Miten valitsen hyvän kouluttajan?

"Kansan pariin jalkautuminen" on nykyään helppoa, kun meillä on sosiaalinen media.

Kuten aiemmin olen kertonutkin, seurailen "turvalliseksi" ympäristöksi havaitsemiani ryhmiä, joissa keskustelu pysyy (useimmiten) fiksuna, eikä pointtina ole kailottaa omaa mielipidettään kaikista terävimmin ja kovimmin, vaan koulutukseen liittyvä keskustelu. Ja koska on koulutusta ja "koulutusta", niin lisäksi tarvitaan vielä rajaus siihenkin, että keskustelijat ovat suht samaa mieltä siitä, mitä kouluttaminen tarkoittaa.

Jos itse osallistun keskusteluun, teen sen yleensä yksityishenkilönä ja koiranomistajana, enkä kouluttajana. Tämä siksi, etten välttämättä halua jaella ilmaisneuvoja netissä ja koska ylipäänsä on aina eettinen kysymys annetaanko koulutusohjeita näkemättä ja luultavasti hyvin pinnallisin tiedoin. Toinen syy, että muissa koiraharrastajissa on varmasti minua jossakin asioissa osaavampia ihmisiä ja toivon myös itse hyötyväni sieltä jotakin omien koirien koulutukseen.

Viimeisin keskustelu, jota seurasin, liittyi kouluttajan valintaan.

Siitä tulikin mieleeni paljon ajateltavaa. Olen ajatellutkin, että kokoaisin omalle nettisivulleni "asiakaslupauksen" siitä, mitä juuri minä voin kouluttajana antaa. Nyt pohdin asiaa kuitenkin siltä kantilta, mihin itse kiinnittäisin huomiota valitessani kouluttajaa itselleni ja koirilleni.

Kaksi tärkeintä asiaa on mielestäni asian ydin ja muu on sitten hienosäätöä. Nämä kaksi asiaa ovat: teoriatieto eläinten oppimisesta ja käytöksen muokkaamisesta sekä kokemus kouluttamisesta eli teorian käytäntöönpano ja syvempi ymmärtäminen. 

Näissä kahdessa (teoriatieto ja kokemus) ei voi koskaan olla valmis, vaan pitää hyväksyä että omia koulutustaitoja tulee jatkuvasti kehittää ja tietoa päivittää, sillä eläinten käyttäytymistä tutkitaan koko ajan lisää ja koulutustekniikat kehittyvät.

Kokemus ei ole mielestäni sama, kuin "olen tehnyt näin 20 vuotta". Kokemukseen kuuluu myös oppiminen siitä kuinka ei kannata tehdä ja virheistä oppiminen. Kaikessa muussakin hyväksytään kehitys ja se on jopa toivottavaa. On ihmeellistä, että tämä ei aina näy eläinten koulutuksessa tai niiden hyvinvoinnissa.

"Koirat on ennekin toimineet ilman palkkioita, pärjänneet pakkasella ilman takkia ja niitä ei saa nykyään enää edes kieltää."

Kyllä, asiat voi tehdä kuten on tehty 60-luvullakin, mutta aika monen asian suhteen kehitys meinaa mm.tehokkuutta, turvallisuutta ja eettisyyttä.

Kokemus voi tarkoittaa myös omakohtaista kokemusta. Kaikkihan me olemme jossakin asiassa kokemusasiantuntijoita, mutta se on vain meidän henk.koht.kokemus. Kouluttaja voi olla itse menestynyt vaikka jossain harrastuslajissa, mutta ei se tarkoita että hänkään osaisi kouluttaa muiden koiria, saatika opettaa toista ihmistä kouluttamaan koiraa.

Tietopohja puolestaan olisi hyvä perustaa objetiiviseen tietoon, jota tiede pyrkii tarjoamaan. Eettisen eläinkoulutuksen hyötyä voidaan mitata monin mittarein esimerkiksi stressiä ja mielihyvää mittaamalla.

Klassisen-ja operantin ehdollistumisen tunnistaminen ei ole kovinkaan uusi asia, mutta se ei muutu miksikään, kun se on tieteellinen fakta. Eri asia on sitten sen, miten tätä tietoa käytetään hyväksi ja pelataanko enemmän hyvien vai huonojen fiiliksien puolella.

Itse valitsisin kouluttajan, joka käyttää palkitsemista (pos.vahvistaminen) pääasiallisena koulutusmenetelmänä. Sen aisaparina on toki aina palkkion poistaminen (neg.rankaisu). Pos.rankaisu ja neg.vahviste ovat toinen parivaljakko ja niitä en halua koulutuksessa tietoisesti käyttää.

Vielä kerran pähkinänkuoressa: tarvitaan tietoa pohjalle, sen syvempää ymmärtämistä ja kokemusta käyttää tätä tietoa hyväkseen käytännön koulutuksessa. 

Näillä taidoin kouluttaja voi olla hyvinkin pätevä. MUTTA jos hän ei osaa kertoa ja opettaa asioita ymmärrettävästi koulutettavilleen, jäävät nämä kyvyt piileviksi.

Eli kouluttajan täytyy osata kouluttaa myös ihmisiä, koska sitähän me kouluttajat juuri teemme.

En ole itse kouluttanut kenenkään asiakkaan koiraa, vaan olen opastanut heitä kouluttamaan omaa koiraansa.

Minä olen päätynyt vain sellaisille kouluttajille, jotka osaavat kertoa asiat ymmärrettävästi ja selkeästi. 

Puheen lisäksi erilaiset kuvamateriaalit, kirjalliset materiaalit ja videot avaavat monia teemoja myöskin hyvin. Näiden käyttömahdollisuudet vaihtelevat toki sen mukaan, ollaanko koulutuksessa luennolla, verkkokurssilla, ulkona kaatosateessa vai ryhmäkurssilla koirakoululla.

Asioiden esittäminen ja esiintyminen selkiytyy ajan mittaan niitä vuosikausia toistamalla ja hiomalla.

Puhtaasti asiakkaiden palautteen perusteella olen pyrkinyt kehittämään toimintaani ja olemaan empaattisempi sekä kannustavampi kouluttaja. Aluksi oli hankalaa ymmärtää itsekin, että asiakas ei omaa samaa tietopohjaa ja opetettavat asiat täytyy purkaa pienempiin palasiin.

Mutta tämäkin on kokemuksen myötä kehittyvä taito. Ja jollakin vasta aloittelevalla koirankouluttajalla voi olla jo ennestään ihmisten ohjaamiseen liittyvää osaamista!

Minullekin tarjotaan jatkuvasti ihmisten ohjaamiseen liittyviä koulutuksia, mutta näin pienituloisena yrittäjänä olen toistaiseksi panostanut eläintenkouluttamistietojen ja -taitojen kehittämiseen, sillä kaikkeen ei ole varaa. Siispä ihmistenohjaamistaidot ovat pitkälti kehittyneet ajan ja kokemuksen mittaan. Ja kehitys jatkuu edelleen.

Ihmiset oppivat eri tavoin. Osa oppii parhaiten kuuntelemalla ohjeita, osa näkemällä jonkun muun toteuttaman harjoituksen tai videon, osan täytyy päästä itse kokeilemaan.

Jotta kehitystä tapahtuu, täytyy ihmisen käydä myös siellä epämukavuusalueella. Siellä missä ei ole ennen käynyt ja mikä on pelottava ja tuntematon alue. Kukaan ei kehity toistamalla samaa jo osaamaansa harjoitusta ikuisuuksiin samalla tavalla.

Itse haluan kuulla myös parannusehdotuksia harjoituksiini, vaikka toisaalta on mukavaa jos joku huomaa sen, mikä jo menee hyvin. Oikeistaan minulle on jäänyt mieleen parhaiten sellaiset kouluttajan antamat palautteet, jotka eivät sillä hetkellä edes tuntuneet hyviltä. Ne ovat jääneet kuitenkin mieleeni kytemään ja olen ymmärtänyt niiden merkityksen vasta myöhemmin. 

Kouluttajan persoona vaikuttaa toisille enemmän ja toisille vähemmän koulutuksen mielekkyyteen.

Ihmiset kiinnittävät erilaisiin asioihin huomiota. Onko kouluttaja samalla aaltopituudella? Kaikkien ihmisten kanssa ei vaan synkkaa, ehkä ei edes osaa sanoa miksi. Voi olla että kouluttajan ärsyttävä puhetapa tai väärän värinen paita häiritsee... Minkäs sille voi, jos häiritsee, mutta ehkä kannattaa kuitenkin keskittyä siihen mikä on olennaista. Jos etsii kouluttajaa pitkään koulutusprosessiin avuksi, niin silloin on ehkä hyvä varmistaa että kemiat kohtaavat enemmän myös henkilökohtaisella tasolla.

Osa koulutettavista kaipaa enemmän keskustelevaa vertaistukea ja osa haluaa tehdä ja kouluttaa ja höpistä vähemmän. Ryhmissä tähän voi olla vaikeaa löytää balanssia ja ihmisille täytyy tuottaa välillä pettymyksiäkin, jotta kaikki ryhmissä olijat saavat tarvitsemaansa apua ja koulutusta.

Suoraan sanoen siis kouluttajan tehtävä on myös huolehtia siitä, että pysytään aikataulussa ja kaikki harjoiteltavat asiat tulee tehtyä. Itse kaipaan siis jonkinmoista jämäkkyyttä, jos koulutukseen hakeudun. Osaan aivan hyvin itsekin koulutella vähän sitä ja tätä ja eksyä välillä aiheesta. Joten kaipaan kouluttajalta myös vähän sitä takapuoleen potkimista ja myös sitä, että hän huolehtii koulutuksen etenemisestä sekä ainakin jossain määrin koulutussuunnitelmasta.

Koulutuksen hinta.

Itse koen monessakin asiassa, että halvalla ei saa hyvää. Tässäkin pohdinnassa on tullut esiin, että tiedot ja taidot vaativat jatkuvaa päivittämistä ja hyväksi kouluttajaksi voi tulla vain opiskelemalla, harjoittelemalla, ottamalla opikseen palautteista ja kouluttamalla. Voin sanoa, että se ei ole ilmaista, enkä itse ainakaan ehdi samalla tehdä jotain tuottoisampaa työtä. Pelkkä hintakaan ei mitään takaa, mutta kyllä itselläni herää epäilys heti jos jokin tässä maailmassa on liian halpaa..

Hintoja kannattaa kuitenkin vertailla, jotta voi tietää minkälaisissa raameissa liikutaan ja mitkä seikat hintoihin vaikuttavat.

Kouluttajan esimerkki. 

Mielikuvaan kouluttajasta vaikuttaa myös se, miten hän itse kouluttaa koiriaan tai on niiden kanssa. Olen törmännyt kouluttajiin, jotka mainostavat itseään sillä että heillä on ollut 20 koiraa ja tälläkin hetkellä 10 kappaletta. Sehän ei kerro mitään siitä miten koiria pidetään, miten ne on koulutettu tai ymmärtääkö tällainen ihminen enää mitään ihan tavallisen koiranomistajan arjesta.

Koirathan tavallaan laumautuvat keskenään ja hioutuvat yhdessä toimivaksi porukaksi, koska ovat pääosin diplomaattisia eläimiä. Tämä ei ole välttämättä ollenkaan niiden omistajan ansiota.

Minulla on myös ollut koira, joka toimiessaan demokoirana tai avustaessaan harjoituksissa, sai aina ihasteluja siitä kuinka hieno koira se olikaan. Niin olikin! Mutta en koe, että se olisi erityisesti omaa ansiotani. Toki sekin vaatii taitoa, ettei pilaa hyvää koiraa, mutta ei se silti kerro välttämättä koulutustaidoistani mitään.

Kouluttajan meriitit esim.kisakentillä tuovat myöskin uskottavuutta, mutta kuten aiemmin todettua, kouluttaja ei välttämättä osaa siirtää oman koiransa koulutustaitoja toiselle ihmiselle.

Itse kuitenkin arvostan myös sitä, että kouluttajalla on kokemusta koirien pidosta ja niiden kanssa elämisestä sekä erilaisten koirien kouluttamisesta.

Käytöstä pitää kuitenkin aina osata katsoa analyyttisesti! Se on myöskin asia, jota kaipaan kouluttajalta. Itse ottaa helposti oman koiran käytöksen henkilökohtaisesti, joten tarvitaan sitä puhtaasti analyyttistä silmää katsomaan mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu.