Harjoittelusta on aina hyötyä!

Meillä oli tänään tulikoe Emman kanssa. Emmalle on aikuisiällä kehittynyt kammo eläinlääkäreihin. Se kulminoitui n.vuosi sitten vuosittaisella rokotusreissulla, jolloin mukana oli myös toinen koira ja kaksi kissaa. Annoin Emman isännän pideltäväksi, koska ajattelin ottaa itse vaikeamman koiran ja kissat hoidettavakseni. Emma oli aivan paniikissa ja pyrki vain pakenemaan koko ajan. Käsittelyn aikana ei huolinut edes nameja, niin järkyttynyt hän oli.

Mielestäni on tärkeää, että pakolliset käsittelyt ja toimenpiteet sujuvat mahdollisimman vähällä stressillä koiralle sekä mahdollisimman helposti itselleni. Käsittely ei sinänsä ole enää ongelma. Osteopaatin käsittely ja hieronta onnistuu hyvin. Ongelma on nimenomaan eläinlääkäriin meno. Mitään erityistä traumaa Emmalla ei ole, se on vaan jäänyt lääkärireissuilla vähemmälle huomiolle, kuin vaikeammat eläimet ja luultavasti on vain jäänyt huomaamatta sen huono fiilis. Viime keväänä aloimme harjoitella eläinlääkäriin menoa käymällä pari kertaa viikossa lähieläinlääkärin pihalla ja eteisessä pyörimässä.

Aluksi en saanut Emmaa edes ovelle asti, sitten ovelle nopeasti käymään, sitten sisään ovesta ja heti takaisin ulos. Lopulta pääsimme jo piipahtamaan odotushuoneessa. Halusin pitää treenin tason sellaisena, että koira tulee vapaaehtoisesti siihen asti mihin uskaltaa ja pystyy syödä makupaloja siinä, sitten pääsee pois. Samaa vaihetta toistettiin aina muutaman kerran, yhden harjoituksen kestäessä ehkä 5 minuuttia. Sisälle asti pääsimme ehkä alle kymmenennellä harjoituksella.

Tarkoituksena oli että seuraaviin rokotuksiin mennään vähän toisenlaisella mielellä. Olemme siis päässeet harjoituksissa käymään odotushuoneen puolella ja vaaalla. Tarkoitus oli päästä harjoittelemaan myös hoitohenkilökunnan tapaamista  ja mahdollisesti heidän taholtaan koiran lähestymistä ja koskemista. Tähän asti emme koskaan päässeet, sillä meille tulikin pikaisempi tarve mennä lääkärille.

Tänään menin makkaranpalasäkillä varustautuneena eläinlääkärille. Onneksi paikka oli eri ja Emma ei varsinaisesti tajunnut että tulimme lääkärille. Lääkäri tervehdittiin iloisesti, jonka jälkeen oltiin hieman levottomia, mutta namit maistuivat. Pöydällä joutui aluksi hieman jäykistelemään, mutta tärinää ei esiintynyt ja syöminen keskeytyi ainoastaan silloin, kun lääkärin tutkimukset aiheuttivat kipua. Emma jaksoi hienosti seistä akupunktiossa puoli tuntia, vaikka kyseessä oli ensimmäinen kerta kyseistä hoitoa!

Vaikka harjoittelu tuntui olevan vielä kesken, siitä on ollut valtavasti hyötyä!

Suosittelen asioiden harjoittelemista varastoon.