Resurssien vahtiminen.

Lauantai 24.6.2017 klo 15:39


Moyky_makaa

Kirjoittelen tästä aiheesta, kun tänään olin tosi iloinen siitä että omat koirani ovat kaikki mun kanssa keittiössä aamupalalla ja ensimmäistä kertaa:

1.Mursik osaa rauhoittua lepäämään ollessaan vapaana täällä asunnossa (aiemmin sen piti koko ajan tehdä jotain, ottaa tavaroita tai kerjätä huomiota esim.kiipeämällä syliin). Tähän asti se on osannut rauhoittua vain "omalla puolellaan" ja on jopa onneksi tajunnut mennä "omalle puolelleen" lepäämään itsekin.

2.Kerttu on oikeasti rento ja mm.nukkuu tällaisessa tilanteessa ja vieläpä keittiössä, kun läsnä on ruokaa ja minä!

Kerttu_peti

Se miksi tämä on mulle niin iso juttu, johtuu siitä että Kerttu ja edesmennyt Emma olivat molemmat resurssi-aggressiivisia ja sen takia ne ottivatkin kunnolla yhteen välillä. Nyt on ihanaa, kun on kaksi koiraa jotka ovat super diplomaattisia ja niiden kanssa Kerttukin pärjää hyvin. Mursik ja Sushi eivät lähde mukaan Kertun sekoiluun ollenkaan ja siksi Kerttukin osaa ottaa rennommin. Lisäksi täytyy sanoa, että olen itsekin oppinut olemaan koirien kanssa eri tavalla ja ymmärtänyt mm.koirien mielentilojen säätelyn merkityksen tämän asian suhteen.

Koiralle tärkeitä resursseja ovat sen henkiinjäämisen/suvunjatkamisen kannalta olennaiset: lisääntymiskumppanit, ruoka, suoja/nukkumapaikka, vesi. Lisäksi koiralle voi tulla ylikorostunut ”suhde” vaikkapa muihin esineisiin, ihmisiin ja muihin perheenjäseniin esim.oppimisen seurauksena.

On eri asia, jos koiralla on puutetta jostakin resurssista ja se siksi myös puolustaa sitä hanakammin, kuin se että koiralla on yllin kyllin jotakin resurssia, mutta se silti vahtii niitä toisilta koirilta tai ihmisiltä.

Tutkitusti ylikorostuneeseen resurssiaggressiivisuuteen ei auta se, että annetaan tätä resurssia yllin kyllin.

Varma keino opettaa koiralle ylikorostunut merkitys esim.ruokaan, on jatkuvasti häiritä sen syömistä ja pitää sitä epävarmuudessa siitä, saako se pitää saavuttamansa resurssin.

Jotta siitä ei olisi ihmis-koiraperheessä epäselvyyttä, kuka resursseja hallitsee, on hyvä pitää se naru omassa kädessä. Tämä tapahtuu niin päin, että resurssit on ihmisellä ja niitä säännöstellään koiralle sopivissa määrin. Ei siis niin päin, että uhataan koiran jo saamia resursseja.

Lisäksi on hyvä opettaa koiralle, ettei ruokakuppia tai luuta lähestyvä ihminen uhkaa kyseistä resurssia ja että vaihtokauppa ihmisen kanssa on aina kannattavaa (luopumisharjoitukset).

Ruokaa säännöstellään usein ihan käytännön syistä. Kotona ei kannata pitää jatkuvasti ruokia koiran saatavilla. Sekä nirsompi koira että ahmatti hyötyvät tästä. Nirso oppii, että kannattaa syödä kun ruokaa on tarjolla. Ahmatti ei saa syötyä itseään hengiltä.

Lelut voidaan pitää kaapissa ja antaa koiralle sieltä vaikka viikoksi tietyt lelut, jotka seuraavalla viikolla laitetaan kaappiin ja annetaan sieltä taas ”uudet” jne. Tällä rotaatiolla säästetään ensinnäkin lelukuluissa, mutta koiralle ei ehdi myöskään kehittyä ylikorostunutta suhdetta tiettyyn leluun (tämä voi olla ongelmallista resursseja vahtivan koiran kanssa).

Koiralle olisi hyvä opettaa sallitut nukkumapaikat.

Parempi keino kuin vääntää jatkuvasti asiasta koiran kanssa, on yksinkertaisesti estää pääsy esim.sohvalle tai sänkyyn tarpeeksi pitkän ajan, kun pentu tulee taloon (jos siis haluaa ettei koira sinne myöhemminkään mene). Koira oppii silloin nukkumaan saatavilla olevissa paikoissa, eikä sillä ole aavistustakaan että sohvalla voi nukkua.

Koirankin nukkumapaikan tulee olla rauhallisessa paikassa, eikä koiraa saa häiritä kun se on pedillään tai selvästi haluaa olla rauhassa.

Lisäksi suosittelen ohjaamaan koiraa suullisin vihjein tai esim.käsimerkein fyysisen ohjaamisen sijaan. On tyypillistä, että jotkut resursseja herkästi puolustavat koirat ovat myös kosketus/käsittelyherkkiä. Tämä saattaa liittyä resurssi-aggressiivisuuteen siten, että myös oma tila on resurssi ja sen hallinta on tällaiselle koiralle tärkeää.

Koirien väliset kärhämät esimerkiksi lisääntyvät selvästi, kun siirrytään ulkoota sisälle. Sisätiloissa ahtaat tilat vielä korostavat tätä ”tilan hallinnan” ongelmaa.

En itsekään tosin pitäisi siitä, että minua aina revitään ympäriinsä ja saattaisin jo ennakkoon lähteä varottamaan lähestyjiä. Voin kuitenkin väistää hyvässä hengessä, jos joku kauniisti pyytää. Vielä varmemmin jos joku antaa siitä hyvästä jäätelöannoksen tai satasen setelin!

Koira saa haluamiaan resursseja mieluiten jonkin toivotunlaisen käytöksen seurauksena. Tätä periaatetta noudatetaan koko ajan, kun koiraa koulutetaan operantisti. Koira oppii saamaan palkkiot tarjoamalla itse halutunlaista käytöstä. Väärä käytös ei tuota mitään eli on hyödytöntä. Koulutuksen ollessa kesken, tämä vaatii ennakointia ihmiseltä, jotta koira ei pääse hyötymään väärästä käytöksestä.

Resursseja vahtivan koiran olisi hyvä osata nämä asiat:

-siirtyminen, väistäminen

-kosketuskohteita esim.käsi ja alusta (koiran peti). Käsikosketuksessa koira koskettaa nenällään ihmisen kättä. Tällä tavalla sen saa esim.ohjattua haluamaansa paikkaan koskematta siihen.

Koira opetetaan menemään alustan päälle ja tällainen alusta voi aina olla koiralla kotona ja sen voi sinne vihjeestä lähettää. Alusta voi olla myös tarvittaessa portin takana ja koira voidaan lähettää sinne vihjeestä sekä sulkea portti tarvittaessa

-luopuminen, irtipäästäminen vihjeestä (ei houkuttelemalla)

-luoksetulo vihjeestä (ei houkuttelemalla)

Tutkimukset osoittavat, että resurssiaggressiiviset koirat eivät usein myös siedä käsittelyä tai hoitotoimenpiteitä.

Jos koskettaminen ja lähestyvä käsi on koiralle uhka jo semmoisenaan, se toki pahentaa myös resurssiaggressiivisuutta.

Tästä syystä koiran kanssa olisi hyvä harjoitella vastaehdollistamalla myös käsittelyä, pannasta/valjaista kiinni tarttumista ja hoitotoimenpiteitä.

Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että muutetaan asioiden merkityksiä koiralle.

Jos koira kokee ruokakuppiaan lähestyvän ihmisen uhkana, harjoitellaankin niin että ihminen lähestyessään tiputtaakin koiralle lisää ruokaa (samaan kuppiin, tai vieressä olevaan toiseen kuppiin/lattialle). Tämä pitää aloittaa etäältä sellaisen koiran kanssa, joka on jo oppinut puolustautumaan ruokakupilla!

Tai jos pannasta kiinni tarttuminen on koirasta epämiellyttävää tai pelottavaa, harjoitellaankin niin että kiinni tarttumisen seurauksena saa kourallisen herkkuja. Jos koira jo reagoi voimakkaasti kiinni tarttumiseen, pitää harjoittelu aloittaa helpommalta tasolta esim.käden ojentamisesta kohti koiraa tai siitä että koira pujottaa itse päänsä pantaan.

Näin ollen kiinni tarttuminen saa uuden koiran kannalta miellyttävämmän seurauksen ja se alkaa ehkä oikein odottaa, että joku tarttuisi sen pantaan kiinni.

Resursseja vahtivan koiran omistajan olisi hyvä pohtia seuravia:

-listaa kuumat ja kylmät kohteet. Kuumia ovat ne, joita vahtiessaan koirasta tulee peto. Kylmiä ovat ne koiran resurssit, jotka ovat sille varsin yhdentekeviä tai jotka vaativat lisäpontta ollakseen kiinnostavia (esim.esineet, joita vahditaan jos ne on napattu ilman lupaa ja omistaja juoksee koiran perässä ja vaatii niitä takaisin itselleen eli kilpailee niistä). Ja sillä välillä on sitten viileät/lämpimät kohteet.

Esimerkkejä meidän koiraperheestä, jossa on ollut resurssiaggressiivinen koira (toisia koiria kohtaan).

Kuumia kohteita ovat ydinluut, pöydältä otetut tai lattialle pudonnut ruoka tai ulkoota löydetyt roskat/riista.

Näitä ei voi olla vapaasti saatavilla/lojua kotona ympäriinsä/tarjota koirille samaan aikaan, samassa tilassa. Ydinluita syödään portin eripuolin, pudonneesta ruuasta pitää peruuttaa poispäin kun pyydetään, mutta mielellään jo oma-aloitteisesti ja koirat eivät voi ihmisten ruokailun aikana tungeksia esim.pöydän alla ahtaassa tilassa.

Lämpimiä ovat minä/minun huomio, ”tavallinen” ruoka, sänky, nukkumapaikat. Nämä voivat olla vapaasti käytettävissä, mutta jossakin tilanteessa yhdessä muiden ärsykkeiden kanssa voivat aiheuttaa sanomista.

Kukaan ei jaa ruokaansa muiden kanssa, mutta voivat syödä samassa tilassa ja vaihtaa kuppejakin syömisen jälkeen.

Lisäksi nameja voidaan etsiä ulkona yhdessä ihan rauhassa.

Tosi väsyneenä tai kipeänä koirat voivat ilmoittaa toisilleen, etteivät halua pedilleen ketään muuta. Toisaalta ne nukkuvat samalla pedillä käyttäen toisiaan tyynyinä.

Koirat puolustavat itseään tai vastaavat haasteeseen herkemmin, kun ovat minua lähellä. Keskenään (ilman ihmisiä) osaavat välttää konflikteja puhkeamasta melko vaikeissakin tilanteissa.

Kylmiä ovat lelut. Leluja ehkä kanniskellaan ja niillä leikitään, mutta kukaan ei puolusta niitä tai omi niitä itselleen. Lelujen saamista ei meillä ole tarvinnut rajoittaa, paitsi jos haluan pitää jonkin aivan erityisen palkkiolelun johon pääsee käsiksi vain koulutuspalkkiona.

Kuumat kohteet siis eivät voi lojua ympäriinsä, sillä siinä on potentiaalinen vaaratilanne.

Lämpimien kohteiden osalta täytyy osata varautua ennakkoon siihen, että esim.ruoka, omistajan huomio, kiihtyneet koirat eivät esiinny samaan aikaan ja siten altista konflikteille. Tai että pienten lasten kyläillessä ei ole mahdollista, että he pääsisivät häiritsemään koiraa pedillä tai sängyssä....

Luopumis ja irtipäästämistreenit aloitetaan myös saman listan kylmemmästä päästä ja edetään lämpimämpiin kohteisiin.

Arjen ”management”.

Portit, hihnat, kuonokopat, koulutetut käytökset yms.keinot estää/ennaltaehkäistä vaaratilanteita. Koiraa voi siis tarvittaessa siirtää esim.hihnalla niin kauan kunnes se osaa luoksetulon/pois siirtymisen

Muut keinot pitää stressi alhaalla (terveys, liikunta, virikkeet, hyvinvointi, luottamus).

Esimerkkejä resurssien vahtimisesta:

Koira voi vahtia tiettyä resurssia aina ja/tai kaikilta.

Omat koirani ovat hyvin tarkkoja ruuan perään. Erityisesti ydinluut tai jokin itse löydetty aarre on ehdottoman ”kuuma” resurssi, jota en itsekään lähde suinpäin koiran suusta repimään.

Nämä kuumimmat resurssit pyydän aina pois vaihtokaupalla. Ensin koira pudottaa asian suustaan pyynnöstä ja siitä naksutetaan/kehutaan ja palkitaan mahdollisesti vähän kauemmas, jotta saan rauhassa poimia asian ylös.

Tätä täytyy harjoitella paljon etukäteen, jotta on mahdollista myös akuuteissa tilanteissa.

Koira voi vahtia resursseja vain tietyltä ihmiseltä tai koiralta tai vain tietyssä tilanteessa/paikassa.

Vanhin koiristani voi murista avomiehelleni, jos on mennyt sänkyyn ja mies yrittää nostaa sitä pois. (Koira ei koe kannattavaksi totella miestäni, sillä tämä ei ole treenannut koiria kuten minä/ei ole ulkoiluttanut koiria/ei ruokkinut niitä aiemmin. Nykyään kun asumme yhdessä, on miehenikin osallistunut koirien hoitoon ja kouluttaakin niitä mielellään välillä. Nykyään myös yhteistyö heidän välillään on sujuvampaa, sillä koirat kokevat kannattavaksi totella myös häntä).

Mieheni käyttää käsikosketusta siirtämään tämän koiran pois sängystä.

Itse pyydän ensin käsikosketuksen ja sitten nostan koiran alas.

Koirat ovat oppineet, etteivät tule sänkyyn kun me nukutaan siellä. Muuten minulle on ihan sama menevätkö sinne.

Keskimäinen koiristani luottaa sen verran paremmin koiraan, jonka kanssa on koko ikänsä elänyt, ettei vahdi siltä kuin kaikkein kuumimpia resursseja. Sillä ei sitä vastoin ole niin hyvät välit uusimpaan koiraamme (vielä?) ja siltä se voi omia vähäpätöisempiäkin resursseja, kuten ottaa lelun sen suusta (vaikka ei ollut kyseisestä lelusta kiinnostunut alunperin).

Sama koira saattaa välillä keittiössä yrittää painostaa muita koiria sieltä ulos, mutta vain jos minä olen siellä myös. Mieheni ollessa keittiössä, ei tällaista koskaan tapahdu.

Mieheni ei yleensä ruoki koiria ja minä taas varsin usein kokkailen keittiössä koirille milloin mitäkin. Näissä tilanteissa pelkkä läsnäoloni kuitenkin lisää tunnelman kiristymistä, vaikka lukisin keittiössä lehtiä.

Minun on vaikeaa olla rennosti näissä tilanteissa myöskin ja siksi estän koirien pääsyn keittiöön portilla tai pyydän ne omille pedeilleen, että eivät pyöri jaloissa ja missä minun ei tarvitse niitä itsekään aktiivisesti ”kytätä”.

Resurssin arvo voi myös vaihdella esim.koiran etäisyyden mukaan. Koira voi vahtia siis resurssia vain jos se on esim.metrin säteellä koirasta ja sitä kauempana se ei ole ”koiran omaisuutta”.

Omat koirani reagoivat myös herkemmin esimerkiksi silloin kun toinen koira saapuu huoneeseen, jossa minä vaikka olen toisen koiran kanssa. Jos taas koirat ovat olleet samassa tilassa jo valmiiksi, tilanne on erilainen.

Kannattaa jopa kirjoitella ylös näitä tilanteita ja niihin liittyviä ärsykkeitä. Niitä voi olla joskus hankalaa muistaa tai huomata kun on itse tilanteessa läsnä.

Koira voi vahtia resurssia, kun on lisäksi jostain muusta syystä stressaantunut.

Olkanivelleikkausta odottava, kipeä koirani oli lisäksi vähällä liikunnalla ja sekä kipeä että turhautunut. Se alkoi vahtia resursseja (lähinnä ruokaan liittyviä) sisällä muilta koirilta ja pahimmillaan se esim.vahti lattialla olevaa aluetta, jossa reppuni oli ollut edellispäivänä (repussa oli ollut ruokaa). Kun nivel on terveempi ja koiralla normaali liikunta ja muut puuhat, ei kyseinen koira enää vahdi resursseja ollenkaan.

Toisiksi vanhin koirani ei ole koskaan pitänyt hoitotoimenpiteistä ja yhdistelmä harjaamisen epämiellyttävyyttä keittiössä (meillä aina kriittinen paikka) sai sen murisemaan lähestyvälle toiselle koiralle ja tilanne olisi kärjistynyt tappeluksi, ellen olisi saanut koiria erilleen. Koira siis alkoi tulkintani mukaan vahtia minua resurssinaan, sillä toinen koira tavoitteli minun huomiotani (mutta vain tilanteessa, jossa koira oli muutenkin normaalia stressaantuneempi).

Resurssien vahtimiseen voi siis vaikuttaa monet tekijät, tässä joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Mikäli jatkuvaa resurssien vahtimista esiintyy, edetään saman kaavan mukaan kuin muutenkin ongelmakäytöksissä:

(koira vahtii nukkumapaikkaansa ja hyökkäilee sieltä ohikulkijoiden jalkoihin)

-estetään ja ennaltaehkäistään (koira lepää pedillään portin takana/peti on paikassa josta ei kuljeta ohi)

-harjoitellaan tarvittavat ohjauskäytökset (koiran saa pois pediltä ja pedille vihjeestä)

-siedätetään (esim.ihmisen lähestymiseen liitetään jotain koiran kannalta positiivista, kun koira on pedillään)

Huom!

Päivityksenä meidän koirien välit on koko ajan lämmenneet ja koko ajan ne saavat lisää vapauksia yhdessäoloon. Oikeastaan pelkästään luottamuksen lisääntyminen koirien välillä ajan myötä on vähentänyt resurssi-aggressiivisuuttakin ihan suoraan. Luottamuksen lisääntymiseen toki vaaditaan kaikenlaista harjoitteluakin ja ennen kaikkea konfliktien ennaltaehkäisyä. Yksi tappelu heittää helposti pitkänkin treenin tuloksena saavutetun luottamuksen romukoppaan ja sitten taas kyräillään.

Tällä hetkellä ne jakavat nukkumapaikkoja, nukkuvat yhdessä ja vaihtavat leluja ja jopa ruokaa keskenään.

Lisäksi jos mun lähellä tunnelma kiristyy, useimmiten riittää se että kehun koiria iloisesti ja sen jälkeen yleensä suuntaan niiden huomion toisaalle.

Jos mun lähellä tunnelma vaikuttaa kiristyvän, niin tilannetta pahentaa ehdottomasti se että toruisin koiria tai reagoisin jotenkin negatiivisella tavalla.

Siksi saatan mieluummin kehua jopa murisevaa koiraa ja pyytää sitä tekemään jotain muuta, kuin esim.komentaa sitä vihaisesti.

Luopumisvihjesana KIITOS on myös harjoiteltu niin, että sen voi sanoa ihan ystävällisesti ja koska se tavallaan tarkoittaa palkkion saamista, muuttaa sen kuuleminen koiran mielentilan heti ”plussan puolelle”.

Tämä kirjoitus on tehty yli vuosi sitten, kun koirani olivat vielä Kerttu, Emma ja Sushi.

Joukosta on poissa Emma, mutta tilalle on tullut Mursik.

Emman poismenon jälkeen mulle valkeni, että vaikkei Emma ollut mikään rähjääjä, toisin kuin Kerttu, se oli kuitenkin se vaarallisin näistä tämän aiheen tiimoilta.

Kerttu on sellainen poliisi, joka yrittää paimenmaisesti kontrolloida kaikkea. Se ei kuitenkaan käy kiinni, vaan tosiaan enemmänkin komentelee, murisee, painostaa kehonkielellään yms. Kertun elekieli on myös selkeää ja pystyn ennakoimaan sen tekemisiä. Lisäksi sille mun kehuminen ja huomio on tärkeä juttu, joten se on paremmin ohjattavissa ja se kokee mun huomion ja kehumisen myös tosi palkitsevana.

Emma taas oli "hiljainen tappaja", sen elekielen perusteella oli hankalaa ennakoida hyökkäyksiä. Emma myös kävi suoraan kiinni ja sitä edelsi vaan ilmeen muuttuminen  ja asennon madaltuminen. Kutsuin tuota ilmettä/asentoa Eviliksi. Se oli hyvin kuvaava, Emmasta tuli ilkeän näköinen. Muuten Emma oli suloinen ja kiltin näköinen koira. Lisäksi Emma ei ollut sellainen ihmiskoira, että olisi jotenkin ylenpalttisesti kaivannut kenenkään huomiota. Se nautti yhdessä tekemisestä kyllä, mutta esim.kehuminen tai huomio pelkästään ei toiminut sille palkkiona. Joten tilanteissa joissa ei kannattanut käyttää ruokaa palkkiona, Emmaa ei oikein saanut motivoitua toimimaan nopeasti halutulla tavalla. Ehkä lelun kantaminen tai muu rauhallinen lelulla palkitseminen pelasti muutaman tilanteen.

Emman poismenon jälkeen meillä ei ole tapeltu, mutta en kyllä kovin helposti ottaisi narttukoiraa niin kauan kuin Kerttu on kuvioissa. Nykyisellä kolmikolla on siis vielä harjoiteltavaa yhteiselon kanssa, mutta asiat ovat edenneet nopeammin kuin aiemmin. Olemme kaikki oppineet paljon myös aiemmista ikävistä kokemuksista!

0042.JPG


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini