Hajutunnistus.

Tänään olimme tyttöjen (Kerttu ja Emma) kanssa treenailemassa.

Aika mielenkiintoinen yhdistelmä treenit olivatkin. Ohjelmaan kuului pallojumppaa, tasapainotyynylle peruuttamista, peruuttamista (Emmalla hiuslenksu oikean takajalan ympärillä), seuraamista ja puolenvaihtoa liikkeessä sekä hajutunnistusta.

Hajutunnistuksessa päätin tehdä hajuerottelua ihmisen ominaishajulla, tosin toinen purkki tyhjänä (eli ei varsinaisesti mitään häiriöhajua). Aiemmin meillä on mennyt nimenomaan ihmisten hajulla tehty hajuerottelu jotenkin mönkään purkeilla.Sienet ilmaistaan kyllä myös purkeista ja vaikkapa avaimet. Ihmisten ominaishajut erottuvat kyllä livenä maasta ihan hyvin. Nyt hain k-raudasta lukittavat grillipihdit ja päätin kokeilla ensimmäistä kertaa niin, että en itse koske purkkeihin lainkaan. Tämähän on jotakuinkin itsestäänselvää, mutta aiemmin olen vain jotenkin ajatellut, että jos olen koskenut kaikkiin purkkeihin, se ei haittaa, kun koirien pitäisi siis tunnistaa toisen ihmisen haju.

Annoin lähtöhajun myös purkista, eli hajujen pitäisi olla ihan samat (purkki-jossa sideharsoa-jossa ominaishaju).

Koirien mielestä grillipihdeillä huitomisessa ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan treenikaverin koira oli erikoisen kiinnostunut grillipihdeistä heti sisään tultuaan ja ne pöydältä bongattuaan. Outoa (ja kivaa!) oli myös se, että Emmakin oikein haisteli lähtöhajua. Luulen ettei Emma oikein tykkää haistella pussia, joita yleensä käytämme...Kerttu taas on opetettu teknisesti hyvin taitavaksi pussin haistelijaksi, mutta hajuerottelu taas ei hänellä aina niin suju tositilanteessa. Kertun jäljestystyylistä kerroin jossain aiemmassa kirjoituksessani.

Molemmille oli selvää kuin pläkki missä purkissa haju on. Yhtään valeilmaisua ei tullut, eikä mitään epäröintiäkään ollut havaittavissa!

Näillä mennään!