttu on nykyään koulutuksen avulla lähinnä välinpitämätön vieraita kohtaan (jos ne eivät tule hänen kotiinsa tai autoonsa). Osasta vieraista Kerttu jopa pitää. Maalimiestä Kerttu ei lähestynyt viime treeneissä,vaan haahuili sen ympärillä ja tuli aina takaisin mun luokse. Teemme nyt vähän aikaa niin, että maalimies palkitsee Kertun.