Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Ulpu.

Perjantai 20.7.2018


horis.jpgNyt ei voi taaskaan ylpeillä tiivistahtisella blogikirjoittelulla... Kevät oli melkoista myllerrystä, joista isoimpina voisi mainita uudet työkuviot sekä Kertun poismenon.

Kerttu oli ensimmäinen ikioma koirani. Welsh Corgi Cardigan-rotuinen narttu. Kerttu lopetettiin alkukeväästä, kun sen huonot lonkat menivät tosi huonoiksi. Kerttukin oli jo valmiiksi niin romu selästään ja nivelistään, ettei sitä olisi ollut mitään järkeä enää enempää yrittää hoitaa. 

Kertun tila huononi tosi akuutisti, joten senkin takia parempi päättää päivänsä aktiivisen koiranelämän päätteeksi, eikä vuosia kitkutellen joten kuten. Ikää ehti tulla 11-vuotta.

Kerttu on opettanut mulle koirista melkein kaiken! Sen takia olen alkanut aikanani opiskelemaan kouluttajaksi Suomen Eläinkoulutuskeskuksella. Sen kanssa me nivouduttiin niin tiiviiksi pariksi vuosien myötä, että se oli kuin ihmisen mieli. Se on mm.ainoa koiristani, jolla on ollut lähes 100% varma luoksetulo.

Kerttu oli herkkä ja vähän epävarma monen asian suhteen. Se haki kuitenkin tukea ihmiseltä ja oli helposti ohjattavissa. Pentuna en osannut sitä tukea tarpeeksi, ja siksi siitä varmaan epävarma tulikin. Lisäksi koirien suhteen se oppi puolustamaan itseään herkästi, sillä minä en kyennyt sitä suojelemaan. Tämä siksi, että mm.koirapuistossa neuvottiin ettei koiraansa saa suojella muilta koirilta.Eikä sieltä saa poistua, jos koira pelkää, koska silloin se pelko vaan vahvistuu. Aivan uskomattoman typeriä neuvoja ja vielä typerämpää niitä oli kuunnella, kun itsestä tuntui ettei se nyt ihan niin voi mennä. 

Kaikilla kai on se oma prototyyppi-koiransa, jonka kanssa mokaillaan. Kerttu joutui olla mun proto, mutta uskoisin että loppujen lopuksi sain sen elämästä tosi hyvää. Kertun elämässä parhaat asiat oli varmasti uiminen, hajutyöskentely ja muutto tänne maalle. Oli myös ihanaa, että se sai Mursikista vielä viimeisinä vuosinaan hyvän uuden kaverin.

Useampi kuukausi meni kahden koiran kanssa ja niiden kanssahan oli suorastaan helppoa elää. Tosin Sushi alkaa olla sikäli papparaiskategoriassa, ettei se 9-vuotiaana oikein jaksa enää samaa menoa kuin Mursik. Iso, aktiivinen 2-vuotias. Joten monia juttuja tulee tehtyä niiden kanssa erikseen, kuten osa lenkeistä ja treeneistä.

Mursikilla on myös koirakavereita, joiden kanssa välillä pääsee leikkimään, ettei tarvitsisi Sushi-parkaa murjoa. Kukaan kaveri ei vaan asu täälläpäin, joten aika harvoin saadaan leikkitreffejä järjestettyä. Joten mm.näistä syistä ja siitä että mulle tarjottiinkin kodinvaihtajakoiria, aloin miettiä että olisiko meille järkevää ja mielekästä hankkia kolmas koira.

En ole varmaan näin paljoa koiran hankkimista miettinyt koskaan. Lopulta sitten päädyin siihen, että Sushinkin pikkuhiljaa eläköityessä, olisi ehkä järkevää ottaa nyt tähän mukaan kasvamaan uusi koira. Tarkoitus olisi että se voisi jatkaa Mursikin kanssa mun työtehtävissä ja harrastuksissa. Tai järkevää ja järkevää... Mullahan oli kaksi koiraa, joiden kanssa menee tosi hyvin, mutta Mursikin kanssa toki riittää edelleen treenattavaa. Lisäksi elämä on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kahden koiran kanssa.

Sitten tuli pohdittavaksi se mm. mistä koira? Minkä rotuinen koira? Uros vai narttu? Pentu vai aikuinen? Tätä rotuasiaa olen pohtinut niin kauan kuin muistan, enkä vieläkään ole päätynyt mihinkään rotuun...Lisäksi asiaa miettiessäni päädyin aina siihen, että maailmassa on jo niin paljon kodittomia koiria, jotka riittävät aivan hyvin mun harrastus yms.tarpeisiin. Koska talossa on uros 2v. ja leikattu uros 9v. , tuntui narttu järkevältä vaihtoehdolta.

Näillä spekseillä lähdin kyselemään koiraa. Lisäksi nartun olisi hyvä olla iältään ainakin pari vuotias, mielellään steriloitu jo valmiiksi, keskikokoinen ja ei kovin yleisarka. Myöskin haluan, että pääsen tapaamaan koiraa etukäteen ja saisin siitä tietoja jo etukäteen.

Alkukesästä mulle sitten vinkattiin Ulpusta. Ulpu täytti hyvinkin kaikki kriteerit ja vielä paljon enemmänkin! Se on asunut Suomessa pari vuotta ja on hyvin pidetty ja koulutettu. Se on reipas ja innokas yhteistyöhön ihmisen kanssa. Ulkoillessaan se ei juurikaan välitä ympäristön ärsykkeistä ja kulkee hienosti hihnassa pitäen kontaktia.

Sillä on koirakavereita, joiden kanssa se tulee hyvin toimeen.

Näillä tiedoilla Ulpu vaikuttaa meille tosi sopivalta. Kävin tapaamassa sitä kolme kertaa ennen päätöstä adoptoida se. Sain paljon tärkeää infoa entiseltä omistajalta ja viimeisellä tapaamisella kokeiltiin myös yhteiskävelyä Sushin kanssa. Koirat haistelivat toisiaan ja olivat iloisia ja kohteliaita.

Näin ollen meillä on nyt ollut pari päivää Ulpu uutena perheenjäsenenä ja toivon kovasti, että tässä loman aikana saan ainakin koiraporukan toimimaan keskenään jotenkin järkevästi!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini