Mursik

Keskiviikko 9.11.2016 klo 19:10


Surutyö Emman poismenon jälkeen on pitänyt hiljaisena. Kaikki "ylimäääräiseltä" tuntuva työ, kuten blogikirjoittelu ja facebookin päivittäminen on ollut tauolla.

Surutyö toisaalta jatkuu, mutta ei vie energiaa arjesta enää. Nyt energiaa vie perheeseemme muuttanut koiralapsi!

Koska elämä jatkuu ja työssäni tarvitsen koiria avuksi, lisäksi meiltä "vapautui" koiran paikka, päätimme hiljaisemman työkauden vallitessa ottaa kotiimme kasvamaan uuden perheenjäsenen ja toivottavasti myöhemmin myös työtehtävissäni avustavan koiran.

Matka "työkoiraksi" on kuitenkin pitkä, niin toivotaan että Kerttu ja Sushi jaksavat vielä "paiskia hommia". Koirani toimivat mm.avustajina ohitustreeneissä, esimerkkikoirina luennoilla, esiintyvät koulutusvideoilla ja tietysti kehittävät kouluttajantaitojani arjessa sekä harrastuksissa.

Koska Mursik on rescue-taustainen, kasvatetaan siitä nyt ensisijaisesti kotikoira ja katsotaan sitten mihin muuhun rahkeet riittävät. Helpompiakin kotikoiraehdokkaita löytyy kuin löytökoirat, mutta vuosien pohdinta koiran rodusta ja siitä miltä kasvattajalta/mistä yhdistelmästä saisi hyvän koiran yms., ajoi jälleen pisteeseen jossa olen ollut ennenkin.

Arvostan hyviä koirankasvattajia, jotka todella panostavat kasvattiensa laatuun terveyden ja myös psyykkisen puolen suhteen. On iso työ ensinnäkin kasvattaa/valita jalostukseen käytettävät yksilöt, teettää tarvittavat terveys-ja luonnetutkimukset, hoitaa pennut ja emokoira hyvin ja huolehtia pentujen sosiaalistamisesta ennen luovutusikää. Maksaisin mielelläni korkean hinnan pennusta tällaiselle kasvattajalle ja suosittelen muillekin, että tekevät niin. Luultavasti joskus, kun itsekin tiedän mikä rotu on minua varten yms., otan jälleen rotukoiran pennun hyvältä kasvattajalta.

Mutta koska maailman sivu on täynnä kodittomia koiria ja koska en kuitenkaan tarvitse koiraa varsinaisiin virkatehtäviin, enkä omaa korkealentoisia harrastussuunnitelmia, minulle käy aivan hyvin löytökoira. Me asumme maalla, olemme lapseton perhe ja kaiketi minua voisi luonnehtia tavallista koiranomistajaa osaavammaksi (vaikkei siltä aina tunnu). Joten en näe syytä miksi en tarjoaisi kotia kodittomalle koiralle, joka ehkä vaatii enemmän "coachausta" varttuakseen yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi.

Ja sen mikä kokemus Sushista on, ei ainakaan vähennä löytökoirien arvostusta. Se on tosi hieno koira! Voisin sanoa,ettei se kaikista omista koiristani ole ollut suinkaan vaikein. Ne olosuhteet, mistä Sushi on peräisin on sellainen seula, ettei siitä olisi muut koirani menneet läpi. Sushi on tosi hyvähermoinen ja sopeutuva. Ja se on tarvinnut vain aikaa kuoriutuakseen arasta, purevasta koirasta kaikkien kaveriksi ja iloiseksi kotikoiraksi. Ohitusavustajana Sushi on ollut omaa luokkaansa ja sitä on moni asiakaskin kehunut. Se on erittäin hyvä puhumaan koiraa ja on saanut aratkin pennut tulemaan ulos kuorestaan, kun on tarvittu pennuille sosiaalistamisapua.

Mursik on meillä nyt kolmatta viikkoa. Ensimmäinen viikko oli vaikea. Mursikin oli vaikeaa rauhoittua sisällä ja sen vatsa oli sekaisin. Yksinoloa se ei kestänyt oikein hetkeäkään. Selvästi kova stressi uuteen paikkaan muuttamisesta koiralle, joka on elänyt ties missä olosuhteissa, sitten tarhalla ja vähän aikaa toisessa kodissa suomessa kolmen veljensä ja monen muun koiran kanssa. Ensimmäisen viikon nukuin sen kanssa työhuoneen lattialla.

Toisella viikolla meno alkoi rauhoittua. Siirryin nukkumaan portin taakse olohuoneeseen ja muutenkin poistuimme välillä Mursikin näkyviltä kodin askareita touhutessamme.

Kolmannella viikolla olen siirtynyt nukkumaan takaisin omaan sänkyyni makuuhuoneeseen ja yöt sujuvat rauhallisesti. Samoin päivisin pienet yksinolot onnistuvat jo. Toisella viikolla Mursik laitettiin kontrolloidulle ruokavaliolle ja vatsa saatiin kuntoon.

Tutustuminen muihin koiriini on sujunut odotusten mukaisesti. Kerttu ja Mursik ovat käyneet yhteisillä kävelyillä. Aluksi hyvin kaukana toisistaan, nyt jo ihan samassa porukassa ja nameja on etsitty yhdessä ulkona.

Sushi ja Mursik ovat myös leikkineet yhdessä ja tänään selvisin niiden kanssa lenkillä jo ilman avustajaa. Sisätiloissa koirat ovat toistaiseksi erillään, sillä muuten en voisi pitää Mursikilla purtavaa ja puuhaleluja jatkuvasti saatavilla. Lisäksi Kerttu ei siedä lähtökohtaisesti vieraita koiria iästä tai sukupuolesta riippumatta, joten totuttaminen täytyy tehdä ajan kanssa. Mursik yritti myös ensimmäisen viikon aikana syödä kaikkea mahdollista tavaraa, huonekasveja, sähköjohtoja yms. joten sen oman turvallisuudenkin takia sillä on rajattu oleskelualue.

Seniorikoirat eivät myöskään jaksa nuorisohuligaanin riehumista, joten ulkonakin ne joutuvat sanomaan aika tiukasti Mursikille, kun se ei tahdo uskoa etteivät muut koirat halua sen jyräävän niitä tai hyppivän niiden päälle.

Mursikiin vähän tutustuttua se on paljastunut hauskaksi nuoreksi koiraksi, jolla on myös oma tahto (tosin vaikeuksia päättää mitä tahtoo milloinkin....) ja joka on tosi nopea oppimaan asioita. Muille koirille se on leikkisän riehakas, mutta ystävällinen ja ihmiset on vähän jänniä aluksi, mutta se haluaisi mennä kuitenkin kaikkia tapaamaan.

Autossa matkustamista se inhoaa, mutta muuten kaikki on kyllä mennyt hurjaa vauhtia hyvään suuntaan.

0012.JPG


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini