Muutto.

Tässä on pitänyt kiirettä,nähtävästi viime blogikirjoituksestakin on vierähtänyt vaivaiset 2 kuukautta. Kuulumiset: molemmat vanhuskissat jouduttiin lopettamaan n. kahden viikon välein. Terveys vaan molemmilla petti. Valitettavasti varmaan toisen kissan terveydentilan äkilliseen huononemiseen vaikutti stressi kaverin kuolemasta, muutosta meille yms. No, siinä mielessä onneksi, ettei mummelin tarvinnut kärsiä vielä toisesta muutostakin ja lähes sokeana yrittämisestä tottua uuteen kotiin.

Kiire on johtunut lähinnä muuttamisesta ja vanhan asunnon pintaremontoimisesta. Täällä uudessa kodissahan ei ole mitään ehditty tehdä. Ikkunat on peitetty kankailla  miten sattuu, koska asuisimme muuten akvaariossa. Onneksi kasvillisuus ulkona suojaa meitä kesällä kaikkien katseilta. Verhotkin on aiottu ikkunoihin laittaa. Nukumme patjoilla, koska ei ole sänkyä. Olohuoneessa ei ole sohvaa. Työhuone on ahdistava tavaraläjä, missä ei viitsi tehdä töitä. Olen siis kasannut kaikki työkansiot, kirjat, lehdet yms.keittiö pöydälle.... Ajatuksen tasolla asuntoakin on sisustettu vaikka kuinka. Saas nähdä milloin ehtii myös käytännössä.

Koirat tuntuivat aluksi suhtautuvan rennosti uuteen paikkaan. Ensimmäisinä päivinä ne hakeutuivat jo nukkumaan toiseen huoneeseen, kuin missä itse oleskelin. Pahemmin eivät myöskään seurailleet ympäriinsä. Ulkonakin olivat suht normaaleita, ehkä hieman varautuneempia. Koirilla oli D.A.P-pannat ja haihdutin uudessa kodissa. Viikon ehdimme olla täällä, kunnes koirat menivät hoitoon opiskeluviikonloppuni ajaksi ja sitten olimme viikon toisaalla hoitamassa muita koiria. Tämän jälkeen kotona oleminen onkin ollut vähän rauhattomampaa. Pahiten koiria rassaa ulkoa kantautuvat äänet, sillä asumme nyt ensimmäisessä kerroksessa pienkerrostalossa. Kolmanteen kerrokseen eivät niinkään ulkoa tulevat äänet kuulukaan.Myös yläkerrasta kuuluvat äänet huolestuttavat, ennen meillä ei ollut yläkertalaisia kun olimme ylimmässä kerroksessa.

Koiraparat ovat myös asuneet samassa paikassa koko elämänsä ja muutto on ymmärrettävästi horjuttanut niiden turvallisuuden tunnetta. Varmuudeksi videoin myös ensimmäiset yksinolot, mutta niistä tuli melko tylsiä videoita. Kerran toinen koira nosti hieman päätään....

Selvästi koiristani on tullut iän myötä ääniherkempiä, johtuuko tämä siitä, että ovat siis pitempään altistuneet äänille? Epäilen. Suoraan sanottuna väittäisin, että ikä tuo kipuja, jumituksia ja kolotuksia. Niiden epäilen vaikuttavan ääniin reagoimiseen. Hyvä syy kuunnella vielä enemmän musiikkia koko ajan, että peittyy häiritsevä äänimaisema tasaisen mölymaton alle. Jälleen kerran jatkamme harjoituksia. Ajattelin ehdottaa joillekin tutuille ja kavereille, että hankin tai leivon leivonnaisia sitä vastaan, että täällä alkaa käydä säännöllisesti vieraita. Myöskään vieraiden saapuminen ei koirien mielestä ole ollenkaan sama asia, kuin vanhassa kodissa. Jos se sielläkin oli hiukan huolestuttavaa, oli meillä kuitenkin toimiva rutiini siihen. Täällä ei ole rutiinista tietoakaan ja vieraiden saapuminen on valtava järkytys...Kai kaikkeen tottuu.Yritän olla kärsivällinen ja tukea koirani vaikean ajan yli.