Etelä-suomen seropien jäsenlehdessä lukijan esittämä kysymys ja mun vastaus siihen. Tämä on ensimmäinen osa, jatkossa lisää kysymyksiä.
Minulla on 3-vuotias keskikokoinen leikattu poikakoira, joka tuli minulle 1,5 vuotta sitten. Ongelmana on hihnakäyttäytyminen ohitustilanteessa. Pienille koirille koirani rähjää suorastaan raivokkaasti ja vetää niiden luo. Isoja koirien kohdalla koirani on arka ja hieman pelokas. Ohittavia vieraita ihmisiä taas yritetään mennä tervehtimään liiankin iloisesti ja riehakkaasti. En mielestäni pidä hihnaa näissä tilanteissa kireällä tai käyttäydy muuten uhkaavasti/yllyttävästi vaan koirani kiskoo itse hihnan kireälle. Olen yrittänyt myös opettaa koiralleni, että näissä tilanteissa se istuisi käskystä, ja usein se toimiikin, mutta koirani tuojottaa ohittavaa koiraa edelleen. Usein myös käännyn vain ympäri kulkemaan toiseen suuntaan. Tilanne on hieman parantunut näiden 1,5 vuoden aikana, mutta parantamisen varaa olisi vielä huomattavasti. Kysynkin, miten minun tulisi näissä tilanteissa tehdä? Teenkö jotain väärin? Miksi koirani käyttäytyy tällä tavalla? Haluaisin neuvoja sekä koirien, että ihmisten ohitustilanteisiin. Kiitos etukäteen!
Melkein kaikissa ongelmatapauksissa varmistutaan ensin siitä, ettei käytöksen takana ole kipu tai sairaus. Myös muut hyvinvointiin liittyvät asiat tulee hoitaa kuntoon.
Koirat rähjäävät remmissä monista syistä, mutta yleensä käytöksiä kuitenkin yhdistää kiihtyminen ja turhautuminen.
Pohjalla voi olla vain pienikin tunnetila, joka kuitenkin kasvaa turhautumisen myötä rähjäämiseksi koiran ollessa hihnassa. Tunnetila voi olla pelko tai epävarmuus, mutta myös halu päästä toisen koiran luo.
Leikatuilta uroksilta on loppunut testosteronin tuotanto ja siksi niillä on huonompi "itsetunto". Tämä voi aikaansaada rähjäämistä.
Epävarma koira haluaisi viestittää vastaantulevalle koiralle, ettei sillä ole pahoja aikeita. Jos koirat saisivat valita, ne eivät kävelisi suoraan toisiaan kohti, ne hidastaisivat liikettään ja pysähtyisivät ehkä viestimään toiselle koiralle. Ne lähestyisivät kaartaen toisiaan ja yrittäisivät näyttää pieniltä.
Jos hihna on kireällä, se nostaa koiran uhkaavampaan asentoon toisen koiran silmissä. Hihna estää koiraa kommunikoimasta haluamallaan tavalla ja liikkumasta haluamaansa suuntaan tai pysähtymästä. Koira ei myöskään pysty paeta. Näistä syistä koira turhautuu.
Pelkäävän koiran käytös ei ole aina loogista meidän ihmisten silmissä. Toisaalta koira voi yrittää karkottaa toisen koiran rähjäämällä ja kun koira tulee tarpeeksi lähelle, käytös muuttuukin mielisteleväksi.
Myös yli-innokas tervehtijä voi rähjätä turhautuneisuuttaan.
Jos rähjääminen alkaa yhtäkkiä, eikä koira ole ennen rähjännyt tai rähjääminen pahenee yhtäkkiä, voi kyseessä olla sairaus tai kipu. Koira on herkemmin puolustautuvassa tilassa tai sen pinna on kivun takia kireällä.
Mielestäni et ole tehnyt mitään väärin ja sinulla on hyviä ideoita. Istuminen on hyvä korvaava toiminto haukkumiselle. Hihna pyritään pitämään löysällä, tämä edellyttää sopivaa etäisyyttä kiihdyttäviin kohteisiin. Jos tilanne näyttää liian vaikealta, siitä kannattaa kääntyä pois tai perääntyä turvallisempaan kohtaan.
Kotona kannattaisi aloittaa katsekontaktin ja palkitsemisen harjoittelu. Itse suosittelen naksutinta tai muuta "ehdollista vahvistetta" ( jokin äänimerkki tai sana, joka ehdollistetaan koiralle ja sitä käytetään aina konkreettisen palkkion kanssa ) ja erilaisia makupaloja.
Odotetaan, että koira ottaa katsekontaktin ja palkitaan esim.naksautuksella ja makupalalla.
Sitä toistetaan paljonkin ja eri yhteyksissä. Koiraa voi myös kutsua, jos ei se millään oma-aloitteisesti ota kontaktia.
Kun se sujuu hyvin sisällä, siirrytään ulos harjottelemaan samaa.
Ulkona syömistäkin voi harjoitella erikseen esimerkiksi naminpiilotusleikin avulla, jos se on tarpeen.
Sitten siirrytään katselemaan muita koiria sopivalta etäisyydeltä ( eli sellaiselta, jossa koira pystyy syödä ), jossa koira on vielä suht rauhallinen.
Aluksi voi palkita koiraa siitä, että se katsoo rauhallisesti muita koiria. Jos koira alkaa ottaa kontaktia, palkitaan tietysti myös siitä. Palkitseminen on aluksi tiheämpää, kunnes koira siedättyy paremmin. Helpointa on harjoitella paikoillaan, koiran voi myös pyytää istumaan. Harjoittelua tehdään esim. 15 minuuttia kerrallaan.
Harjoittelussa edetään siten, että yritetään päästä liikkumaan koiran kanssa. Yleensä koira oppii nopeasti, että muiden koirien näkeminen tarkoittaa makupaloja ja se alkaa ottaa kontaktia.
Koiraa palkitaan sekä kontaktista, että muiden koirien katsomisesta rauhallisesti.
Aluksi kannattaisi valita ulkoiluun reittejä, joilla saa helposti etäisyyttä ohitettaviin. Sopiva etäisyys on sellainen, että koira ei ole jo täysin "lukossa". Sopivaa etäisyyttä voi testata syöttämällä koiraa. Kun se vielä pystyy syödä, se ei ole ylikierroksilla ja sen on mahdollista oppia.
Ihmisten ohittamista voi harjoitella samalla tavalla. Aluksi voi olla parempi, ettei kukaan tule silittämään tai tervehtimään koiraa ulkona. Tervehtimistä voi harjoitella avustajien kanssa. Koira esim.istuu ja avustaja lähestyy, jos koira hyppää tai on muuten yli-innokas, avustaja lähtee pois. Kun koira on rauhallinen, avustaja lähestyy uudestaan jne. Koiraa voi palkita ruualla myös tässä harjoituksessa, vaikka suurin palkkio on luultavasti ihmisen huomio.
Myöhemmin koiran voi opettaa esim.koskettamaan ihmisen kättä tervehtiäkseen.
Ihmisten ja koirien tervehtimisen on hyvä tapahtua luvalla, kun on ensin itse varmistunut tilanteen turvallisuudesta ja siitä, ettei se ole omalle koiralle liian stressaavaa.
Kaikkia ei voi, eikä pidäkään tervehtiä.
Kun itse huolehdit ulkona koirasi turvallisuudesta, koira voi luovuttaa "turvallisuusvastuun" sinulle.
Monet koirakoulut järjestävät tervehtimis- ja ohituskursseja, joilla pääsee harjoittelemaan tilanteita turvallisesti, ja juuri itselle sopivassa häiriössä. Tämä voi olla hyvä keino päästä alkuun. Kannattaa ottaa etukäteen selvää minkälaista koulutusta kyseinen paikka tarjoaa, jotta se sopisi juuri teille.
Liisa Pennanen, Raindogs.
