Epäreilua?

Arjessa näkee varsin paljon tilanteita, joissa lemmikkikoiria kohdellaan mielestäni varsin epäreilusti. Tässä viimeisimmät havaintoni, joita olen pohtinut.

Koirien vaaditaan esimerkiksi luonnostaan osaavan käyttäytyä erilaisissa tilanteissa ihmisen haluamalla tavalla. Esimerkkinä pentukoira, joka tuodaan eläinläkärin vastaanotolle ensimmäistä kertaa ja sille huudetaan ja sitä revitään hihnasta, kun se pöhkii odotustilassa oleville muille koirille. Pentu on siis epävarma ja on tuotu pieneen tilaan hihnassa, eikä se saa haluamaansa etäisyyttä muihin koiriin. Myöskään isäntäväestä ei juuri ole turvan tuojaksi, kun nekin kääntyvät pentua vastaan.

Minkäköhänlainen on pennun seuraava eläinlääkärireissu?

Kaksi todella suurikokoista koiraa on otettu samaan perheeseen ja niitä ulkoilutetaan vilkkaalla pientaloalueella päivittäin. Koirille ei ole selkeästi opetettu MITEN NIIDEN HALUTTAISIIN KULKEVAN HIHNASSA. Välillä ne saavat omatoimisesti haistella, välillä se on ehdottomasti kielletty. Koirien omistajat, molemmat noin kokoa s-m, ovat selvästi päättäneet ohjata koiriaan fyysisesti hihnalla ja kertomalla koirilleen tyytymättömyytensä niiden käytökseen esim.huutamalla ja repimällä hihnaa. Koirat ovat selvästi passiivisia, sillä saavat koko ajan negatiivista palautetta, mutta niillä ei ole hajuakaan siitä mitä niiden sitten pitäisi tehdä. Parempi möllöttää passiivisena ja yrittää olla välittämättä huutoraivoavasta kiusankappaleesta hihnan päässä. Ulkoilut näyttävät kärsimysnäytelmiltä kaikkien osapuolten puolesta.

Missäköhän vaiheessa koirat oppivat kulkemaan kauniisti hihnassa?

Epäreilua on se, ettei eläimille anneta mahdollisuutta ymmärtää oikean toiminnan kannattavuutta. Ne eivät voi valita oikean ja väärän käytöksen väliltä, koska eivät tiedä oikeaa käytöstä.

Ylimmässä esimerkissä pentua olisi voinut esimerkiksi palkita muiden koirien rauhallista katsomista, kun se ei vielä pöhki. Samalla muihin koiriin yhdistyisi positiivinen tunnetila, kun samalla saa syödä herkkuja. Seuraavalla kerralla pentu tulisi ehkä reippaasti lääkäriin, sillä sieltä jäi hyvä fiilis.

Alemmassa esimerkissä jättikokoisen koiran hankkimista suunnittelevan kannattaisi miettiä, onkohan fyysinen ohjaus paras mahdollinen vaihtoehto, jos yksikin koirista painaa ainakin saman verran kun omistaja itse? Kannattaako hankkia vielä toinenkin jättikokoinen koira ja ulkoiluttaa niitä samanaikaisesti vilkkaalla paikalla, kun on muutenkin jo kiire töihin tai väsynyt töiden jälkeen? Ja vaikka ensimmäinenkään ei osaa kulkea hihnassa, kuten haluttaisiin...

Voisiko koirille opettaa muutaman hihnakäytökseen liittyvän asian, mitä niiden olisi toivottavaa tehdä, jotta eläin voisi joskus onnistuakin?