Ensimmäinen kirjoitus

Tähän pitäisi nyt varmaan saada jotakin todella historiallista.No ainakin ensimmäinen blogikirjoitukseni tämä on.Päiväkirjaa olen pitänyt viimeksi teininä, kun draamaa riitti joka päivälle.

Tässä blogissa ei varmaankaan esiinny mitään suurempia henkilökohtaisuuksia.Keskitytään elämääni eläinten parissa.

Tällä hetkellä vedän kursseja muutamia kertoja viikossa.On hihnakurssia, arkitottista ja näyttelykurssia.Paria yksityisasiakasta yritän myös parhaani mukaan auttaa samalla.Omat koirani Kerttu ja Emma harrastavat kanssani Rally-tokoa parina päivänä viikossa.Yritämme myös tehdä hajutyöskentelyä säännöllisesti.Olemme opiskelleet kahden sienen hajua ja esine-etsintää.Eilen etsiskelimme tyhjiltä tonteilta MINUN tekemiäni jalanjälkiä.Suuntana meillä on heinäkuussa Ilkka Hormilan intensiivikurssi ominaishajun jäljestämisestä kovilla pinnoilla.Siinä meillä on todellinen haaste!

Tänään ei ollut kurssipäivä.Olin vain päivätyössäni, joka ei liity eläinten kouluttamiseen.Kotimatkalla sattui pieni peräänajo, pakettiauto rysäytti pienen Nissan micrani perään.Ihme kyllä pahviloota (micra) säilyi kokonaan vaurioitta.Perääni huolimattomuuttaan ajanut mies tosin esitteli oman pakunsa puskuria, johon hänen mukaansa oli tullut jälki....Ehkä ei sitten kannattaisi ajella ihmisten perään kolmioristeyksessä? Onneksi koirat eivät olleet mukana, sillä ne olisivat voineet säikähtääkin.

Lähdettiin sitten koirien kanssa heti rannalle rauhoittumaan.Meillä on eräs suosikkiranta vähän matkan päässä ihmisten uimarannalta.Kävimme siellä ensimmäistä kertaa lumien lähdön jälkeen tällä viikolla.Eiköhän ranta ollut täynnä nuotiopaikkoja ja hirveä määrä roskaa ja lasinsiruja! Tänään otin mukaan pussin ja hansikkaat.Koirien polskutellessa siivosin rannan rikkinäisistä pulloista ja roskista.Aion mainita siitä joka kerta,kun joku tulee valittamaan koirien uittamisesta siellä (tähän päivään mennessä kukaan ei tosin ole valittanut...).Se ei siis ole yleinen uimaranta, pääasiassa se on epämiellyttävää ryteikköä.

Nyt koirat nakertelevat ydinluita ja minä valmistaudun saunaan lähtöön. Tulossa on pari rauhallisempaa päivää. Ei päivätyötä,vain pari kurssia ja töitä kotona. En tiedä pidänkö tästä kiireestä? Se on vaihtelua aiempaan hyvinkin verkkaiseen elämääni, jolla ei oikein tuntunut olevan tarkoitusta...Ehkä parikymppisenä ei vielä kuulu ollakaan.Tahti on kyllä niistä päivistä kiihtynyt vuosi vuodelta!