Koirat. Viihdyke vai elämäntapa?

Keskiviikko 16.11.2016 klo 17:42


Näin kolmen koiran omistajana voin sanoa, että aivan optimaalinen koiranhoito olisi ihan kokopäivätyötä. Tänään olen käyttänyt lähes koko vapaapäiväni koirien viihdyttämiseen, vaikka tokihan se on myös itselleni "virikkeistävää" ja saan lisäksi liikkua ulkona raittiissa ilmassa (mitä en taatusti tekisi ilman koiria). Toki jos koirat olisivat hyvin samanlaisia ja niiden tarpeet liikunnan, harrastamisen sekä kaikkien muidenkin asioiden suhteen olisivat samat, niin sekin helpottaisi kun koirat kävisivät samoilla lenkeillä, treeneissä yms.

Noh,tällä hetkellä minulla on vanha koira Kerttu, joka kuitenkin kaipaa vielä tekemistä ja liikuntaakin. Tosin paljon vähemmän liikuntaa,kun taas seuraava "soon to be" seniorikerholainen Sushi. Mutta aivan niin paljoa ei Sushikaan jaksa liikkua enää, kuin nuorimmainen Mursik.

Kertulla on omat kremppansa ja sen harrastamiseen kuulukin olennaisena uinti ja erilaiset tukihoidot, millä sen olon saisi pysymään hyvänä nivelrikosta ja vanhasta välilevynpullistumasta huolimatta.

Sushia ei ole vielä tarkemmin tutkittu, mutta sekin vänkyräjalkoineen on varsin potentiaalinen nivelrikkokoira. Oireilua ei ole muuten näkynyt, mutta kyllä se välillä on vähän jäykän oloinen. Sushi kävi osteopaatilla ja siellä selvisi, että sen etupää on tosi jumissa. Vaikka se on nyt saanut hienoisen lihaskerroksenkin, on sen takapää hyvin hintelä edelleen. Ollaan Sushin kanssa tehtykin nyt sitten myös takapäätä vahvistavaa jumppaa.

Mursik on kasvava nuori koira ja sellaiselle sopii kokemukseni/käsitykseni mukaan mahdollisimman paljon omaehtoista liikkumista vapaana, mielellään vaihtelevilla pohjilla. Aluksi se ei ihan hirveästi jaksanut kävellä ja lenkeistä valtaosa kului muutenkin kaiken ympärillä olevan ihmettelemisessä. Nyt se lenkkeilee noin pari tuntia päivässä ja noin tunti ulkoilua tulee meidän pihalla. Ulkoilu pihalla on välillä juoksemista ja leikkimistä, välillä makoilua ja lelun pureksimista. Remmilenkit tapahtuvat vaihtelevissa maastoissa ja siellä tulee vähän tasapainoiluakin, kun metsässä seurailee eläinten jälkiä yms. Hihnalla on pituutta 3-6 metriä tilanteen mukaan, jotta saisi liikkua omaan tahtiinsa vapaammin. Muualla kuin pihalla sitä ei vapaana uskalla pitää.

Kun avomies on kotona, jeesailee hän toki koirien ulkoilutuksessa ainakin seuramiehenä lenkeillä. Meillä on kuitenkin diili, että koirat on mun ja ulkoilutusvastuukin on pääasiassa mun. Mun työpäivinä avomies on on tosin nyt Mursikin saavuttua, ulkoiluttanut sitä useita kertoja päivässä ja pitkiä metsälenkkejäkin tehden, kun Mursikia en voi vielä töihin mukaan ottaa (Kerttu ja Sushi ovat yleensä töissä mukana ja pääsevät siellä vähän puuhailemaan omia juttujaan myöskin). Tällä viikolla isäntä on reissussa ja minä tämän kolmikon kanssa nelistään.

Nyt huomaankin, että aika paljon työtä tässä porukassa tällä hetkellä on, kun tarpeet ovat hyvin erilaiset ja toistaiseksi en edes pysty lähteä pienellekään kävelylle yksin Kertun ja Mursikin kanssa (välit eivät ole vielä kovin lämpimät). Sushin ja Mursikin kanssa lenkeily kyllä onneksi sujuu ja se toisaalta sopiikin, että Kerttu pääsee omille mummolenkeilleen ja me voidaan sen kanssa siinä samalla puuhata tai leikkiä jotakin.

Toivottavasti jonakin päivänä lenkkeily kaikkien kanssa sujuu (ei se tosin Sushin ja tyttöjenkään kanssa aluksi sujunut, eli ajan kanssa...).

Sellainen tärkeä juttu on myös, että kaikkien koirieni tulisi osata olla autossa. Ne joutuvat matkustamaan paljon autossa ja myös odottelemaan siellä lyhyitä pätkiä. Mursik ei tykkää autossa olemisesta tällä hetkellä yhtään. 

Yksinolemisen se on onneksi oppinut jo niin, että ollaan jätetty se pisimmillään pariksi tunniksi yksikseen. Sekin jo helpottaa tämän rumban pyörittämistä, mutta ei sekään tullut itsestään.

Eilen olin töissä koko päivän (yrittäjän koko päivä on sellainen, että lähtö kotoota 6.30 ja paluu 23.30) ja Mursik oli hoidossa koko päivän. Se helpotti varsin paljon tätä päivää, silä kaveri on ollut aika kanttuvei riehuttuaan eilen koko päivän toisten koirien kanssa. Sushi ei jaksa/halua leikkiä kovin pitkään Mursikin kanssa. Yleensä yksi spurtti päivässä riittää. Ja siihen, että Kerttu ja Mursik mahdollisesti leikkisivät yhdessä, on -öh- varmaan jonkin verran aikaa/Kerttu on jo niin vanha Mursikiin nähden, että ehkä emme tule sitä päivää näkemään...

Tänään ollaan kotosalla leikelty koirien kynnet, Mursik harjoitteli käsikosketusta ja luopumista/luvankysymiskäytöstä (haluaisin, että se ottaa kontaktin muhun, kun haluaa jotain).

Kerttu oli metsässä etsimässä nameja. Kertun kanssa tein myös rauhallisesti katsomis-harjoituksen sisällä, kun katseli Mursikia portin takaa. Ja Sushilla ja Kertulla on tänään vielä luvassa Nose Work-etsintää.

Tänään olen tehnyt vähän töitä kotoota käsin, mutta kyllä tässä on saanut unohtaa täydellisen taloudenpidon esimerkiksi ihan kokonaan ja einespitsaahan tässä samalla nautitaan, kun tätä kirjoitan!

Kerran mulle sanottiin, että ei tavallisella ihmisellä ole aikaa huolehtia koiriensa hyvinvoinnista ja kouluttaa niitä positiivisesti vahvistamalla, koska se vie aikaa. Kyse oli itseasiassa silloin Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjasta ja pennun kasvatus-ohjelmasta jonka kirja sisältää. "Että hyvähän eläintenkouluttajan on sanoa, että tarvitaan aikaa koulutukseen ja koiran kanssa olemiseen".

Täytyy sanoa, ettei eläintenkouluttajalla ole aikaa omille eläimilleen ainakaan yhtään enempää, kuin 8-16 työtä tekevällä. Eläintenkouluttajat ovat pääasiassa yksinyrittäjiä ja silloin ei työtunteja juuri lasketa. Itse kuitenkin ajattelen, että koira on muutakin kuin huvituksekseni otettu lemmikki, joka kaivetaan esiin silloin kuin huvittaa ja viedään lenkille silloin kuin huvittaa. Koira on varsin työläs lemmikkieläin ja on valitettavaa, että edelleen on yllä käsityksiä joissa koira rinnastetaan esineeseen ja niitä vieläpä suorastaan keräillään. Mutta on oikeastaan prioriteeteista kiinni, mihin aikansa käyttää.

Lemmikki on elämäntapa ja siksi tulisikin tarkkaan harkita lemmikkiä hankkiessaan minkä verran on valmis uhraamaan aikaansa lemmikin hoitoon. Koirissakin on paljon rotukohtaisia eroja esimerkiksi aktiivisuustason suhteen, joten löytyy varmasti myös rotuja jotka sopivat paremmin myös vaan sohvakainaloiseksi. Sohvaperunakin tarvitsee kuitenkin päivittäistä ulkoilua, aktivointia ja myöskin seuraa. Joten jos ei ole aikaa lemmikille ja ei voi tinkiä muusta ajastaan nipistäkseen sitä lisää, silloin ei tule hankkia omaa lemmikkiä ollenkaan.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini