Kerttu, Emma ja Sushi kertovat.

Lauantai 16.7.2016 klo 11:45


Taas on se aika vuodesta, kun emännältä häviää ulkona kontakti meihin ihan tyystin.

Yleensä olemme vuorovaikutussuhteessa ulkona ja on paljon helpompi pitää kontaktia ohjaajaan, joka pitää vastaavasti kontaktia meihin. Tämä nainen on aina ihan mahdoton tähän aikaan vuodesta. Lenkit venyvät tuntien mittaisiksi, kun ei vaan päästä eteenpäin,koska pitää pysähtyä poimimaan marjoja.

Ja jos eteenpäin päästäänkin, se on kuolettavan hidasta, sillä emäntä kulkee lähes nenä maassa ja bongailee sieniä. se on tietysti ihan kivaa, kun sienipaikka löytyy ja me saadaan auttaa sienten etsimisessä. Kun me näytetään missä tarkalleen sieniä on, saadaan aina palkkioita. On kyllä vähän omituista kuinka aikuinen ihminen on niin hulluna sieniin. Ei ne kovin ihmeelliseltä maistu (ollaan kyllä testattu) ja isäntäväkihän voi mennä koska vaan jääkaapille hakemaan ruokaa. Tarviiko sitä metsästä etsiä... Me sitävastoin joudutaan useinkin etsiä ruokamme milloin mistäkin.

Mustikat on meistä ihan hyviä ja syödään niitä mielellään suoraan pensaasta. Samoin vadelmia, metsämansikoita ja heinääkin tykätään syödä. Emma söi ennen vaan sinisiä marjoja, Kerttu punaisia ja Sushi maisteli viime kesänä myös myrkyllisiä marjoa, kun oikein marjastuksen makuun pääsi. Viime syksynä kuitenkin kaikki opittiin tehokkaiksi mustikan syöjiksi, ehkä eniten Sushin ansiosta. Eihän me voitu antaa tuon Espanjalaisen maahanmuuttajan viedä meidän kaikkia mustikoita ja olla vieläpä parempi marjastaja kuin me.

Mutta ei kukaan jaksa istua tuntikausia syömässä mustikoita. Me kyllä tosi kärsivällisesti odotetaan, koska eihän tuota naista uskaltaisi jättää yksin metsään. Löytäisiköhän se edes kotiin ilman meitä, kun ei katso eteensä ollenkaan...

Sikäli tietysti on kiva levätä välillä lenkillä, varsinkin kun tähän aikaan vuodesta lenkit myös venyy paljon normaalia kauemmas.

Onneksi me osataan myös kertoa ihmisille, kun joku tulee. Mennään silloin aina hakemaan niiltä namia. Ties kuka pääsisi yllättämään, jos ei me pidettäisi vahtia.

Yleensä tämä on kyllä ohimenevä vaihe ja sen takia ei nyt ryhdytä kummempiin toimenpiteisiin, kuin yritetään itse pitää paremmin silmällä noita metsässä haahuilevia ihmisiä. Jos tällainen kontaktin puute jatkuu, niin pitää varmaan alkaa karkailemaan, juoksemaan metsäneläinten perään ja pyörimään eläinten kakassa, koska sillä saa aina hyvin emännän huomion.

Kaikenlaiset ihmisten koulutusvinkit on tervetulleita!

Terveisin:

Kerttu, Emma ja Sushi.

mustikka_2.jpg


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini