Toipilaiden aktivointi.

Koskaan en ole päässyt koirineni harrastamaan mitään kovin vakavasti, sillä ne ovat aina sairastuneet ja sitten onkin koiran kuntouttaminen ollut pääasiallinen harrastus.

Nyt näin on molempien koirien kohdalla. Tärkeää on kuitenkin puuhata kaikenlaista, kun eivät koirat saa liikuntaa samoissa määrin kuin terveenä.

Nenänkäyttöharrastuksissa olemme osallistuneet Emman kanssa Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Nosework-ryhmään, jossa meidän tavoite oli harjoitella jo opetetusta hajusta eri pitoisuuksia, lisätä häiriöhajuja sekä häivyttää mua pois tilanteesta (etteivät koirat lue mun asennosta, ilmeestä tai mistälie, missä oikea haju on). Nenätyö on kovin väsyttävää koiralle, mutta ei tässä muodossaan (purkkiratatreenissä) ole kovinkaan fyysistä.

Emma otti myös Kertun paikan Rally-Tokon treeniryhmästä, missä Kerttua ahdisti liikaa, luultavasti olkanivelkivun takia. Kerttu odottaa nyt leikkausta, enkä halua altistaa sitä samalla millekkään negatiivisille assosiaatioille. Rally on ollut Emmalle hyvää takapäänkäyttötreeniä ja lisäksi saamme viikottaista seurantaa Emman liikkumisesta muiden kurssilaisten toimesta!

Kerttu pystyy harjoitella isommassa tilassa, vähän tutumpien koirien kanssa, joten käymme siellä ylläpitämässä Rally-taitoja sekä harjoittelemassa tarpeen mukaan milloin mitäkin. Kyseinen tilaisuus onkin ehkä ainoa paikka Kertulle suht rennosti oleskella muiden koirien kanssa.

Kotona jumpataan fyssarin ohjeiden mukaan, tehdään sisäetsintöjä sekä pelaillaan älypelejä. Ruokaa tulee aika vähän kupista, kun liikunnan vähyyden vuoksi saa myös vähemmän ruokaa.

Luultavasti pitämällä koirat myös pirteinä ja iloisina kivan tekemisen avulla, ne myöskään eivät vaikuta sairailta ja kivulloisilta. Niiden on myös helpompi levätä enemmän, kun on kuitenkin kaikenlaista puuhaa, mikä väsyttää.

Toivotaan että keski-ikäiset vielä saadaan kuntoon!