..jatkamme harjoituksia.

Harjoitukset ovat todellakin jatkuneet.

Koirat saavat edelleen oleilla kissojen kanssa vain valvotusti, nykyään kuitenkin jo molemmat voivat olla "harjoituksessa" samaan aikaan. Minä kuljen namit taskussa kotona ja olen sijoitellut palkkiopurkkeja myös eri huoneisiin. Yritän olla mahdollisimman normaalisti ja palkita koirien hyvää käytöstä aina kun mahdollista.

Koirat syövät vain yhden aterian päivässä, sillä toisen ne syövät palkkioina koulutuksessa. Kuonokoppaa emme ole vielä tarvinneet, mutta jos koirat reagoivat kissojen riehumiseen, reaktio on edelleen voimakas. Lähinnä kyse on ryntäämisestä suinpäin keskelle actionia, mutta kahden koiran näin toimiessa ne kiihdyttävät aina myös toinen toistaan. Paimenkoirilla, jotka paimentavat näykkimällä nautoja nilkoista, tämä rotutyypillinen käytös tulee helposti kiihtymisen seurauksena. Rotutyypilliset käytökset ovat koirienkin mielestä erittäin kivoja ja niiden toteuttaminen aiheuttaa mielihyvää. Ei siis tarvita mitään muuta vahvistetta (koiran mielestä toivottavaa seurausta) vaan koira tulee toistamaan kyseistä käytöstä entistä varmemmin. Tästä johtuen haluan ennaltaehkäistä jahtaamisen ja kohti syöksymisen.

Koirat voivat jo rentoutuakin kissojen läsnäollessa. Olen opettanut koirat tulemaan "köpölleen" (kyljelleen) eteeni ja rentoutumaan esimerkiksi kynsien leikkuun tai treenitauon ajaksi. Tästä on ollut paljon hyötyä.

Tänään teimme taas hajupurkkitreenin, kun sain tänään koulukavereilta hajulappuja. Emman alkusähläyksen jälkeen 100% harjoituksista meni oikein. Palasin harjoittelussa siihen, että meillä on oikea ihmisen hajulappu, 2 ihan muuta häiriöhajua (tänään laakerin lehti ja mustapippuri) ja hajuton lappu. Kokeilin Emman kanssa myös niin, että olin selin koiraan ja purkkilautaan. Aluksi Emma häiriintyi tästä, mutta sitten se jopa ilmaisi pitempään kuin tavallisesti, että ehdin kääntyä katsomaan.

Kerttukin osasi hyvin. Kertun onnistumisprosentti oli noin 80, mikä on hyvin sillä Kertun kanssa on vähemmän treenattu lähiaikoina.

Kertun kanssa on treenattu lähinnä fysiikkaa, sillä Kertulla oli keväällä välilevyn pullistuma. Selvittiin levolla, kipulääkityksellä ja akupunktiolla. Sittemmin uimisella, hieronnoilla, seurannalla ja akupunktiolla. Edelleen seuraillaan kuntoutumista, eikä tässä vieläkään voi mitenkään huokaista. Erityisesti olen kauhuissani siitä, että rappusten kulkeminen päivittäin on mahdollisesti altistanut tähän. Corgien rakenteessa ei suoraan sanottuna ole hurraamista ja vaikkei kukaan sitä ole suoraan sanonutkaan, pitäisi niiden kanssa kiinnittää paljon enemmän huomiota fysiikan kunnossapidon suhteen. Näinhän olen tehnytkin, mutta oikeastaan vasta välilevynpullistuman jälkeen olen puhunut mm.osteopaatin kanssa portaiden kulkemisen vaarallisuudesta. Sen olen tiennyt, ettei niiden ole hyvä mennä vauhdilla portaissa, liukkaalla rapun lattialla. Mutta luultavasti ylöspäin pomppiminen aiheuttaa liikaa paikallista kuormitusta. Varsinkin voimalliset nykäisyt (sama esim.sählyn pelaajilla). Onneksi koirani painavat "vaan" 15 kiloa, että jaksan ne portaissa kantaa. Noh, on myös aika katsella uutta asuntoa.