Uusi projekti.

Koska ei ilmeisesti ole muuten tarpeeksi tekemistä ja muutoksia elämässä, haimme eilen lentokentältä kotiimme kotihoitokoiran. Hän saapui Espanjasta lentokummien saattamana.

Sushi on koiran nimi ja sen historiasta tiedetään siitä alkaen, että se on virunut kurjalla koiratarhalla jo monta vuotta ja siitä miten se sinne on päätynyt, ei ole tietoa. Koiratarhalla on tehty paljon muutoksia positiiviseen suuntaan ja selliinsä unohdettu "pelkopurijaksi" luokiteltu Sushikin huomattiin uudestaan. Viime vuodenvaihteesta asti tarhalla on työstetty Sushin hihnapelkoa ja jokin aika sitten Sushi pääsi kotihoitoon Espanjassa ennen lentoaan Suomeen.

Kotihoidossa Sushia totutettiin autoon ja lentoboksissa matkustamiseen.

Niin monet ihmiset ovat auttaneet Sushia! Näin hyvä tilanne ei monellakaan tarhakoiralla ole...

Nyt Sushi on meillä kotihoidossa ja se opettelee kotikoiran elämää, jotta sillä olisi hyvät mahdollisuudet saada koti Suomesta.

Näin lyhyessä ajassa se on rentotunut niin paljon, että leikkii sisällä. Ulkona on hyvin jännittynyt kylläkin, mutta hyvänen aika,sehän tuli vasta eilen!

Projektia tässä on lähinnä se, että omat koirani hyväksyisivät tämän uuden tulokkaan.

Tänään Sushi ja Emma olivat yhdessä kävelyllä ja ne haistelivat toisiaan, enkä nähnyt mitään syytä puuttua niiden tekemisiin. Kävelimme puistossa Emma pitkässä liinassa ja Sushi 3m.hihnassa. Koirat olivat tosi rentoja ja toivonkin että Emman läsnäolo rauhoittaisi Sushia ulkona, sillä Emma ei juuri reagoi mihinkään ulkoillessaan ja se on kovin hyväntuulinen. Sisällä Emmallakin on sellainen puoli, että tuntemattomat koirat eivät saisi koskea sen tavaroihin tai ihmisiin, joten sisätiloissa en varmaan vähään aikaan uskalla ilman porttia koiria pitää.

Kertulle tämä sitävastoin on ollut vaikeaa, sillä se pelkää kaikkia vieraita koiria. Erityisen kamalaahan se on, jos toinen koira tulee hänen kotiinsa. Ollaan nyt tehty niin, ettei Kerttu edes näe Sushia, paitsi silloin kun ns.vastaehdollistetaan sitä eli palkitaan Kerttua rauhallisesta käytöksestä tiheästi.

Stressin poistoon meillä on Adaptil-haihdutin ja pannat koirilla. Vedessä on kukkatippoja ja koirat syövät Zylkeneä. Tärkeänä pidän myös sitä, että kaikille annetaan paljon omaa aikaa ja nyt on onneksi mahdollista esim.istuskella ulkona.

Varsinaista treeniä erilaisiin tilanteisiin aloitellaan kunhan pöly vähän laskeutuu.

Sushia totutetaan kyllä yksinoloon koko ajan hyvin pieniä hetkiä. Se hakee turvaa ihmisistä, joten helposti meistä muodostuu sille ainoa "turvallisuustekijä" ja meidän poistuessa paikalta sille "ei jää mitään". Olisi myös tärkeää, että Sushi malttaa odotella rauhassa portin takana, jos tytöillä on jotain actionia. Onneksi meillä on hyvin tilaa ja kohta on vielä enemmän, kun muutetaan omakotitaloon.

Tällä hetkellä asunto on jaettu portilla kahtia ja Kerttu on vielä toisenkin portin takana varmuuden vuoksi. Tarkoitus ei ole, että tällainen ratkaisu olisi pysyvä vaan lopulta päästäisiin ihan normaaliin koiraperheen elämään. Tähänkin asti on tilanteita joita varten olen tytöt laittanut joko yhdessä portin taa tai eripuolille porttia. Portit ovat helppo ja turvallinen tapa varmistaa, etteivät koirat mene ei toivottuihin paikkoihin tai tee ei toivottuja asioita. Varsinaista treeniähän se ei tietenkään korvaa, mutta ei toivotun käytöksen ennaltaehkäiseminen on tärkeää, jotta se ei pääse enää vahvistumaankaan. Joskus on myös tilanteita, joita ei jaksa harjoitella ja ylläpitää treeniä, jos tarve ei ole kovin suuri. Jos esim.vieraita käy harvoin, niin silloin on ehkä vain helpompaa pitää koirat vaikkapa portin takana, kuin tehdä jokin monumentaalinen koulutusprosessi jota täytyy vielä ylläpitotreenata, kun vieraita oikeasti käy niin harvoin. Kaikista asioista ei tarvitse tehdä niin suurta numeroa.

Annetaan nyt pölyn laskeutua ja punotaan juonia. Parhain tulos olisi Kertullekin uusi,hyvä koirakaveri ja meille uusi, hyvä koira! Toisiksi parasta olisi se, että Kerttu saa mahdollisuuden rauhassa tutustua koiraan ja oppia vähän luottamusta ja se että joku muu saa uuden, hyvän koiran.