Seuraava potilas osa 3.

Kertun toipuminen aikataulun mukaan:

3.päivää leikkauksen jälkeen, jätetään yksi kipulääke pois.

2.viikkoa. Jätetään toinenkin kipulääke pois (jäljellä Gabapentin, jota vedetty jo vuoden vaihteesta asti) ja poistetaan tikit. Haava parantunut tosi hyvin ja jalka toimii jo lähes normaalisti.

2,5 viikkoa.Lauantaina Kerttu säntää linnun perään hihnassa ja ontuu sen jälkeen pahasti. Hirveä huoli, mutta levolla parempi jo aamulla ja seuraavana päivänä jne. Maanantaina soitetaan lääkäriin ja kysytään neuvoa. Tiistaina Kertulle kontrollikäynti  sen sijaan, että piti aloittaa Cartrophen-pistokset ja fysioterapia. Lepoa lisää 2 viikkoa ja siirretään fyssaria ja pistoksia.Lisätään vielä toinen kipulääke. Tunnusteltaessa ei tunnu että mitään olisi varsinaisesti revennyt,eikä merkkejä sisäisestä verenvuodosta. Tilanne myös levolla parantunut, jota ei olisi tapahtunut jos sieltä olisi revennyt/hajonnut jotain.

Nyt tilanne on se, että leikkauksesta kulunut 4 viikkoa, mutta toipumisen viivästyessä alkulepoa nyt vielä viikko. Sitten kokeillaan uudestaan fyssaria ja Cartrophen-pistoksia. Toivotaan ettei tarvitse enää pelästyä noin pahasti ja toipuminen sujuisi alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kerttu on tapansa mukaan sitä mieltä, että hänessä ei ole mitään vikaa ja että fyysisiä puutteita voi korvata kovalla vauhdilla. Kovin työ tässä onkin "pitää Kerttua rauhallisena", kun se on niin turhautunut ja muutenkin varsin reaktiivinen. Tässäpä taas hieno esimerkki siitä, mitä koiralle tekee liikunnan ja tekemisen puute.

Kuvassa Kerttu on tikkien poistossa ja samalla harjoiteltiin odotellessa rauhallisesti makoilua lääkärin pöydällä. Siitä on ollut tosi paljon hyötyä kipeän koiran kanssa, että osaa asettua tutkittavaksi ilman vääntämistä ja pakottamista. Silloin koira on jo lähtökohtaisesti paljon rennompi.